Lue keskustelun säännöt.
Anoppi suuttui kun ei saanut päättää lapsemme toista nimeä
11.06.2014 |
Anoppi ilmoitti jo ennen vauvan syntymää että vauvan toiseksi nimeksi tulee Hillevi koska se on kulkenut heidän suvussa jo pitkään. Sanoin etten halua ko. nimeä koska haluamme miehen kanssa että lapsen nimet ovat hänen itsensä näköisiä ja tyttö ei kyllä näytä yhtään Hilleviltä. Nyt anoppi on loukkaantunut ja selittää tosissaan esim. kälylle että en kunnioita häntä ja hänen sukuaan.
Kommentit (46)
Ymmärrän molempia. Toki ehdottaa voi anoppi, siinä missä omakin äiti lapsenlapselleen nimeä. Siinä en näe mitään outoa. Mutta suuttua ei voi jos nimi ei ole se mitä ehdottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yäk, mitä käytöstä.
Oma veljeni(tarkemmin velipuoleni, meillä on sama äiti) on nimetty isänäitinsä tahdosta/painostuksesta samalla nimiyhdistelmällä kuin vuosia aiemmin kuollut isänisänsä. Äiti kertoi, että veljeni isä ja tämän isän äiti oikeasti loukkaantuivat ja pitivät mykkäkoulua, kun äitini varovasti ilmaisi halunsa miettiä muitakin nimivaihtoehtoja, kuin sitä junttinimirimpsua. Aika sairas meininki.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 13:43"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 13:37"]
Minäkin vähän ihmettelen miksei vanhaa kaunista perinnettä enään kunnioiteta?
[/quote]
Niin mitä perinnettä?
Että lapset "kuuluu" anopin/miehen sukuun, etunimeksi joku sukulaisen nimi ja toiseksi nimeksi se sama Marjatta kahdeksan sukupolven takaa? Ja totta kai isän(ja anopin) sukunimi lapselle!
[/quote]
Miksi sitten lapsi kuuluisi jotenkin enemmän äidin sukuun? Lapsi kuuluu molempiin sukuihin ihan yhtä paljon. Jos toisessa suvussa kulkee tämmöinen perinne, miksi sitä ei saisi ehdottaa lapsen saaneille? Mitä jos se olisikin ollut ap:n suvussa kulkeva nimiperinne? On se lapsi ihan yhtä paljon miehen kuin naisenkin lapsi. Anoppi oli varmaan puhunut asiasta pojalleen, ja jos ei ollut, miksi on niin suuri virhe mennä kysymään asiasta suoraan miniältä? Totta kai anoppi on ollut sitten pahoillaan, jos ap on tyrmännyt ja pilkannut ja haukkunut hänen ehdotuksensa suoralta kädeltä. En oikein usko ap:n selitykseen, että anoppi olisi vaatimalla vaatinut Hilleviä toiseksi nimeksi.
Kuinka monen ystävän tai työkaverin toisen nimen te tiedätte? Minä tiedän kahden lapsuudenkaverin nimet. Toista nimeä ei tarvita koskaan missään, joten se on aivan sama, mikä se on.
Vielä sen verran että ei minulla yleisesti ottaen ole mitään sitä vastaan että joku lapsen nimistä tulisi jomman kumman suvusta, kunhan nimi on lapsen näköinen. Vaikka anopin suvussa kulkenut nimi olisi ollut sellainen joka olisi ollut meidän nimimakumme tyylinen muttei yhtään tytön näköinen, emme olisi sitä tytölle halunneet.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 14:02"][quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 13:43"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 13:37"]
Minäkin vähän ihmettelen miksei vanhaa kaunista perinnettä enään kunnioiteta?
[/quote]
Niin mitä perinnettä?
Että lapset "kuuluu" anopin/miehen sukuun, etunimeksi joku sukulaisen nimi ja toiseksi nimeksi se sama Marjatta kahdeksan sukupolven takaa? Ja totta kai isän(ja anopin) sukunimi lapselle!
[/quote]
Miksi sitten lapsi kuuluisi jotenkin enemmän äidin sukuun? Lapsi kuuluu molempiin sukuihin ihan yhtä paljon. Jos toisessa suvussa kulkee tämmöinen perinne, miksi sitä ei saisi ehdottaa lapsen saaneille? Mitä jos se olisikin ollut ap:n suvussa kulkeva nimiperinne? On se lapsi ihan yhtä paljon miehen kuin naisenkin lapsi. Anoppi oli varmaan puhunut asiasta pojalleen, ja jos ei ollut, miksi on niin suuri virhe mennä kysymään asiasta suoraan miniältä? Totta kai anoppi on ollut sitten pahoillaan, jos ap on tyrmännyt ja pilkannut ja haukkunut hänen ehdotuksensa suoralta kädeltä. En oikein usko ap:n selitykseen, että anoppi olisi vaatimalla vaatinut Hilleviä toiseksi nimeksi.
Kuinka monen ystävän tai työkaverin toisen nimen te tiedätte? Minä tiedän kahden lapsuudenkaverin nimet. Toista nimeä ei tarvita koskaan missään, joten se on aivan sama, mikä se on.
[/quote]
Koulussa saa muutenki mahdollisesti epävarma murrosikänen hävetä silmät päästään kun huudetaan todistusta hakiessa joku Hillevi, Margareetta, tai Ursula lavalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 14:02"] Miksi sitten lapsi kuuluisi jotenkin enemmän äidin sukuun? Lapsi kuuluu molempiin sukuihin ihan yhtä paljon. Jos toisessa suvussa kulkee tämmöinen perinne, miksi sitä ei saisi ehdottaa lapsen saaneille? Mitä jos se olisikin ollut ap:n suvussa kulkeva nimiperinne? On se lapsi ihan yhtä paljon miehen kuin naisenkin lapsi. Anoppi oli varmaan puhunut asiasta pojalleen, ja jos ei ollut, miksi on niin suuri virhe mennä kysymään asiasta suoraan miniältä? Totta kai anoppi on ollut sitten pahoillaan, jos ap on tyrmännyt ja pilkannut ja haukkunut hänen ehdotuksensa suoralta kädeltä. En oikein usko ap:n selitykseen, että anoppi olisi vaatimalla vaatinut Hilleviä toiseksi nimeksi.
Kuinka monen ystävän tai työkaverin toisen nimen te tiedätte? Minä tiedän kahden lapsuudenkaverin nimet. Toista nimeä ei tarvita koskaan missään, joten se on aivan sama, mikä se on.
[/quote]
Missä sanoin että kuuluisi? :D Kunpa vaan ihmettelin ASENNETTA, miten usein oletetaan lapsen lähes automaattisesti kastettavan isän sukunimellä. Miksi niin?
Minusta on idioottimaista isovanhemmilta mennä ehdottelemaan saati "vaatimaan" yhtään mitään "perinne"- tai muita nimiä, vaikka kuinka olisi oman pojan/tyttären lapsi tai hiaaaaano perinne kyseessä.
Minulle ei ainakaan ole todellakaan se ja sama, mikä lapseni toinen nimi on. Vai hyväksyisitkö itse ihan sama-asenteella, jos anoppisi "hienovaraisesti" vihjailisi, että lapsen nimeksi olisi parasta laittaa se Yrjö Kustaa-Kullervo, koska suku ja perinne jii än ee?
No antoiko käly lapselleen nimeksi Hillevi? Ihan samaa sukua kait hänkin on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten vauva muka näyttää tai ei näytä joltain nimeltä? Niiden ulkonäkökin muuttuu valtavasti jo ensimmäisenkin vuoden aikana, hiusten väri, silmien väri jne. voi muuttua.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 14:06"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 14:02"][quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 13:43"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 13:37"]
Minäkin vähän ihmettelen miksei vanhaa kaunista perinnettä enään kunnioiteta?
[/quote]
Niin mitä perinnettä?
Että lapset "kuuluu" anopin/miehen sukuun, etunimeksi joku sukulaisen nimi ja toiseksi nimeksi se sama Marjatta kahdeksan sukupolven takaa? Ja totta kai isän(ja anopin) sukunimi lapselle!
[/quote]
Miksi sitten lapsi kuuluisi jotenkin enemmän äidin sukuun? Lapsi kuuluu molempiin sukuihin ihan yhtä paljon. Jos toisessa suvussa kulkee tämmöinen perinne, miksi sitä ei saisi ehdottaa lapsen saaneille? Mitä jos se olisikin ollut ap:n suvussa kulkeva nimiperinne? On se lapsi ihan yhtä paljon miehen kuin naisenkin lapsi. Anoppi oli varmaan puhunut asiasta pojalleen, ja jos ei ollut, miksi on niin suuri virhe mennä kysymään asiasta suoraan miniältä? Totta kai anoppi on ollut sitten pahoillaan, jos ap on tyrmännyt ja pilkannut ja haukkunut hänen ehdotuksensa suoralta kädeltä. En oikein usko ap:n selitykseen, että anoppi olisi vaatimalla vaatinut Hilleviä toiseksi nimeksi.
Kuinka monen ystävän tai työkaverin toisen nimen te tiedätte? Minä tiedän kahden lapsuudenkaverin nimet. Toista nimeä ei tarvita koskaan missään, joten se on aivan sama, mikä se on.
[/quote]
Koulussa saa muutenki mahdollisesti epävarma murrosikänen hävetä silmät päästään kun huudetaan todistusta hakiessa joku Hillevi, Margareetta, tai Ursula lavalle.
[/quote]
Missä koulussa huudetaan koko nimi ja haetaan todistus jostain lavalta? Todistukset jaetaan luokissa, ja opettaja kutsuu oppilaat sinne lähinnä etunimeltä. Jos jossain jaetaan päättötodistukset tuollaisella seremonialla, niin eipä sen hetken jälkeen tarvitse niitä ihmisiä enää koskaan nähdä missään.
Häpeämiseen auttaa kasvatus, jossa lapselle annetaan kunnollinen itsetunto. Sitä paitsi kun lapselle kertoo tarinoita edeltävistä Hillevistä, lapsi oppii olemaan ylpeä nimestään ja siitä, että kuullu tuollaiseen perinnejatkumoon.
Jos lapsi kuuntelee muiden koko nimiä jossain nimenhuudoissa, niin kyllä siellä kuulkaa on aika monia Uolevinpoikia sun muita Caspar-Joakimeja joukossa. Ei tarvitse lainkaan ajatella, että olisi ainoa nimeään häpeävä ihminen jossain porukassa. Tosin täytyy kasvattaa se oma mukulansa niin, ettei hänkään naura muiden nimille. Kukaanhan meistä ei ole itse nimeään valinnut, ellei sitten ole aikuisena muuttanut nimeänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän ei anopille kuulu pätkääkään, minkä nimen lapsellenne annatte. Tökeröä vetää hernettä nenään moisesta.
Nyt vain pitäisi tietää, että miltä se Hillevi sitten oikien näyttää? Liittyykö kaikkiin nimiin joku ulkonäkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettehän te ole kai ottamassa nimeä myöskään sinun sukusi puolelta eivätkä nämä nähtävästi valita. Antaa aikuisen ihmisen selvitä omasta kiukustaan, kun lapsikin joutuu. Jos panettelee toisille samanlaisille, niin se on hänen tyylinsä muutenkin. Kyllä järkevät ihmiset ymmärtävät ja ovat teidän puolellanne, vaikkeivät sitä hänelle sanoisikaan. Muilla ei olekaan väliä.
Toinen nimi ei ole yhdentekevä, jokaiseen vähänkin virallisempaan lomakkeeseen ym. se rustataan. Sitä paitsi on vähän älytöntä pitää kiinni väkisin jostain "nimi kulkee suvussa" -traditiosta, jos nimi ei muuten miellytä. Perustelu "no kun näin on aina tehty" on avuton missä tahansa asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 13:32"]
Hillevi on aikansa elänyt muinaisjäännenimi kuten esim. Ursula, mutta Hille on kiva nimi. Samoin kuin Hilla :)
[/quote]
OT, mutta hassua, minusta Ursula on ollut aina tosi kaunis nimi. (Enkä ole itse Ursula.) Hillevi on ehkä mennyt pilalle siitä Saku Sammakko-laulusta kyllä.
Musta tässä eniten häiritsee se, että anoppi vaatii sitä nimeä. Minusta suvussa kulkeva nimi (tai nimeäminen isoäidin/isän tms mukaan) on ihan kaunis ajatus sinäänsä, mutta minusta sen kauneus tulee nimenomaan siitä, että lapsen vanhemmat itse kokevat, että he haluavat tällä nimellä kunnioittaa niitä menneitä sukupolvia. Koko hommasta lähtee maku jos nimi annetaan jonkun toisen vaatimuksesta. Ei siinä silloin ole sitä ajatusta ja kunnioitusta mukana.
Vähän vaikea tätä ajatusta pukea sanoiksi, ehkä joku ymmärsi :)
Mitä vittua se sun anopillesi kuuluu mitkä nimet annat? Hillevi on kyllä saatanallinen nimi joltain 1500-luvun perseraiskaus ajoilta. Hyi helvetti.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 14:10"]
Minulle ei ainakaan ole todellakaan se ja sama, mikä lapseni toinen nimi on. Vai hyväksyisitkö itse ihan sama-asenteella, jos anoppisi "hienovaraisesti" vihjailisi, että lapsen nimeksi olisi parasta laittaa se Yrjö Kustaa-Kullervo, koska suku ja perinne jii än ee?
[/quote]
Itse asiassa kyllä. Pidän perinteistä ja haluan kasvattaa lapseni niin, että hän tuntee kuuluvansa sukuunsa, siis mieheni sukuun ja minun sukuuni. Tuollainen perinnenimi toisena nimenä on minusta tosi kiva juttu, vaikka se olisi mikä Kustaa-Kullervo. Yrjö itsessään on minusta tosi miehekäs ja kunniakas nimi, ja Kullervo (joka tulee kulta-sanasta) on varsinkin oikea suomalaisen kansanperinteen ydinnimi. Kustaassakaan ei ole mitään vikaa, sehän on monien kuninkaiden nimi täällä pohjolassa.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 14:30"]
Musta tässä eniten häiritsee se, että anoppi vaatii sitä nimeä. Minusta suvussa kulkeva nimi (tai nimeäminen isoäidin/isän tms mukaan) on ihan kaunis ajatus sinäänsä, mutta minusta sen kauneus tulee nimenomaan siitä, että lapsen vanhemmat itse kokevat, että he haluavat tällä nimellä kunnioittaa niitä menneitä sukupolvia. Koko hommasta lähtee maku jos nimi annetaan jonkun toisen vaatimuksesta. Ei siinä silloin ole sitä ajatusta ja kunnioitusta mukana.
Vähän vaikea tätä ajatusta pukea sanoiksi, ehkä joku ymmärsi :)
[/quote]
Hankalaa on laittaa ajatusta ja kunnioitusta mukaan, jos ei edes tiedä, että suvussa kulkee jokin nimi.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 14:37"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 14:10"]
Minulle ei ainakaan ole todellakaan se ja sama, mikä lapseni toinen nimi on. Vai hyväksyisitkö itse ihan sama-asenteella, jos anoppisi "hienovaraisesti" vihjailisi, että lapsen nimeksi olisi parasta laittaa se Yrjö Kustaa-Kullervo, koska suku ja perinne jii än ee?
[/quote]
Itse asiassa kyllä. Pidän perinteistä ja haluan kasvattaa lapseni niin, että hän tuntee kuuluvansa sukuunsa, siis mieheni sukuun ja minun sukuuni. Tuollainen perinnenimi toisena nimenä on minusta tosi kiva juttu, vaikka se olisi mikä Kustaa-Kullervo. Yrjö itsessään on minusta tosi miehekäs ja kunniakas nimi, ja Kullervo (joka tulee kulta-sanasta) on varsinkin oikea suomalaisen kansanperinteen ydinnimi. Kustaassakaan ei ole mitään vikaa, sehän on monien kuninkaiden nimi täällä pohjolassa.
[/quote]
Vittu mitä kukkahattupaskaa. Syötte varmaan myös mämmiä ja Kallen mätitahnaa.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 13:37"]
Minäkin vähän ihmettelen miksei vanhaa kaunista perinnettä enään kunnioiteta?
[/quote]
Niin mitä perinnettä?
Että lapset "kuuluu" anopin/miehen sukuun, etunimeksi joku sukulaisen nimi ja toiseksi nimeksi se sama Marjatta kahdeksan sukupolven takaa? Ja totta kai isän(ja anopin) sukunimi lapselle!