Lue keskustelun säännöt.
Traumaperäinen stressihäiriö?
10.06.2014 |
Kärsin säännöllisesti,, melkein joka päivä, stressistä, joka syntyy ihan tavallisista arjen asioista. En ole tällä hetkellä töissä, en opiskele, olen hyvässä parisuhteessa ja elämässä on kaikki kohdallaan. Mutta silti saan kovia stressikohtauksia: sydän tykyttää, ahdistaa, ketuttaa jne... Syynä on monesti se, että arjessa tulee vastaan jokin vastoinkäyminen. Usein minua ahdistaa kovasti lähteä ovesta ulos, varsinkiin uuteen tilanteeseen, vaikka siinä ei järjellä ajateltuna olisi mitään pelottavaa.
Luulen, että sairastan traumaperäistä stressihäiriötä. Aiemmin siitä opetettiin, että sen aiheuttaa lähinnä joku yksittäinen järkyttävä kokemus, esim. onnettomuus, mutta nykyään näköjään esim. perheväkivalta voi aiheuttaa sairauden. Omassa lapsuudessani oli monia asia pahasti vinksallaan ja koin jatkuvaa henkistä väkivaltaa toiselta vanhemmaltani.
Löytyykö muita, jotka kokevat tällaisia tunteita ja joilla kyse voisi olla samanlaisesta häiriöstä? Oletteko parantuneet ja miten? Miten saatte stressioireet hallintaan?
Kiitollinen olisin rakentavista kommenteista. <3
http://fi.wikipedia.org/wiki/Traumaper%C3%A4inen_stressih%C3%A4iri%C3%B6
Kommentit (27)
No niin, tein itselleni pienen terapiatuokion. Lösähdin sohvalle pitkälleen ja silmänliiketerapiaa.
Tuntui ettei tapahdu mitään mutta hetken päästä muistoja tuli.
Jatkan vielä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhan tekstin nostan mutta kuitenkin. Mullakin on traumoja lapsuudesta. Kokeilin tuota silmänliikejuttua mutta tuli niin vahva torjunta että en edistynyt. Mieleni on oppinut torjumaan kaiken pahan ja muistot niin voimakkaasti että olen päivittäin enemmän tai vähemmän väsynyt sen jatkuvan aivotyöskentelyn tuloksena, vaikka muutoin elämäni melko hyvää onkin. Kokeilen päästä jotenkin etenemään tuon silmänliiketerapian kanssa, saada edes pikkuisen avattua patoja joita sisälläni on. Vähän yrittää höllentää tuota voimakasta äkillistä torjuntareaktiota jos vain suinkin on mahdollista. Onko kokemuksia muilla tuosta vahvasta torjuntareaktiosta ja kuinka sen kanssa edetä?
On kokemusta torjuntareaktiosta, minulla se on esiintynyt lähinnä ns. ''tunnelukkona''. Tässä muutama juttu joita olen koittanut noudattaa parantuakseni ja joista osaa teen vieläkin.
1. Koita vapauttaa itsesi tunteen tai flashback muistikuvan vastustuksesta, tunne vain, se on sallittua ja voit myös näyttää sen (helpoiten olen onnistunut tässä yksin tai perheen kanssa ollessa).
Olen epäonnistunut tässä monesti, mutta lopulta se yleensä onnistuu, kun vain jatkaa yrittämistä. :)
2. Muista myös urheilla vaikka se saattaisikin välillä tuntua vaikealta, tai jopa enemmän tukahduttavalta. Se kuitenkin vapauttaa hyvä olon hormooneja kehoon, pitää masennuksen poissa ja sinut terveenä!
3. Voit hakeutua aikuis psyk polin asiakkaaksi ja sitä kautta hommata lähetteen juuri sinun valitsemallesi psykologille omassa kaupungissasi (rahallista tukea on tietääkseni mahdollista hakea siinä samassa).
4. Pahasta olostasi huolimatta, koita hoitaa elämän asioita. Niitä kun ei kukaan muu hoida meidän puolesta... Goldman Sachin toimitusjohtaja Lloyd sanoi mielestäni oivallisesti "Remind yourself: All you can do is the best you can do"
http://finance.yahoo.com/news/goldman-sachs-ceo-lloyd-blankfein-1505001…
Olen vielä itsekin täysin tässä toipumis prosessissa, mutta näistä olen huomannut hyötyä.
Tsemppiä!
Mindfulness auttaa todella. Sen sijaan että on mielessä kuohuva tunne, asettuu tarkkailemaan sitä hyväksyvästi. Tämä on hirveän vaikeaa aluksi ja onnistuu sekunti kerrallaan, mutta siinä kehittyy koko ajan pikku hiljaa kunnes siitä tulee lopulta osa arjessa pärjäämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on. Posttraumaattinen stressi. En kestä tällä hetlellä yhtään stressaavia tilanteita tai deadlineja.
The brain can get sick too
http://imgur.com/gallery/RRul7