Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tekee pahaa ruokaa
10.06.2014 |
ei osaa maustaa mitään saati tehdä edes kastikkeita. Kaikki syödään kuivana ja maustamattona...arvatkaas miten pahalle maistuu peruna maustamattoman kuhan kanssa YÖKS!
Ja silti hän kuvittelee olevansa oikea gourmetkokki....eikä siinäkään olisi mitään pahaa jos ei yrittäisi jatkuvasti tunkea "taitojaan" minulle. Hän kun on vakuuttunut siitä että poikansa edelleen 20 vuoden jälkeen kovasti ikävöi mamman ruokia.
Hän ei tajua että me pidämme mausteista, yrteistä ja kastikkeista ja olen enemmän kuin tyytyväinen omiin ruoanlaittotaitoihini. Miten tämän asian voisi anopille selittää asiallisesti?
Noloa kun ihminen koko ajan kerjää kiitosta leipomuksistaan ja ruoistaan jotka eivät maistu millekään.
Kommentit (40)
No et ala sille anopille mitään asiasta selittämään! Pakkoko sitä on tahallaan loukata.
Ja kyllä sekin joskus kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä anoppi ei laita puuroon suolaa ja silloin se on kyllä ihan syömäkelvotonta. En ole asiasta mitään meteliä nostanut vaan käynyt hakemassa suolapurkin pöytään ja lisännyt sitten siitä. Tiedän mistä pidän ja sitä ei tarvitse kenellekään selitellä, ei edes anopille. :)
Mun mielestä kiitos riittää mihin tahansa ruokaan niin kauan kun ei tarjoilla esim pilaantunutta ruokaa. Siihenhän on ihan oman turvallisuudenkin kannalta hyvä puuttua, kuiva tai mauton ruoka nyt on hyviin tapoihin vedoten nyt kylässä vain kirjaimellisesti nieltävä.
Mä en taas tajua miks mun anoppi tunkee kastikkeita joka ruokaan, liha ja kala ei maistu sellaiselle, aina tulee se pippurikastike päälle, itse tykkään aidosta ruoasta, jossa ei ole mitään ylimääräistä , jopa ilman suolaa, mutta hänen kotona syön sitä mitä tarjotaan , kotona teen muuta!
Tulkaahan pikku hiljaa 2010-luvulle. Sanot anopille, että sinä teet sellaista ruokaa kuin sinä osaat ja haluat, ja miehesi tekee sellaista kun hän osaa ja haluaa, eli jos mies kaipaa anopin herkkuruokia, mies voi ihan itse kysyä äidiltään neuvoa niiden laittamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai sinun anoppisi sentään laittaa ruokaa? Minun syö vain rahkoja. Rahkaa aamupalaksi, rahkaa lounaaksi, rahkaa välipalaksi, rahkaa ruoaksi, rahkaa iltapalaksi, rahkaa vieraille, rahkaa evääksi, rahkaa lapsenlapsille, rahkaa....
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 17:59"]Tulkaahan pikku hiljaa 2010-luvulle. Sanot anopille, että sinä teet sellaista ruokaa kuin sinä osaat ja haluat, ja miehesi tekee sellaista kun hän osaa ja haluaa, eli jos mies kaipaa anopin herkkuruokia, mies voi ihan itse kysyä äidiltään neuvoa niiden laittamiseen.
[/quote]
Mun mielestä käytöstavat sopii ihan jokaiselle vuosituhannelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae kaapista mausteita ja laita omaan annokseesi.
Vielä nolompaa on jos alat saarnaamaan miten anopin tulisi tehdä ruokansa. Tuskin kuitenkaan siellä usein syöt. Omalle asuinkumppanille nyt voisikin kertoa eriävästä mausta, tietty asialliseen sävyyn.
Yhtä hyvin hän voi inhota mausteissa ja kastikkeissa löllyvää sun tekemää ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma anoppini on menettänyt makuaistinsa lääkkeiden sivuvaikutuksena. Hänen ruokansa ovat mauttomia, mutta arvostanpahan omia ruokiani enemmän ;)
Nolo on ihminen joka YÖKSii ruualle. Kuinka usein anopilla syötte kun se on noin iso ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama :-)
Anopin mielestä minä taasen olen universumin huonoin siivoaja ja tiskaaja. Siksi meillä on yhteiselossa mökillä ja kyläillessä sellainen diili, että minä kokkaan ja anoppi siivoaa mun jäljet ja tiskaa. Ja hoitaa lapset aina aamuisin, että saan nukkua, päivisin, että saan lukea rauhassa naisten lehtiä...
Avioliiton alkuaikoina se siivosi myös kaikki meidän kaapit, pesi ikkunat ja silitti vaatteet käydessään. Olin ihmeissäni ja kiitollinen.
Kuopuksen ollessa ensimmäisen puoli vuotta sairaalassa hän muutti meille ja piti huolta ihan kaikesta.
Se sekaantuu kaikkiin, siis ihan kaikkiin asioihin syvällä innolla ja ainaoikeassa-asenteella.
En välitä. Jos joskus joudun syömään sen ihmekeitoksia, syön hymyssä suin ja kiitän kauniisti.
Se on surkea kokki, mutta ihana anoppi.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 18:01"]Ai sinun anoppisi sentään laittaa ruokaa? Minun syö vain rahkoja. Rahkaa aamupalaksi, rahkaa lounaaksi, rahkaa välipalaksi, rahkaa ruoaksi, rahkaa iltapalaksi, rahkaa vieraille, rahkaa evääksi, rahkaa lapsenlapsille, rahkaa....
[/quote]
Tsemppiä anopillesi munuaisongelmiin tulevaisuudessa jos tuota menoa jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Numero 14, olet ihana! Ja anoppisi myös.
Mun anoppi ei tarjoo edes kahvia/teetä, saati ruokaa. (ei sillä että mua haittais mitenkään)
Tsemppiä, ap! Mun anoppi käyttää kuvottavaa broilerimakkaraa vähän kaikessa, ei suostu syömään mereneläviä ja ajattelee että suola on saatanasta = ruoka on mautonta, valjua ja einesmäistä.
Ei kamalasti tee mieli syödä tuolla. Jouluna tarjoaa eineslaatikoita ym. herkkuja...
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 17:49"]
No syöt mitä syöt ja kiität päälle. Ihan turha noin naurettavasta asiasta alkaa kohtausta järjestämään, etenkin kun kyseessä ei ole edes sinun äitisi vaan miehesi äiti.
"Mutta kun ME tykätään.." - entäs jos miehesi pitää myös äitinsä ruuasta, katsos makuja on monia
[/quote]
Mies iotse sanonut että kun aikuisiällä hoksannut ettei mamman pöperöt maistu millekään. Se on muuten hemmetin rasittavaa kun yksi tuputtaa niitä taitojaan koko ajan eikä vaan tajua ettemme tarvitse hänen kokkaustaitojaan mihinkään. Samoin jatkuvasti jankuttaa ja kerjää kiitosta etenkin lapsiltamme mikä on lapsille todella rasittavaa myös.
Me emme tässä tee numeroa vaan hän ihan itse.
ap
Totta on että siihen asti on yksi lysti jos itselleen laittaa ruokaa ja vierailleen mutta siinä vaiheessa kun alkaa tuputtaa juttujaan muille ja jankuttaa kiitosta niin on todella ärsyttävää...
saman kokenut myös
Mulla samanlainen anoppi. Lapset syö kiltisti ja suht hyvin hänen ruokiaan, minä ja mies laistetaan niistä yleensä jollain verulkeella. On meillä yleensä lapsenlapsia katsomassa vapaapäivinään eli ollaan miehen kans töissä (asuu siis sen verran kaukana et nähdään suht harvoin max kerran kuussa vähintään 6 krt vuodessa miten nyt jaksaa ajella tai me käydään siellä. Kun anoppi lähtee ja ruokaa jää, ei lapsetkaan suostu siihen enää koskemaankaan. Toki joskus syödään ja kun hänellä käydään, mutta jos voi välttää kohteliaasti niin vältetään.
Kaikki ruoka maistuu ihan samalta, miltä en oo vielä keksiny mikä mauste se on jota tykkää käyttää, mut hyvää makua siitä ei saa. En oo kehdannut kysyä,jos anoppi ymmärtää vähänkin väärin, et muka tykkäisin, niin sit mulla on sitä/ niitä mausteita kaapit pullollaan ja varmasti muistaa lisätä joka kerta extra maustaa tällä mauttomalla mausteella...
Hullusti selitetty, mut anoppi kun saa jonkin asian päähänsä, niin toistaa sitä monta kertaa vaikka kuin sanoisin ettei tartte. Eikä ota uskoakseen ja mestari ymmärtämään väärin ihan suoraakin puhetta, ei siis auta sekään aina. Esimerkkinä: sain lahjaksi häneltä yves rocherin voiteen joka oli ihan ok, kiitin siitä, en kehunut, sitten sainkin samanlaisen seur. merkkipäivänä ja sitä seuraavana. En siis ehdi välttämättä käyttää juttuja itse, toki laitan tarpeettomat kiertoon, mutta menee vaan anopinrahat hukkaan... On kyllä ihan hyvä anoppi, joissain asioissa hiukka rasittava, mutta se tiedetään ja sen kanssa pystytään elämään.
No syöt mitä syöt ja kiität päälle. Ihan turha noin naurettavasta asiasta alkaa kohtausta järjestämään, etenkin kun kyseessä ei ole edes sinun äitisi vaan miehesi äiti.
"Mutta kun ME tykätään.." - entäs jos miehesi pitää myös äitinsä ruuasta, katsos makuja on monia