Korona vei ystävät :(
Tuntuu, että viime aikoina kaikki ystäväni ovat pikkuhiljaa kaikonneet. Otin korona-ajan tosissani, koska kuulun riskiryhmään. Kävin töissä, mutta muuten en sitten tavannut ketään ystävistäni kuin ulkosalla. Näimme sillon tällöin lasten kanssa puistossa ja joskus kävimme lenkillä. Tiedän kuitenkin, että ystäväni tapasivat toisiaan sisätiloissa ihan kuin ennenkin. Kävivät myös lasten kanssa uimahallissa ja Hoplopissa. Aluksi kysyivät minuakin mukaan, mutta kieltäydyttyäni, eivät enää kysyneet. Pikkuhiljaa eivät enää kysyneet minua puistoonkaan. Lapseni ovat olleet melko yksinäisiä ja toivoinkin, että koronan hellitettyä tilanne normalisoituisi. Näin ei kuitenkaan käynyt.
Minua ei enää kutsuta mukaan rannoille tai puistoihin. Kerroin, että olen nyt saanut kaksi rokotetta ja voin nähdä toisia jopa sisälläkin. Viime viikolla huomasin, että ystäväni olivat käyneet yhdessä syömässä, mutta minua ei kutsuttu.
Onko muillekin tapahtunut näin? Nyt jo kaduttaa, että suhtauduin koronaan niin tiukasti. Kuitenkin sairastan sellaista sairautta, että korona olisi ollut kohdallani luultavasti todella vaikea. Mitä voin tehdä? Oloni on todella surullinen.
Kommentit (70)
Mä asuin sinkkuna paraatipaikalla.
Joka la kokoonnuttiin mun luo ja mentiin yhdessä baariin.
Alkuviikosta lähetin viestejä nähtäiskö mun luona la klo 19 ? Sitten sovittiin mitä kukin tuo.
Yksi päätti tulla lasten kanssa yhden kerran. Ilta ei ollut mukava ja en pyytänyt häntä enää. Kusyi joskus ollaanko näkemässä, vastasin joo. Voit tulla, ilman lapsia. Mies kotona, ei halunnut jättää lapsia kotiin. En ikinä enää kutsunut.
Pari ihmistä aina sanoi en osannut tuoda mitään, en viitsinyt kantaa viinipulloa kaupungilla. En kutsunut enää. Kun kysyi, kerroin ei mulla oo varaa syöttää ja juottaa sua. Jos sovitaan mitä kukin tuo, ei silloin tulla tyhjin käsin.
Yksi aina joko peruutti, tai teki oharin.
Ehkä 3.n kerran jälkeen lopetin kutsumasta n vuoden päästä kysyi miksi. Sanoin miksi. Ei ymmärtänyt.
Kukaan näistä ei ymmärtänyt miksi he tippuivat kutsulistalta.
Tapasin mieheni, mentiin naimisiin. Sinkkukaverit kysyi voisinko pitää sanoja kekkereitä, kuin ennenkin. No en ! Mieheni ei niihin halunnut osallistua ja kukaan muu ei halunnut pitää
Minäkin siivosin verkostostani vaippanaamat.
Jollain kyllä lähti täysin käsistä tämä touhu. Eikö missään vaiheessa tuntunut edes lasten takia jotenkin väärältä ja oudolta? Nyt kun eristäytymishysterian satoa kerätään on samaan aikaa käynnissä rokotehysteria. Aina kannattaa miettiä myös itse,asioita. Ei tarvitse olla foliohattu, mutta jotain järkeä sentään.
Tsemppihalaus täältä ap! Olen aika lailla samassa tilanteessa. Sairastan diabetesta ja tottakai minun on pitänyt pysytellä enimmäkseen kotona. Ystävistäni paljastui ihan uusia puolia koronan alkaessa. Yksi ei suostu käyttämään maskia, kaksi muuta eivät aio ottaa rokotetta. Lisäksi ovat alkaneet naureskella minulle, kun käytän ff2-maskia joka paikassa. Terveiden parikymppisten on vaikea ymmärtää, miten vakava riski diabetes on, jos koronaan sairastun. Lapsia minulla ei onneksi vielä ole, joten ei ole tarvinnut ajatella heidän hyvinvointiaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi ystävä joka koronan varjolla ei halua tavata minua. Ei, vaikka on saanut jo molemmat rokotteet ja minäkin sen ensimmäisen, ei edes maskin kanssa ulkona. Perustelee ettei uskalla ja pelkää kuolemaa. No, näin hänet sattumalta kaupungilla yksi päivä, ilman maskia... Oli kylläkin ulkona mutta keskellä ihmisvilinää. Mulla alkaa usko loppua ihmisiin, hän oli mun ainoa jäljellä oleva kaveri. Kuka tämmöistä aspergeria edes jaksaakaan... 😔
Sama. Olen löytänyt koronahysteerikko-ystäväni erään toisen yhteisen ystävämme ig-stoorista, siinä oltiin terassilla kylki kyljessä kymmenien muiden ihmisten kanssa. En enää pidä mitään yhteyttä häneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävit töissä, mutta kättäydyit pois ystävien seurasta?
Oletko kutsunut itse heitä ja järjestänyt jotain kivaa? Kokeile. Kannattaa myös pahoitella tuota etääntymistäsi.
Kyllä kävin töissä, koska hoitajana en voi tehdä etätöitä. Miksi minun pitäisi pahoitella etääntymistäni? Yritin kuitenkin järjestää tapaamisia puistossa ja muutenkin ulkosalla. Ystäväni olivat niitä, jotka mieluummin kokoontuivat sisäpaikoissa.
Koska sinä nimenomaan olit se, joka etääntyi muista. Muut jatkoivat tapaamisia kuten aina ennenkin, mutta jättäydyit ihan vapaaehtoisesti pois porukasta. Ihan ymmärrettävästä syystä kylläkin. Sinä etäännyit ja ne muut lähentyivät.
Onpa ikävä kuulla, että ystäväsi eivät enää kutsu sinua mukaan. Monesti jos toinen osapuoli kieltäytyy useamman kerran (vaikkakin ihan hyvästä syytä), ystävät voivat lopettaa kutsumisen ja odottaa, että sinä sitten otat yhteyttä, kun olet valmis tapaan. Eli kannattaa nyt ottaa itse yhteyttä yhteen tai useampaan ystävään ja ehdottaa jotakin kesätekemistä.
Itselleni kävi hiukan samalla tavalla. Olin pahimpaan korona-aikaan tiukempi tapaamisten suhteen kuin eräs pitkäaikainen ystäväni. Hän sitten löysi uuden kaveriporukan, jonka kanssa näki joka viikko. Nyt olen taas tavannut ystävääni, mutta olen tapaamisten myötä tajunnut, ettei ystävyytemme ole enää samanlaista. Hän on läheisempi uusien ystäviensä kanssa. Mutta se on elämää, ei kaikki ihmissuhteet pysy samanlaisina vuodesta toiseen, varsinkaan jos tulee vaikeita aikoja kuten korona.
Mitä ihmettä ap:n olisi pitänyt tehdä? Rynnätä Hoplopiin ja ravintoloihin? Asun pk-seudulla ja tiedän pari nuorta riskiryhmään kuuluvaa, jotka joutuivat teholle koronan saatuaan. Kyllä tässä ap:n ystäviä pitäisi syyttää. Todella ajattelematonta porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Onpa ikävä kuulla, että ystäväsi eivät enää kutsu sinua mukaan. Monesti jos toinen osapuoli kieltäytyy useamman kerran (vaikkakin ihan hyvästä syytä), ystävät voivat lopettaa kutsumisen ja odottaa, että sinä sitten otat yhteyttä, kun olet valmis tapaan. Eli kannattaa nyt ottaa itse yhteyttä yhteen tai useampaan ystävään ja ehdottaa jotakin kesätekemistä.
Itselleni kävi hiukan samalla tavalla. Olin pahimpaan korona-aikaan tiukempi tapaamisten suhteen kuin eräs pitkäaikainen ystäväni. Hän sitten löysi uuden kaveriporukan, jonka kanssa näki joka viikko. Nyt olen taas tavannut ystävääni, mutta olen tapaamisten myötä tajunnut, ettei ystävyytemme ole enää samanlaista. Hän on läheisempi uusien ystäviensä kanssa. Mutta se on elämää, ei kaikki ihmissuhteet pysy samanlaisina vuodesta toiseen, varsinkaan jos tulee vaikeita aikoja kuten korona.
Kiitti viestistä! :) Yritin kyllä jatkuvasti järjestää tapaamisia puistoihin, mutta ystäväni valitsivat sisätilat. Ymmärrän kyllä heitä, kuka nyt jaksaa aina ulkona palella. Toivottavasti sinäkin löydät vielä yhteisen sävelen ystäväsi kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävit töissä, mutta kättäydyit pois ystävien seurasta?
Oletko kutsunut itse heitä ja järjestänyt jotain kivaa? Kokeile. Kannattaa myös pahoitella tuota etääntymistäsi.
Kyllä kävin töissä, koska hoitajana en voi tehdä etätöitä. Miksi minun pitäisi pahoitella etääntymistäni? Yritin kuitenkin järjestää tapaamisia puistossa ja muutenkin ulkosalla. Ystäväni olivat niitä, jotka mieluummin kokoontuivat sisäpaikoissa.
Koska sinä nimenomaan olit se, joka etääntyi muista. Muut jatkoivat tapaamisia kuten aina ennenkin, mutta jättäydyit ihan vapaaehtoisesti pois porukasta. Ihan ymmärrettävästä syystä kylläkin. Sinä etäännyit ja ne muut lähentyivät.
Yritin järjestää tapaamisia ulos, pulkkamäkeen yms. Eli en kyllä ainakaan tarkoituksella etääntynyt kenestäkään. Sairauteni vaan asetti rajat tapaamisille. Ap
Sama juttu täällä. Ne parit äitikaverit on pysyneet, mutta muut ystävät taisi mennä :( Minä kuulun riskiryhmään, joten olen ottanut varovaisesti. Muut on nähneet alun jälkeen säännöllisesti baareissa, toistensa kotona ja käyneet joissakin tapahtumissa mitä tässä 1,5 v aikana on ollut. Nyt heillä on kuulemma uusi whatsapp-ryhmä, jossa on vaan ne jotka ei "kökötä kotona", ja siellä sopivat menoja. Pari on myös osoittautunut "kriittiseksi" eli epäilevät koko viruksen vaarallisuutta, maskeja yms.
Siinä meni vuosien ystävyydet. Ymmärrän miksi, mutta se ei estä minua suremasta. Olo on hylätty ja yksinäinen.
Tuota noin, uimahallit ja hoplopit taisivat olla kiinni.
Ja muutenkin, tämä nyt oli taas yhden koronaongelmaisen höpötysaloitus, joka ei perustu mihinkään todelliseen tilanteeseen, vaan on alusta alkaen keksitty juttu. Näitä tulee tänne lähes joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu täällä. Ne parit äitikaverit on pysyneet, mutta muut ystävät taisi mennä :( Minä kuulun riskiryhmään, joten olen ottanut varovaisesti. Muut on nähneet alun jälkeen säännöllisesti baareissa, toistensa kotona ja käyneet joissakin tapahtumissa mitä tässä 1,5 v aikana on ollut. Nyt heillä on kuulemma uusi whatsapp-ryhmä, jossa on vaan ne jotka ei "kökötä kotona", ja siellä sopivat menoja. Pari on myös osoittautunut "kriittiseksi" eli epäilevät koko viruksen vaarallisuutta, maskeja yms.
Siinä meni vuosien ystävyydet. Ymmärrän miksi, mutta se ei estä minua suremasta. Olo on hylätty ja yksinäinen.
Vai että baarissa ovat olleet. Hienoa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä ap:n olisi pitänyt tehdä? Rynnätä Hoplopiin ja ravintoloihin? Asun pk-seudulla ja tiedän pari nuorta riskiryhmään kuuluvaa, jotka joutuivat teholle koronan saatuaan. Kyllä tässä ap:n ystäviä pitäisi syyttää. Todella ajattelematonta porukkaa.
Kumpi oli ajattelematonta: se, että alussa ystävät pyysivät mukaansa vai se, että kun ap toistuvasti kieltäytyi, eivät enää pyytäneet?
Mitä ap:n olisi pitänyt tehdä? No ihan kuten nytkin teki, mutta ei syytellä ystäviään omasta toiminnastaan ja sen seurauksista. Lisäksi ap olisi voinut hankkia uusia ystäviä. Vaikka siitä tutustaan, joka joutui teholle.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu täällä. Ne parit äitikaverit on pysyneet, mutta muut ystävät taisi mennä :( Minä kuulun riskiryhmään, joten olen ottanut varovaisesti. Muut on nähneet alun jälkeen säännöllisesti baareissa, toistensa kotona ja käyneet joissakin tapahtumissa mitä tässä 1,5 v aikana on ollut. Nyt heillä on kuulemma uusi whatsapp-ryhmä, jossa on vaan ne jotka ei "kökötä kotona", ja siellä sopivat menoja. Pari on myös osoittautunut "kriittiseksi" eli epäilevät koko viruksen vaarallisuutta, maskeja yms.
Siinä meni vuosien ystävyydet. Ymmärrän miksi, mutta se ei estä minua suremasta. Olo on hylätty ja yksinäinen.
Ymmärrän todellakin, että sinua surettaa. En tunne ystäviäsi, mutta ei minusta kuulosta hyvän ystävän käytökseltä dumpata yksi pois porukasta, koska hän huolehtii terveydestään. Toivottavasti löydät uusia ystäviä, jotka ovat tukena silloinkin, kun elämässä on vaikeaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävit töissä, mutta kättäydyit pois ystävien seurasta?
Oletko kutsunut itse heitä ja järjestänyt jotain kivaa? Kokeile. Kannattaa myös pahoitella tuota etääntymistäsi.
Kyllä kävin töissä, koska hoitajana en voi tehdä etätöitä. Miksi minun pitäisi pahoitella etääntymistäni? Yritin kuitenkin järjestää tapaamisia puistossa ja muutenkin ulkosalla. Ystäväni olivat niitä, jotka mieluummin kokoontuivat sisäpaikoissa.
Koska sinä nimenomaan olit se, joka etääntyi muista. Muut jatkoivat tapaamisia kuten aina ennenkin, mutta jättäydyit ihan vapaaehtoisesti pois porukasta. Ihan ymmärrettävästä syystä kylläkin. Sinä etäännyit ja ne muut lähentyivät.
Yritin järjestää tapaamisia ulos, pulkkamäkeen yms. Eli en kyllä ainakaan tarkoituksella etääntynyt kenestäkään. Sairauteni vaan asetti rajat tapaamisille. Ap
Et ymmärtänyt pointtiani. Sinä olit porukasta se, joka muutti toimintatapojaan. Ei suinkaan ne muut.
Ystävät pysyy kriiseistä huolimatta. Oikeastiko et puhelimitse ole pitänyt suhdetta yllä näihin ystäviin? Oletko nyt kutsunut heidät jonnekin sisälle ja ovat kieltäytyneet?
Kyllähän sinä itsekin voit kutsua?
Mikä nyt sitten on muuttunut verrattuna esim. viime kesään/syksyyn? Nyt yhtäkkiä kaikki on ohi ja kavereita voi taas alkaa taas näkemään, kun osa on ottanut jonkun rokotteen hihaan kerran
Kiitos. Myönnän, että vuosi sitten keväällä puhuin koronasta aika paljon, mutta sen jälkeen en enää. Tuttuni, joka sairastaa samaa sairautta kuin minä, joutui teholle, joten olin luonnollisesti peloissani. Ap