Mitä mies oikein kuvittelee itsestään? Sanoo ettei voi alkaa seurustulemaan kanssani koska minulla on kaksi lasta??

Vierailija kirjoitti:

Ap, voit hyvillä mielin päästää tuosta miehestä irti. Hän ei ollutkaan niin ihana, miltä alkuun ehkä vaikutti. Löydät kyllä paremman <3

Miksi hän ei ollut ihana? Mikä hänessä on vikana?

Olen itse eronnut kahden lapsen äiti, enkä minäkään haluaisi miestä, joka ei halua naista jolla on lapsia. Sen tietää jo alussa, ettei sellaisesta tule mitään. Eihän kaikilla naisilla ole lapsia, joten saahan mies valita mitä haluaa. Minäkin ajattelin, että minun olisi helpompi rakentaa uusi elämä lapsellisen miehen kanssa, mutta lopulta sitten tapasin lapsettoman, minua nuoremman miehen, jolle tämä kaikki sopi ja joka halusi minut ja minun mukana tulevat lapset.

Että eiköhän parisuhde perustu kuitenkin molemminpuoliseen tahtoon ja vapaaehtoisuuteen. Tämä mies ei halunnut sinua, ja hänellä on siihen ihan täysi oikeus. Jossain tuolla on mies, joka haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, voit hyvillä mielin päästää tuosta miehestä irti. Hän ei ollutkaan niin ihana, miltä alkuun ehkä vaikutti. Löydät kyllä paremman <3

Mikä vika on miehissä jotka ei halua toisten lapsia omakseen?! Ei se tee miehestä vähemmän ihanaa. Taitaa olla että mies löytää paremman…

Joitakin miehiä tuo ei haittaa. Minulla on yksinhuoltajaystäviä, joilla on ollut monta parisuhdetta. Jo lapsen ollessa pieni. Käsittämätöntä multitaskaamista. Riippuu naisesta tosi paljon. Jos pystyy pitämään sekä lapset ja miehen tyytyväisenä, ei ole ongelmaa.

Tämä on jotenkin hassua, että jengi tulee raportoimaan, että uusperheetkin on mahdollisia. Tietenkin on. Ei kai tämä ole kenellekään mikään yllätys. 

Toinen on tämä hauska "monta parisuhdetta" ja "pystyy pitämään miehen tyytyväisenä". Jokuhan tuohon kuvioon ei ole tyytyväisiä, jos suhteet vaihtuu koko ajan. 

ihan turhaa vauhkoonnut. Ymmärrän ihan täysin jos joku mies ei ole valmis uusioperhe-elämään. Onhan se nyt aivan eri juttu seurustella lapsettoman kanssa. Mitä jos tarkastelisit asiaa hetken miehen kannalta niin ymmärtäisit. 

Hauska sivujuonne eli deittisivuilla näkee lapsettomia naisia, joilla kriteerinä miehelle lapsettomuus. Osalla ihmisistä toive, ettei toisella ole enää pieniä lapsia. Tämäkään asia ei ole siis naiset vs. miehet kiista. 

Ymmärrän hyvin, että lapseton ihminen suosii toista lapsetonta. Itselläni 10-13 vuotiaat lapset en ei minua kiinnosta tutustua ihmiseen kenellä tarhaikäisiä lapsia. En kaipaa elämääni sellaista touhua, mitä pienten lasten kanssa tulee. Toisaalta jos suhde vakavoituisi, että mietittäisiin yhteenmuuttamista, niin yhteenmuuttamisen aikakin olisi kauempana kun itse aion odottaa, että lapset muuttavat kotoa ensin.

Minäkään en naisena haluaisi missään tilanteessa miestä jolla on lapsia.

Eivät kaikki halua vanhemmiksi tai isäpuoliksi. Miehellä on oikeus päättää omasta elämästään ja jos hän ei halua isäpuoleksi, niin sitä tulee kunnioittaa. On kaikkien etu, että mies tunnistaa sen itsessään hyvissä ajoin. Jos suhteenne jatkuisi pidempään ja mies tajuaisi asian vasta myöhemmin, siitä koituisi kaikille enemmän kärsimystä. Sinuna arvostaisin miehen rehellisyyttä, suoruutta ja itsetuntemusta.

en todellakaan alkaisi toisen miehen lapsia katseleen.panosuhde sit oiskin ihan eri juttu.jos mies on keski-iässä vielä hoikka,urheilullinen,työssäkäyvä ja muutenkin katseenkestävä niin on kyl varaa mistä valita.mutta kyllähän näille lapsia omaaville naisille tulee kokoajan miehiä tuolta etelänmaista.eli älä luovu toivosta :P

Koska aikuisväestöstä yli 80% on lapsia, niin lapsettomien ihmisten keskenään kohtaaminen on monin verroin haastavampaa, kuin "lapsellisilla". Tämän vuoksi on vaan pakko laajentaa kohderyhmää, mikäli haluaa joskus pariutua.

Itselläni ei ole koskaan ollut väliä sillä, onko naisella lapsia vai ei. Mutta sen olen heti alussa tehnyt selväksi, että yhteen tulen muuttamaan vasta sitten, kun lapset ovat muuttaneet omilleen. Asia on ymmärretty hyvin, eikä kukaan ole vetänyt hernettä nenäänsä. : )

On parempi että mies sanoo niin kuin asiat on, eikä keksi tekosyitä. Ei olisi lasten etu millään tavalla että saisivat vastentahtoisen isäpuolen. Ongelmat kärjistyisivät satavarmasti. Vaikka lapset on ihania, ne osaavat myös olla todella rasittavia. Varsinkin kun eivät ole omia. Hyvä että mies ymmärtää tilanteen, ja haluaa suojella lapsia uusperheen hankaluuksila. Ei ole helppoa keskittyäparisuhteeseen, varsinkaan suhteen alkuvaiheessa, kun on mukana lapsia. Lasten tarpeet kuitenkin menevät kaiken muun edelle, ja pienet lapset tarvitsevat lähes jatkuvaa huomiota. Se on ihan normaalia, ja lapsilla on oikeus saada tuntea olevansa vanhemmilleen kaikkein tärkeintä, eivätkä pelkkä rasite ja häiriötekijä. Hyvin helposti käy niin, että uusperheen alkuaikoina aikuiset keskittyvät rakastuneina liikaa toisiinsa, ja lapset hoidetaan vähän ”vasemman käden hommina”. Lapset aistivat ulkopuolisuuden, tulevat mustasukkaisiksi, alkavat käyttäytyä vihamielisesti ja hankalasti ”tunkeilijaa” kohtaan, ja jos edelleenkään eivät saa tarvitsemaansa huomiota, alkavat oireilla psyykkisesti joko ulospäin häiriökäytöksenä ja aggsessivisena käytöksenä, tai sitten vetäytyvät ja sulkeutuvat, ja pahimmillaan alkavat oireilla itsetuhoisesti. JOS uusperhe elämään lähdetään, kannattaa varsinkin alussa huolehtia siitä että lapset saavat riittävästi huomiota, ja tuntevat olonsa halutuiksi ja turvalliseksi uudessa elämäntilanteessa. Tämä vaatii aikuisilta aika paljon, varsinkin siltä, joka ei ole lasten biologinen vanhempi. Pelisäännösitä kannattaa sopia avoimin kortein jo alussa, ettei tule väärinymmärryksiä ja turhaa pahaa mieltä. Kun tilanne tasaantuu, ja lapset ovat tottuneet uuteen perheeseen, voivat aikuisetkin enemmän ”relata” ja keskittyä lasten ohella myös parisuhteeseensa intensiivisemmin. Ei ole helppoa, mutta ainoa tapa saada uusperhe toimimaan jos aikuiset ovat samoilla linjoilla, ja ymmärtävät suhtautua lasten tunteisiin sallivasti ja empaattisesti.

Jokainen saa vapaasti valita millä kriteereillä aloittaa suhteen, tai ei aloita. Kenenkään ei ole pakko ylipäätään ryhtyä minkäänlaiseen parisuhteeseen jos ei halua. Ja tottakai lapsiperhe elämä on aivan eri juttu kuin kahden aikuisen välinen parisuhde.

Ihan silkkaa skeidaa se että voisi rakastaa toisen muksuja. Viha, inho, halveksunta. Siinä kolme syytä miksei kannata lähteä lapsellisen naisen kelkkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tuon. Lapset ovat tietyllä tavalla riesa, (vaikka ovatkin usein ihania).

Seksin harrastaminen on vaikeampaa, ei ole koskaan pelkästään yhteistä aikaa kumppanin kanssa. Pitää huolehtia lapsista jatkuvasti.

Olen valinnut yksinolon, kun on helpompaa. En pysty multitaskaamaan. Joko olen lapsien kanssa tai miehen kanssa.

Jos olemme yhdessä, minusta tuntuu, että en pysty antamaan sekä miehelle, että lapsille kaikkeani. Jää puolikas olo, ja tunnen riittämättömyyttä. Enemmän hössötän lapsien kanssa ja mies on sivuroolissa. Olen vain huolehtija, en nainen.

Just. Miksi sun pitäisi antaa yhtään kellekään kaikkea? Happimaski omille kasvoille ensin jne.

Mulla on uusperhe, mies, useampi lapsi ja vaativa työ. Ei tämä oikeastaan ole kovin vaikeaa, koska pidän rajani enkä tee asioita vain muiden mieliksi. Toki sulla on oikeus pitää rajasi juuri noin, rajaamalla joka mies tai lapset välillä ulos, mitta muitakin tapoja on.

Vierailija kirjoitti:

SE ON IHAN NORMAALIA ETTÄ 30+ NAISELLA ON LAPSIA JA MUUTENKIN KOETTUA ELÄMÄÄ ESIM. HIEMAN YLIPAINOA SEKÄ ROIKKUU PAIKAT. EI OLE REALISTISTA MIEHEN VAATIA TÄYDELLISYYTTÄ

Jokainen voi haluta parisuhteelta ihan mitä vaan. En itsekään ottaisi miestä jolla on lapsia. Ei kiinnosta toisten lapset. Ennemmin olisin yksin kuin menisin uusperheeseen.

Vierailija kirjoitti:

en todellakaan alkaisi toisen miehen lapsia katseleen.panosuhde sit oiskin ihan eri juttu.jos mies on keski-iässä vielä hoikka,urheilullinen,työssäkäyvä ja muutenkin katseenkestävä niin on kyl varaa mistä valita.mutta kyllähän näille lapsia omaaville naisille tulee kokoajan miehiä tuolta etelänmaista.eli älä luovu toivosta :P

Mieheni on on keski-iässä vielä hoikka,urheilullinen,työssäkäyvä ja muutenkin katseenkestävä.

Silti se otti tällaisen kahden lapsen äidin ja perusti sen kanssa uusperheen. Ehkä lieventävänä asianhaarana on se, että miehellä on itselläänkin lapsia ja tämä äippä on on keski-iässä vielä hoikka, urheilullinen, työssäkäyvä ja muutenkin katseenkestävä niin silläkin on aina ollut varaa mistä valita. Myös sinkkuäitinä.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään huolisi miestä, jolla on lapsia. En halua lapsiperhe-elämää. Simple.

Niin ja tuskin sinäkään mikään trolli olet.

Lapset on aika iso asia ja vaikuttaa parisuhteeseen. Jos mies ei halua lapsia elämäänsä, niin tuohan on ihan normaalia toimintaa.

Lapset pilaa seurustelun, tuli nyt sanottua ääneen.

Tiedän miehen, joka samasta syystä lopetti suhteen. Väärin se olisi ollut naista ja lapsia kohtaan, jos tuo lapsi kohta ei napannut miestä.

Ei se mies itsestään mitään kuvittele, tunnistaa vain että ei ole valmis suhteeseen jossa toisella osapuolella on lapsia. Vastuullista todeta se tuossa vaiheessa. Itselläni on lapsi ja tiedostan että kahden aikuisen suhde on täysin eri kuin suhde jossa on lapsia. Yhteisiä tai toisen.

Lapsiperheessä joutuu tekemään paljon enemmän kompromisseja ja sietämään epämukavuutta: lasten kiukuttelua ja heidän ehdoillaan elämistä. Kaksi aikuista voi elää rauhallista ja tasapainoista elämää kun molempien tarvitsee säädellä vain omat tunteensa eikä yrittää siinä sivussa kasvattaa lasta/lapsia ja kestää näiden huonoa käytöstä ja vaatimuksia.