Mitä mies oikein kuvittelee itsestään? Sanoo ettei voi alkaa seurustulemaan kanssani koska minulla on kaksi lasta??

Ei hän mitään itsestään luule. Näyttää tietävän, että haluaa elää lapsetonta elämää. Joko yksin tai jonkun kanssa.

Taas yksi äityli joka luulee että hänen minnapetterinsä on kaikille muille myös iiihana. Itse kysyn mieheltä myös onko lapsia ja iät. Ei kenenkään ole pakko toisten kersoja katsella eikä varsinkaan kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

SE ON IHAN NORMAALIA ETTÄ 30+ NAISELLA ON LAPSIA JA MUUTENKIN KOETTUA ELÄMÄÄ ESIM. HIEMAN YLIPAINOA SEKÄ ROIKKUU PAIKAT. EI OLE REALISTISTA MIEHEN VAATIA TÄYDELLISYYTTÄ

Juu. On myös paljon naisia joilla ei ole lapsia. Onpa kiva lapsillekin jos mies ei tykkää heistä, mieti nyt vähän. 

Eikös tuo ole ihan reilua kertoa heti alussa ettei hommasta tule mitään? En minäkään haluaisi muiden lasten elämään miksikään bonusvanhemmaksi tai äitipuoleksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainenhan saa valita haluaako olla toisen kanssa vai ei. Ei se ole mitään eronneiden äitien dissaamista. Ehkäpä mies haluaa suhteen jossa voi vapaasti reissata puolison kanssa tms ja siihen yhtälöön lapset on hankala lisä.

Tietenkin saa. Mutta nämä ketjut on lopulta vain ja ainoastaan eronneiden äitien haukkumista. Ja se on myös aloittajatrollin päämäärä. Ihan joka kerta.

Kyllä nämä ovat usein myös miesv ihaa.

Vierailija kirjoitti:

Taisi kuvitella, että hänellä on oikeus mielipiteeseensä tai jopa oikeus ilmaista se. Kuinka väärässä olikaan.

Ja minusta reilua kertoa se heti, jolloin ap on vapaa etsimään paremmin itselleen soveltuvaa seuraa. Paljon pahempaa olisi, jos tyyppi roikkuisi jonkin aikaa seksin tms. takia kuvioissa ja sanoisi sitten kun ap on alkanut kehittää syvempiä tunteita että ei sittenkään, en mä halua mitään vakavaa koska lapset. Enemmän se siinä vaiheessa satuttaisi.

Ihmisillä on oikeus haluta eri asioita kuin sinä ja kertoa se. Sinun oikeutesi on sitten päättää mitä sillä tiedolla teet. Suosittelen hyväksymään asian ja jatkamaan matkaa.

Mun mies halus samassa tilanteessa miettiä asiaa jonkun aikaa. En antanut tavata lapsia ennen kuin sitten vasta kun hän sanoi että katsoo pystyvänsä pidempään suhteeseen. Ymmärsin hyvin häntä kun hänellä ei lapsia silloin ollut.( oltiin kumpikin 30v) Tapailtiin siis vaan silloin tällöin muutaman kuukauden ajan ilman mitään "perhejuttuja". Viiden vuoden päästä siitä meillä oli kaks yhteistä lasta ja naimisissa. Ollaan oltu 20 vuotta nyt yhdessä:) 

Ei ketään voi pakottaa eikä se itsestäkään oo kivaa olla suhteessa jossa kaikki ei ole hyvin kummallekin osapuolelle.

Jokaisella on oikeus valita kumppaninsa ja jos ei halua puolisoa jolla jo lapsia niin se on ok. Ei se tarkoita ettei pidä lapsista kaikki nyt ei vaan halua muiden lapsia ”kasvattaa” vaan haluavat kumppanin jonka kanssa tehdä omat yhteiset lapset.

Sitten on niitä joita ei kumppanin aiemmat lapset haittaa ja lisäksi ehkä omat yhteiset.

Ap, voit hyvillä mielin päästää tuosta miehestä irti. Hän ei ollutkaan niin ihana, miltä alkuun ehkä vaikutti. Löydät kyllä paremman <3

Lapset vain aina osoittavat miehelle kaapin paikan, eikä äidillä ole siihen yhtään mitään sanansijaa. Mies saa aina varoa sanomisiaan ja tekemisiään, mikä on stressaavaa. Jos mies yrittää edes hieman esittää omaa mielipidettään mistä tahansa asiasta, lapset aloittavat riidan ja myös tiikeriäiti hyökkää puolustamaan lapsiaan. Näin se vaan on. 10 - 15 vuotiaat tyttäret ovat yleensä pahimpia heittämään kapuloita rattaisiin. Itselleni naisen jälkikasvu ei ollut ongelma, ennen kuin kokemusta kertyi riittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Taas yksi äityli joka luulee että hänen minnapetterinsä on kaikille muille myös iiihana. Itse kysyn mieheltä myös onko lapsia ja iät. Ei kenenkään ole pakko toisten kersoja katsella eikä varsinkaan kuunnella.

Eikä elättää.

Eiköhän lapsettomiakin naisia vielä löydy, vai onko kaikki jo jännämiesten polkemia.

Asiasta toiseen, mikä näitä nuorehkoja naisia riivaa, yksi tapaus vaihtoi lennosta miehen 10 vuotta vankiloissa olleseen karjuun, siis hylkäsi miehen jolla oli oma yritys ja elämä raiteilla.

Onko linnakundin kanssa elämä jännempää?

Ymmärrän tuon. Lapset ovat tietyllä tavalla riesa, (vaikka ovatkin usein ihania).

Seksin harrastaminen on vaikeampaa, ei ole koskaan pelkästään yhteistä aikaa kumppanin kanssa. Pitää huolehtia lapsista jatkuvasti.

Olen valinnut yksinolon, kun on helpompaa. En pysty multitaskaamaan. Joko olen lapsien kanssa tai miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ap, voit hyvillä mielin päästää tuosta miehestä irti. Hän ei ollutkaan niin ihana, miltä alkuun ehkä vaikutti. Löydät kyllä paremman <3

Mikä vika on miehissä jotka ei halua toisten lapsia omakseen?! Ei se tee miehestä vähemmän ihanaa. Taitaa olla että mies löytää paremman…

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tuon. Lapset ovat tietyllä tavalla riesa, (vaikka ovatkin usein ihania).

Seksin harrastaminen on vaikeampaa, ei ole koskaan pelkästään yhteistä aikaa kumppanin kanssa. Pitää huolehtia lapsista jatkuvasti.

Olen valinnut yksinolon, kun on helpompaa. En pysty multitaskaamaan. Joko olen lapsien kanssa tai miehen kanssa.

Jos olemme yhdessä, minusta tuntuu, että en pysty antamaan sekä miehelle, että lapsille kaikkeani. Jää puolikas olo, ja tunnen riittämättömyyttä. Enemmän hössötän lapsien kanssa ja mies on sivuroolissa. Olen vain huolehtija, en nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, voit hyvillä mielin päästää tuosta miehestä irti. Hän ei ollutkaan niin ihana, miltä alkuun ehkä vaikutti. Löydät kyllä paremman <3

Mikä vika on miehissä jotka ei halua toisten lapsia omakseen?! Ei se tee miehestä vähemmän ihanaa. Taitaa olla että mies löytää paremman…

Joitakin miehiä tuo ei haittaa. Minulla on yksinhuoltajaystäviä, joilla on ollut monta parisuhdetta. Jo lapsen ollessa pieni. Käsittämätöntä multitaskaamista. Riippuu naisesta tosi paljon. Jos pystyy pitämään sekä lapset ja miehen tyytyväisenä, ei ole ongelmaa.

Mies selvästikin kuvittelee että hänen ei tarvitse ryhtyä suhteeseen, joka ei häntä tyydytä. Mikä sika.

Itsekään en lopulta halunnut enää seurustella lapsellisten miesten kanssa sinkkuaikoinani, sitä monta kertaa kokeiltuani. Sittemmin minusta on tullut eronnut lapsellinen itse, nyt voisin alkaa suhteeseen lapsellisen miehen kanssa. Ap etsi lapsellinen mies!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tuon. Lapset ovat tietyllä tavalla riesa, (vaikka ovatkin usein ihania).

Seksin harrastaminen on vaikeampaa, ei ole koskaan pelkästään yhteistä aikaa kumppanin kanssa. Pitää huolehtia lapsista jatkuvasti.

Olen valinnut yksinolon, kun on helpompaa. En pysty multitaskaamaan. Joko olen lapsien kanssa tai miehen kanssa.

Jos olemme yhdessä, minusta tuntuu, että en pysty antamaan sekä miehelle, että lapsille kaikkeani. Jää puolikas olo, ja tunnen riittämättömyyttä. Enemmän hössötän lapsien kanssa ja mies on sivuroolissa. Olen vain huolehtija, en nainen.

Taidat olla suorittaja.

Entäs, jos antaisit itsellesi luvan olla? Antaisit muillekin luvan olla.

Aiheutat varmaan stressiä itsesi lisäksi myös muille lähelläsi eläville.

Parempi olla rehellinen ja suora jo suhteen alussa kuin kuvitella, että kyllä tämä tästä. Lapset eivät ole ainoa syy, vaan ei ole riittävästi kiinnostunut sinusta muutenkaan.

Kun mietit oikein tarkkaan on myös lastesi kannalta hyvä, etteivät ehtineet kiintyä mieheen.

Ei kaikista siihen ole, eikä tarvitse ollakaan. Se on hyvä että ihminen tuntee itsensä ja omat voimavaransa. Minullakin on kaksi lasta ja olen uudessa parisuhteessa lapsettoman miehen kanssa. Tilanne on vaatinut kaikilta todella paljon joustamista, puhumista, sovittelua. Mieheltä, mutta myös minulta ja ennen kaikkea lapsiltani.

Aloittaja toki ei ole äiti, ei edes nainen.