Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Somevaikuttajalta rajuja syytöksiä Sami Hedbergiä ja koomikko Zaania kohtaan
17.06.2021 |
"Miehet kiistävät kaikki väitteet"
https://www.is.fi/viihde/art-2000008064555.html
No jopas. Taas yksi metoo tjsp. tyyppinen tapaus.
Sana sanaa vastaa jne.
On se vaikeata tuo ymmärrys siitä mikä on okei ja mikä ei ole okei miesten ja naisten välillä.
Kommentit (2031)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillekin duunissa joku joka esittelee kikkeliään töissä ja puristelee teitä ? Jalkovälistä? 🤣🤣🤣
Kyllä on. Terveisin hoitaja.
Juu, samaa mieltä. Ihan viikoittain, lähes pöivittäin
Terveisin toinen hoitaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Metsäketohan vetikin syyttäjiään oikeuteen ja voittikin. Kunniansa puolustaminen on ihan oikeutettua tässä maassa.
Maineeseen jää silti tahra.
Entä jos nyt lähetän äidilleni ja miehelleni ja ystävälleni viestin jossa väitän jotain käyneen. Vuosien päästä vetoan todisteena siihen että olen lähettänyt viestit lähipiirille. Eihän tuo ole mikään todiste siitä mitä on, taiei ole käynyt, se on vain minun lähettämäni viesti, joka voi olla kaksitty jo silloin vuosia sitten.
Perättömiä syytöksiä tältä naiselta. Käykääpä vilkaisemassa Instagramissa tämän naikkosen kuvia... näyttää just siltä et ite kerjää huomiota miehiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 40+ eli ”täti” ja mua on työurallanl kourittu rinnoista useasti, persauksista useasti, hanetta on nosteltu, on ”ahdistettu” nurkkaan ja pyydetty pusua, ja on kommentoitu rintoja moneen kertaan Dolly Partoneiksi.
Mietin juuri pitkään sitä että miksi en ikinä kokenut tulleeni hyväksikäytetyksi. Kun en oikein loukkaantunutkaa . Useimmat kerran nauratti ja päättyi aina siihen kun sanoin jotsin nasevaa (tyyliin siirräpä se käpälä pois ettei tarvitse polvella kolhaista sukukalleuksia). Kertaakaan en pelännyt tai ahdistunut tai traumatisoitunut.
Ja nyt en siis tarkoita sitä että nykynuoret on surkeita itkupillejä. Tarkoitan sitä että joku muu tekijä on siinä, miksi nykyään nuo koetaan hirveänä rikoksena ja ennen ei. Ajankuva oli eri, kulttuuri oli eri, yhteiskunta oli eri, mutta - tästä varmaan riehahtaa someraivo - voiko olla että IHMISET on erilaisia? Meillä vanhemmilla on korkeampi resilienssi koska monen lapsuus oli kova ja karu, siksi mikään kopelointi ei loukannut tai pelottanut. Nykynuorilla ollut hyvä lapsuus ja turvallinen helpompi elämä, joten tuo on ehkä heille sitten suuri vastoinkäyminen ja kriisi?
En tiedä onko näin, pohdin vain ääneen. Mua nuo muistot lähinnä naurattaa, mikään niissä ei tunnu ahdistavalta.Hyvää pohdintaa. Muistan, kun joskus vuosia sitten Helsingin Kukontorilla kävellessäni vastaan tullut mies heitti "paljonko maksaa". Heitin takaisin, että kuule niin paljon, ettei sulla ole siihen varaa. Miksi nykynaiset eivät osaa avata suutaan sillä hetkellä, kun jotain tapahtuu. Miksi itketään somessa julkisesti vuosien takaisia omia tuntemuksia jälkikäteen.
Tämä! Olen tuo 40+ iloinen täti, ja haluan lisätä vielä sen että ihan oikeasti 80-90-luvuilla oli aidosti tasa-arvoisempaa käytännön tasolla kuin nyt. Siis käytännön tasolla, ei varmaan yleisellä tasolla, esim virkamiesten nimitys, naisten osuus johtajista jne.
Silloin naisille oli napakka toiminnan ote ja tilanteen hallinta, ja minäkin joka ikinen kerta tiesin että osaan ja pystyn puolustautumaan jos tarve vaatii.
Kun nyt mietin asiaa, niin oikeastaan kaikki tuntemani naiset ovat olleet samanlaisia, napakoita ja heti puuttuneet tilanteisiin. Ei ollut ollenkaan normaalia että olisi tuollaisesta itketty ja uhriuduttu ja valitetti someen (tosin somea ei tuolloin ollut, mitä nyt irc-kanavia).Olisi hyvä kiihko-milleniaalien tajuta että aikoja on ollut erilaisia. Eikä nykyaika ole välttämättä se paras. En nyt sano että pitää palata menneeseen aikaan mutta jospa voisi ajatella niin että eri aikoina eri asiat merkitsevät eri juttuja?
Onko sinua siis 80-90 -luvuilla puristeltu haarojen välistä ja suudeltu väkisin? Tämä on mielestäsi ok käytöstä miehiltä ja naisen pitäisi vaan itse älytä huomauttaa erikseen jos ei halua tällaista kohtelua? Mitä jos kohtelu jatkuu napakasta huomauttamisesta huolimatta?
Tottakai pitää älytä noin toimivalle sanoa napakasti että lopeta! Seuraava osoite onkin sitten poliisilaitos, mikäli sanaa ei uskota.
Vierailija kirjoitti:
Perättömiä syytöksiä tältä naiselta. Käykääpä vilkaisemassa Instagramissa tämän naikkosen kuvia... näyttää just siltä et ite kerjää huomiota miehiltä.
Alhaista mustamaalausta. Ahdistelija asialla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistelua en hyväksy missään muotoa, mutta eikös tämä ko. nainen ole hakenut huomiota milloin milläkin asialla.
Minkä ihmeen syystä kukaan hakisi huomiota tällaisella asialla ja ylipäätään haluaisi tulla yhdistetyksi johonkin Hedbergiin? Tämä "se vain hakee huomiota" on trendikäs vain tapa mitätöidä (naisten) sanomiset.
Miksi hän ei tehnyt rikosilmoitusta heti tuoreeltaan?
Minusta nämä tempaukset ja huomion hakemiset vesittävät todelliset ongelmat, eikä naisia oteta vakavasta, kun oikeasti jotakin tapahtuu.
Tässäkin asiassa asianomainen on jättänyt oman osuutensa kertomatta.
Naisena olen omin silmin nähnyt jo kauan, kuinka naiset itse häiritsevät miehiä seksuaallisesti esim. miesravintolatyöntekijät, artistit jne. tuntuvat olevan naisille yleistä riistaa.
Mikä on mielestäsi sitten todellinen ongelma? Millainen tapaus on kyseessä kun "oikeasti jotain tapahtuu"? Jos haaroista kouriminen ei ole vielä mielestäsi ongelma, niin missä se raja menee, mitä mies saa tehdä nuorelle naiselle? Onko se, että naiset häiritsevät miehiä seksuaalisesti oikeutus sille, että miehet kourivat naisia haaruksista?
Moni raiskatuksi tullut tuntuu kritisoivan Miisaa siitä että on "heidän puolestapuhujansa", vaikka tuo Miisalle tapahtunut on kärpäsenpaska verrattuna raiskaamiseen. Ei hyvän mielenterveyden omaava ihminen sentään traumatisoidu näin pienestä yleensä, ainakaan reilusti täysi-ikäinen ihminen.
Ei seksuaalinen väkivalta ole kilpailu siitä, kenelle on tehty pahiten. Se, että häirintä on ollut jostakin loukkaavaa ja epämiellyttävää, ei tietenkään lähtökohtaisesti vähättele raiskauksen uhreja tai heidän kokemaansa tuskaa. Kyseessä on kuitenkin kaksi eri ilmiötä, vaikka saman kattotermin alle solahtavatkin. Ehkä ne on siksi myös helppo sekoittaa toisiinsa keskusteluissa.
Eikä Miisa missään tietääkseni ole mistään elinikäisistä traumoista puhunut, ei edes rikoksesta, eikä siitä, että vaatisi Hedbergin tai Zaanin uralle loppua. Motiivi vaikuttaa enemmänkin siltä, että hän haluaa, että häirintää alalla kitketään ja teoista kannetaan vastuu.
Miten nämä nimeltä mainitut herrat voivat mielestäsi nyt kantaa vastuun? Oletko ihan varma että jos tämä nainen olisi ottanut heihin yhteyttä, niin he eivät olisi pyytäneet anteeksi ja pahoitelleet tilannetta? Jokainen joka on yhtään perillä miten näissä syytöskeisseissä on käynyt, ymmärtää että pahimmillaan menee työt ja perhe, ja se on kyllä aivan liian iso rangaistus yhdestä pususta tai alasti olemisesta takahuoneessa.
Se, joka näitä koomikkoja keikoilleen palkkaa, päättää, miten hän suhtautuu pusuihin ja takahuonealastomuuteen. Jos se on no big deal, niin keikat jatkuvat normaalisti. Nämä jantteritha eivät edes itse muista näitä tehneensä. Tai toinen heistä kertoo olevansa aina bäkkärillä alasti, joten jos tämä on tapahtumajärjestäjälle ok, niin kenenkään maine ei ole kärsinyt kolausta.
Jokainen on vastuussa omasta käytöksestään. Jos käyttäytyy kuin sika, ottaa riskin, että asia leviää eteenpäin. Jos itse esittelisin työpaikalla torttuani, kourisin miehiä jalkovälistä ja pussaisin väkisin, en itkisi, että käytökseni kuuluu yksityiselämän suojaan, ei siitä saa laverrella eteenpäin, muutenhan joku saattaa ruveta ajattelemaan musta pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen saa kertoa kokemuksistaan. Eli jokainen voi kertoa, jos häntä on puristettu jalkojen välistä ja kertoa tekijän nimen vaikka teko olisi tapahtunut vuosia sitten.
joo, jokainen saa kertoa kokemuksistaan, mutta tekijän nimeä ei, koska myös rikollisella on oikeus yksityisyyden suojaan.
Ei ole rikos kertoa elämänkokemuksistaan ja kertoa siihen osallisten nimiä. Ei kuulu yksityisyyden suojaan piiriin, että voisi kieltää muita ihmisiä kertomasta mitä ovat kokeneet kanssasi.
Kyllä vain on. Miten porukka tietää näin vähän lakiasioista ja rikosoikeudesta? Eikö koulussa opeteta enää mitään?
Et voi esimerkisi kertoa tuhansille someseuraajille että olet harrastanut bdsm-seksiä henkilön pertti virtanen kanssa, ja kuvailla pertin vehkeen ulkomuotoa, vaikka joka sana olisikin totta. Ai miksi et? Jätän sinulle tehtäväksi tietojen etsimisen ja oppimisen riemun.
Bessewisser täällä, päivää!
Missä koulussa opetetaan oikeustiedettä, kun minä en muista, ja olen ihan pisimmän kaavan mukaan opiskellut ja en muista, että olisi oikeustieteen opintoja meillä ollut. Siskollani oli, mutta nekin oli silloin, kun hän oikikseen meni.
Juuri siksi näitä asioita ei pitäisi käsitellä tällä palstalla, vaan jossain ihan muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 40+ eli ”täti” ja mua on työurallanl kourittu rinnoista useasti, persauksista useasti, hanetta on nosteltu, on ”ahdistettu” nurkkaan ja pyydetty pusua, ja on kommentoitu rintoja moneen kertaan Dolly Partoneiksi.
Mietin juuri pitkään sitä että miksi en ikinä kokenut tulleeni hyväksikäytetyksi. Kun en oikein loukkaantunutkaa . Useimmat kerran nauratti ja päättyi aina siihen kun sanoin jotsin nasevaa (tyyliin siirräpä se käpälä pois ettei tarvitse polvella kolhaista sukukalleuksia). Kertaakaan en pelännyt tai ahdistunut tai traumatisoitunut.
Ja nyt en siis tarkoita sitä että nykynuoret on surkeita itkupillejä. Tarkoitan sitä että joku muu tekijä on siinä, miksi nykyään nuo koetaan hirveänä rikoksena ja ennen ei. Ajankuva oli eri, kulttuuri oli eri, yhteiskunta oli eri, mutta - tästä varmaan riehahtaa someraivo - voiko olla että IHMISET on erilaisia? Meillä vanhemmilla on korkeampi resilienssi koska monen lapsuus oli kova ja karu, siksi mikään kopelointi ei loukannut tai pelottanut. Nykynuorilla ollut hyvä lapsuus ja turvallinen helpompi elämä, joten tuo on ehkä heille sitten suuri vastoinkäyminen ja kriisi?
En tiedä onko näin, pohdin vain ääneen. Mua nuo muistot lähinnä naurattaa, mikään niissä ei tunnu ahdistavalta.Hyvää pohdintaa. Muistan, kun joskus vuosia sitten Helsingin Kukontorilla kävellessäni vastaan tullut mies heitti "paljonko maksaa". Heitin takaisin, että kuule niin paljon, ettei sulla ole siihen varaa. Miksi nykynaiset eivät osaa avata suutaan sillä hetkellä, kun jotain tapahtuu. Miksi itketään somessa julkisesti vuosien takaisia omia tuntemuksia jälkikäteen.
Tämä! Olen tuo 40+ iloinen täti, ja haluan lisätä vielä sen että ihan oikeasti 80-90-luvuilla oli aidosti tasa-arvoisempaa käytännön tasolla kuin nyt. Siis käytännön tasolla, ei varmaan yleisellä tasolla, esim virkamiesten nimitys, naisten osuus johtajista jne.
Silloin naisille oli napakka toiminnan ote ja tilanteen hallinta, ja minäkin joka ikinen kerta tiesin että osaan ja pystyn puolustautumaan jos tarve vaatii.
Kun nyt mietin asiaa, niin oikeastaan kaikki tuntemani naiset ovat olleet samanlaisia, napakoita ja heti puuttuneet tilanteisiin. Ei ollut ollenkaan normaalia että olisi tuollaisesta itketty ja uhriuduttu ja valitetti someen (tosin somea ei tuolloin ollut, mitä nyt irc-kanavia).Olisi hyvä kiihko-milleniaalien tajuta että aikoja on ollut erilaisia. Eikä nykyaika ole välttämättä se paras. En nyt sano että pitää palata menneeseen aikaan mutta jospa voisi ajatella niin että eri aikoina eri asiat merkitsevät eri juttuja?
Onko sinua siis 80-90 -luvuilla puristeltu haarojen välistä ja suudeltu väkisin? Tämä on mielestäsi ok käytöstä miehiltä ja naisen pitäisi vaan itse älytä huomauttaa erikseen jos ei halua tällaista kohtelua? Mitä jos kohtelu jatkuu napakasta huomauttamisesta huolimatta?
Tottakai pitää älytä noin toimivalle sanoa napakasti että lopeta! Seuraava osoite onkin sitten poliisilaitos, mikäli sanaa ei uskota.
Entä jos ei pelon takia uskalla? Pyörii päässä että tilanteesta pitäisi päästä pois, mutta lamaantuneena ei pysty tekemään mitään? Tuo on todellisuutta monelle ahdistelluksi joutuneelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 40+ eli ”täti” ja mua on työurallanl kourittu rinnoista useasti, persauksista useasti, hanetta on nosteltu, on ”ahdistettu” nurkkaan ja pyydetty pusua, ja on kommentoitu rintoja moneen kertaan Dolly Partoneiksi.
Mietin juuri pitkään sitä että miksi en ikinä kokenut tulleeni hyväksikäytetyksi. Kun en oikein loukkaantunutkaa . Useimmat kerran nauratti ja päättyi aina siihen kun sanoin jotsin nasevaa (tyyliin siirräpä se käpälä pois ettei tarvitse polvella kolhaista sukukalleuksia). Kertaakaan en pelännyt tai ahdistunut tai traumatisoitunut.
Ja nyt en siis tarkoita sitä että nykynuoret on surkeita itkupillejä. Tarkoitan sitä että joku muu tekijä on siinä, miksi nykyään nuo koetaan hirveänä rikoksena ja ennen ei. Ajankuva oli eri, kulttuuri oli eri, yhteiskunta oli eri, mutta - tästä varmaan riehahtaa someraivo - voiko olla että IHMISET on erilaisia? Meillä vanhemmilla on korkeampi resilienssi koska monen lapsuus oli kova ja karu, siksi mikään kopelointi ei loukannut tai pelottanut. Nykynuorilla ollut hyvä lapsuus ja turvallinen helpompi elämä, joten tuo on ehkä heille sitten suuri vastoinkäyminen ja kriisi?
En tiedä onko näin, pohdin vain ääneen. Mua nuo muistot lähinnä naurattaa, mikään niissä ei tunnu ahdistavalta.Hyvää pohdintaa. Muistan, kun joskus vuosia sitten Helsingin Kukontorilla kävellessäni vastaan tullut mies heitti "paljonko maksaa". Heitin takaisin, että kuule niin paljon, ettei sulla ole siihen varaa. Miksi nykynaiset eivät osaa avata suutaan sillä hetkellä, kun jotain tapahtuu. Miksi itketään somessa julkisesti vuosien takaisia omia tuntemuksia jälkikäteen.
Tämä! Olen tuo 40+ iloinen täti, ja haluan lisätä vielä sen että ihan oikeasti 80-90-luvuilla oli aidosti tasa-arvoisempaa käytännön tasolla kuin nyt. Siis käytännön tasolla, ei varmaan yleisellä tasolla, esim virkamiesten nimitys, naisten osuus johtajista jne.
Silloin naisille oli napakka toiminnan ote ja tilanteen hallinta, ja minäkin joka ikinen kerta tiesin että osaan ja pystyn puolustautumaan jos tarve vaatii.
Kun nyt mietin asiaa, niin oikeastaan kaikki tuntemani naiset ovat olleet samanlaisia, napakoita ja heti puuttuneet tilanteisiin. Ei ollut ollenkaan normaalia että olisi tuollaisesta itketty ja uhriuduttu ja valitetti someen (tosin somea ei tuolloin ollut, mitä nyt irc-kanavia).Olisi hyvä kiihko-milleniaalien tajuta että aikoja on ollut erilaisia. Eikä nykyaika ole välttämättä se paras. En nyt sano että pitää palata menneeseen aikaan mutta jospa voisi ajatella niin että eri aikoina eri asiat merkitsevät eri juttuja?
Onko sinua siis 80-90 -luvuilla puristeltu haarojen välistä ja suudeltu väkisin? Tämä on mielestäsi ok käytöstä miehiltä ja naisen pitäisi vaan itse älytä huomauttaa erikseen jos ei halua tällaista kohtelua? Mitä jos kohtelu jatkuu napakasta huomauttamisesta huolimatta?
Tottakai pitää älytä noin toimivalle sanoa napakasti että lopeta! Seuraava osoite onkin sitten poliisilaitos, mikäli sanaa ei uskota.
Entä jos ei pelon takia uskalla? Pyörii päässä että tilanteesta pitäisi päästä pois, mutta lamaantuneena ei pysty tekemään mitään? Tuo on todellisuutta monelle ahdistelluksi joutuneelle.
Silti pystyy jakamaan instagramiin itsestään vähäpukeisia kuvia ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Angry birds hakemassa taas vähän huomiota :D Jännä miten näiltä some mitättömyyksiltä tulee aina näitä shokeeraavia paljastuksia sopivin väliajoin, siis silloin kun eivät paljastele itseään lol.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 40+ eli ”täti” ja mua on työurallanl kourittu rinnoista useasti, persauksista useasti, hanetta on nosteltu, on ”ahdistettu” nurkkaan ja pyydetty pusua, ja on kommentoitu rintoja moneen kertaan Dolly Partoneiksi.
Mietin juuri pitkään sitä että miksi en ikinä kokenut tulleeni hyväksikäytetyksi. Kun en oikein loukkaantunutkaa . Useimmat kerran nauratti ja päättyi aina siihen kun sanoin jotsin nasevaa (tyyliin siirräpä se käpälä pois ettei tarvitse polvella kolhaista sukukalleuksia). Kertaakaan en pelännyt tai ahdistunut tai traumatisoitunut.
Ja nyt en siis tarkoita sitä että nykynuoret on surkeita itkupillejä. Tarkoitan sitä että joku muu tekijä on siinä, miksi nykyään nuo koetaan hirveänä rikoksena ja ennen ei. Ajankuva oli eri, kulttuuri oli eri, yhteiskunta oli eri, mutta - tästä varmaan riehahtaa someraivo - voiko olla että IHMISET on erilaisia? Meillä vanhemmilla on korkeampi resilienssi koska monen lapsuus oli kova ja karu, siksi mikään kopelointi ei loukannut tai pelottanut. Nykynuorilla ollut hyvä lapsuus ja turvallinen helpompi elämä, joten tuo on ehkä heille sitten suuri vastoinkäyminen ja kriisi?
En tiedä onko näin, pohdin vain ääneen. Mua nuo muistot lähinnä naurattaa, mikään niissä ei tunnu ahdistavalta.Hyvää pohdintaa. Muistan, kun joskus vuosia sitten Helsingin Kukontorilla kävellessäni vastaan tullut mies heitti "paljonko maksaa". Heitin takaisin, että kuule niin paljon, ettei sulla ole siihen varaa. Miksi nykynaiset eivät osaa avata suutaan sillä hetkellä, kun jotain tapahtuu. Miksi itketään somessa julkisesti vuosien takaisia omia tuntemuksia jälkikäteen.
Tämä! Olen tuo 40+ iloinen täti, ja haluan lisätä vielä sen että ihan oikeasti 80-90-luvuilla oli aidosti tasa-arvoisempaa käytännön tasolla kuin nyt. Siis käytännön tasolla, ei varmaan yleisellä tasolla, esim virkamiesten nimitys, naisten osuus johtajista jne.
Silloin naisille oli napakka toiminnan ote ja tilanteen hallinta, ja minäkin joka ikinen kerta tiesin että osaan ja pystyn puolustautumaan jos tarve vaatii.
Kun nyt mietin asiaa, niin oikeastaan kaikki tuntemani naiset ovat olleet samanlaisia, napakoita ja heti puuttuneet tilanteisiin. Ei ollut ollenkaan normaalia että olisi tuollaisesta itketty ja uhriuduttu ja valitetti someen (tosin somea ei tuolloin ollut, mitä nyt irc-kanavia).Olisi hyvä kiihko-milleniaalien tajuta että aikoja on ollut erilaisia. Eikä nykyaika ole välttämättä se paras. En nyt sano että pitää palata menneeseen aikaan mutta jospa voisi ajatella niin että eri aikoina eri asiat merkitsevät eri juttuja?
Onko sinua siis 80-90 -luvuilla puristeltu haarojen välistä ja suudeltu väkisin? Tämä on mielestäsi ok käytöstä miehiltä ja naisen pitäisi vaan itse älytä huomauttaa erikseen jos ei halua tällaista kohtelua? Mitä jos kohtelu jatkuu napakasta huomauttamisesta huolimatta?
Tottakai pitää älytä noin toimivalle sanoa napakasti että lopeta! Seuraava osoite onkin sitten poliisilaitos, mikäli sanaa ei uskota.
Entä jos ei pelon takia uskalla? Pyörii päässä että tilanteesta pitäisi päästä pois, mutta lamaantuneena ei pysty tekemään mitään? Tuo on todellisuutta monelle ahdistelluksi joutuneelle.
Sitten sanoo sen vähän myöhemmin, kun on ehtinyt vähän toeta tilanteesta ja miettiä, mitä sanoisi. Useinhan siinä tilanteessa ei tajua, kun on niin hämmästynyt ja pöllähtänyt, mutta jälkeenpäin tulee mieleen, että noin olisikin pitänyt sanoa. Pyytää vaikka jonkun tuekseen, jos ei yksin uskalla, marssii ahdistelleen tyypin luo ja sanoo, että "Se, mitä minulle teit, ei ollut asiallista, anna olla viimeinen kerta!". Viittä vuotta ei kuitenkaan kannata odottaa, koska ihmiset unohtavat ja rikokset vanhenevat siinä ajassa.
Tässä Miisa-Hedberg-Zaani -keississä en jotenkin usko, että tilanne on ollut niin karmiva, ettei Miisa ole kertakaikkiaan olisi saanut sanaa suustaan yhtään aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 40+ eli ”täti” ja mua on työurallanl kourittu rinnoista useasti, persauksista useasti, hanetta on nosteltu, on ”ahdistettu” nurkkaan ja pyydetty pusua, ja on kommentoitu rintoja moneen kertaan Dolly Partoneiksi.
Mietin juuri pitkään sitä että miksi en ikinä kokenut tulleeni hyväksikäytetyksi. Kun en oikein loukkaantunutkaa . Useimmat kerran nauratti ja päättyi aina siihen kun sanoin jotsin nasevaa (tyyliin siirräpä se käpälä pois ettei tarvitse polvella kolhaista sukukalleuksia). Kertaakaan en pelännyt tai ahdistunut tai traumatisoitunut.
Ja nyt en siis tarkoita sitä että nykynuoret on surkeita itkupillejä. Tarkoitan sitä että joku muu tekijä on siinä, miksi nykyään nuo koetaan hirveänä rikoksena ja ennen ei. Ajankuva oli eri, kulttuuri oli eri, yhteiskunta oli eri, mutta - tästä varmaan riehahtaa someraivo - voiko olla että IHMISET on erilaisia? Meillä vanhemmilla on korkeampi resilienssi koska monen lapsuus oli kova ja karu, siksi mikään kopelointi ei loukannut tai pelottanut. Nykynuorilla ollut hyvä lapsuus ja turvallinen helpompi elämä, joten tuo on ehkä heille sitten suuri vastoinkäyminen ja kriisi?
En tiedä onko näin, pohdin vain ääneen. Mua nuo muistot lähinnä naurattaa, mikään niissä ei tunnu ahdistavalta.Hyvää pohdintaa. Muistan, kun joskus vuosia sitten Helsingin Kukontorilla kävellessäni vastaan tullut mies heitti "paljonko maksaa". Heitin takaisin, että kuule niin paljon, ettei sulla ole siihen varaa. Miksi nykynaiset eivät osaa avata suutaan sillä hetkellä, kun jotain tapahtuu. Miksi itketään somessa julkisesti vuosien takaisia omia tuntemuksia jälkikäteen.
Tämä! Olen tuo 40+ iloinen täti, ja haluan lisätä vielä sen että ihan oikeasti 80-90-luvuilla oli aidosti tasa-arvoisempaa käytännön tasolla kuin nyt. Siis käytännön tasolla, ei varmaan yleisellä tasolla, esim virkamiesten nimitys, naisten osuus johtajista jne.
Silloin naisille oli napakka toiminnan ote ja tilanteen hallinta, ja minäkin joka ikinen kerta tiesin että osaan ja pystyn puolustautumaan jos tarve vaatii.
Kun nyt mietin asiaa, niin oikeastaan kaikki tuntemani naiset ovat olleet samanlaisia, napakoita ja heti puuttuneet tilanteisiin. Ei ollut ollenkaan normaalia että olisi tuollaisesta itketty ja uhriuduttu ja valitetti someen (tosin somea ei tuolloin ollut, mitä nyt irc-kanavia).Olisi hyvä kiihko-milleniaalien tajuta että aikoja on ollut erilaisia. Eikä nykyaika ole välttämättä se paras. En nyt sano että pitää palata menneeseen aikaan mutta jospa voisi ajatella niin että eri aikoina eri asiat merkitsevät eri juttuja?
Onko sinua siis 80-90 -luvuilla puristeltu haarojen välistä ja suudeltu väkisin? Tämä on mielestäsi ok käytöstä miehiltä ja naisen pitäisi vaan itse älytä huomauttaa erikseen jos ei halua tällaista kohtelua? Mitä jos kohtelu jatkuu napakasta huomauttamisesta huolimatta?
Tottakai pitää älytä noin toimivalle sanoa napakasti että lopeta! Seuraava osoite onkin sitten poliisilaitos, mikäli sanaa ei uskota.
Entä jos ei pelon takia uskalla? Pyörii päässä että tilanteesta pitäisi päästä pois, mutta lamaantuneena ei pysty tekemään mitään? Tuo on todellisuutta monelle ahdistelluksi joutuneelle.
Silti pystyy jakamaan instagramiin itsestään vähäpukeisia kuvia ym.
Eikö tapahtuneesta ole viisi vuotta aikaa? Lamaantuminen kestää traumaattisen hetken, ei yleensä loppuelämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen saa kertoa kokemuksistaan. Eli jokainen voi kertoa, jos häntä on puristettu jalkojen välistä ja kertoa tekijän nimen vaikka teko olisi tapahtunut vuosia sitten.
joo, jokainen saa kertoa kokemuksistaan, mutta tekijän nimeä ei, koska myös rikollisella on oikeus yksityisyyden suojaan.
Ei ole rikos kertoa elämänkokemuksistaan ja kertoa siihen osallisten nimiä. Ei kuulu yksityisyyden suojaan piiriin, että voisi kieltää muita ihmisiä kertomasta mitä ovat kokeneet kanssasi.
Kyllä vain on. Miten porukka tietää näin vähän lakiasioista ja rikosoikeudesta? Eikö koulussa opeteta enää mitään?
Et voi esimerkisi kertoa tuhansille someseuraajille että olet harrastanut bdsm-seksiä henkilön pertti virtanen kanssa, ja kuvailla pertin vehkeen ulkomuotoa, vaikka joka sana olisikin totta. Ai miksi et? Jätän sinulle tehtäväksi tietojen etsimisen ja oppimisen riemun.
Bessewisser täällä, päivää!
Missä koulussa opetetaan oikeustiedettä, kun minä en muista, ja olen ihan pisimmän kaavan mukaan opiskellut ja en muista, että olisi oikeustieteen opintoja meillä ollut. Siskollani oli, mutta nekin oli silloin, kun hän oikikseen meni.
Lapseni on juuri yläasteelta päässyt ja kyllä heille koulussa opetettiin yläasteella mitä on kunnianloukkaus, ja perusteet suomen laista ja oikeudesta. Olet varmaan ollut röökiringissä silloin kun näitä on teillä siellä käsitelty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 40+ eli ”täti” ja mua on työurallanl kourittu rinnoista useasti, persauksista useasti, hanetta on nosteltu, on ”ahdistettu” nurkkaan ja pyydetty pusua, ja on kommentoitu rintoja moneen kertaan Dolly Partoneiksi.
Mietin juuri pitkään sitä että miksi en ikinä kokenut tulleeni hyväksikäytetyksi. Kun en oikein loukkaantunutkaa . Useimmat kerran nauratti ja päättyi aina siihen kun sanoin jotsin nasevaa (tyyliin siirräpä se käpälä pois ettei tarvitse polvella kolhaista sukukalleuksia). Kertaakaan en pelännyt tai ahdistunut tai traumatisoitunut.
Ja nyt en siis tarkoita sitä että nykynuoret on surkeita itkupillejä. Tarkoitan sitä että joku muu tekijä on siinä, miksi nykyään nuo koetaan hirveänä rikoksena ja ennen ei. Ajankuva oli eri, kulttuuri oli eri, yhteiskunta oli eri, mutta - tästä varmaan riehahtaa someraivo - voiko olla että IHMISET on erilaisia? Meillä vanhemmilla on korkeampi resilienssi koska monen lapsuus oli kova ja karu, siksi mikään kopelointi ei loukannut tai pelottanut. Nykynuorilla ollut hyvä lapsuus ja turvallinen helpompi elämä, joten tuo on ehkä heille sitten suuri vastoinkäyminen ja kriisi?
En tiedä onko näin, pohdin vain ääneen. Mua nuo muistot lähinnä naurattaa, mikään niissä ei tunnu ahdistavalta.Hyvää pohdintaa. Muistan, kun joskus vuosia sitten Helsingin Kukontorilla kävellessäni vastaan tullut mies heitti "paljonko maksaa". Heitin takaisin, että kuule niin paljon, ettei sulla ole siihen varaa. Miksi nykynaiset eivät osaa avata suutaan sillä hetkellä, kun jotain tapahtuu. Miksi itketään somessa julkisesti vuosien takaisia omia tuntemuksia jälkikäteen.
Tämä! Olen tuo 40+ iloinen täti, ja haluan lisätä vielä sen että ihan oikeasti 80-90-luvuilla oli aidosti tasa-arvoisempaa käytännön tasolla kuin nyt. Siis käytännön tasolla, ei varmaan yleisellä tasolla, esim virkamiesten nimitys, naisten osuus johtajista jne.
Silloin naisille oli napakka toiminnan ote ja tilanteen hallinta, ja minäkin joka ikinen kerta tiesin että osaan ja pystyn puolustautumaan jos tarve vaatii.
Kun nyt mietin asiaa, niin oikeastaan kaikki tuntemani naiset ovat olleet samanlaisia, napakoita ja heti puuttuneet tilanteisiin. Ei ollut ollenkaan normaalia että olisi tuollaisesta itketty ja uhriuduttu ja valitetti someen (tosin somea ei tuolloin ollut, mitä nyt irc-kanavia).Olisi hyvä kiihko-milleniaalien tajuta että aikoja on ollut erilaisia. Eikä nykyaika ole välttämättä se paras. En nyt sano että pitää palata menneeseen aikaan mutta jospa voisi ajatella niin että eri aikoina eri asiat merkitsevät eri juttuja?
Onko sinua siis 80-90 -luvuilla puristeltu haarojen välistä ja suudeltu väkisin? Tämä on mielestäsi ok käytöstä miehiltä ja naisen pitäisi vaan itse älytä huomauttaa erikseen jos ei halua tällaista kohtelua? Mitä jos kohtelu jatkuu napakasta huomauttamisesta huolimatta?
Tottakai pitää älytä noin toimivalle sanoa napakasti että lopeta! Seuraava osoite onkin sitten poliisilaitos, mikäli sanaa ei uskota.
Entä jos ei pelon takia uskalla? Pyörii päässä että tilanteesta pitäisi päästä pois, mutta lamaantuneena ei pysty tekemään mitään? Tuo on todellisuutta monelle ahdistelluksi joutuneelle.
Sitten sanoo sen vähän myöhemmin, kun on ehtinyt vähän toeta tilanteesta ja miettiä, mitä sanoisi. Useinhan siinä tilanteessa ei tajua, kun on niin hämmästynyt ja pöllähtänyt, mutta jälkeenpäin tulee mieleen, että noin olisikin pitänyt sanoa. Pyytää vaikka jonkun tuekseen, jos ei yksin uskalla, marssii ahdistelleen tyypin luo ja sanoo, että "Se, mitä minulle teit, ei ollut asiallista, anna olla viimeinen kerta!". Viittä vuotta ei kuitenkaan kannata odottaa, koska ihmiset unohtavat ja rikokset vanhenevat siinä ajassa.
Tässä Miisa-Hedberg-Zaani -keississä en jotenkin usko, että tilanne on ollut niin karmiva, ettei Miisa ole kertakaikkiaan olisi saanut sanaa suustaan yhtään aiemmin.
Mitä auttaa sanoa myöhemmin ettei käytös ollut asiallista? Se ei traumaa poista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistelua en hyväksy missään muotoa, mutta eikös tämä ko. nainen ole hakenut huomiota milloin milläkin asialla.
Minkä ihmeen syystä kukaan hakisi huomiota tällaisella asialla ja ylipäätään haluaisi tulla yhdistetyksi johonkin Hedbergiin? Tämä "se vain hakee huomiota" on trendikäs vain tapa mitätöidä (naisten) sanomiset.
Miksi hän ei tehnyt rikosilmoitusta heti tuoreeltaan?
Minusta nämä tempaukset ja huomion hakemiset vesittävät todelliset ongelmat, eikä naisia oteta vakavasta, kun oikeasti jotakin tapahtuu.
Tässäkin asiassa asianomainen on jättänyt oman osuutensa kertomatta.
Naisena olen omin silmin nähnyt jo kauan, kuinka naiset itse häiritsevät miehiä seksuaallisesti esim. miesravintolatyöntekijät, artistit jne. tuntuvat olevan naisille yleistä riistaa.
Mikä on mielestäsi sitten todellinen ongelma? Millainen tapaus on kyseessä kun "oikeasti jotain tapahtuu"? Jos haaroista kouriminen ei ole vielä mielestäsi ongelma, niin missä se raja menee, mitä mies saa tehdä nuorelle naiselle? Onko se, että naiset häiritsevät miehiä seksuaalisesti oikeutus sille, että miehet kourivat naisia haaruksista?
Moni raiskatuksi tullut tuntuu kritisoivan Miisaa siitä että on "heidän puolestapuhujansa", vaikka tuo Miisalle tapahtunut on kärpäsenpaska verrattuna raiskaamiseen. Ei hyvän mielenterveyden omaava ihminen sentään traumatisoidu näin pienestä yleensä, ainakaan reilusti täysi-ikäinen ihminen.
Ei seksuaalinen väkivalta ole kilpailu siitä, kenelle on tehty pahiten. Se, että häirintä on ollut jostakin loukkaavaa ja epämiellyttävää, ei tietenkään lähtökohtaisesti vähättele raiskauksen uhreja tai heidän kokemaansa tuskaa. Kyseessä on kuitenkin kaksi eri ilmiötä, vaikka saman kattotermin alle solahtavatkin. Ehkä ne on siksi myös helppo sekoittaa toisiinsa keskusteluissa.
Eikä Miisa missään tietääkseni ole mistään elinikäisistä traumoista puhunut, ei edes rikoksesta, eikä siitä, että vaatisi Hedbergin tai Zaanin uralle loppua. Motiivi vaikuttaa enemmänkin siltä, että hän haluaa, että häirintää alalla kitketään ja teoista kannetaan vastuu.
Miten nämä nimeltä mainitut herrat voivat mielestäsi nyt kantaa vastuun? Oletko ihan varma että jos tämä nainen olisi ottanut heihin yhteyttä, niin he eivät olisi pyytäneet anteeksi ja pahoitelleet tilannetta? Jokainen joka on yhtään perillä miten näissä syytöskeisseissä on käynyt, ymmärtää että pahimmillaan menee työt ja perhe, ja se on kyllä aivan liian iso rangaistus yhdestä pususta tai alasti olemisesta takahuoneessa.
Se, joka näitä koomikkoja keikoilleen palkkaa, päättää, miten hän suhtautuu pusuihin ja takahuonealastomuuteen. Jos se on no big deal, niin keikat jatkuvat normaalisti. Nämä jantteritha eivät edes itse muista näitä tehneensä. Tai toinen heistä kertoo olevansa aina bäkkärillä alasti, joten jos tämä on tapahtumajärjestäjälle ok, niin kenenkään maine ei ole kärsinyt kolausta.
Jokainen on vastuussa omasta käytöksestään. Jos käyttäytyy kuin sika, ottaa riskin, että asia leviää eteenpäin. Jos itse esittelisin työpaikalla torttuani, kourisin miehiä jalkovälistä ja pussaisin väkisin, en itkisi, että käytökseni kuuluu yksityiselämän suojaan, ei siitä saa laverrella eteenpäin, muutenhan joku saattaa ruveta ajattelemaan musta pahasti.
Lainasit viestiäni mutta et vastannut kysymyksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 40+ eli ”täti” ja mua on työurallanl kourittu rinnoista useasti, persauksista useasti, hanetta on nosteltu, on ”ahdistettu” nurkkaan ja pyydetty pusua, ja on kommentoitu rintoja moneen kertaan Dolly Partoneiksi.
Mietin juuri pitkään sitä että miksi en ikinä kokenut tulleeni hyväksikäytetyksi. Kun en oikein loukkaantunutkaa . Useimmat kerran nauratti ja päättyi aina siihen kun sanoin jotsin nasevaa (tyyliin siirräpä se käpälä pois ettei tarvitse polvella kolhaista sukukalleuksia). Kertaakaan en pelännyt tai ahdistunut tai traumatisoitunut.
Ja nyt en siis tarkoita sitä että nykynuoret on surkeita itkupillejä. Tarkoitan sitä että joku muu tekijä on siinä, miksi nykyään nuo koetaan hirveänä rikoksena ja ennen ei. Ajankuva oli eri, kulttuuri oli eri, yhteiskunta oli eri, mutta - tästä varmaan riehahtaa someraivo - voiko olla että IHMISET on erilaisia? Meillä vanhemmilla on korkeampi resilienssi koska monen lapsuus oli kova ja karu, siksi mikään kopelointi ei loukannut tai pelottanut. Nykynuorilla ollut hyvä lapsuus ja turvallinen helpompi elämä, joten tuo on ehkä heille sitten suuri vastoinkäyminen ja kriisi?
En tiedä onko näin, pohdin vain ääneen. Mua nuo muistot lähinnä naurattaa, mikään niissä ei tunnu ahdistavalta.Hyvää pohdintaa. Muistan, kun joskus vuosia sitten Helsingin Kukontorilla kävellessäni vastaan tullut mies heitti "paljonko maksaa". Heitin takaisin, että kuule niin paljon, ettei sulla ole siihen varaa. Miksi nykynaiset eivät osaa avata suutaan sillä hetkellä, kun jotain tapahtuu. Miksi itketään somessa julkisesti vuosien takaisia omia tuntemuksia jälkikäteen.
Tämä! Olen tuo 40+ iloinen täti, ja haluan lisätä vielä sen että ihan oikeasti 80-90-luvuilla oli aidosti tasa-arvoisempaa käytännön tasolla kuin nyt. Siis käytännön tasolla, ei varmaan yleisellä tasolla, esim virkamiesten nimitys, naisten osuus johtajista jne.
Silloin naisille oli napakka toiminnan ote ja tilanteen hallinta, ja minäkin joka ikinen kerta tiesin että osaan ja pystyn puolustautumaan jos tarve vaatii.
Kun nyt mietin asiaa, niin oikeastaan kaikki tuntemani naiset ovat olleet samanlaisia, napakoita ja heti puuttuneet tilanteisiin. Ei ollut ollenkaan normaalia että olisi tuollaisesta itketty ja uhriuduttu ja valitetti someen (tosin somea ei tuolloin ollut, mitä nyt irc-kanavia).Olisi hyvä kiihko-milleniaalien tajuta että aikoja on ollut erilaisia. Eikä nykyaika ole välttämättä se paras. En nyt sano että pitää palata menneeseen aikaan mutta jospa voisi ajatella niin että eri aikoina eri asiat merkitsevät eri juttuja?
Onko sinua siis 80-90 -luvuilla puristeltu haarojen välistä ja suudeltu väkisin? Tämä on mielestäsi ok käytöstä miehiltä ja naisen pitäisi vaan itse älytä huomauttaa erikseen jos ei halua tällaista kohtelua? Mitä jos kohtelu jatkuu napakasta huomauttamisesta huolimatta?
Tottakai pitää älytä noin toimivalle sanoa napakasti että lopeta! Seuraava osoite onkin sitten poliisilaitos, mikäli sanaa ei uskota.
Entä jos ei pelon takia uskalla? Pyörii päässä että tilanteesta pitäisi päästä pois, mutta lamaantuneena ei pysty tekemään mitään? Tuo on todellisuutta monelle ahdistelluksi joutuneelle.
No sitten joutuu olemaan siinä ahdisteltavana, ei kai siinä muu auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 40+ eli ”täti” ja mua on työurallanl kourittu rinnoista useasti, persauksista useasti, hanetta on nosteltu, on ”ahdistettu” nurkkaan ja pyydetty pusua, ja on kommentoitu rintoja moneen kertaan Dolly Partoneiksi.
Mietin juuri pitkään sitä että miksi en ikinä kokenut tulleeni hyväksikäytetyksi. Kun en oikein loukkaantunutkaa . Useimmat kerran nauratti ja päättyi aina siihen kun sanoin jotsin nasevaa (tyyliin siirräpä se käpälä pois ettei tarvitse polvella kolhaista sukukalleuksia). Kertaakaan en pelännyt tai ahdistunut tai traumatisoitunut.
Ja nyt en siis tarkoita sitä että nykynuoret on surkeita itkupillejä. Tarkoitan sitä että joku muu tekijä on siinä, miksi nykyään nuo koetaan hirveänä rikoksena ja ennen ei. Ajankuva oli eri, kulttuuri oli eri, yhteiskunta oli eri, mutta - tästä varmaan riehahtaa someraivo - voiko olla että IHMISET on erilaisia? Meillä vanhemmilla on korkeampi resilienssi koska monen lapsuus oli kova ja karu, siksi mikään kopelointi ei loukannut tai pelottanut. Nykynuorilla ollut hyvä lapsuus ja turvallinen helpompi elämä, joten tuo on ehkä heille sitten suuri vastoinkäyminen ja kriisi?
En tiedä onko näin, pohdin vain ääneen. Mua nuo muistot lähinnä naurattaa, mikään niissä ei tunnu ahdistavalta.Hyvää pohdintaa. Muistan, kun joskus vuosia sitten Helsingin Kukontorilla kävellessäni vastaan tullut mies heitti "paljonko maksaa". Heitin takaisin, että kuule niin paljon, ettei sulla ole siihen varaa. Miksi nykynaiset eivät osaa avata suutaan sillä hetkellä, kun jotain tapahtuu. Miksi itketään somessa julkisesti vuosien takaisia omia tuntemuksia jälkikäteen.
Tämä! Olen tuo 40+ iloinen täti, ja haluan lisätä vielä sen että ihan oikeasti 80-90-luvuilla oli aidosti tasa-arvoisempaa käytännön tasolla kuin nyt. Siis käytännön tasolla, ei varmaan yleisellä tasolla, esim virkamiesten nimitys, naisten osuus johtajista jne.
Silloin naisille oli napakka toiminnan ote ja tilanteen hallinta, ja minäkin joka ikinen kerta tiesin että osaan ja pystyn puolustautumaan jos tarve vaatii.
Kun nyt mietin asiaa, niin oikeastaan kaikki tuntemani naiset ovat olleet samanlaisia, napakoita ja heti puuttuneet tilanteisiin. Ei ollut ollenkaan normaalia että olisi tuollaisesta itketty ja uhriuduttu ja valitetti someen (tosin somea ei tuolloin ollut, mitä nyt irc-kanavia).Olisi hyvä kiihko-milleniaalien tajuta että aikoja on ollut erilaisia. Eikä nykyaika ole välttämättä se paras. En nyt sano että pitää palata menneeseen aikaan mutta jospa voisi ajatella niin että eri aikoina eri asiat merkitsevät eri juttuja?
Onko sinua siis 80-90 -luvuilla puristeltu haarojen välistä ja suudeltu väkisin? Tämä on mielestäsi ok käytöstä miehiltä ja naisen pitäisi vaan itse älytä huomauttaa erikseen jos ei halua tällaista kohtelua? Mitä jos kohtelu jatkuu napakasta huomauttamisesta huolimatta?
Tottakai pitää älytä noin toimivalle sanoa napakasti että lopeta! Seuraava osoite onkin sitten poliisilaitos, mikäli sanaa ei uskota.
Entä jos ei pelon takia uskalla? Pyörii päässä että tilanteesta pitäisi päästä pois, mutta lamaantuneena ei pysty tekemään mitään? Tuo on todellisuutta monelle ahdistelluksi joutuneelle.
Silti pystyy jakamaan instagramiin itsestään vähäpukeisia kuvia ym.
Eikö tapahtuneesta ole viisi vuotta aikaa? Lamaantuminen kestää traumaattisen hetken, ei yleensä loppuelämää.
Edelleenkin: kuka väittää, että Miisa on ollut lamaantunut? Ehkä hänen mielestään nuo äijät vain käyttäytyivät jumalattoman huonosti ja haluaa kertoa, minkälaisia moukkia he ovat. Saattavat olla vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Miisalla on kova tarve vakuuttaa kaikki että on ahdistelu tapahtunut. Toimittajien sanojakin pitää mennä korjailemaan jälkikäteen. Haisee jotenkin syyllisyydeltä.
Valehtelija usein toistaa asiaansa papukaijamaisesti ja todistelee todistelemasta päästyäänkin. Syyttää muita, muuttelee yhtäkkiä epäloogisesti tarinaansa, on kauhean kiukkuinen, tai sitten luonnottoman cool ja totinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 40+ eli ”täti” ja mua on työurallanl kourittu rinnoista useasti, persauksista useasti, hanetta on nosteltu, on ”ahdistettu” nurkkaan ja pyydetty pusua, ja on kommentoitu rintoja moneen kertaan Dolly Partoneiksi.
Mietin juuri pitkään sitä että miksi en ikinä kokenut tulleeni hyväksikäytetyksi. Kun en oikein loukkaantunutkaa . Useimmat kerran nauratti ja päättyi aina siihen kun sanoin jotsin nasevaa (tyyliin siirräpä se käpälä pois ettei tarvitse polvella kolhaista sukukalleuksia). Kertaakaan en pelännyt tai ahdistunut tai traumatisoitunut.
Ja nyt en siis tarkoita sitä että nykynuoret on surkeita itkupillejä. Tarkoitan sitä että joku muu tekijä on siinä, miksi nykyään nuo koetaan hirveänä rikoksena ja ennen ei. Ajankuva oli eri, kulttuuri oli eri, yhteiskunta oli eri, mutta - tästä varmaan riehahtaa someraivo - voiko olla että IHMISET on erilaisia? Meillä vanhemmilla on korkeampi resilienssi koska monen lapsuus oli kova ja karu, siksi mikään kopelointi ei loukannut tai pelottanut. Nykynuorilla ollut hyvä lapsuus ja turvallinen helpompi elämä, joten tuo on ehkä heille sitten suuri vastoinkäyminen ja kriisi?
En tiedä onko näin, pohdin vain ääneen. Mua nuo muistot lähinnä naurattaa, mikään niissä ei tunnu ahdistavalta.Hyvää pohdintaa. Muistan, kun joskus vuosia sitten Helsingin Kukontorilla kävellessäni vastaan tullut mies heitti "paljonko maksaa". Heitin takaisin, että kuule niin paljon, ettei sulla ole siihen varaa. Miksi nykynaiset eivät osaa avata suutaan sillä hetkellä, kun jotain tapahtuu. Miksi itketään somessa julkisesti vuosien takaisia omia tuntemuksia jälkikäteen.
Tämä! Olen tuo 40+ iloinen täti, ja haluan lisätä vielä sen että ihan oikeasti 80-90-luvuilla oli aidosti tasa-arvoisempaa käytännön tasolla kuin nyt. Siis käytännön tasolla, ei varmaan yleisellä tasolla, esim virkamiesten nimitys, naisten osuus johtajista jne.
Silloin naisille oli napakka toiminnan ote ja tilanteen hallinta, ja minäkin joka ikinen kerta tiesin että osaan ja pystyn puolustautumaan jos tarve vaatii.
Kun nyt mietin asiaa, niin oikeastaan kaikki tuntemani naiset ovat olleet samanlaisia, napakoita ja heti puuttuneet tilanteisiin. Ei ollut ollenkaan normaalia että olisi tuollaisesta itketty ja uhriuduttu ja valitetti someen (tosin somea ei tuolloin ollut, mitä nyt irc-kanavia).Olisi hyvä kiihko-milleniaalien tajuta että aikoja on ollut erilaisia. Eikä nykyaika ole välttämättä se paras. En nyt sano että pitää palata menneeseen aikaan mutta jospa voisi ajatella niin että eri aikoina eri asiat merkitsevät eri juttuja?
Onko sinua siis 80-90 -luvuilla puristeltu haarojen välistä ja suudeltu väkisin? Tämä on mielestäsi ok käytöstä miehiltä ja naisen pitäisi vaan itse älytä huomauttaa erikseen jos ei halua tällaista kohtelua? Mitä jos kohtelu jatkuu napakasta huomauttamisesta huolimatta?
Tottakai pitää älytä noin toimivalle sanoa napakasti että lopeta! Seuraava osoite onkin sitten poliisilaitos, mikäli sanaa ei uskota.
Entä jos ei pelon takia uskalla? Pyörii päässä että tilanteesta pitäisi päästä pois, mutta lamaantuneena ei pysty tekemään mitään? Tuo on todellisuutta monelle ahdistelluksi joutuneelle.
Silti pystyy jakamaan instagramiin itsestään vähäpukeisia kuvia ym.
Eikö tapahtuneesta ole viisi vuotta aikaa? Lamaantuminen kestää traumaattisen hetken, ei yleensä loppuelämää.
viisi vuotta siis ollut aikaa soittaa näille tyypeille ja vaatia anteeksipyyntöä. Toki se ei olisi näin julkista...
Alue: Aihe vapaa
Bessewisser täällä, päivää!
Missä koulussa opetetaan oikeustiedettä, kun minä en muista, ja olen ihan pisimmän kaavan mukaan opiskellut ja en muista, että olisi oikeustieteen opintoja meillä ollut. Siskollani oli, mutta nekin oli silloin, kun hän oikikseen meni.