Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Toisten raskausuutiset surettaa
17.06.2021 |
Näin 31-vuotiaana sinkkuna nousee joka kerta ahdistus kun kuulee tuttavapiirissä vauvauutisia. Harteilla iso pelko etten itse koskaan saa kokea samaa. Viime vuonna tuli ero ja sen jälkeen on ollut vaikeaa saada itseään kasaan. Nyt alkaa käydä tosi rankaksi kuulla näitä raskausuutisia kun korostuu jatkuvasti se huoli omasta tilanteesta.
Kommentit (46)
Ei mitään hätää ap <3 ehdit hyvin vielä saamaan perheen itsekin!
Minä tapasin nykyisen mieheni 32-vuotiaana ja sain lapsemme 36- ja 38-vuotiaana ilman mitään ongelmia. Ja monet ystäväpiirissäni ovat saaneet yli 40-vuotiaanakin lapsia. Kun tässä iässä tapaa sen oikean, niin se on menoa sitten :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin 33 kun tapasin mieheni. Lapset sain kun olin 34 ja 36v. Tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus omassa tuttavapiirissäni, on hyvin saatettu erota pitkästä suhteesta vielä kolmekymppisenä.
Olisin kiinnostunut tuollaisesta vähän vanhemmasta puumasta!
M26
Ymmärrän.
Minä haaveilin lapsista jo pikkutyttönä. Kaikki hommat meni mönkään, kunnes uudenvuodenaattona 2006 ajoin yksin Munkan rantaan ja olin päättänyt siellä luopua haaveestani, siis henkisesti. Olin jo 36. Annoin haaveeni pois. Meni muutama kuukausi, niin tapasin miehen, jolla oli myös lapsihaaveita. Puolen vuoden sisään olinkin jo raskaana, synnytin esikoisemme ja reilun parin vuoden kuluttua kuopuksen. Eli sain sen mistä luovuin. Se oli uskomatonta. Monet vuodet olin "kuulolla" ja odotin jotain tapahtuvaksi. Kaduin 27-vuotiaana tekemään aborttia (lomamatkaromanssi). Haaveesta luopuminen pitää tehdä harkiten ja tosissaan se ei onnistu, jos vain pyörähtää heittämässä kevyesti haaveensa ilman syvää miettimistä. Luovuin siis nöyrästi, oikeasti, aidosti ja sain sen takaisin mistä luovuin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tuntemuksesi hyvin. Aina olen vilpittömästi iloinen ollut raskausuutisista, mutta samalla on tullut se suru omasta puolesta. Ei siis todellakaan ole muiden onni minulta pois vaan iloitsen toisten kanssa, mutta saa sitä olla surullinen omasta puolestaankin. N29, neljä ivf-hoitoa ja kolme keskenmenoa
Ymmärrän erittäin hyvin asian. En osaa lohduttaa, asia on niin perustavanlaatuisen surkea. Itse itkin viimeksi tänään nähdessäni kaverin pienokaisesta kuvia somessa. Minulla olisi puoliso kyllä, mutta lasta ei kuulu pitkän yrityksen jälkeen. Ikää 33, eikä tässä nuoremmaksikaan enää muututa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet vielä nuori. Maailma on täynnä miehiä. Älä jää suremaan edellistä liikaa. Lähde ihmisten ilmoille, harrasta, treffaile, nauti vapaudestasi tehdä, mitä sinua ikinä huvittaa. Olen varma, että se oikea astuu eteesi... ehkä jo tänä kesänä!
31-vuotias nainen ei ole biologisessa lisääntymismielessä enää nuori. Muutaman vuoden päästä hedelmällisyys alkaa laskemaan jyrkästi ja riski geneettisille virheille munasolujen vanhenemisen myötä lisääntyy. Ymmärrän hyvin aloittajan tuskan. Vaikka osa saisikin lähempänä 40 vuotta lapsia, niin monilla ensiraskaus on onnistunut vasta hedelmöityshoitojen kautta. Jos lapsia on jo entuudestaan, niin suurempi todennäköisyys säilyttää hedelmällisyys pidemmälle.
Tuossa iässä asiat tapahtuvat usein myös hyvin nopeasti, ap voi aivan hyvin parin vuoden sisälläkin olla jo äiti. Ja hyvin moni saa lapsia reilustikin yli kolmekymppisenä. Jos tarvitaan hedelmöityshoitoja niin sitten tarvitaan. Niitä tarvitsee useat parikymppisetkin. Ei voi aina tietää.
En ymmärrä, miksi täytyy pahoittaa mielensä kun joku on raskaana tai on lapsia? Ei niitä lapsia tule kaikille eivätkä kaikki saa niitä toiveista huolimatta. Jotkut ovat tosi onnellisia lapsettomana, kuten minä mutta en ehkä ymmärrä sitä itkua kun ei saa lapsia vaikka niitä toivoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän erittäin hyvin asian. En osaa lohduttaa, asia on niin perustavanlaatuisen surkea. Itse itkin viimeksi tänään nähdessäni kaverin pienokaisesta kuvia somessa. Minulla olisi puoliso kyllä, mutta lasta ei kuulu pitkän yrityksen jälkeen. Ikää 33, eikä tässä nuoremmaksikaan enää muututa...
Jos olette yrittäneet pitkään, niin kannattaa hakeutua lapsettomuushoitoihin sairaalan lapsettomuusklinikalle. Ei minkään normi gynen hoitoon, vaan ihan kunnon hoitoihin.
Meillä oli molemmissa varmaan pientä häikkää. Yritettiin lasta 4 pitkää vuotta. Lopulta esikoinen syntyi ensimmäisestä inseminaatiosta ihan tosi helposti. Loput ovat tulleet luomuna ilman suurempia yrityksiä. Eli hoitoihin vaan nopeasti, jos näyttää ettei vuodessa tärppää. Me kiusattiin itseämme ihan liian pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän erittäin hyvin asian. En osaa lohduttaa, asia on niin perustavanlaatuisen surkea. Itse itkin viimeksi tänään nähdessäni kaverin pienokaisesta kuvia somessa. Minulla olisi puoliso kyllä, mutta lasta ei kuulu pitkän yrityksen jälkeen. Ikää 33, eikä tässä nuoremmaksikaan enää muututa...
Jos olette yrittäneet pitkään, niin kannattaa hakeutua lapsettomuushoitoihin sairaalan lapsettomuusklinikalle. Ei minkään normi gynen hoitoon, vaan ihan kunnon hoitoihin.
Meillä oli molemmissa varmaan pientä häikkää. Yritettiin lasta 4 pitkää vuotta. Lopulta esikoinen syntyi ensimmäisestä inseminaatiosta ihan tosi helposti. Loput ovat tulleet luomuna ilman suurempia yrityksiä. Eli hoitoihin vaan nopeasti, jos näyttää ettei vuodessa tärppää. Me kiusattiin itseämme ihan liian pitkään.
Kiitos neuvostasi ja siitä että kerroit kokemuksestasi! Onneksi teillä tärppäsi lopulta. Meilläkin on yli vuoden jälkeen jo ehtinyt herätä huoli jostain häikästä, ja olemme molemmat käyneet muutamissa testeissä. Mitään vikaa ei löydetty, ja tuntuu että terveydenhuollon puolelta kiinnostus loppui siihen. Mutta aikomus on aktivoitua asian suhteen, pakkohan se on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surettaa paljon kaikkien tahattomasti lapsettomien puolesta. Kyse on niin perustavanlaatuisen isosta asiasta. Mutta Ap:lla on vielä kaikki mahdollisuudet perustaa perhe. Aikaa on hyvin. Vielä päälle nelikymppisenäkin voi onnistua, mutta parempi aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän erittäin hyvin asian. En osaa lohduttaa, asia on niin perustavanlaatuisen surkea. Itse itkin viimeksi tänään nähdessäni kaverin pienokaisesta kuvia somessa. Minulla olisi puoliso kyllä, mutta lasta ei kuulu pitkän yrityksen jälkeen. Ikää 33, eikä tässä nuoremmaksikaan enää muututa...
Jos olette yrittäneet pitkään, niin kannattaa hakeutua lapsettomuushoitoihin sairaalan lapsettomuusklinikalle. Ei minkään normi gynen hoitoon, vaan ihan kunnon hoitoihin.
Meillä oli molemmissa varmaan pientä häikkää. Yritettiin lasta 4 pitkää vuotta. Lopulta esikoinen syntyi ensimmäisestä inseminaatiosta ihan tosi helposti. Loput ovat tulleet luomuna ilman suurempia yrityksiä. Eli hoitoihin vaan nopeasti, jos näyttää ettei vuodessa tärppää. Me kiusattiin itseämme ihan liian pitkään.Kiitos neuvostasi ja siitä että kerroit kokemuksestasi! Onneksi teillä tärppäsi lopulta. Meilläkin on yli vuoden jälkeen jo ehtinyt herätä huoli jostain häikästä, ja olemme molemmat käyneet muutamissa testeissä. Mitään vikaa ei löydetty, ja tuntuu että terveydenhuollon puolelta kiinnostus loppui siihen. Mutta aikomus on aktivoitua asian suhteen, pakkohan se on...
Minä kävin vaikka kuinka monelle gynelle itkemässä asiasta. Mutta vasta kun saatiin lähete sairaalalle ja molemmat tutkittiin kunnolla, alkoivat asiat rullata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan luonnollista tuntea surua tuossa tilanteessa, mutta sinulla on vielä hyvin aikaa!
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että mietityttää. Mutta muista ettei toisten raskaudet ole sinulta pois. Oletko ajatellut että yrittäisit saada lapsen yksin hoidoilla?
Olen eri, mutta valitettavasti tietyllä tavalla toisten raskaudet kyllä ovat minulta pois, jos ymmärrät, mitä tarkoitan: kaverit alkavat raskauden myötä elää tietenkin vauvakuplaa ja perhe-elämää. Elämäntilanteiden erilaistuminen sanelee sen, että kaveruus etääntyy ihan väistämättä. Itse ainakin olen käytännössä menettänyt ystäviä näin. Valitettavaa, mutta tosiasia, joka on pakko hyväksyä.
No kannattaisi varmaan tehdä asialle jotain eikä vain passiivisena emakkona itkeä palstalle.
Yritä olla ajattelematta muiden vauvoja ja raskauksia. Tuo on traumaattista suorastaan. Itsellä oli vaikeuksia raskautua ja se aika jotenkin jätti jälkensä vaikka lopulta tulinkin raskaaksi.
Positiivinen asia on ainakin se että ilmeisesti kykyenet saamaan lapsia? Jotkut joutuu senkin kohtalon kokemaan että eivät voi saada..
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi täytyy pahoittaa mielensä kun joku on raskaana tai on lapsia? Ei niitä lapsia tule kaikille eivätkä kaikki saa niitä toiveista huolimatta. Jotkut ovat tosi onnellisia lapsettomana, kuten minä mutta en ehkä ymmärrä sitä itkua kun ei saa lapsia vaikka niitä toivoo.
Tätä voi ajatella myös jonkun muunkin elämän osa-alueen kautta, joka on itselle tärkeä ja asia minkä haluaa kokea. Esim. jos ei koskaan löydä kumppania, ei koskaan saa töitä joista unelmoi, joutuu onnettomuuteen ja menettää vaikka raajansa ja näin ollen ei voi toteuttaa intohimoista harrastustaan tai ylipäätään elämään "normaalia" elämää...
Kokee jäävänsä paitsi jostain tärkeästä ja se tuntuu todella epäreilulta. Sitä tunnetta on vaikea hyväksyä ja käsitellä.
Mikä lapsessa on niin hienoa, että sellainen pitää saada?
Alue: Aihe vapaa
31-vuotias nainen ei ole biologisessa lisääntymismielessä enää nuori. Muutaman vuoden päästä hedelmällisyys alkaa laskemaan jyrkästi ja riski geneettisille virheille munasolujen vanhenemisen myötä lisääntyy. Ymmärrän hyvin aloittajan tuskan. Vaikka osa saisikin lähempänä 40 vuotta lapsia, niin monilla ensiraskaus on onnistunut vasta hedelmöityshoitojen kautta. Jos lapsia on jo entuudestaan, niin suurempi todennäköisyys säilyttää hedelmällisyys pidemmälle.