Sinä joka olet enimmäkseen kotona, ajattelet jo menettäväsi jotain?

Ei mulla ole ollut rahaa ennen eikä jälkeen koronan.

Huvipuistot ja matkustelu ei tule tapahtumaan minulle tässä elämässä.

Ei ole sukulaisia, ystäviä eikä rahaa joten minne menisin? Lisäksi uimrannalle en kehtaa mennä. Joka päivä käyn kuitenkin lenkillä ulkoilmassa. Miksi pitäisi mennä jonnekin?

En. Viihdyn aidosti kotona. Uimahallissa en tykkää käydä, maauimalassa käyn pari kertaa vuodessa. Ahdistun ihmispaljoudesta. Tänään kävin miehen kanssa lounaalla kaupungilla, alkoi sielläkin melkein ahdistaa. Oli kiva tulla nopeasti takaisin kotiin. Nyt olen lomalla, ihanaa kun ei tarvitse mennä oikein mihinkään! En koe jääväni mistään paitsi, vaikken tapaa (perheen lisäksi) muita ihmisiä.

Minä en oikein jaksa lähteä työpäivien jälkeen kotoani mihinkään menoihin. Haluan levätä ja ottaa rennosti. Suon itselleni vapauden jäädä kotiin.

Olen riekkunut ennen ihan tarpeeksi baareissa ja muualla. Huvipuistoissa en enää käy, laitteissa liikaa nopeuta, alkaa huimaa. Tykkään rauhallisesta elämästä käyden välillä ulkona.

En ajattele menettäväni. Mulla on täällä kaikki tärkeä. Oma koti, perhe, lemmikit ja harrastukset. Huvipuistot ja uimarannat ei kiinnosta. Toki välillä tapaan ihmisiä, mutta en kaipaa sitä usein.

Kuka aikuinen viettää aikaansa huvipuistossa, ellei tietysti ole lapsien kanssa?

En harrasta enää uimista ja huvipuistoissa en ole viihtynyt koskaan. Ihmisiä tapaan silloin tällöin eikä matkustelu ole ainakaan vielä mikään intohimo eikä siihen ole kyllä varaakaan. Pärjään ihan hyvin.

Olen matkustellut elämässäni enemmän kuin tarpeeksi. Parasta koronavuodessa on ollut se, että ei ole tarvinnut lentää mihinkään, vaan on saanut rauhassa turjottaa kotona. Töissä olen kyllä käynyt, etätyö ei ole vaihtoehto.

Jos ajattelisin menettäväni jotain, niin silloin en jäisi kotiin, vaan lähtisin matkustelemaan ja tapaamaan ihmisiä. Nyt en tunne menettäväni mitään, joten pysyn kotona.

Ei nuo minusta sulje toisiaan pois. Kerran kesässä huvipuistoon, rannalle muutaman kerran jos helteet ja vapaapäivä osuu yksiin. Ystäviä tai sukulaisia kiva nähdä joskus. Suurin osa ajasta kotona. En jää mistään paitsi, tykkään olla kotona.

Periaatteessa minulla olisi varaa tehdä kaikkea tuota, mutta en pystyisi siitä kuitenkaan nauttimaan. Tykkään lopulta aika yksinkertaisista asioista ja kaikki elämykset tuntuvat menevän minun kohdallani hukkaan, jos joku jonnekin onnistuu patistamaan mukaan.

Ihmisten suhteen olen yleensä yhä uudelleen toiveikas, mutta pian taas muistan, että en pidäkään näistä tyypeistä tai ihmisistä ylipäätään, väsähdän kesken kaiken tms. Kokemus on minut lapsuudesta saakka tällaiseksi kasvattanut.

Kuitenkin tykkään kehitellä päässäni tai paperille erilaisia tarinoita, jossa fiktiiviset hahmot tekevät noita asioita.

Jossakin vaiheessa elämää, joillakin ihmisillä tulee fiilis siitä, ettei hirveä määrä ihmiskontakteja ole vaivan väärti. Itse näin keski-ikäisenä ihmisenä vältän enää altistamasta itseäni ns. elämälle.

Arvostan vain hyvin harvoja ihmisiä ja ne ketkä ovat lähipiirissäni saavat kyllä jakamattoman huomioni ja avun jos tarvitsevat. Vain teot merkitsevät ja kertovat ihmisen arvon.

Luonto ja eläimet ovat tälläkin hetkellä suuren arvostukseni kohteena ja teen lähtökohdistani kaikkeni saadakseni näille asioille suojaa ja tukea. Kaikkea mitä tarvitsevat selviytyäkseen ihmisten luomasta h*tä.

Vierailija kirjoitti:

Jossakin vaiheessa elämää, joillakin ihmisillä tulee fiilis siitä, ettei hirveä määrä ihmiskontakteja ole vaivan väärti. Itse näin keski-ikäisenä ihmisenä vältän enää altistamasta itseäni ns. elämälle.

Arvostan vain hyvin harvoja ihmisiä ja ne ketkä ovat lähipiirissäni saavat kyllä jakamattoman huomioni ja avun jos tarvitsevat. Vain teot merkitsevät ja kertovat ihmisen arvon.

Luonto ja eläimet ovat tälläkin hetkellä suuren arvostukseni kohteena ja teen lähtökohdistani kaikkeni saadakseni näille asioille suojaa ja tukea. Kaikkea mitä tarvitsevat selviytyäkseen ihmisten luomasta h*tä.

Sori virheet kirjoituksessa, vähän väsy.

Kyllähän noita joskus nuoruudessa tuli, sellaisia epämiellyttäviä paitsi jäämisen tuntemuksia kun kyhjötti vaan kotosalla. Mutta kyllä sen on vaan huomannut tuolla ulkona remutessa, ettei siinä ole mitään juurikaan menettänyt. Monelta harmilta säästynyt.

Ennen olin himomatkaaja, mutta nyt nautin olla kotona vaan ja lenkkeilen metsässä.

Ei innosta yhtään nyt matkustaminen ja ihmisvilinät. Lähdetään taas liikenteeseen, kun siltä tuntuu. 

En ajattele. Olen lapseni kanssa.