Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita joiden mielenkiinto avioitumiseen on kadonnut?
17.06.2021 |
Olen parhaillaan pitkässä, vakaassa parisuhteessa, ja olen aina ajatellut meneväni nykyisen mieheni kanssa ennen pitkää naimisiin. Häistä tai avioliitosta puhuttaessa mies kuitenkin hokee kuinka se on ajankohtaista vasta myöhemmin, ei vielä jne jne. Olen hiljalleen tehnyt sellaisen havainnon, etten tiedä haluanko koko avioliittoa enää. En osaa kuvitella itseäni onnelliseksi hääpäivänä, ja tuntuu että miehen vastahakoisuus on tappanut kaiken mielenkiinnon mitä minulla on aikaisemmin avioliittoa kohtaan ollut. Kaipaisin kohtalotovereita, miten olette ratkaisseet ongelman? Syttyikö mielenkiinto kuitenkin uudelleen, päättyikö parisuhde vai miten menettelitte asian kanssa?
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan miehesi. En ole koskaan ymmärtänyt miksi pitää mennä naimisiin. Parisuhdetta takana 8 vuotta.
Ainakin minulle avioituminen on sellainen tietynlainen vakaan, vakavan ja sitoutuneen suhteen merkki. Sellainen että oikeasti halutaan jakaa elämä eikä niin kuin sanottu ”pitää jalkaa ovenraossa”. Avioliitosta ei lähdetä kuitenkaan niin helposti kuin avoliitosta, siinä sitoudutaan ihan lain edessä. Jos tuntuu pitkänkin yhteiselon jälkeen ettei halusinkin sitoutua, kyseenalaistaisim yhteiselämän mielekkyyden. Avioliiton kautta pariskunta on myös eri asemassa (paremmassa) verrattuina muihin pariskuntiin. Minulle avioliitto on myös (vaikka nuorena ajattelin toisin) tärkeä kulttuurinen asia. Meidän kulttuurissa on edelleen pääasiallisesti tapana, että rakastavat, sitoutuneet parit avioituvat ennemmin tai myöhemmin. Moni toki eroaakin, syystä tai toisesta. Kyllä minä oletan olevani yhtä lailla ”avioliiton arvoinen” kuin muutkin. Jos kumppanini ei halua naimisiin kanssani vaikka minä olisin valmis avioitumaan hänen kanssaan, meillä on todennäköisesti eri käsitys suhteemme vakavuudesta ja tulevaisuudesta. Ymmärtän aloittajaa, vaikuttaisi minunkin tunteisiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan miehesi. En ole koskaan ymmärtänyt miksi pitää mennä naimisiin. Parisuhdetta takana 8 vuotta.
Ainakin minulle avioituminen on sellainen tietynlainen vakaan, vakavan ja sitoutuneen suhteen merkki. Sellainen että oikeasti halutaan jakaa elämä eikä niin kuin sanottu ”pitää jalkaa ovenraossa”. Avioliitosta ei lähdetä kuitenkaan niin helposti kuin avoliitosta, siinä sitoudutaan ihan lain edessä. Jos tuntuu pitkänkin yhteiselon jälkeen ettei halusinkin sitoutua, kyseenalaistaisim yhteiselämän mielekkyyden. Avioliiton kautta pariskunta on myös eri asemassa (paremmassa) verrattuina muihin pariskuntiin. Minulle avioliitto on myös (vaikka nuorena ajattelin toisin) tärkeä kulttuurinen asia. Meidän kulttuurissa on edelleen pääasiallisesti tapana, että rakastavat, sitoutuneet parit avioituvat ennemmin tai myöhemmin. Moni toki eroaakin, syystä tai toisesta. Kyllä minä oletan olevani yhtä lailla ”avioliiton arvoinen” kuin muutkin. Jos kumppanini ei halua naimisiin kanssani vaikka minä olisin valmis avioitumaan hänen kanssaan, meillä on todennäköisesti eri käsitys suhteemme vakavuudesta ja tulevaisuudesta. Ymmärtän aloittajaa, vaikuttaisi minunkin tunteisiini.
Kiitos ymmärryksestä! Kieltämättä tuntuu hitusen siltä, etten kelpaa. Ikään kuin mies haluaisi rauhassa katsella josko jotain parempaa ilmaantuisikin. En myöskään halua päätyä avioliittoon ajatellen, että mies on kelpuuttanut minut juuri siksi ettei muutakaan ollut tarjolla. En vain ymmärrä, miksi avioliitto on miehelle kauhistus, kun monella muilla tavoin suhteeseen on jo sitouduttu. Väkisinkin tämä on vaikuttanut omiin fiiliksiini niin, etten halua jakaa tuota sopimusta miehen kanssa, vaikken parisuhdetta muuten haluaisikaan päättää.
Ap
Ihan uteliaisuudesta kysyn Ap, että oletko koskaan kosinut miestäsi? - Vai oletko niitä. joiden mielestä se nyt vain on ni---in, ettei tällainen sovi ja tai kuulu itselle koska on nainen, eikä esimerkiksi mies. Kun onhan tasa-arvo sukupuolten välillä nykyään yleinen ideaali mutta eihän kaikki halua tasa-arvoa sukupuolten välille oli siten nainen tai mies.
Vierailija kirjoitti:
Ihan uteliaisuudesta kysyn Ap, että oletko koskaan kosinut miestäsi? - Vai oletko niitä. joiden mielestä se nyt vain on ni---in, ettei tällainen sovi ja tai kuulu itselle koska on nainen, eikä esimerkiksi mies. Kun onhan tasa-arvo sukupuolten välillä nykyään yleinen ideaali mutta eihän kaikki halua tasa-arvoa sukupuolten välille oli siten nainen tai mies.
Olisin voinut kosiakin, mutta mies on tehnyt selväksi että kosiminen on hänen mielestään miehen tehtävä, ja vastaisi tästä syystä kieltävästi.
Ap
Pitkissä suhteissa mennään yleensä naimisiin ennen lopullista eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan halunnut naimisiin. Minulla on ollut elämässä kaksi pitkää parisuhdetta. Yhden kerran olin kihloissa, mutta eihän sekään nyt mitään tarkoita, että on joku sormus sormessa. Kun olen parisuhteessa, olen uskollinen ja keskityn suhteeseen, mutta ei minua tarvitse rengastaa, eikä minulla ole koskaan ollut halua mihinkään prinsessahäihin. Minusta naimisiin meno tuntuisi ahdistavalta, ilmeisesti haluan pitää ovet auki henkisellä tasolla itselleni. Jotkut menevät naimisiin rahasta, itsellä ei ole ollut tarvetta moiseen. Saahan sitä tietysti leskeneläkkeen, jos aviopuoliso kuolee. Jotkut ajattelevat rahaa, itse tulen omillani toimeen, en tarvitse siihen miehen rahapussia.
Nainen50
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan halunnut naimisiin. Minulla on ollut elämässä kaksi pitkää parisuhdetta. Yhden kerran olin kihloissa, mutta eihän sekään nyt mitään tarkoita, että on joku sormus sormessa. Kun olen parisuhteessa, olen uskollinen ja keskityn suhteeseen, mutta ei minua tarvitse rengastaa, eikä minulla ole koskaan ollut halua mihinkään prinsessahäihin. Minusta naimisiin meno tuntuisi ahdistavalta, ilmeisesti haluan pitää ovet auki henkisellä tasolla itselleni. Jotkut menevät naimisiin rahasta, itsellä ei ole ollut tarvetta moiseen. Saahan sitä tietysti leskeneläkkeen, jos aviopuoliso kuolee. Jotkut ajattelevat rahaa, itse tulen omillani toimeen, en tarvitse siihen miehen rahapussia.
Nainen50
Ihmettelen tätä stereotypiaa prinsessahäistä. Voi kai häät olla muutakin kuin iso ja kallis tapahtuma? Itse näkisin omat hääni pienenä maistraattitapahtumana jonka jälkeen syömään kivaan paikkaan. Sukulaisia ole, joten vieraita ei tarvitse huomioida. 22
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häät olisi ollut mukava järjestää, mutta kyllä minulle olisi kelvannut ihan kahdenkeskinen maistraattireissukin varsin hyvin. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole minkäänlaista mielenkiintoa siihenkään. Nämä epämääräiset lupailut, "myöhemmin" "joskus sitten", turhauttavat niin paljon, etten näe kaavailemamme tulevaisuuden toteutuvan. En enää oikein tiedä miten suhtautua tulevaan.
Ap
Oma vastaava tilanteeni johti lopulta eroon. Ex ei vieläkään ymmärrä, miksi näin kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliitto instituutiona on rapautunut sukupuolineutraaliuden ja avoliittolain myötä.
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto instituutiona on rapautunut sukupuolineutraaliuden ja avoliittolain myötä.
On siitä hyötyäkin. Miksi näihin keskusteluihin aina tulevat jankuttamaan ne, jotka eivät ylipäätään halua naimisiin tai edes usko avioliittoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto instituutiona on rapautunut sukupuolineutraaliuden ja avoliittolain myötä.
On siitä hyötyäkin. Miksi näihin keskusteluihin aina tulevat jankuttamaan ne, jotka eivät ylipäätään halua naimisiin tai edes usko avioliittoon.
No niinpä! Ihan turha selittää jotain rapautumista kun edelleen ihmiset näkyvät haluavan naimisiin (siksi se sukupuolineutraaliuskin). 22
Ymmärrän tuntemuksesi.
Edellisessä parisuhteessa asuimme yhdessä, ostimme talon, hankimme koiran mutta emme koskaan menneet kihloihin tai naimisiin, vaikka olimme yhdessä yli 10 vuotta. Minun intoni mennä naimisiin kuoli vuosien aikana juuri tuon jahkailun takia, ja ehkä se sitten tappoi kaikki tunteenikin loppujen lopuksi. Jälkikäteen ajateltuna olimme toisillemme vaan ihan täysin vääriä. Erosimme, mies löysi heti uuden (tosin niin löysin itsekin :D) ja mies meni samantien kihloihin, hankki lapsen ja on menossa nyt naimisiin. Kaikki aluille tyyliin vuoden sisään. Kyllähän se vähän kirpaisi, mutta sanoisin nyt että hyvä ettemme menneet naimisiin. Hyvä ettemme tehneet jälkikasvua. En ollut miehelle se oikea eikä hän minulle. Lisäksi uskon siihen että kun se naimisiinmenon momentum on ohi, niin ei sitä enää tule. Joo, voi olla jotain poikkeuksia, mutta en usko siihen ennenkuin itse näen tai koen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas tuo ap selittää pelkkää paskaa. Tekemällä tehty trolli.
Tekee näitä parisuhde provoja päivät päästää. Se on hänen ainoa harrastuksen.
Tämän tyypin tunnistaa välittömästi hänen kirjoitustyylistään.
Sellastaseon kirjoitti:
Ymmärrän tuntemuksesi.
Edellisessä parisuhteessa asuimme yhdessä, ostimme talon, hankimme koiran mutta emme koskaan menneet kihloihin tai naimisiin, vaikka olimme yhdessä yli 10 vuotta. Minun intoni mennä naimisiin kuoli vuosien aikana juuri tuon jahkailun takia, ja ehkä se sitten tappoi kaikki tunteenikin loppujen lopuksi. Jälkikäteen ajateltuna olimme toisillemme vaan ihan täysin vääriä. Erosimme, mies löysi heti uuden (tosin niin löysin itsekin :D) ja mies meni samantien kihloihin, hankki lapsen ja on menossa nyt naimisiin. Kaikki aluille tyyliin vuoden sisään. Kyllähän se vähän kirpaisi, mutta sanoisin nyt että hyvä ettemme menneet naimisiin. Hyvä ettemme tehneet jälkikasvua. En ollut miehelle se oikea eikä hän minulle. Lisäksi uskon siihen että kun se naimisiinmenon momentum on ohi, niin ei sitä enää tule. Joo, voi olla jotain poikkeuksia, mutta en usko siihen ennenkuin itse näen tai koen.
Tätäkin olen pohtinut, että kuoleeko ne tunteetkin sitten jossain vaiheessa yhtä lailla. Muuten suhteessa ei tosiaan ole ollut juuri valittamista, mutta olen kyllästynyt elämään tässä kummallisessa välitilassa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Taas tuo ap selittää pelkkää paskaa. Tekemällä tehty trolli.
Tekee näitä parisuhde provoja päivät päästää. Se on hänen ainoa harrastuksen.
Tämän tyypin tunnistaa välittömästi hänen kirjoitustyylistään.
Kylläpä on siellä Sherlock taas nokkelana. Kiitos tästä suunnattoman arvokkaasta kontribuutiostasi keskusteluun.
Ei oo oikeestaan väliä. en ole koskaan haaveillut mistään prinsessahäistä. Lapsiakaan en välitä hankkia. Sormuksia ja koruja en käytä. Pönötysjuhlat ovat kiusallisia. Rakastan miestäni ihan valtavasti ilman näitäkin ja kaiken juridisen voi sopia kirjallisesti muutenkin jos haluaa. En ole omaisuuden perässä, eikä lapsiakaan siis ole joten perintö yms. asiat et oo tärkeitä tällä hetkellä vaikka olenkin pienituloinen ja usein työttömänä tahattomasti. Tottakai jos nämä seikat ois avomiehelleni tosi tärkeitä tai mielihalut muuttuvat niin ei mulla mitään noita vastaankaan sinänsä ole. Häistä tahtoisin siinä tapauksessa kuitenkin pienimuotoiset. Nykyään tuntuu että erojakin tulee avioliitoista ihan liikaa, etenkin heillä joilla on kauhean suuret odotukset ja kiire sen kanssa. Ainakin sukulaisten, ystävien ja tuttavien keskuudessa tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Avoliitto tuntuu siis senkin takia melkeinpä parmmalta ajatukselta. Ei se sormus ja paperinpala mielestäni todista yhtään mitään tai muuta ketään sen sitoutuneemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Why Are Men Frightened of Marriage?
Onko meillä täällä Suomessa sama, että miehet eivät enää mene naimisiin näiden syiden takia?
Tässäkin todettiin, että tutkimusten perusteella (miehet) ovat onnellisempia ja elävät merkityksellisempää elämää, kun he menevät naimisiin. Yhteiskunta ei kuitenkaan hyödy kotiäitikulttuurista, koska kotityötä ei voi verottaa. Vapaa seksi pitää miehet sinkkuina, mutta sehän tarkoittaa, että osa miehistä jää myös täysin ilman seksiä. Miehet, jotka eivät mene naimisiin, jäävät helpommin myös lapsettomiksi.
Seurustelen ainoastaan ihmisen kanssa joka jakaa kanssani samanlaiset arvot ja miehelleni oli täysin selvää, että menemme naimisiin ja hääpäivä päätettiin jo seurustelun alussa ja nyt suunnittelemme häitä.
Sanosin lyhyesti ny vain vähän ohi aikeen, että on muistettava avioliitto on paljossa juridinen ja varallsiuus oikeudellinen sopimus, jonka peruteella voidaan jakaa avioliiton muodostaneiden varat, jos tai kun avioliitto myöhemmin päättyy. -( Samassa yheydessä, avioliiton solmimis -hetkellä tai myöhemmin avioliiton aikana asiaan (varojen jakoon) voi varauua mm. avioehtosopimuksella).
Minua iseäni hieman harmitaa se, etä Suomeenkin haluttiin runnoa väksin ns. avoliittolaki kun aiemmin oli jotenkin selkeämpää:
Jos halusit, että sinun ja kumppanisi varat mahd. jaetaan suhteenne päättyeässä julkisvallan ohjeistamana niin sinun kannatti mennä avioliittoon.
Jos taas et halunnut niin sait aivan vapaasti ja avoimesti sopia (tai olla sopimatta) kumppanisi kanssa varojen(ne) jaosta sillä hekellä kun suhteenne syystä tai toisesta tulee päätökseen, e. usein viimeistään silloin kun toinen kuolee.
Sinkkumies