Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Erityislapset tavalliseen luokkaan
17.06.2021 |
Mitä mieltä te opettajat olette siitä, että luokassa on erityislapsia ”tavallisten” lasten joukossa? Minusta kaikki häviävät tässä. Viittaan uutiseen, jossa Espoossa on ollut parin vuoden integraatiokokeilu ja nyt entistä enemmän mennään tähän, että erityislapsille tarjotaan tuki luokkaan, tavallisten lasten joukkoon. Toki rauhalliset erityislapset ovat ok, mutta väkivaltaiset ilkeät häiriköt ovat toinen juttu. Lasteni luokilla tämä on ollut kamalaa. Varmasti oppimistulokset laskevat ja häirinnän ja käsiksi käymisen uhriksi on voinut joutua kuka tahansa oppilaista. Tuntuu, että opettajien ja vanhempien aika menee näitä kahinoita selvitellessä. Alan toivomaan niitä
yksityiskouluja Espooseen. Tässä sitten on taas eriarvoistumisongelma.
Kommentit (63)
Integroitavat erityislapset pitäisi kärrätä päättäjien työtiloihin vaikka viikoksi pariksi ja kuulostella sitten ovatko he edelleen idean kannalla. Saisivat kokea omakohtaisesti, että mitä on aggressiivinen ja arvaamaton käytös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Espoossa on ainakin New nordic school joka on yksityinen. Itse olen ainakin ollut todella tyytyväinen opetukseen.
Emme tarvitse enempää erityiskouluja. Tarvitsemme lisää pienluokkia tavallisiin kouluihin, lakisääteisesti! Inkluusiota voi toteuttaa taito- ja taideaineissa. Yksinkertaista, mutta niin vaikeaa.
Koulupsykologi kirjoitti:
Emme tarvitse enempää erityiskouluja. Tarvitsemme lisää pienluokkia tavallisiin kouluihin, lakisääteisesti! Inkluusiota voi toteuttaa taito- ja taideaineissa. Yksinkertaista, mutta niin vaikeaa.
Mikä ongelma erityiskouluissa on?
Koulupsykologi kirjoitti:
Emme tarvitse enempää erityiskouluja. Tarvitsemme lisää pienluokkia tavallisiin kouluihin, lakisääteisesti! Inkluusiota voi toteuttaa taito- ja taideaineissa. Yksinkertaista, mutta niin vaikeaa.
Pienluokka on se missä tapahtuu yleensä siirtymä normaali luokkaan tai erityiskouluun, vain osa oppilaista hyötyy pienluokasta pidemmän aikaa, tosin pienluokka toimintaa pitäisi ehdottomasti olla jokaisessa koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisluokissa ja -kouluissakin on se ongelma, että samoihin luokkiin sekoitetaan hyvin erilaisista vaikeuksista kärsiviä oppilaita, mikä ei toimi ollenkaan eikä siitä hyödy kukaan. Pitäisi olla omat ryhmät erilaisille erityisoppilaille.
Mä suooritin koko peruskouulun matematiiikan 8 arvosanallla puolesssatoista kuukaudessa tenttien 16 vuotiaaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisluokat ovat rasssissmia, kaikki samaan. Se on suvaitsevaisuudenunelmaa.
Mutta ei ole kivaa sekään, että esim. oppimisvaikeuksista kärsivät joutuvat olemaan samoissa erityisluokissa häiriköiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erityisluokat ovat rasssissmia, kaikki samaan. Se on suvaitsevaisuudenunelmaa.
Rasismi on saanut aivan väärät mittapuut, kyse ei ole eriarvoisuudesta lasten välillä, vaan lapsen tarpeiden täyttämisestä, jotta lapsi saa hyvät lähtökohdat elämään, tää nykyajan intekrointi on lähinnä kaltoinkohtelua.
Päättäjä voisi itse viettää aikaa samanikäisten väkivaltaisten, riehujien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole opettaja vaan erityislapsen vanhempi, ja olen sitä mieltä, että nämä isot luokkakoot ja häiriköiden sekä hitaimpien oppijien tahdissa etenemisen takia kaikki kärsii. Erityislapset sekä tavalliset. Varsinkin kun sitä tuen saamista lapselle sinne luokkaan on lähes turha haaveilla.
Pers(eily)koulu kohta lapsella loppusuoralla, suurimman osan ajasta joutunut ihan yksin pärjäilemään mitenkuten taitaa. Opetuksesta saanut lähinnä haaveilla, kun puoli luokkaa on ollut opettajan ja reksin kanssa selvittelemässä milloin mitäkin kahnausta tms.
Pienluokat pitäisi todellakin saada takaisin. Vaan eipä näitä asioita päätä mikään muu kuin raha. Halvalla lasten säilömistä ja kalliilla sitten tulevaisuudessa täysi-ikäisten mt-hoitoa.
Onko jossakin vielä erityiskouluja- tai luokkia? Eikös ne lopetettu jo noin 20 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole opettaja vaan erityislapsen vanhempi, ja olen sitä mieltä, että nämä isot luokkakoot ja häiriköiden sekä hitaimpien oppijien tahdissa etenemisen takia kaikki kärsii. Erityislapset sekä tavalliset. Varsinkin kun sitä tuen saamista lapselle sinne luokkaan on lähes turha haaveilla.
Pers(eily)koulu kohta lapsella loppusuoralla, suurimman osan ajasta joutunut ihan yksin pärjäilemään mitenkuten taitaa. Opetuksesta saanut lähinnä haaveilla, kun puoli luokkaa on ollut opettajan ja reksin kanssa selvittelemässä milloin mitäkin kahnausta tms.
Pienluokat pitäisi todellakin saada takaisin. Vaan eipä näitä asioita päätä mikään muu kuin raha. Halvalla lasten säilömistä ja kalliilla sitten tulevaisuudessa täysi-ikäisten mt-hoitoa.
Tekstisi pitäisi laittaa joka kunnan koululautakunnan puheenjohtajille ja opetustoimenjohtajille. Yksikään niistä ei kestäisi päivääkään tätä autaaksi tekevää integraatiota!!
Erityislapset ei ole mikään yksi ja sama ryhmä, jonka voisi vaan sulkea pois muusta yhteiskunnasta ja sitten asiat olisi hyvin. Erityislasten ryhmään kuuluu ihan samalla tapaa kaikenlaisia lapsia (kokoisia, värisiä, luonteisia, eri taustoista tulleita) kuin “tavallisten”kin lasten ryhmään.
Eli toisinsanoen yhdelle riittää se että saa tukea siihen omaan luokkaan, omaan lähikouluun. Toiselle riittää että käy osan tunneista pienluokalla tai erityisopella. Kolmannelle on hyvä jos saa olla oman koulun pienluokalla, vaikka siinä olisi monenlaista erilaista oppijaa. Neljäs tarvitsee sen erityiskoulun ja erityisluokan, jossa on osaaminen juuri niiden haasteiden tukemiseen joita näillä nimenomaisilla lapsilla on (eikä se tarkoita että nämä lapset on väkivaltaisia häiriköitä, vaan voi olla esim. autismilapsia). Sitten on se yksi lapsi jolla on poikkeavan väkivaltaista käytöstä, jolle pitää löytyä paikka pienestä luokasta jossa hänelle osoitetaan oma avustaja ja kaikki muukin tuki mitä vain ikinä voidaan antaa.
Jokaisen lapsen tilanne tulee katsoa yksilöllisesti. Lähtökohtaisesti jokaisella lapsella tulisi olla oikeus käydä omaa lähikoulua, jos se voidaan kohtuullisilla tukitoimilla toteuttaa. Lähikouluperiaate on tärkeä esim. kaverisuhteiden muodostamisen kannalta. Jos se ei kuitenkaan riitä, lapsella tulisi olla mahdollisuus saada vaativamman tason tukea osaavassa erityiskoulussa.
IHAN KAIKKIALLA PITÄISI PIENENTÄÄ RYHMÄKOKOJA. Se on yksinkertaisin ja pitkässä juoksussa halvin tapa ennaltaehkäistä kaikenlaisia ongelmia. Valitettavasti sitä ei haluta tehdä, päätökset on hyvin lyhytnäköisiä edelleen. Kukaan lapsi ei synny pahaksi. Kaikki vain eivät saa samoja eväitä elämään ja matkalla ongelmat usein kertaantuu, jos tukea ei saa ajoissa.
T. Erityislapsen äiti + isoissa päiväkotiryhmissä työskennellyt lastenhoitaja ( myös erityislasten kanssa)
Koulupsykologi kirjoitti:
Emme tarvitse enempää erityiskouluja. Tarvitsemme lisää pienluokkia tavallisiin kouluihin, lakisääteisesti! Inkluusiota voi toteuttaa taito- ja taideaineissa. Yksinkertaista, mutta niin vaikeaa.
Ei inkluusio ole niin helppoa taito- ja taideaineissakaan, luulenpa että ihan päinvastoin. Kotitaloudessa normioppilaiden ryhmäkoko on vastuullisissa kouluissa max 16. Integroidessa tuohon lisätään pari erityisoppilasta päälle. Mikä ihmeen logiikka on, että kun tavallinen oppilas tarvitsee normaalia opetusryhmää enemmän huomiota, erityisoppilailla tuen tarve puolittuisi käytännön aineessa? Pienluokassahan saa olla max 10 oppilasta. Yleensä avustaja ei seuraa erityisoppilaita valinnaisaineisiin, kun heitä on enintään 1 luokassa ja oppilaat hajaantuvat eri valinnaisiin.
Erityislapsia on moneen junaan.
On niitä, jotka pärjäävät normaaliluokassa, niitä, jotka häiriintyvät normaalissa luokassa ja niitä, jotka itse häiritsevät.
Ja sekä-että.
Vierailija kirjoitti:
Erityislapset ei ole mikään yksi ja sama ryhmä, jonka voisi vaan sulkea pois muusta yhteiskunnasta ja sitten asiat olisi hyvin. Erityislasten ryhmään kuuluu ihan samalla tapaa kaikenlaisia lapsia (kokoisia, värisiä, luonteisia, eri taustoista tulleita) kuin “tavallisten”kin lasten ryhmään.
Eli toisinsanoen yhdelle riittää se että saa tukea siihen omaan luokkaan, omaan lähikouluun. Toiselle riittää että käy osan tunneista pienluokalla tai erityisopella. Kolmannelle on hyvä jos saa olla oman koulun pienluokalla, vaikka siinä olisi monenlaista erilaista oppijaa. Neljäs tarvitsee sen erityiskoulun ja erityisluokan, jossa on osaaminen juuri niiden haasteiden tukemiseen joita näillä nimenomaisilla lapsilla on (eikä se tarkoita että nämä lapset on väkivaltaisia häiriköitä, vaan voi olla esim. autismilapsia). Sitten on se yksi lapsi jolla on poikkeavan väkivaltaista käytöstä, jolle pitää löytyä paikka pienestä luokasta jossa hänelle osoitetaan oma avustaja ja kaikki muukin tuki mitä vain ikinä voidaan antaa.
Jokaisen lapsen tilanne tulee katsoa yksilöllisesti. Lähtökohtaisesti jokaisella lapsella tulisi olla oikeus käydä omaa lähikoulua, jos se voidaan kohtuullisilla tukitoimilla toteuttaa. Lähikouluperiaate on tärkeä esim. kaverisuhteiden muodostamisen kannalta. Jos se ei kuitenkaan riitä, lapsella tulisi olla mahdollisuus saada vaativamman tason tukea osaavassa erityiskoulussa.
IHAN KAIKKIALLA PITÄISI PIENENTÄÄ RYHMÄKOKOJA. Se on yksinkertaisin ja pitkässä juoksussa halvin tapa ennaltaehkäistä kaikenlaisia ongelmia. Valitettavasti sitä ei haluta tehdä, päätökset on hyvin lyhytnäköisiä edelleen. Kukaan lapsi ei synny pahaksi. Kaikki vain eivät saa samoja eväitä elämään ja matkalla ongelmat usein kertaantuu, jos tukea ei saa ajoissa.
T. Erityislapsen äiti + isoissa päiväkotiryhmissä työskennellyt lastenhoitaja ( myös erityislasten kanssa)
Meillä oli yksi erityinen luokalla eikä kukaan kyllä halunnut kaveerata sen kanssa. Olisi varmaan helpommin saanut kavereita, jos olisi käynyt koulua kaltaistensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityislapset ei ole mikään yksi ja sama ryhmä, jonka voisi vaan sulkea pois muusta yhteiskunnasta ja sitten asiat olisi hyvin. Erityislasten ryhmään kuuluu ihan samalla tapaa kaikenlaisia lapsia (kokoisia, värisiä, luonteisia, eri taustoista tulleita) kuin “tavallisten”kin lasten ryhmään.
Eli toisinsanoen yhdelle riittää se että saa tukea siihen omaan luokkaan, omaan lähikouluun. Toiselle riittää että käy osan tunneista pienluokalla tai erityisopella. Kolmannelle on hyvä jos saa olla oman koulun pienluokalla, vaikka siinä olisi monenlaista erilaista oppijaa. Neljäs tarvitsee sen erityiskoulun ja erityisluokan, jossa on osaaminen juuri niiden haasteiden tukemiseen joita näillä nimenomaisilla lapsilla on (eikä se tarkoita että nämä lapset on väkivaltaisia häiriköitä, vaan voi olla esim. autismilapsia). Sitten on se yksi lapsi jolla on poikkeavan väkivaltaista käytöstä, jolle pitää löytyä paikka pienestä luokasta jossa hänelle osoitetaan oma avustaja ja kaikki muukin tuki mitä vain ikinä voidaan antaa.
Jokaisen lapsen tilanne tulee katsoa yksilöllisesti. Lähtökohtaisesti jokaisella lapsella tulisi olla oikeus käydä omaa lähikoulua, jos se voidaan kohtuullisilla tukitoimilla toteuttaa. Lähikouluperiaate on tärkeä esim. kaverisuhteiden muodostamisen kannalta. Jos se ei kuitenkaan riitä, lapsella tulisi olla mahdollisuus saada vaativamman tason tukea osaavassa erityiskoulussa.
IHAN KAIKKIALLA PITÄISI PIENENTÄÄ RYHMÄKOKOJA. Se on yksinkertaisin ja pitkässä juoksussa halvin tapa ennaltaehkäistä kaikenlaisia ongelmia. Valitettavasti sitä ei haluta tehdä, päätökset on hyvin lyhytnäköisiä edelleen. Kukaan lapsi ei synny pahaksi. Kaikki vain eivät saa samoja eväitä elämään ja matkalla ongelmat usein kertaantuu, jos tukea ei saa ajoissa.
T. Erityislapsen äiti + isoissa päiväkotiryhmissä työskennellyt lastenhoitaja ( myös erityislasten kanssa)
Meillä oli yksi erityinen luokalla eikä kukaan kyllä halunnut kaveerata sen kanssa. Olisi varmaan helpommin saanut kavereita, jos olisi käynyt koulua kaltaistensa kanssa.
On paljon ei-erityisiä lapsia, joiden kanssa kukaan ei halua kaveerata. Siksi aikuisten rooli on tärkeää. Lapsille pitää pienestä saakka opettaa suvaitsevuutta erilaisuutta kohtaan sekä luoda ryhmään turvallinen me-henki jossa ketään ei jätetä yksin. Kaikilla lapsilla on omat haasteensa sosiaalisessa kanssakäymisessä ja aikuisen malli ja tuki on tärkeää. Erityislapsen kohdalla se voi olla erityisen tärkeää. Mutta niinkuin sanoin, lapset on yksilöitä eikä kaikille sovi samat tuenmuodot tai oppimisympäristöt. Esim. oma poikani oli kolme ekaa vuotta lähikoulussa tavallisella luokalla, eikä kaverisuhteet olleet ongelma. Hänellä oli aina paljon kavereita, vaikka jopa jäi kerran luokalleen. Kun ne haasteet on aina hyvin yksilölliset..
T. Se erityislapsen äiti ja lastenhoitaja
Alue: Aihe vapaa
Ehdottomasti erityiskouluja, myös rauhallinen lapsi hyötyy kun saa riittävästi tukea. Toinen vaihtoehto olisi palkata heille oma avustaja luokkaan. Nää nykyiset luokka koot ovat jo ihan terveille lapsille aivan liian suuria ja aivan liian vähän lapsi saa tarvittavaa huomiota aikuiselta päivän aikana. Integrointi voi toimia jos ryhmä koko on pieni.