Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Erityislapset tavalliseen luokkaan
17.06.2021 |
Mitä mieltä te opettajat olette siitä, että luokassa on erityislapsia ”tavallisten” lasten joukossa? Minusta kaikki häviävät tässä. Viittaan uutiseen, jossa Espoossa on ollut parin vuoden integraatiokokeilu ja nyt entistä enemmän mennään tähän, että erityislapsille tarjotaan tuki luokkaan, tavallisten lasten joukkoon. Toki rauhalliset erityislapset ovat ok, mutta väkivaltaiset ilkeät häiriköt ovat toinen juttu. Lasteni luokilla tämä on ollut kamalaa. Varmasti oppimistulokset laskevat ja häirinnän ja käsiksi käymisen uhriksi on voinut joutua kuka tahansa oppilaista. Tuntuu, että opettajien ja vanhempien aika menee näitä kahinoita selvitellessä. Alan toivomaan niitä
yksityiskouluja Espooseen. Tässä sitten on taas eriarvoistumisongelma.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Erityisluokissa ja -kouluissakin on se ongelma, että samoihin luokkiin sekoitetaan hyvin erilaisista vaikeuksista kärsiviä oppilaita, mikä ei toimi ollenkaan eikä siitä hyödy kukaan. Pitäisi olla omat ryhmät erilaisille erityisoppilaille.
Tämä on täysin totta. Lapseni kävi erityisluokkaa oppimisvaikeuksien takia, hiljainen ja rauhallinen poika.
Samalla luokalla oli kaksi häiritsevästi käyttäytyvää oppilasta, jotka sekoittivat kaikkien opiskeluaikeet.
Tämä luokka pitikin sitten laittaa opiskelemaan tilaan, jossa pystyi sijoittamaan rauhalliset oppilaat omaan osastoonsa ja nämä kaksi riehui toisella puolella tilaa sermin takana.
Kumpaakin porukkaa opetti yksi opettaja. Onneksi luokassa oli myös avustaja.
Täytyy myös muistaa, että erityisoppilas ei ole aina häiritsevästi käyttäytyvä oppilas.
Monet yhdistävät erityisluokat ja erityisoppilaat nimenomaan häiriökäyttäytymiseen, näin ei kuitenkaan useimmissa tapauksissa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erityislapset ei ole mikään yksi ja sama ryhmä, jonka voisi vaan sulkea pois muusta yhteiskunnasta ja sitten asiat olisi hyvin. Erityislasten ryhmään kuuluu ihan samalla tapaa kaikenlaisia lapsia (kokoisia, värisiä, luonteisia, eri taustoista tulleita) kuin “tavallisten”kin lasten ryhmään.
Eli toisinsanoen yhdelle riittää se että saa tukea siihen omaan luokkaan, omaan lähikouluun. Toiselle riittää että käy osan tunneista pienluokalla tai erityisopella. Kolmannelle on hyvä jos saa olla oman koulun pienluokalla, vaikka siinä olisi monenlaista erilaista oppijaa. Neljäs tarvitsee sen erityiskoulun ja erityisluokan, jossa on osaaminen juuri niiden haasteiden tukemiseen joita näillä nimenomaisilla lapsilla on (eikä se tarkoita että nämä lapset on väkivaltaisia häiriköitä, vaan voi olla esim. autismilapsia). Sitten on se yksi lapsi jolla on poikkeavan väkivaltaista käytöstä, jolle pitää löytyä paikka pienestä luokasta jossa hänelle osoitetaan oma avustaja ja kaikki muukin tuki mitä vain ikinä voidaan antaa.
Jokaisen lapsen tilanne tulee katsoa yksilöllisesti. Lähtökohtaisesti jokaisella lapsella tulisi olla oikeus käydä omaa lähikoulua, jos se voidaan kohtuullisilla tukitoimilla toteuttaa. Lähikouluperiaate on tärkeä esim. kaverisuhteiden muodostamisen kannalta. Jos se ei kuitenkaan riitä, lapsella tulisi olla mahdollisuus saada vaativamman tason tukea osaavassa erityiskoulussa.
IHAN KAIKKIALLA PITÄISI PIENENTÄÄ RYHMÄKOKOJA. Se on yksinkertaisin ja pitkässä juoksussa halvin tapa ennaltaehkäistä kaikenlaisia ongelmia. Valitettavasti sitä ei haluta tehdä, päätökset on hyvin lyhytnäköisiä edelleen. Kukaan lapsi ei synny pahaksi. Kaikki vain eivät saa samoja eväitä elämään ja matkalla ongelmat usein kertaantuu, jos tukea ei saa ajoissa.
T. Erityislapsen äiti + isoissa päiväkotiryhmissä työskennellyt lastenhoitaja ( myös erityislasten kanssa)
Allekirjoitan kaiken sanomasi. T. Myös erityislapsen äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityislapset ei ole mikään yksi ja sama ryhmä, jonka voisi vaan sulkea pois muusta yhteiskunnasta ja sitten asiat olisi hyvin. Erityislasten ryhmään kuuluu ihan samalla tapaa kaikenlaisia lapsia (kokoisia, värisiä, luonteisia, eri taustoista tulleita) kuin “tavallisten”kin lasten ryhmään.
Eli toisinsanoen yhdelle riittää se että saa tukea siihen omaan luokkaan, omaan lähikouluun. Toiselle riittää että käy osan tunneista pienluokalla tai erityisopella. Kolmannelle on hyvä jos saa olla oman koulun pienluokalla, vaikka siinä olisi monenlaista erilaista oppijaa. Neljäs tarvitsee sen erityiskoulun ja erityisluokan, jossa on osaaminen juuri niiden haasteiden tukemiseen joita näillä nimenomaisilla lapsilla on (eikä se tarkoita että nämä lapset on väkivaltaisia häiriköitä, vaan voi olla esim. autismilapsia). Sitten on se yksi lapsi jolla on poikkeavan väkivaltaista käytöstä, jolle pitää löytyä paikka pienestä luokasta jossa hänelle osoitetaan oma avustaja ja kaikki muukin tuki mitä vain ikinä voidaan antaa.
Jokaisen lapsen tilanne tulee katsoa yksilöllisesti. Lähtökohtaisesti jokaisella lapsella tulisi olla oikeus käydä omaa lähikoulua, jos se voidaan kohtuullisilla tukitoimilla toteuttaa. Lähikouluperiaate on tärkeä esim. kaverisuhteiden muodostamisen kannalta. Jos se ei kuitenkaan riitä, lapsella tulisi olla mahdollisuus saada vaativamman tason tukea osaavassa erityiskoulussa.
IHAN KAIKKIALLA PITÄISI PIENENTÄÄ RYHMÄKOKOJA. Se on yksinkertaisin ja pitkässä juoksussa halvin tapa ennaltaehkäistä kaikenlaisia ongelmia. Valitettavasti sitä ei haluta tehdä, päätökset on hyvin lyhytnäköisiä edelleen. Kukaan lapsi ei synny pahaksi. Kaikki vain eivät saa samoja eväitä elämään ja matkalla ongelmat usein kertaantuu, jos tukea ei saa ajoissa.
T. Erityislapsen äiti + isoissa päiväkotiryhmissä työskennellyt lastenhoitaja ( myös erityislasten kanssa)
Meillä oli yksi erityinen luokalla eikä kukaan kyllä halunnut kaveerata sen kanssa. Olisi varmaan helpommin saanut kavereita, jos olisi käynyt koulua kaltaistensa kanssa.
On paljon ei-erityisiä lapsia, joiden kanssa kukaan ei halua kaveerata. Siksi aikuisten rooli on tärkeää. Lapsille pitää pienestä saakka opettaa suvaitsevuutta erilaisuutta kohtaan sekä luoda ryhmään turvallinen me-henki jossa ketään ei jätetä yksin. Kaikilla lapsilla on omat haasteensa sosiaalisessa kanssakäymisessä ja aikuisen malli ja tuki on tärkeää. Erityislapsen kohdalla se voi olla erityisen tärkeää. Mutta niinkuin sanoin, lapset on yksilöitä eikä kaikille sovi samat tuenmuodot tai oppimisympäristöt. Esim. oma poikani oli kolme ekaa vuotta lähikoulussa tavallisella luokalla, eikä kaverisuhteet olleet ongelma. Hänellä oli aina paljon kavereita, vaikka jopa jäi kerran luokalleen. Kun ne haasteet on aina hyvin yksilölliset..
T. Se erityislapsen äiti ja lastenhoitaja
Ei ketään voi opettaa pitämään erityislapsen seurasta. Paria kiusaajaa lukuun ottamatta muut suhtautuivat välinpitämättömästi pakollisena pahana ja se oli varmaan parasta mitä voi saada aikaan. Tavallisia oppilaita kiinnostaa oma opiskelu ja koulumenestys eikä randomin erityislapsen viihtyminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityislapset ei ole mikään yksi ja sama ryhmä, jonka voisi vaan sulkea pois muusta yhteiskunnasta ja sitten asiat olisi hyvin. Erityislasten ryhmään kuuluu ihan samalla tapaa kaikenlaisia lapsia (kokoisia, värisiä, luonteisia, eri taustoista tulleita) kuin “tavallisten”kin lasten ryhmään.
Eli toisinsanoen yhdelle riittää se että saa tukea siihen omaan luokkaan, omaan lähikouluun. Toiselle riittää että käy osan tunneista pienluokalla tai erityisopella. Kolmannelle on hyvä jos saa olla oman koulun pienluokalla, vaikka siinä olisi monenlaista erilaista oppijaa. Neljäs tarvitsee sen erityiskoulun ja erityisluokan, jossa on osaaminen juuri niiden haasteiden tukemiseen joita näillä nimenomaisilla lapsilla on (eikä se tarkoita että nämä lapset on väkivaltaisia häiriköitä, vaan voi olla esim. autismilapsia). Sitten on se yksi lapsi jolla on poikkeavan väkivaltaista käytöstä, jolle pitää löytyä paikka pienestä luokasta jossa hänelle osoitetaan oma avustaja ja kaikki muukin tuki mitä vain ikinä voidaan antaa.
Jokaisen lapsen tilanne tulee katsoa yksilöllisesti. Lähtökohtaisesti jokaisella lapsella tulisi olla oikeus käydä omaa lähikoulua, jos se voidaan kohtuullisilla tukitoimilla toteuttaa. Lähikouluperiaate on tärkeä esim. kaverisuhteiden muodostamisen kannalta. Jos se ei kuitenkaan riitä, lapsella tulisi olla mahdollisuus saada vaativamman tason tukea osaavassa erityiskoulussa.
IHAN KAIKKIALLA PITÄISI PIENENTÄÄ RYHMÄKOKOJA. Se on yksinkertaisin ja pitkässä juoksussa halvin tapa ennaltaehkäistä kaikenlaisia ongelmia. Valitettavasti sitä ei haluta tehdä, päätökset on hyvin lyhytnäköisiä edelleen. Kukaan lapsi ei synny pahaksi. Kaikki vain eivät saa samoja eväitä elämään ja matkalla ongelmat usein kertaantuu, jos tukea ei saa ajoissa.
T. Erityislapsen äiti + isoissa päiväkotiryhmissä työskennellyt lastenhoitaja ( myös erityislasten kanssa)
Meillä oli yksi erityinen luokalla eikä kukaan kyllä halunnut kaveerata sen kanssa. Olisi varmaan helpommin saanut kavereita, jos olisi käynyt koulua kaltaistensa kanssa.
On paljon ei-erityisiä lapsia, joiden kanssa kukaan ei halua kaveerata. Siksi aikuisten rooli on tärkeää. Lapsille pitää pienestä saakka opettaa suvaitsevuutta erilaisuutta kohtaan sekä luoda ryhmään turvallinen me-henki jossa ketään ei jätetä yksin. Kaikilla lapsilla on omat haasteensa sosiaalisessa kanssakäymisessä ja aikuisen malli ja tuki on tärkeää. Erityislapsen kohdalla se voi olla erityisen tärkeää. Mutta niinkuin sanoin, lapset on yksilöitä eikä kaikille sovi samat tuenmuodot tai oppimisympäristöt. Esim. oma poikani oli kolme ekaa vuotta lähikoulussa tavallisella luokalla, eikä kaverisuhteet olleet ongelma. Hänellä oli aina paljon kavereita, vaikka jopa jäi kerran luokalleen. Kun ne haasteet on aina hyvin yksilölliset..
T. Se erityislapsen äiti ja lastenhoitaja
Ei ketään voi opettaa pitämään erityislapsen seurasta. Paria kiusaajaa lukuun ottamatta muut suhtautuivat välinpitämättömästi pakollisena pahana ja se oli varmaan parasta mitä voi saada aikaan. Tavallisia oppilaita kiinnostaa oma opiskelu ja koulumenestys eikä randomin erityislapsen viihtyminen.
No, meidän tuskin on hedelmällistä jatkaa tätä keskustelua. Asennevamma on vamma sekin ja sekin opitaan jo usein pienenä.
Ehdottomasti pienryhmät ja erityisluokat.
Rahansäästöä perustellaan ovelasti sillä, että ”lapsen pitää saada tuntea kuuluvansa joukkoon, eikä häntä saa syrjiä laittamalla erityisluokkaan”.
”Isossa luokassa ja tavallisten oppilaiden parissa erityisnuori oppii sosiaaliseksi ja saa mallin normaalista opiskelusta”.
Anteeksi vaan, mutta useimmat erityisnuoret tarvitsevat pienryhmän, jossa saa riittävästi ohjausta ja tukea.
Neuropsykiatriset ongelmat, jotka ovat usein erityisoppilaan taustalla, eivät ratkea isossa ryhmässä ”mallia ottamalla”. Kyseessä on lääketieteellinen ongelma, johon voi liittyä esimerkiksi vaikeutta luoda sosiaalisia kontakteja. Ei myöskään keneltäkään voida odottaa enempää kuin mihin hän pystyy, luomatta liikaa painetta ja ahdistusta.
On surullista miten poliitikot ja viranomaiset ovat niin tietämättömiä erityislasten ja -nuorten tarpeista. Heille pitäisi järjestää koulutusseminaari, jossa kerrotaan mitä kaikkea erityistarpeita omaavana olemiseen liittyy. Siihen ei liity unelmointi isossa luokassa pärjäämisestä ja ajatus siitä, että ikäänkuin siellä voisi jotenkin parantua tai kohentua ”normaalia kansalaista” kohti.
Jos oikeasti halutaan näiden lasten ja nuorten parasta, niin heille järjestetään riittävästi pienryhmiä ja päteviä erityisopettajia.
Eikä heitä saa myöskään alkaa hoputtaa pois noista ryhmistä liian aikaisin tai liian kevyin perustein, kuten on joskus käynyt. Yleensä säästösyistä. Sitten on vain isommat ongelmat edessä.
Erityisopetusta lapselle niin kauan kuin sitä tarvitaan. Vaikka koko kouluaika, ekaluokalta ammattiin.
Säästökohteena tämä on väärä paikka kuntien taloudessa.
Mutta sellaisena sitä käytetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-ope tässä. Inklusiivisuus on kaunis ajatus, mutta käytännössä ei toimi, kaikki häviävät. Eri tasoiset ns. tavalliset oppilaat, heitä varten jo täytyy soveltaa ja eriyttää paljon. Erityislapset, ellei heillä jokaisella ole omaa ammattitaitoista avustajaa koko ajan, ja silloinkin se vie muilta oppilailta paljon. En ymmärrä vieläkään, miksi toimiva systeemi (erityiskoulut, -luokat, -opettajat jne.) muutettiin.
Ei se ns. tavallinen lapsikaan voi olla erityisten nyrkkeilysäkkinä ollakseen suvaitsevainen. Naapurissamme asuu erityislapsi, joka jatkuvasti tönii, puree ja valehtelee muiden aloittaneen sen esim. ikävällä katseella tai sanalla. Äitinsä sitten kirkuu muille, miten kamalia nämä ovat eikä erityinen saa koskaan mitään negatiivista palautetta tekemisistään. Ainoastaan muita syytetään. Miksi lasten pitäisi ottaa tämä mukaan leikkeihin, kun tuloksena on aina lyöntejä ja äidin kirkumista? Oma lapseni välttelee erityistä, koska ei halua mustelmia eikä syytöksiä. Tämä ei kelpaa äidille vaan olen saanut puhuttelun siitä, miten lapseni syrjii erityistä, kun ei mene pihalle silloin, kun erityinen on siellä. Eihän erityinen tahallaan töni eikä kuulemma saa olla noin herkkä, että pahoittaa siitä mielensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se ns. tavallinen lapsikaan voi olla erityisten nyrkkeilysäkkinä ollakseen suvaitsevainen. Naapurissamme asuu erityislapsi, joka jatkuvasti tönii, puree ja valehtelee muiden aloittaneen sen esim. ikävällä katseella tai sanalla. Äitinsä sitten kirkuu muille, miten kamalia nämä ovat eikä erityinen saa koskaan mitään negatiivista palautetta tekemisistään. Ainoastaan muita syytetään. Miksi lasten pitäisi ottaa tämä mukaan leikkeihin, kun tuloksena on aina lyöntejä ja äidin kirkumista? Oma lapseni välttelee erityistä, koska ei halua mustelmia eikä syytöksiä. Tämä ei kelpaa äidille vaan olen saanut puhuttelun siitä, miten lapseni syrjii erityistä, kun ei mene pihalle silloin, kun erityinen on siellä. Eihän erityinen tahallaan töni eikä kuulemma saa olla noin herkkä, että pahoittaa siitä mielensä.
No en itse ainakaan ole koskaan ajatellut että muiden pitäisi olla jonkun lapsen nyrkkeilysäkkinä, enkä ole sellaiseen ajatukseen koskaan törmännytkään. Jos se toinen puolisko on kovin järkyttynyt, niin uskoisin että teidän tapauksessa on kyllä sattunut sitten ikävää kohtelua puolin ja toisin.
Mitä tarkoitat erityislapsella? Kuulovammainen voi olla ihan tavallisessa luokassa, samoin näkövammainen järjestelyjen avulla. Sydänvika, diabetes, epilepsia? Miksi eivät voisi käydä koulua kuten kuka tahansa? Pienikasvuisuus ei ole este, kun hankitaan luokkaan sopiva tuoli. Liikuntavammat eivät estä luokassa olemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ns. tavallinen lapsikaan voi olla erityisten nyrkkeilysäkkinä ollakseen suvaitsevainen. Naapurissamme asuu erityislapsi, joka jatkuvasti tönii, puree ja valehtelee muiden aloittaneen sen esim. ikävällä katseella tai sanalla. Äitinsä sitten kirkuu muille, miten kamalia nämä ovat eikä erityinen saa koskaan mitään negatiivista palautetta tekemisistään. Ainoastaan muita syytetään. Miksi lasten pitäisi ottaa tämä mukaan leikkeihin, kun tuloksena on aina lyöntejä ja äidin kirkumista? Oma lapseni välttelee erityistä, koska ei halua mustelmia eikä syytöksiä. Tämä ei kelpaa äidille vaan olen saanut puhuttelun siitä, miten lapseni syrjii erityistä, kun ei mene pihalle silloin, kun erityinen on siellä. Eihän erityinen tahallaan töni eikä kuulemma saa olla noin herkkä, että pahoittaa siitä mielensä.
No en itse ainakaan ole koskaan ajatellut että muiden pitäisi olla jonkun lapsen nyrkkeilysäkkinä, enkä ole sellaiseen ajatukseen koskaan törmännytkään. Jos se toinen puolisko on kovin järkyttynyt, niin uskoisin että teidän tapauksessa on kyllä sattunut sitten ikävää kohtelua puolin ja toisin.
Tai sitten tämä erityislapsi on juuri tällainen käytöshäiriöinen, joka lyö toisia ja heittelee tavaroita, koska äitinsä mieluummin kirkuu sivullisille kuin laittaa omalle lapselleen rajoja.
Opetin erästä vaikeasta keskittymisvaikeudesta kärsivää oppilasta viime lukuvuoden. Koko tuona aikana hän ei pystynyt oppimaan juuri mitään. Kaikki huomio meni muiden luokkakavereiden seuraamiseen. Hän olisi ehdottomasti tarvinnut opiskeluun oman rauhan tai edes pienen porukan, jossa olisi vähemmän seurattavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun erityislapseni ahdistuu luokkatoveriensa mekkaloinnista ja perseilystä (riitelystä, tappelusta) niin, että on vahingoittanut itseään luokassa. Kotona selitti, että kun ei ope saanut luokkaan kuria, hänen ahdistuksensa syveni eikä poiskaan päässyt tai saanut lähteä niin vaihtoehdoksi jäi purkaa ympäristöstä aiheutunut ahdistus näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Barrikadeille pitäisi nyt nousta lasten puolesta. Ei tuossa ole mitään tolkkua.
Integaraatio ja inkluusio on vain savuverho jatkuville koulutussäästöille. Muu on aivan teoreettista hölynpölyä. Kukaan ei hyödy liian eritasoisista ruhmistä, jossa juuri sitä eniten tukea tarvitsevaa suorastaan hierotaan päin naamaa, kuinka eri tasolla muut menevät! Fakta on se, ettei koskaan kouku voi millään opetuksella tasoittaa älykkyydestä ja kotioloista johtuvia eroja ja se ero on ilmiselvä kaikkien tutkimusten mukaan! Sen vuoksi on otettava järki käteen ja opetettava sellaisissa ryhmissä, että jokainen saa edes jonkinlaiset perustiedot mutta nopeimmat ja fiksuimmat saavat edetä omissa ryhmissä niin pitkälle kuin rahkeet riittävät. Häiriköt ja sekopäät on hoidettava muualla kuin koulussa!
Niin, erityislapsi voi tarkoittaa montaa eri asiaa ja pidän itsekin ihan kannatettavana ajatusta että yritämme pitää myös ne heikommin koulussa menestyvät osana normaalia luokkayhteisöä. Ikävä kyllä tässä inkluusio ja KiVakoulu asiassa erityislapsi on käytännössä synonyymi väkivaltaisille, vakavasti käytöshäiriöisille tapauksille joiden tekemisiä yritetään piilotella ja hyssytellä, vähintäänkin kääntää muiden syyksi. Surullista on miten muiden koululaisten oikeus turvalliseen koulunkäyntiin sivuutetaan ihan suveneeristi näissä "erityislapsi"tapauksissa ja etenkiin silloin jos tuo erityislapsi sattuu olemaan jotain muuta kuin ihan kantasuomalaista alkuperää. Ilmeisesti osa johtavista opettajista pelkää niin kovaa saavansa jonkin leiman jos puuttuvat noiden häiriköintiin. Ja jos tuollainen tapaus sattuu vieläpä pääsemään rehtoriksi/apulaisrehtoriksi/johtavaksi opettajaksi niin hän voi estää muita, ihan vastuuntuntoisia opettajia puuttumasta asiaan.
Sitä ihmettelen että kuinkahan moni opettaja ottaisi ihan tyynesti potkimista, hakkaamista ja kuristamista vastaan aika ajoin vaikkapa työkaveriltaan? Miksi sitten lasten pitäisi?
Mutta mikä olisi paras vaihtoehto esim. sellaisille aspergereille, joilla ei ole aspergerin lisäksi muita haasteita, vai onko tapauskohtaista? Yleisopetuksessa saattaa olla heille liikaa hälinää ja aistiärsykkeitä, mutta ei heitä oikein kannata laittaa myöskään oppimisvaikeuksisten erityisluokille, koska siellä he eivät välttämättä saa tarpeeksi haastetta ja opetuksen taso on heille liian helppo, eikä käytöshäiriöisten erityisluokille, koska siellä heidän vaikeutensa kärjistyvät helposti, ja he saavat huonoja käytösmalleja siitä, miten toimia sosiaalisissa tilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat erityislapsella? Kuulovammainen voi olla ihan tavallisessa luokassa, samoin näkövammainen järjestelyjen avulla. Sydänvika, diabetes, epilepsia? Miksi eivät voisi käydä koulua kuten kuka tahansa? Pienikasvuisuus ei ole este, kun hankitaan luokkaan sopiva tuoli. Liikuntavammat eivät estä luokassa olemista.
ADHD, ADD ja mitä näitä onkaan.
Alue: Aihe vapaa
Palkkauksessa voi säästää, sillä tavallisella aineenopettajalla on huonompi palkka kuin erityisopettajalla, ja kun erityisoppilaat laitetaan tavalliseen luokkaan, aineenopettajan työmäärä lisääntyy, kun pitää eriyttää opetusta, mutta palkka ei nouse yhtään eikä se tavallinen aineenopettaja saa erityisopettajan palkkaa, vaikka opettaa ja ottaa vastuun niistä erityisoppilaista.