Lue keskustelun säännöt.
Onko niin, että jos salamarakastuu ja rakkaus roihuaa "suurella liekillä", se loppuu yhtä äkkiä kuin alkoikin?
16.06.2021 |
Exän kanssa tapahtui tällainen salamarakastuminen. Puolen vuoden aikana ehdittiin jopa kihloihin.
Nykyistä miesystävääni olen tapaillut reilut puoli vuotta ja vasta ihan hiljattain alettiin puhua seurustelusta. Mitään suuria maagisia tunteita ei ole kummankaan puolelta, mutta tulemme hyvin juttuun, meillä on hauskaa yhdessä ja samat tavoitteet elämältä. Eli periaatteessa olisi pohjaa, jolle rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Välillä kuitenkin epäilyttää, kun en missään vaiheessa ole ollut perhosia vatsassa -tyyliin rakastunut häneen.
Tällaistako se on näin aikuisiällä, että suuria tunteita ei enää vain tule, kun on jo ehtinyt rakastaa niin monta kertaa...?
Kommentit (41)
Rakastuminen on tunnetta, sen pitää muuttua rakkaudeksi. Joka on halua ja tahtoa olla toisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakastuin elämäni toisen kerran 38-vuotiaana ja kyllä ne tunteet oli hurjat. Paljon hurjemmat kuin 21 vuotta aikaisemmin, kun teininä rakastuin exään, jonka kanssa avioliitto ja lapset. Ei näitä voi verratakaan. Todellinen rakkaus.
Eli kyseessä ei siis ole tosirakkaus, jos epäröi?
ap
Minusta nuo asiat eivät korreloi keskenään. Laimea voi ihan yhtä hyvin laimentua entisestään ja soppa voi porista iloisesti ensi metreistä alkaen vuosikymmeniä.
No ei todellakaan ollut ainakaan meillä. Salamarakastuttiin vuonna 1972 ja vieläkin roihuaa isolla liekillä :)
Melkein 30 v on kestänyt ja ollaan vieläkin huumavaiheessa. Tiedän, että tämä on tosi erikoista! Ei vaan lopu :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus on asia, jota ei ikinä kannata analysoida suuremmin. Sillä vain pilaa koko homman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo toimi. Miksi huomasit sen vasta nyt? Olet luultavasti väärän kanssa, jos ei tunnu missään. Kyllä aikuiset ihastuvat (tai rakastuvat) toiseen tai ihailua.
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan ollut ainakaan meillä. Salamarakastuttiin vuonna 1972 ja vieläkin roihuaa isolla liekillä :)
Vierailija kirjoitti:
Melkein 30 v on kestänyt ja ollaan vieläkin huumavaiheessa. Tiedän, että tämä on tosi erikoista! Ei vaan lopu :)
Ihana kuulla! <3
Nyt vain epäilykset omasta suhteestani kasvaa, kun en ole kokenut mitään suurta rakastumista. Tuntuu, että tässä ollaan matkalla ns. järkiavioliittoon. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika harvoin liekki ihan samalla tavalla roihuaa vuodesta toiseen. Mutta sehän ei tarkoita, että ero tulisi. Roihu vain muuttaa muotoaan syväksi rakkaudeksi, joka sitoo yhteen paremmin kuin mikään muu. Vähän niin kuin nuotiollakin roihu hiipuu, mutta miellyttävästi lämmittävä hiillos jää. Ja hiilloksen tavoin rakkauttakin on pidettävä yllä tai pesä on äkkiä musta.
Varmaankin tapauskohtaista. Me ollaan oltu yhdessä yli 12vuotta ja rakastuttiin päättömästi ensitapaamisella. Erossa ei oltaisi maltettu olla yhtään, muutettiin nopeasti yhteen ja mentiin samana vuonna kihloihin. Edelleen tunnen todella "isosti". Takana yksi alunalkaen laimea liitto, mentiin kyllä naimisiin ja lapsikin siihen liittoon syntyi, mutta erottiin heti ensimmäisen tekosyyn varjolla silloin, lyhyeksi jäi se liitto. Onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan ollut ainakaan meillä. Salamarakastuttiin vuonna 1972 ja vieläkin roihuaa isolla liekillä :)
Vierailija kirjoitti:
Melkein 30 v on kestänyt ja ollaan vieläkin huumavaiheessa. Tiedän, että tämä on tosi erikoista! Ei vaan lopu :)
Ihana kuulla! <3
Nyt vain epäilykset omasta suhteestani kasvaa, kun en ole kokenut mitään suurta rakastumista. Tuntuu, että tässä ollaan matkalla ns. järkiavioliittoon. :D
Rakastuminen ei välttämättä ole mikään elokuvista tuttu "jalat alta ja järki päästä"-tunne. Se voi myös kehittyä esimerkiksi ystävyyden kautta syväksi kiintymykseksi. Näin kävi meillä ja edelleen 25 vuotta myöhemmin tuo ukko on rakkainta mitä maailmassa on. Lapsia meille ei toiveista huolimatta siunaantunut, mutta se ei vähentänyt rakkauttamme. Oikeastaan vain lisäsi. Vastoinkäymiset vahvistivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastuin elämäni toisen kerran 38-vuotiaana ja kyllä ne tunteet oli hurjat. Paljon hurjemmat kuin 21 vuotta aikaisemmin, kun teininä rakastuin exään, jonka kanssa avioliitto ja lapset. Ei näitä voi verratakaan. Todellinen rakkaus.
Eli kyseessä ei siis ole tosirakkaus, jos epäröi?
ap
Silloin on kyseessä rakkaus, kun siihen kuulu huoli, ikävä ja valmius asettaa toinen etusijalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan ollut ainakaan meillä. Salamarakastuttiin vuonna 1972 ja vieläkin roihuaa isolla liekillä :)
Vierailija kirjoitti:
Melkein 30 v on kestänyt ja ollaan vieläkin huumavaiheessa. Tiedän, että tämä on tosi erikoista! Ei vaan lopu :)
Ihana kuulla! <3
Nyt vain epäilykset omasta suhteestani kasvaa, kun en ole kokenut mitään suurta rakastumista. Tuntuu, että tässä ollaan matkalla ns. järkiavioliittoon. :D
Rakastuminen ei välttämättä ole mikään elokuvista tuttu "jalat alta ja järki päästä"-tunne. Se voi myös kehittyä esimerkiksi ystävyyden kautta syväksi kiintymykseksi. Näin kävi meillä ja edelleen 25 vuotta myöhemmin tuo ukko on rakkainta mitä maailmassa on. Lapsia meille ei toiveista huolimatta siunaantunut, mutta se ei vähentänyt rakkauttamme. Oikeastaan vain lisäsi. Vastoinkäymiset vahvistivat.
Hienoa saada tällainenkin kommentti, kiitos. Meidän tapauksessa kaikki lähti ystävyyspohjalta. Pähkäiltiin molemmat tahoillamme kuukausitolkulla, että tapaillaanko tässä kavereina, vai onko ilmassa muutakin. Olen aina ajatellut, että kumppanin pitäisi myös olla paras ystävä, jos hänen naamaa aikoo jaksaa katsella päivittäin. Eli sinäänsä ei huono homma, mutta toivotaan, että ne tunteetkin tästä vielä kasvavat. Ikävä kuulla, että teille ei siunaantunut lapsia. Ehkä vielä on toivoa?
ap
Mummo 95v sanoi papasta näin: "Eipä elämä olisi ollut yhtä hyvää ilman tuota, vaikka välillä sitä melkein vihasi". Olivat yhdessä 75v ennen kuin kuolema heidät erotti. Ja kaikesta päätellen olivat onnellisia. Joka ilta kuulemma sanoivat toisilleen "Hyvää yötä rakas". Enkä usko, että vain tavan vuoksi.
Juu sinä alat hitaasti tyytyä ja rutinoitua laiskuuttasi ja ajattelit että tuossa se mies nyt on ja tämä on hidasta rakastumista. Ei ole. Sinua laiskottaa, et jaksa tuntea suuria tunteita, haluat kuitenkin suhteen ja alat lämmittää nyt tyytymiskohdettasi. Ja arvaa mitä, juuri kun olet järjestämässä tyytymishäitäsi niin se sinun elämäsi rakkaus tupsahtaa elämääsi ja kaikki menee sekaisin ja tulit loukanneeksi viatonta miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan ollut ainakaan meillä. Salamarakastuttiin vuonna 1972 ja vieläkin roihuaa isolla liekillä :)
Vierailija kirjoitti:
Melkein 30 v on kestänyt ja ollaan vieläkin huumavaiheessa. Tiedän, että tämä on tosi erikoista! Ei vaan lopu :)
Ihana kuulla! <3
Nyt vain epäilykset omasta suhteestani kasvaa, kun en ole kokenut mitään suurta rakastumista. Tuntuu, että tässä ollaan matkalla ns. järkiavioliittoon. :D
Rakastuminen ei välttämättä ole mikään elokuvista tuttu "jalat alta ja järki päästä"-tunne. Se voi myös kehittyä esimerkiksi ystävyyden kautta syväksi kiintymykseksi. Näin kävi meillä ja edelleen 25 vuotta myöhemmin tuo ukko on rakkainta mitä maailmassa on. Lapsia meille ei toiveista huolimatta siunaantunut, mutta se ei vähentänyt rakkauttamme. Oikeastaan vain lisäsi. Vastoinkäymiset vahvistivat.
Hienoa saada tällainenkin kommentti, kiitos. Meidän tapauksessa kaikki lähti ystävyyspohjalta. Pähkäiltiin molemmat tahoillamme kuukausitolkulla, että tapaillaanko tässä kavereina, vai onko ilmassa muutakin. Olen aina ajatellut, että kumppanin pitäisi myös olla paras ystävä, jos hänen naamaa aikoo jaksaa katsella päivittäin. Eli sinäänsä ei huono homma, mutta toivotaan, että ne tunteetkin tästä vielä kasvavat. Ikävä kuulla, että teille ei siunaantunut lapsia. Ehkä vielä on toivoa?
ap
Ikävä kyllä ei, mutta kiitos kuitenkin kauniista ajatuksesta <3
Vierailija kirjoitti:
Juu sinä alat hitaasti tyytyä ja rutinoitua laiskuuttasi ja ajattelit että tuossa se mies nyt on ja tämä on hidasta rakastumista. Ei ole. Sinua laiskottaa, et jaksa tuntea suuria tunteita, haluat kuitenkin suhteen ja alat lämmittää nyt tyytymiskohdettasi. Ja arvaa mitä, juuri kun olet järjestämässä tyytymishäitäsi niin se sinun elämäsi rakkaus tupsahtaa elämääsi ja kaikki menee sekaisin ja tulit loukanneeksi viatonta miestä.
Mielenkiintoinen kommentti... Tämäkin mahdollista... Nyt olen vielä epävarmempi!
ap
Ne perhoset vatsassa on hormoneja. Ja itse olen tuntenut niitä teininä sekä päästään vialla olevien miesten kanssa. Tosi moni narsistiin traumasiteessä ollut sanoo, ettei halua tuntea perhosia enää ikinä.
Jos teillä seksi sujuu ja haluatte toisianne niin en ikävöisi perhosia. Tuoksuuko hän nenääsi hyvältä vai pahalta, entä eritteet? Onko hän luotettava ja hyvä ihminen? Onko sinulla turvallinen ja hyvä olo?
Rakastuin elämäni toisen kerran 38-vuotiaana ja kyllä ne tunteet oli hurjat. Paljon hurjemmat kuin 21 vuotta aikaisemmin, kun teininä rakastuin exään, jonka kanssa avioliitto ja lapset. Ei näitä voi verratakaan. Todellinen rakkaus.