Lue keskustelun säännöt.
Onko niin, että jos salamarakastuu ja rakkaus roihuaa "suurella liekillä", se loppuu yhtä äkkiä kuin alkoikin?
16.06.2021 |
Exän kanssa tapahtui tällainen salamarakastuminen. Puolen vuoden aikana ehdittiin jopa kihloihin.
Nykyistä miesystävääni olen tapaillut reilut puoli vuotta ja vasta ihan hiljattain alettiin puhua seurustelusta. Mitään suuria maagisia tunteita ei ole kummankaan puolelta, mutta tulemme hyvin juttuun, meillä on hauskaa yhdessä ja samat tavoitteet elämältä. Eli periaatteessa olisi pohjaa, jolle rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Välillä kuitenkin epäilyttää, kun en missään vaiheessa ole ollut perhosia vatsassa -tyyliin rakastunut häneen.
Tällaistako se on näin aikuisiällä, että suuria tunteita ei enää vain tule, kun on jo ehtinyt rakastaa niin monta kertaa...?
Kommentit (41)
Ei ainakaan meidän kohdalla. Mentiin kuusi viikkoa tapaamisesta kihloihin ja ollaan oltu yhdessä onnellisina lähes 35 vuotta. Enpä olisi ikinä uskonut, että näin hyvä suhde edes on mahdollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on miehenä tällainen tilanne päällä tällä hetkellä.
Kaukotapailu neljän tunnin lentomatkan päässä asuvan naisen kanssa ja ollaan tavattu kolmen matkan ajan.
Mulla ei ole herännyt ihastumisen tunteita, mutta naisessa on kaikki ne ominaisuudet mitä naiselta haluan niin voisi olla myös virhe jos en katso tätä korttia ihan loppuun asti.
Haastavaa kyllä kun on aina olemassa riski, että hukkaa toisen aikaa.
Riski on myös siinä, että jos palaan deittisovelluksiin enkä löydä ketään yhtä potentiaalista kumppania.
Ja miten toimia etäisyyden suhteen kun kumpikaan ei ole ilmaissut halua muuttaa.
Ja jos toinen aikoisi muuttaa niin siinä vaiheessa pitäisi olla 100% varmuus siitä että kumppani on oikea.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on miehenä tällainen tilanne päällä tällä hetkellä.
Kaukotapailu neljän tunnin lentomatkan päässä asuvan naisen kanssa ja ollaan tavattu kolmen matkan ajan.
Mulla ei ole herännyt ihastumisen tunteita, mutta naisessa on kaikki ne ominaisuudet mitä naiselta haluan niin voisi olla myös virhe jos en katso tätä korttia ihan loppuun asti.
Haastavaa kyllä kun on aina olemassa riski, että hukkaa toisen aikaa.
Riski on myös siinä, että jos palaan deittisovelluksiin enkä löydä ketään yhtä potentiaalista kumppania.
Ja miten toimia etäisyyden suhteen kun kumpikaan ei ole ilmaissut halua muuttaa.
Ja jos toinen aikoisi muuttaa niin siinä vaiheessa pitäisi olla 100% varmuus siitä että kumppani on oikea.
Mitä näet siinä naisessa?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on miehenä tällainen tilanne päällä tällä hetkellä.
Kaukotapailu neljän tunnin lentomatkan päässä asuvan naisen kanssa ja ollaan tavattu kolmen matkan ajan.
Mulla ei ole herännyt ihastumisen tunteita, mutta naisessa on kaikki ne ominaisuudet mitä naiselta haluan niin voisi olla myös virhe jos en katso tätä korttia ihan loppuun asti.
Haastavaa kyllä kun on aina olemassa riski, että hukkaa toisen aikaa.
Riski on myös siinä, että jos palaan deittisovelluksiin enkä löydä ketään yhtä potentiaalista kumppania.
Ja miten toimia etäisyyden suhteen kun kumpikaan ei ole ilmaissut halua muuttaa.
Ja jos toinen aikoisi muuttaa niin siinä vaiheessa pitäisi olla 100% varmuus siitä että kumppani on oikea.
Olette tunteneet vain muutamien päivien ajan eikä ihastusta ole herännyt. Mistä edes tiedät, että naisessa on ne kaikki ominaisuudet, joita toivot? Vai ovatko ne ominaisuudet vain ulkoisia.
Minä koin tähän astisen elämän mullistavimman rakastumisen vasta 37-vuotiaana. En ollut etsimässä mitään suhdetta. Olin pannut merkille lähellä olevan ystävällisen, hauskan miehen jo aiemmin, mutta vasta kun erottuani pitkästä liitosta annoin luvan lähemmälle tutustumiselle rakastuin ihan mielettömästi. Eli oliko se sitten salamarakastuminen kun kiinnostusta selvästi oli jo kauan ennen kuin mistään suhteesta saattoi puhua (?)
En tiedä niistä perhosista, mutta valtava tarve olla lähellä, yhteenkuuluvuuden tunne ja se idolisointivaihe, ehdottomasti. Silti edettiin melko rauhallisesti, varmaan ihan hyvä niin. En enää jäisi suhteeseen, jossa en osaa nimetä tunteitani. Kiintymys ei enää riitä mulle elämänkumppanuuden pohjaksi. Toisaalta tiedän nyt kuinka se jännite tuhotaan, liialla symbioosilla, sitä virhettä en tule toistamaan tässä suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on miehenä tällainen tilanne päällä tällä hetkellä.
Kaukotapailu neljän tunnin lentomatkan päässä asuvan naisen kanssa ja ollaan tavattu kolmen matkan ajan.
Mulla ei ole herännyt ihastumisen tunteita, mutta naisessa on kaikki ne ominaisuudet mitä naiselta haluan niin voisi olla myös virhe jos en katso tätä korttia ihan loppuun asti.
Haastavaa kyllä kun on aina olemassa riski, että hukkaa toisen aikaa.
Riski on myös siinä, että jos palaan deittisovelluksiin enkä löydä ketään yhtä potentiaalista kumppania.
Ja miten toimia etäisyyden suhteen kun kumpikaan ei ole ilmaissut halua muuttaa.
Ja jos toinen aikoisi muuttaa niin siinä vaiheessa pitäisi olla 100% varmuus siitä että kumppani on oikea.
Mitä näet siinä naisessa?
Viehättävä ulkonäkö/kroppa, hyväsydäminen huomaavainen suloinen romanttinen luonne, älykäs, haluaa lapsia, tykkää liikunnasta, monipuolisesta seksistä ja matkustelusta.
Meillä on kemiaa ja hauskaa yhdessä. Hän pitää mua parhaana mahdollisena miehenä. Saan hämmentävän paljon ja usein kehuja ollakseni tavallinen suomimies. Jotkut oikeasti arvostaa suomalaisen vaaleita piirteitä sinisillä silmillä ja hyväsydämisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on miehenä tällainen tilanne päällä tällä hetkellä.
Kaukotapailu neljän tunnin lentomatkan päässä asuvan naisen kanssa ja ollaan tavattu kolmen matkan ajan.
Mulla ei ole herännyt ihastumisen tunteita, mutta naisessa on kaikki ne ominaisuudet mitä naiselta haluan niin voisi olla myös virhe jos en katso tätä korttia ihan loppuun asti.
Haastavaa kyllä kun on aina olemassa riski, että hukkaa toisen aikaa.
Riski on myös siinä, että jos palaan deittisovelluksiin enkä löydä ketään yhtä potentiaalista kumppania.
Ja miten toimia etäisyyden suhteen kun kumpikaan ei ole ilmaissut halua muuttaa.
Ja jos toinen aikoisi muuttaa niin siinä vaiheessa pitäisi olla 100% varmuus siitä että kumppani on oikea.
Mitä näet siinä naisessa?
Viehättävä ulkonäkö/kroppa, hyväsydäminen huomaavainen suloinen romanttinen luonne, älykäs, haluaa lapsia, tykkää liikunnasta, monipuolisesta seksistä ja matkustelusta.
Meillä on kemiaa ja hauskaa yhdessä. Hän pitää mua parhaana mahdollisena miehenä. Saan hämmentävän paljon ja usein kehuja ollakseni tavallinen suomimies. Jotkut oikeasti arvostaa suomalaisen vaaleita piirteitä sinisillä silmillä ja hyväsydämisyyttä.
No jos ei tunteita ole niin ei ole, päästä nainen menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sitä tapahtuu jatkuvasti niin sitten ihan varmasti loppuukin.
Jos taas sulla on elämässäsi olleet suhteet melko vakaita ja sitten tulee tällainen totaalinen tärähtämien, niin sitten saattaakin kestää. Ittellä tällaista takana nyt 16-vuotta ja 2 lasta :)
Salamarakastumiset tapahtuvat usein sarjoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki salamarakkaudet/heti alussa vahvoja tunteita sisältäneet suhteet on menneet ihan tuhannen mönkään ja aiheuttaneet omaan elämään harmia vielä vuosienkin jälkeen. On ollut narsistia, kiintymyssuhdeongelmaisia, kaksoiselämää eläneitä.
Nykyisen kumppanini kanssa päällimmäisin tunne tutustuttaessa oli kunnioitus. Se on sitä edelleen, rakastumisen tunnetta ei koskaan tullut mutta sen sijaan kehittyi aivan valtavan syvä kiintymys. Elämämme on sitoutunutta, harmonista ja ennustettavaa.
Ei kiitos enää jännämiehille.
No jos se salamarakastuminen tarkoittaa sitä, että ei olla edes selvitetty onko toisella samanlainen arvomaailma, tulevaisuudensuunnitelmat ja ollaanko muutenkaan yhteensopivia niin kyllähän sitä aika nopeasti ihastus kuolee kun totuus alkaa selvitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki salamarakkaudet/heti alussa vahvoja tunteita sisältäneet suhteet on menneet ihan tuhannen mönkään ja aiheuttaneet omaan elämään harmia vielä vuosienkin jälkeen. On ollut narsistia, kiintymyssuhdeongelmaisia, kaksoiselämää eläneitä.
Nykyisen kumppanini kanssa päällimmäisin tunne tutustuttaessa oli kunnioitus. Se on sitä edelleen, rakastumisen tunnetta ei koskaan tullut mutta sen sijaan kehittyi aivan valtavan syvä kiintymys. Elämämme on sitoutunutta, harmonista ja ennustettavaa.
Ei kiitos enää jännämiehille.
Mulla on tilauksessa tämä sama. Ei vaan ole vielä löytynyt. Onnea teille <3
Vierailija kirjoitti:
Kaikki salamarakkaudet/heti alussa vahvoja tunteita sisältäneet suhteet on menneet ihan tuhannen mönkään ja aiheuttaneet omaan elämään harmia vielä vuosienkin jälkeen. On ollut narsistia, kiintymyssuhdeongelmaisia, kaksoiselämää eläneitä.
Nykyisen kumppanini kanssa päällimmäisin tunne tutustuttaessa oli kunnioitus. Se on sitä edelleen, rakastumisen tunnetta ei koskaan tullut mutta sen sijaan kehittyi aivan valtavan syvä kiintymys. Elämämme on sitoutunutta, harmonista ja ennustettavaa.
Ei kiitos enää jännämiehille.
Kysymys kuuluu, että miksi vain jännämiehiin kehittää vahvoja tunteita?
Miksi nykyinen kumppani herätti vain kaveritunteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki salamarakkaudet/heti alussa vahvoja tunteita sisältäneet suhteet on menneet ihan tuhannen mönkään ja aiheuttaneet omaan elämään harmia vielä vuosienkin jälkeen. On ollut narsistia, kiintymyssuhdeongelmaisia, kaksoiselämää eläneitä.
Nykyisen kumppanini kanssa päällimmäisin tunne tutustuttaessa oli kunnioitus. Se on sitä edelleen, rakastumisen tunnetta ei koskaan tullut mutta sen sijaan kehittyi aivan valtavan syvä kiintymys. Elämämme on sitoutunutta, harmonista ja ennustettavaa.
Ei kiitos enää jännämiehille.
Kysymys kuuluu, että miksi vain jännämiehiin kehittää vahvoja tunteita?
Miksi nykyinen kumppani herätti vain kaveritunteita?
Olen eri, mutta vastaan omien kokemuksien ja sen jälkeen keräämäni tietämyksen pohjalta.
Lapsuuskoti oli turvaton ja henkisesti väkivaltainen. Turvauduin itseeni.
En ole rakastunut avoimesti jännämiehiin, mutta jokaisessa on ollut pinnan alla sitten kuitenkin pahoja luonnevikoja.
MInun lapsuustraumani aktivoituvat noista miehistä ja koen valtavan dopamiiniryöpyn (miehet tykkäävät pornosta dopamiiniryöpyn vuoksi, joten voi sitten vaikka vähän ymmärtää sitä kautta). Adrenaliinia jne. Perhoset lepattavat vatsassa, kun jännittää.
Ihminen - minä - tulkitsen tuon ihastukseksi, kun toisen seurassa jänskättää. Että ollaan kuin teinimäisen ihastuneita. Oikeasti kyse on vaan siitä, että saalista jännittää saalistajan seurassa. Ja että vanhat traumat heräsivät henkiin. Kun sitten saa ihastuksensa kohteelta jonkun positiivisen jutun, se laukaisee jännityksen ja tuo valtavan helpotuksen ja vapauttaa taas sopivan hormonicocktailin. Huumekoukun kaltainen traumaside on syntynyt.
Jatkossa ehdoton ei hormonipommien synnyttäjille ja vain turvallisia ihmisiä, joiden seurassa on helppoa ja miellyttävää olla ilman punastelua tai vatsasta nipistämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki salamarakkaudet/heti alussa vahvoja tunteita sisältäneet suhteet on menneet ihan tuhannen mönkään ja aiheuttaneet omaan elämään harmia vielä vuosienkin jälkeen. On ollut narsistia, kiintymyssuhdeongelmaisia, kaksoiselämää eläneitä.
Nykyisen kumppanini kanssa päällimmäisin tunne tutustuttaessa oli kunnioitus. Se on sitä edelleen, rakastumisen tunnetta ei koskaan tullut mutta sen sijaan kehittyi aivan valtavan syvä kiintymys. Elämämme on sitoutunutta, harmonista ja ennustettavaa.
Ei kiitos enää jännämiehille.
Kysymys kuuluu, että miksi vain jännämiehiin kehittää vahvoja tunteita?
Miksi nykyinen kumppani herätti vain kaveritunteita?
En kyllä tulkitsisi kaveritunteiksi, kun henkilö sanoo, että tuntee kunnioitusta ja valtavan syvää kiintymystä ja elää turvallista ja hyvää elämää. Kyllä se on jotain ihan muuta ja paljon enemmän kuin kaveri.
On paljon helpompaa löytää joku, johon ihastua kuin kuvatun kaltainen kumppani, joka on aidosti sopiva ja hyvä.
Itse en ole ikinä kokenut salamarakastumista, mutta kaverini kylläkin. Heillä salamat on sinkoilleet todella rajusti alussa (hyvässä mielessä) ja lopussa (pahassa mielessä). Eli alun intohimo on ajan kanssa kääntynyt vihaksi ja todella epämiellyttäviksi eroiksi.
Itse tein yhden ikävän eron jälkeen siten, että laitoin ihan paperille melko maltillisia toiveita siitä, millaisen kumppanin itselleni haluaisin. Sitten kun sellaisen kohtasin, niin en ollut pariin eka vuoteen mitenkään uskomattoman rakastunut, mutta tiesin, että tämä on varmasti parasta mitä tulen saamaan. Siitä se rakkaus sitten kehittyi, ja varsinkin nyt kun meillä on yhteiset lapset, niin en vaihtaisi häntä mihinkään.
Eli jos hieman yksityiskohtiin mennään, niin halusin ns. järkevän ja maltillisen kumppanin (naisen siis), jonka kanssa tiedän, että arki sujuu hyvin, eikä asioista tarvitse vääntää. Tämä on itselleni tärkeää - paljon tärkeämpää kuin vaikka intohimoinen seksi.
Joo, sen kerran elämässäni kun sellainen kauhea roihu oli heti alusta saakka niin eihän se kauaa kestänyt. Siinä oli kummallakin vissiin niin paksut vaaleenpunaiset lasit nokalla ettei niiden läpi nähnyt mitään. Sitten kun alkoi näkemään, niin se todellisuus tulikin aika kauheana järkytyksenä.
Me ollaan oltu yli 6-vuotta yhdessä, eli vielä ei voi puhua mistään vuosikymmenten suhteesta, mutta aivan järkyttävän kova kemia välillämme on vieläkin. Ehkä mukaan on myös tullut halua pysyä toisen kanssa, mutta kyllä vatsassa on välillä perhosia, kun hän katsoo minua. En usko, että kykenisi ihan sananmukaiseen salamarakastumiseen, mutta muutaman viikon jälkeen tapaamisestamme olin kyllä ihan koukussa. Olin juuri lopettelemassa edellistä laimeaa pitkää suhdetta ja olen myöhemmin miettinyt mielessäni, että jos olisin tavannut nykyisen mieheni ollessani vielä laimeassa suhteessa, niin kuinka paljon olisi harmittanut kun ei olisi voinut tehdä mitään tunteille. En ikinä kykenisi pettämään, mutta varmasti olisi ollut haastetta.
Minäkin luulin olevani tulisesti rakastunut, kunnes mies muutti toiselle paikkakunnalle. Tunteeni laimenivat huomattavasti kun en enää nähnyt toista. Oliko lienee kyse jostain hormonihuuruista. Kyllä minusta pysyvämpään rakkauteen tarvitaan muutakin kuin tunteen paloa. Hormoonihuurut katoavat pitkissä suhteissa ja se on ihan tutkittu juttu. Aivot ei kestä jatkuvaa tunteen paloa, ja siksi pääkoppa ikäänkuin pakkorauhoittaa tilanteen.
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000008829061.html