Aion tänään töistä tultua ehdottaa vaimolle avointa suhdetta. Vinkkejä/mielipiteitä?

Eli asian kanssa vuosikausia kipuiltuani, sitä jokaisesta suunnasta harkittuani, asiaan miljoonia muutosyrityksiä tehneenä ja niihin pettyneenä olen päättänyt, että esitän vaimolleni avioliittomme muuttamiseksi avoimeksi siten, että saan etsiä parisuhteemme ulkopuolelta sen, mitä en omassa suhteessani voi saada ja mitä toisaalta jokainen 38-vuotias ihminen vielä kaipaa: positiivista palautetta omasta viehätysvoimasta ja kokemusta halutuksi tulemisesta.

Taustaksi voin lyhyesti kertoa, että parisuhteemme on muuten erinomainen ja rakkautemme syvää, mutta seksuaalisuuden saralla olemme hyvin eriparisia ja vuosien varrelle menneet vielä voimakkaammin eri suuntiin. Kärsin tästä asiasta paljon enkä enää halua elää elämää, jossa en saa tätä puolta itsessäni juuri lainkaan toteuttaa. Ja jotta asia saadaan mittakaavaan, voin kertoa myös toiveemme seksin saralla: minä olisin varsin tyytyväinen yhteen kertaan viikossa, mutta vaimolle puolestaan riittää varsin hyvin kerta kuukaudessa. Kysymys ei siis ole siitä, että vaatisin paljon tai itsekään edes hirveästi seksiä kaipaisin.

Varsinaisen seksin puutetta moninverroin tuskallisempana koen sen, että tuon yhden seksikerran ulkopuolisena aikana suhteemme ei ole millään lailla seksuaalinen, vaan perustuu puhtaasti muihin asioihin. Seksiä/seksuaalisuutta ei ikäänkuin ole olemassakaan suhteessamme. Vaimoni ei esimerkiksi käytännössä koskaan osoita mitään fyysistä hellyyttä (halaa, pussaa) tai anna minulle positiivista palautetta miehisyydestäni. Tämä on kamalan surullista ja turhauttavaa.

Ja kuten alussa kirjoitin, asiaan on yritetty saada muutosta lukemattomin eri tavoin, myös parisuhdeterapiassa ja satoja tunteja asiasta keskustelemalla. Vuosien varrella tällä on saatu lyhytaikaisia (esim. kuukauden mittaisia) parannuksia, joiden jälkeen on aina palattu entiseen. Syyksi vaimoni tähän sanoo sen, että hänen seksuaalisuutensa on sillä tavoin rakentunut, että se sammuu käytännössä kokonaan pienimmistäkin häiriötekijöistä, joita tietysti on läsnä koko ajan. Kerran kuussa ovulaation aikaan luontainen seksuaalisuus ponnahtaa pintaan ja sallii seksuaalisuuden läsnäolon hetken verran arjen paineista huolimatta.

Rakastan vaimoani todella paljon ja tiedän, että hän myös haluaisi muuttua, mutta ei tähän pysty. Minä en puolestani enää halua elää tällä tavalla. En voi elää elämää, jossa saan kokea olevani mies puoli tuntia kuukaudessa ja yhteensä kuusi tuntia vuodessa.

Arvostaisin kovasti, mikäli jollakin olisi asiallisia kommentteja hankalaan tilanteeseeni!