Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Aion tänään töistä tultua ehdottaa vaimolle avointa suhdetta. Vinkkejä/mielipiteitä?
16.06.2021 |
Eli asian kanssa vuosikausia kipuiltuani, sitä jokaisesta suunnasta harkittuani, asiaan miljoonia muutosyrityksiä tehneenä ja niihin pettyneenä olen päättänyt, että esitän vaimolleni avioliittomme muuttamiseksi avoimeksi siten, että saan etsiä parisuhteemme ulkopuolelta sen, mitä en omassa suhteessani voi saada ja mitä toisaalta jokainen 38-vuotias ihminen vielä kaipaa: positiivista palautetta omasta viehätysvoimasta ja kokemusta halutuksi tulemisesta.
Taustaksi voin lyhyesti kertoa, että parisuhteemme on muuten erinomainen ja rakkautemme syvää, mutta seksuaalisuuden saralla olemme hyvin eriparisia ja vuosien varrelle menneet vielä voimakkaammin eri suuntiin. Kärsin tästä asiasta paljon enkä enää halua elää elämää, jossa en saa tätä puolta itsessäni juuri lainkaan toteuttaa. Ja jotta asia saadaan mittakaavaan, voin kertoa myös toiveemme seksin saralla: minä olisin varsin tyytyväinen yhteen kertaan viikossa, mutta vaimolle puolestaan riittää varsin hyvin kerta kuukaudessa. Kysymys ei siis ole siitä, että vaatisin paljon tai itsekään edes hirveästi seksiä kaipaisin.
Varsinaisen seksin puutetta moninverroin tuskallisempana koen sen, että tuon yhden seksikerran ulkopuolisena aikana suhteemme ei ole millään lailla seksuaalinen, vaan perustuu puhtaasti muihin asioihin. Seksiä/seksuaalisuutta ei ikäänkuin ole olemassakaan suhteessamme. Vaimoni ei esimerkiksi käytännössä koskaan osoita mitään fyysistä hellyyttä (halaa, pussaa) tai anna minulle positiivista palautetta miehisyydestäni. Tämä on kamalan surullista ja turhauttavaa.
Ja kuten alussa kirjoitin, asiaan on yritetty saada muutosta lukemattomin eri tavoin, myös parisuhdeterapiassa ja satoja tunteja asiasta keskustelemalla. Vuosien varrella tällä on saatu lyhytaikaisia (esim. kuukauden mittaisia) parannuksia, joiden jälkeen on aina palattu entiseen. Syyksi vaimoni tähän sanoo sen, että hänen seksuaalisuutensa on sillä tavoin rakentunut, että se sammuu käytännössä kokonaan pienimmistäkin häiriötekijöistä, joita tietysti on läsnä koko ajan. Kerran kuussa ovulaation aikaan luontainen seksuaalisuus ponnahtaa pintaan ja sallii seksuaalisuuden läsnäolon hetken verran arjen paineista huolimatta.
Rakastan vaimoani todella paljon ja tiedän, että hän myös haluaisi muuttua, mutta ei tähän pysty. Minä en puolestani enää halua elää tällä tavalla. En voi elää elämää, jossa saan kokea olevani mies puoli tuntia kuukaudessa ja yhteensä kuusi tuntia vuodessa.
Arvostaisin kovasti, mikäli jollakin olisi asiallisia kommentteja hankalaan tilanteeseeni!
Kommentit (86)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä oli hyvä kirjoitus erityisesti yhdestä syystä: kerrankin asiaa pohdittiin muusta kuin "mikä on oikea seksin määrä" -näkökulmasta. Elän jokseenkin samanlaisessa parisuhteessa ja yrittänyt saada vaimoni ymmärtämään sen, että seksualisuus on polttoaine, joka auttaa jaksamaan arjessa. Kun tämän tapetaan lähes täysin, ihmisestä viedään iso osa hänen elinvoimastaan. Tämä seksuaalisuus puolestaan voi ilmetä parisuhteessa todella monella tavalla, ilman varsinaista seksiä. Tätäkin olen omalle vaimolleni tolkuttaut. On täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää, jos seksiä ei halua eikä sitä tuolloin tietenkään tarvitse harrastaa. Mutta noinakin aikoina seksuaalisuutta asiana voidaan ylläpitää suhteessa eri tavoin. Jos sitä ei kuitenkaan tehdä, parisuhteesta kyllä iso osa kuolee.
Toivottavasti asianne menevät jotenkin parempaan suuntaan!
Tämä kirjoitus oli kyllä mahtava lukea ja nähdä miten hirvittävän erilaisia me ihmiset ollaan.
Minä taas en välitä seksuaallisuudesta ollenkaan, kaikki musiikki, ohjelmat, mainokset, jos joku asiasta puhuu, uuvuttaa minut täysin.
Tuntuu kuin olisi väkivaltaa kokenut ja se vie voimat ja elämisen halut.
Mutta silti olen ainan parisuhteen halunut (en ole päässyt, koska, no se seksi).
Ja sitten saa sitä polttoainetta arkeeni, koska ei ole sitä romanttista kumppania.
Eli olen lähes juuri päinvastoin kuin sinä.
On se jännä.
Varaudu myös siihen, että vaimosi on hyvinkin sinut ajatuksen kanssa ja toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan jo heti pikinmiten. Avoin suhde on kaksisuuntainen tie, mitä välttämättä asiaa ehdottava ei tule syvällisemmin ajateltua
Täytyy miehenä myöntää, että en suostuisi avoimeen suhteeseen, koska itselleni ei olisi vientiä toisinkuin avovaimolleni. Eli ei paljoa hyötyä siitä olisi, korkeintaan vähenisi seksi entisestään, mikäli avovaimo hakisi sen kerran kuussa seksinsä muualta.
Tiedät varmaan itsekin, että avoin suhde on teidän avioliiton loppu. Tapaat jonkun, josta tulee enemmän kuin seksikumppani, ja sitten jätät vaimosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea tilanne.
Meilläkin ollut keskusteluja muun läheisyyden määrästä. Seksin määrä ei ole ongelma, mutta mies kaipaa muutakin läheisyyttä. Minä olen toivonut että hän tekee sitten aloitteita läheisyyteen ja minä olen sitten ollut suostuvainen/tullut viereen jne. Läheisyys ei ole ollut minulle vastenmielistä, mutta kun en itse sitä samalla tavalla kaipaa, niin en tule ajatelleeksi asiaa arjessa. Sekin vaikuttaa, että lapset ovat minussa kuitenkin enemmän kiinni, niin enemmän kaipaa omaa rauhaa. Joskus tuntuu, että kaikki haluavat minun syliini/minut viereensä/minun paijailujani.
Tosin on meilläkin ollut monenlaisia vaiheita. Joskus se olen minä, joka valittaa että mies viettää iltaisin liikaa aikaa koneella eikä minun kanssani. Sekin tosiaan auttaa, että seksiä haluamme suunnilleen saman verran, tämä läheisyysasia ei tule liian isoksi ongelmaksi.
Sanoisin, että ongelmaksi saattaa muodostua sen toisen naisen löytäminen. Itse ajattelen, että suurin osa naisista haluaa parisuhteen eikä mitään toisen naisen jämiä tai lainassa olevaa miestä. Mutta muuten kyllä ymmärrän, että syö miestä. Ero on oikea vaihtoehto, ei avoin suhde. Kerro sitten miten vaimo asian otti. Sulla on kyllä täysi oikeus ottaa asia esille ja kertoa kuinka paljon tämä sinua harmittaa. Sitä en sitten tiedä onko avoin suhde oikea ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakkaa kassisi valmiiksi.
Saanko kysyä, mikä tämän kirjoittajan ja tämän vastauksen lukuisten peukuttajien mielestä olisi sitten oikea tapa toimia tuossa vaikeassa tilanteessa? Mielestäni kirjoittaja tuossa hyvin kertoo, että asiasta on vuosikausia keskusteltu ja siihen on yritetty myös hakea ammattiapuakin.
Kaikki eivät halua avointa suhdetta. Miksi se on joidenkin sängystä toiseen hyppijien mahdoton ymmärtää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä oli hyvä kirjoitus erityisesti yhdestä syystä: kerrankin asiaa pohdittiin muusta kuin "mikä on oikea seksin määrä" -näkökulmasta. Elän jokseenkin samanlaisessa parisuhteessa ja yrittänyt saada vaimoni ymmärtämään sen, että seksualisuus on polttoaine, joka auttaa jaksamaan arjessa. Kun tämän tapetaan lähes täysin, ihmisestä viedään iso osa hänen elinvoimastaan. Tämä seksuaalisuus puolestaan voi ilmetä parisuhteessa todella monella tavalla, ilman varsinaista seksiä. Tätäkin olen omalle vaimolleni tolkuttaut. On täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää, jos seksiä ei halua eikä sitä tuolloin tietenkään tarvitse harrastaa. Mutta noinakin aikoina seksuaalisuutta asiana voidaan ylläpitää suhteessa eri tavoin. Jos sitä ei kuitenkaan tehdä, parisuhteesta kyllä iso osa kuolee.
Toivottavasti asianne menevät jotenkin parempaan suuntaan!
Tämä kirjoitus oli kyllä mahtava lukea ja nähdä miten hirvittävän erilaisia me ihmiset ollaan.
Minä taas en välitä seksuaallisuudesta ollenkaan, kaikki musiikki, ohjelmat, mainokset, jos joku asiasta puhuu, uuvuttaa minut täysin.
Tuntuu kuin olisi väkivaltaa kokenut ja se vie voimat ja elämisen halut.Mutta silti olen ainan parisuhteen halunut (en ole päässyt, koska, no se seksi).
Ja sitten saa sitä polttoainetta arkeeni, koska ei ole sitä romanttista kumppania.Eli olen lähes juuri päinvastoin kuin sinä.
On se jännä.
Huh huh, jos asiasi ovat noin, ei tosiaan kannata etsiä parisuhdetta.
Olet onnellisempi yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen elänyt ja kokenut tuon - tosin naisena. Ymmärrän sinua siis hyvin. Jokainen ihminen haluaa kokea olevansa haluttu, arvostettu ja tärkeä kumppanilleen. Siihen kuuluu niin paljon muutakin kuin seksi, esimerkiksi juuri nuo halailut, pussailut, kehumiset ja ohimennen toisen koskettamiset. Jos nämä ovat kunnossa, usein se seksikin tulee kuvioihin mukaan.
Oma yli 20 vuoden suhteeni (joista 17 olimme naimissa) päättyi eroon juuri tuon syyn vuoksi. Ja voi kuinka yritin saada sen toimimaan, mutta jos toista ei vaan kiinnosta, niin hankalaa on. Nyt minulla on jo kolme vuotta ollut suhde, jossa läheisyys ja siten myös seksi ovat kunnossa. Elämä on ihanaa!
Ehdota siis naisellesi avointa suhdetta ja yritä keskustella asiasta. Mutta ole myös valmis avioeroon, jos sellainen lävähtää eteesi. Sekään ei suinkaan ole maailmanloppu vaan se voi olla myös uusi, ihana alku. Toivon tietysti, että saatte homman toimimaan jollain tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy miehenä myöntää, että en suostuisi avoimeen suhteeseen, koska itselleni ei olisi vientiä toisinkuin avovaimolleni. Eli ei paljoa hyötyä siitä olisi, korkeintaan vähenisi seksi entisestään, mikäli avovaimo hakisi sen kerran kuussa seksinsä muualta.
Juurikin näin.
Kehottaisinkin kaikkia seksittömässä tai lähes seksittömässä parisuhteessa olevia miehiä miettimään tätä, ja käymään omassa mielessä se keskustelu, kumpi on arvokkaampaa: aktiivinen seksielämä vai kumppanuusliitto?
Koska ehdotettaessa avointa suhdetta saattaa käydä niin, että vaimo löytää hyvinkin nopeasti kiinnostavan seksikumppanin, mies ei löydä. Vaimon seksuaalisuus saattaa jopa elpyä uuden kumppanin kanssa, eikä etsinnässään epäonnistuva aviomies löydä muuta kuin turhautumista.
Miesten pitäisi uskaltaa aktiivisemmin tarttua seksittömyyden aiheuttamiin ongelmiin, ja päättää, haluaako seksiä vai jatkaa turvallista kumppanuussuhdetta vaimon kanssa?
Jos seksi on arvokkaampaa, silloin on uskallettava ja viitsittävä hakea sitä eroa, eikä jäädä pettyneenä siihen kuolleeseen avioliittoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, varaudu siihen että eka vastaus on ei ja että ottaa todella kauan aikaa, että vaimosi hyväksyy ajatuksen. Ihan et ensi viikonloppuna pääsee vieraaseen sänkyyn luvan kanssa. Jos kyseessä on joku pikkulapsiaikaan liittyvä kuivuus niin unohda koko avoimen suhteen ehdottelu, käy salaa vieraissa mieluummin.
Varaudu perustelemaan seuraavat:
että oletko vailla uutta vaimoa vaiko ihan vaan seksiä.
haluatko että se toinen on pysyvästi sama vai joku randompano.
miten kommunikoitte muualla käynneistäsi
miten usein käyt testattavana
miten paljon saat viettää aikaa sen toisen kanssa
miten vakuutat vaimollesi joka päivä, että hän on se ykkönen eikä se toinen
Omalla kohdalla suhteen avaamista hetkellisesti edelsi noin 5 vuoden mietintä minun tahollani ja noin 6kk itkuiset keskustelut (siis minä itkin, mieheni otti asian äärettömän tyynesti). Meillä päädyttiin siihen, että minulla oli reilun vuoden sivusuhde toisen ihmisen kanssa ja se ajoittui parisuheessa todella terveeseen ja hyvään kohtaan, huonossa suhteessa ei kannata edes yrittää. Vaati ihan hitokseen luottamusta ja kommunikaatiota saada se toimimaan.
Lopputulema: Vuoden verran oli kivaa kun joku muu halusi ruttuista mammaa. Itse aloitin ja itse lopetin suhteen, kun sivusuhteeni alkoi rakoilla. Oli ihanaa, mutta ei se loppuviimein korjannut omaa tarvetta olla ihailtu ja kaivattu ja haluttu. Sen korjaamiseen on vaadittu pari vuotta terapiaa, työpaikanvaihto ja no, se oma puoliso päivästä toiseen. Jos kyseessä on vaan se että seksihalut ei kohtaa niin en tiedä siitä mitään. Itseltä puuttui paljon muuta ja sivusuhde korjasi niitä puutteita mutta ei kuitenkaan korjannut.
Ja kotiin töistä tullessa nälkäisenä väsyneenä kiukkuisena ei ole oikea paikka alkaa asiaa puida. Meillä ne puitiin pimeässä omassa sängyssä turvassa ja otti aikaa. PALJON aikaa. Kuukausia. Myös silloin kuin asia oli ns. aktiivinen. Puolisollani oli myös koko ajan oikeus sanoa jos ei halua mun tekevän tai menevän. En esim. ollut kertaakaan yötä poissa koska se ei ollut ok.
Ja sitten onnea vaan siihen, että löydät sen jonkun joka lähtee varatun miehen matkaan. Ei tule olemaan helppoa se.
Painostatko naistasi? Luonnollisesti nainen vetäytyy jos toimit niin. Onko syntynyt kierre aiheesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa, että osoitat sormella naistasi. Oletko katsonut peiliin itse?
Kannattaa varmaan varautua siihen, että lennät pihalle.
Miksi olet tuollaisessa suhteessa, etkö uskalla lähteä kun pitäisi itse ottaa vastuu elämästä ja asioista?
Siis onko tarkoitus saada luvan kanssa etsiä uutta kumppania niin, että entinen vielä hoitaa kodin sillä aikaa? Ei kuulosta kummoiselta rakkaudelta.
Jos kyse on vain seksistä, ja oikeasti rakastat puolisoa, ja haluat jatkaa avioliittoasi, niin anna olla. Kyllä sinä osaat tarpeesi purkaa itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että osoitat sormella naistasi. Oletko katsonut peiliin itse?
Asiallinen avausviesti.
Tyypillinen reaktio tällä palstalla: jos mies avautuu parisuhteen ongelmista, vika on TIETENKIN AINA MIEHESSÄ. Mies on sika, kun ei osaa elää ilman seksiä, kosketusta tai arvostusta. SIKASIKASIKA.
Vierailija kirjoitti:
Painostatko naistasi? Luonnollisesti nainen vetäytyy jos toimit niin. Onko syntynyt kierre aiheesta?
Se arkihellyys katoaa ensimmäisenä, jos joka kosketuksesta tulee yritys seksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että osoitat sormella naistasi. Oletko katsonut peiliin itse?
Asiallinen avausviesti.
Tyypillinen reaktio tällä palstalla: jos mies avautuu parisuhteen ongelmista, vika on TIETENKIN AINA MIEHESSÄ. Mies on sika, kun ei osaa elää ilman seksiä, kosketusta tai arvostusta. SIKASIKASIKA.
Ei se ole aina miehessä. Joskus se on yksinomaan naisessa. Useimmiten molemmissa. Nyt tuota tekstiä lukiessa tulee hieman sellainen olo, että aloittaja haluaa nähdä ongelman vain naisessa.
Alue: Aihe vapaa
Itse en miehenä kestäisi tuollaista järjestelyä enkä tuollaista parisuhdetta. It's all or nothing.
Oma rakkauteni varmasti tyrehtyisi, jos tulisin jatkuvasti torjutuksi, eikä minkäänlaista fyysisyyttä suhteessa enää olisi. Todennäköisesti vain katkeroituisin, niin että suhde lopulta myrkyttyisi, jos en ymmärtäisi tai haluaisi ajoissa luovuttaa.
Onneksi ei tarvitse. Meillä on oikein hyvä seksielämä, molemmille sopiva. Seksiä on noin 2-3 kertaa kuussa, ja se on meille oikein hyvä määrä.
Kumpikaan meistä ei myöskään koe lapsiperhe- ja työelämää kovinkaan kuormittavana; ennemminkin tylsistymme, jos ei ole riittävästi haasteita.
Aloimmekin remppaprojektit kotona ja kesämökillä, koska meillä oli yksinkertaisesti tylsää.