Teinkö väärin kun suutuin lapselle?

"Ikävien asioiden tekeminen toisille osuu itseä omaan nilkkaan."

Hmmh. Osuuko? Vai perustuuko menestyminen sittenkin ja pikemminkin toisten kaltoinkohteluun?

Kuulostaa että olet ehkä ollut liian lempeä. Selittänyt lapselle kauniisti miksi ei saa satuttaa. Lapsi ei ole siitä oppinut vaan tekee mitä haluaa. Järeämmät keinot käyttöön.

Kaikille lapsille ei mene jakeluun se: "Voi mamin murunen, ei viitsitä lyödä Jannicaa, eihän? :))) Ai sä lyöt nyt silti. Älä nyt... Jannica on ihan kiva. Voi kulta, äläs nyt lyö... voi voi, äläs nyt"

Vierailija kirjoitti:

Nuoret lapset eivät usein ymmärrä, että "aikuisen rauhallisesti käytyjä keskustelut" ovat tärkeitä asioita. Lapset reagoivat tunteisiin. Kun näyttää suuttumuksen, siitä jää aivoihin "tunnejälki", joka on paljon vahvempi kuin rauhallisesti selitetty asia, joka unohtuu parin minuutin kuluttua.

Lapseni kerran 2-3 vuotiaana ei halunnut syödä puuroaan ja viskasi lautasen seinään. "Suutuin" kuin pippuri, eli korotin ääneni, annoin vihaisuuden tulla hieman läpi ja kerroin tiukoin sanakääntein että ruoan viskaaminen ei ole koskaan sallittua. Lapsi pelästyi ja rupesi itkemään. Äiti rauhoitteli lapsen. Näytin yrmyä naamaa vielä n. viiden minuutin ajan, kun siivosin jälkiä.

Lapselle laitettiin uusi puurolautanen. Se ei lentänyt mihinkään. Koskaan ei ole enää lautaset lennelleet sen jälkeen. En ollut oikeasti suuttunut, lähinnä hieman harmistunut. Tein kuitenkin tämän siksi, että lapsi ymmärtäisi kuinka väärin on noin tehdä.

Samaa taktiikkaa olen käyttänyt 4-5 kertaa vuosien varrella. Aina toimii. Koskaan ei toista kiellettyä asiaa enää. Varmaan syynä onse, että olen viilipytty ja suutun erittäin harvoin. Eli kyseessä on lapsen kannalta harvinainen tilanne, jolloin asian täytyy olla vakava.

Tuolla tavalla lapsia on kasvattettu iät ja ajat. Jos tahallaan käyttäytyy huonosti kielloista huolimatta, vanhempi suuttuu. Ei sitä miksikään taktiikaksi ole kutsuttu. Tavallista kasvatusta.

"Kaikille lapsille ei mene jakeluun se: "Voi mamin murunen, ei viitsitä lyödä Jannicaa, eihän? :))) Ai sä lyöt nyt silti. Älä nyt... Jannica on ihan kiva. Voi kulta, äläs nyt lyö... voi voi, äläs nyt"

Osalle tuo tarkoittaa sitä, että saa jatkaa sitä moukkamaista käytöstään. Eli lässytys ei pure.

Vierailija kirjoitti:

Kaikille lapsille ei mene jakeluun se: "Voi mamin murunen, ei viitsitä lyödä Jannicaa, eihän? :))) Ai sä lyöt nyt silti. Älä nyt... Jannica on ihan kiva. Voi kulta, äläs nyt lyö... voi voi, äläs nyt"

Juuri tällainen lällättely on turhaa. Kakaran täytyy henkilökohtaisesti tuntea miltä raapiminen tuntuu. Menikö jakeluun...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et tehnyt väärin. Lapsen on korkea aika oppia, että toiset ihmiset suuttuvat jos heitä kohtelee huonosti.

Seuraava asia mitä lapsen tulisi oppia olisi sitten se, että ikävien asioiden tekeminen toisille osuu itseä omaan nilkkaan. Eli että kielletystä tekemisestä seuraa rangaistus.

On siis aika ottaa rangaistukset käyttöön. Tuntuvat sellaiset. Rangaistuksen tulee olla niin kova, että se saa lapsen tottelevaiseksi ja katumaan tekoaan.

Joo. Kävin lapsen kanssa tilanteen läpi, selitin että äiti on todella vihainen ja surullinen kun sinä raavit äitiä ja äitiä sattui, ketään ei saa satuttaa. Ja että äiti istuu nyt hetken rauhassa pöydän ääressä rauhoittumassa. Lapsi leikkii tässä samassa huoneessa leluillaan ja yrittää välillä tulla raapimaan ja nipistämään minua. Selvästi reaktiona karjumiseeni. Ap

Siis minkä ikäinen lapsi on kyseessä? Koska eihän tuo nyt todellakaan ole normaalia leikki-ikäisellä, 3-6 vuotiaalla lapsella. Kyllä muutamalla tiukalla sanomisella pitää tuon ikäiselle mennä jakeluun, että muita ei satuteta. Onko päivähoidossa? Kuinka käyttäytyy siellä? Meillä lapset on ehkä kerran purreet tms ja joka kerta olen karjaissut sen verran kovaa, että säikähtivät ja käytös loppui siihen. Eivätkä kyllä raavi eikä pureskele ketään muitakaan. Teinejä ovat jo nykyään. 

Aloittaa päiväkodissa heti juhannuksen jälkeen, täyttää ensi viikolla kolme vuotta. Ap

OK, no siperia opettaa sitten kahden viikon päästä. Toivottavasti vaan vastaan ei satu muutamaa samalla tavalla kasvattamatta jäänyttä ensi syksynä eskarin aloittavaa kuusivuotiasta sitä opetusta antamaan. Siinä voi sun lapselle nimittäin käydä todella pahasti.

Minkähän takia haluat olla minulle ilkeä? Mitä pahaa olen sinulle tehnyt?

Ap

Voi ystäväni, tämä oli ihan kolmen lapsen kanssa opittua realismia. Tästä oli ilkeys kaukana. Mutta kannattaa alkaa varautumaan siihen ilkeyteenkin, kun päivähoidon muut lapset ja henkilökunta joutuu kasvattamaan sun lapsesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et tehnyt väärin. Lapsen on korkea aika oppia, että toiset ihmiset suuttuvat jos heitä kohtelee huonosti.

Seuraava asia mitä lapsen tulisi oppia olisi sitten se, että ikävien asioiden tekeminen toisille osuu itseä omaan nilkkaan. Eli että kielletystä tekemisestä seuraa rangaistus.

On siis aika ottaa rangaistukset käyttöön. Tuntuvat sellaiset. Rangaistuksen tulee olla niin kova, että se saa lapsen tottelevaiseksi ja katumaan tekoaan.

Joo. Kävin lapsen kanssa tilanteen läpi, selitin että äiti on todella vihainen ja surullinen kun sinä raavit äitiä ja äitiä sattui, ketään ei saa satuttaa. Ja että äiti istuu nyt hetken rauhassa pöydän ääressä rauhoittumassa. Lapsi leikkii tässä samassa huoneessa leluillaan ja yrittää välillä tulla raapimaan ja nipistämään minua. Selvästi reaktiona karjumiseeni. Ap

Siis minkä ikäinen lapsi on kyseessä? Koska eihän tuo nyt todellakaan ole normaalia leikki-ikäisellä, 3-6 vuotiaalla lapsella. Kyllä muutamalla tiukalla sanomisella pitää tuon ikäiselle mennä jakeluun, että muita ei satuteta. Onko päivähoidossa? Kuinka käyttäytyy siellä? Meillä lapset on ehkä kerran purreet tms ja joka kerta olen karjaissut sen verran kovaa, että säikähtivät ja käytös loppui siihen. Eivätkä kyllä raavi eikä pureskele ketään muitakaan. Teinejä ovat jo nykyään. 

Aloittaa päiväkodissa heti juhannuksen jälkeen, täyttää ensi viikolla kolme vuotta. Ap

OK, no siperia opettaa sitten kahden viikon päästä. Toivottavasti vaan vastaan ei satu muutamaa samalla tavalla kasvattamatta jäänyttä ensi syksynä eskarin aloittavaa kuusivuotiasta sitä opetusta antamaan. Siinä voi sun lapselle nimittäin käydä todella pahasti.

Minkähän takia haluat olla minulle ilkeä? Mitä pahaa olen sinulle tehnyt?

Ap

Voi ystäväni, tämä oli ihan kolmen lapsen kanssa opittua realismia. Tästä oli ilkeys kaukana. Mutta kannattaa alkaa varautumaan siihen ilkeyteenkin, kun päivähoidon muut lapset ja henkilökunta joutuu kasvattamaan sun lapsesi.

Edelleen olet ilkeä. Lisäksi olet alentuva ja ylimielinen. Etkö itse tunnista sitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et tehnyt väärin. Lapsen on korkea aika oppia, että toiset ihmiset suuttuvat jos heitä kohtelee huonosti.

Seuraava asia mitä lapsen tulisi oppia olisi sitten se, että ikävien asioiden tekeminen toisille osuu itseä omaan nilkkaan. Eli että kielletystä tekemisestä seuraa rangaistus.

On siis aika ottaa rangaistukset käyttöön. Tuntuvat sellaiset. Rangaistuksen tulee olla niin kova, että se saa lapsen tottelevaiseksi ja katumaan tekoaan.

Joo. Kävin lapsen kanssa tilanteen läpi, selitin että äiti on todella vihainen ja surullinen kun sinä raavit äitiä ja äitiä sattui, ketään ei saa satuttaa. Ja että äiti istuu nyt hetken rauhassa pöydän ääressä rauhoittumassa. Lapsi leikkii tässä samassa huoneessa leluillaan ja yrittää välillä tulla raapimaan ja nipistämään minua. Selvästi reaktiona karjumiseeni. Ap

Siis minkä ikäinen lapsi on kyseessä? Koska eihän tuo nyt todellakaan ole normaalia leikki-ikäisellä, 3-6 vuotiaalla lapsella. Kyllä muutamalla tiukalla sanomisella pitää tuon ikäiselle mennä jakeluun, että muita ei satuteta. Onko päivähoidossa? Kuinka käyttäytyy siellä? Meillä lapset on ehkä kerran purreet tms ja joka kerta olen karjaissut sen verran kovaa, että säikähtivät ja käytös loppui siihen. Eivätkä kyllä raavi eikä pureskele ketään muitakaan. Teinejä ovat jo nykyään. 

Aloittaa päiväkodissa heti juhannuksen jälkeen, täyttää ensi viikolla kolme vuotta. Ap

OK, no siperia opettaa sitten kahden viikon päästä. Toivottavasti vaan vastaan ei satu muutamaa samalla tavalla kasvattamatta jäänyttä ensi syksynä eskarin aloittavaa kuusivuotiasta sitä opetusta antamaan. Siinä voi sun lapselle nimittäin käydä todella pahasti.

Minkähän takia haluat olla minulle ilkeä? Mitä pahaa olen sinulle tehnyt?

Ap

Voi ystäväni, tämä oli ihan kolmen lapsen kanssa opittua realismia. Tästä oli ilkeys kaukana. Mutta kannattaa alkaa varautumaan siihen ilkeyteenkin, kun päivähoidon muut lapset ja henkilökunta joutuu kasvattamaan sun lapsesi.

Edelleen olet ilkeä. Lisäksi olet alentuva ja ylimielinen. Etkö itse tunnista sitä?

Anna olla, sillä on paha olla. Todennäköisesti omien lastensa epäonnistuneesta kasvatuksesta.

Ap. Viestisi ei ole mennyt perille. Lapsi tarvitsee kuria. Aina kun satuttaa toisia, otat yhden lelun pois. Selitä asia hänelle etukäteen. Jos olet ilkeä, menetät tärkeimmän lelusi.

Tästä kannattaa puhua ammattilaisten kanssa, ei tuo ihan normaalia käytöstä ole. Ehkä löytyisi juurisyy ja sitten myös toimivat konstit joilla lapsen saisi kuriin.

Tuollainen ”äiti on nyt surullinen” ei näytä tekevän mitään vaikutusta lapseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et tehnyt väärin. Lapsen on korkea aika oppia, että toiset ihmiset suuttuvat jos heitä kohtelee huonosti.

Seuraava asia mitä lapsen tulisi oppia olisi sitten se, että ikävien asioiden tekeminen toisille osuu itseä omaan nilkkaan. Eli että kielletystä tekemisestä seuraa rangaistus.

On siis aika ottaa rangaistukset käyttöön. Tuntuvat sellaiset. Rangaistuksen tulee olla niin kova, että se saa lapsen tottelevaiseksi ja katumaan tekoaan.

Joo. Kävin lapsen kanssa tilanteen läpi, selitin että äiti on todella vihainen ja surullinen kun sinä raavit äitiä ja äitiä sattui, ketään ei saa satuttaa. Ja että äiti istuu nyt hetken rauhassa pöydän ääressä rauhoittumassa. Lapsi leikkii tässä samassa huoneessa leluillaan ja yrittää välillä tulla raapimaan ja nipistämään minua. Selvästi reaktiona karjumiseeni. Ap

Siis minkä ikäinen lapsi on kyseessä? Koska eihän tuo nyt todellakaan ole normaalia leikki-ikäisellä, 3-6 vuotiaalla lapsella. Kyllä muutamalla tiukalla sanomisella pitää tuon ikäiselle mennä jakeluun, että muita ei satuteta. Onko päivähoidossa? Kuinka käyttäytyy siellä? Meillä lapset on ehkä kerran purreet tms ja joka kerta olen karjaissut sen verran kovaa, että säikähtivät ja käytös loppui siihen. Eivätkä kyllä raavi eikä pureskele ketään muitakaan. Teinejä ovat jo nykyään. 

Aloittaa päiväkodissa heti juhannuksen jälkeen, täyttää ensi viikolla kolme vuotta. Ap

OK, no siperia opettaa sitten kahden viikon päästä. Toivottavasti vaan vastaan ei satu muutamaa samalla tavalla kasvattamatta jäänyttä ensi syksynä eskarin aloittavaa kuusivuotiasta sitä opetusta antamaan. Siinä voi sun lapselle nimittäin käydä todella pahasti.

Minkähän takia haluat olla minulle ilkeä? Mitä pahaa olen sinulle tehnyt?

Ap

Voi ystäväni, tämä oli ihan kolmen lapsen kanssa opittua realismia. Tästä oli ilkeys kaukana. Mutta kannattaa alkaa varautumaan siihen ilkeyteenkin, kun päivähoidon muut lapset ja henkilökunta joutuu kasvattamaan sun lapsesi.

Edelleen olet ilkeä. Lisäksi olet alentuva ja ylimielinen. Etkö itse tunnista sitä?

En ole aiempi vastaaja, mutta jospa kommentoin kuitenkin: sanotaanko näin, että mun lasten pkoti- ja kouluryhmiin on sattunut muutama tälläinen sun lapsesi kaltainen kakara. Pikkusen sieppaa kun suurin osa meistä kuitenkin tekee lapselleen selväksi ja hyvin pienenä, että toisia ei satuteta missään tilanteessa ja sitten joukossa on sun kaltaisia vanhempia. Onneksi teidän lapset uskoo yleensä ekan nyrkiniskun jälkeen. Vanhemmilla tuntuu olevan vaikeampaa.

En ymmärrä tätä kommenttia. Ap on viesteistä päätellen kasvattanut lastaan juuri kuten nykyään neuvotaan eli johdonmukaisesti aina kieltänyt, vienyt pois tilanteesta ja seuraamuksena estänyt pääsyn takaisin mukavan asian pariin (jossa lyönyt), lisäksi sanottanut tilannetta lapselle ja käynyt sitä jälkikäteen läpi. Pysyen itse rauhallisena jämäkkänä johdonmukaisena vanhempana (paitsi että nyt sitten menetti hermonsa).

Minulla on saman ikäinen lapsi, enkä tunnista tuollaista käytöstä. Joskus turhautuessaan saattaa yrittää vaivihkaa potkia esim. seinää, mutta lopettaa kun kielletään napakasti, tarvittaessa estetään pitämällä jalasta kiinni niin ettei pysty jatkamaan.

Lapsi purkaa kiukkuaan enimmäkseen itkemällä, haluaa sitten syliin lohdutettavaksi. Koskaan ei ole repinyt tukasta, purrut tai raapinut, eikä ole kostonhimoinen. Hoidossa ei ole koskaan käynyt toisen lapsen päälle eikä yrittänyt mitenkään vahingoittaa muita.

Miten ap:n lapsi suhtautuu muihin lapsiin, onko vaarana että yrittää hoidossa satuttaa muita lapsia?

Suosittelen ammattiapua.

Kyllä minäkin välillä karjaisen meidän just 3v täyttäneelle jos se tekee jotain vastaavaa. Ei ole vielä auttanut, vaikka siis johdonmukaisesti kielletään nätisti, sanotaan terävämmin ja lopulta suututaan kun ei mene kiellot kuuleviin korviin. Sanoitetaan ja jutellaan, otetaan pois ne lelut jotka heittelee jne. Lapsi tietää kyllä, ettei saa satuttaa tai heitellä tavaroita mutta uhma on kova... Toinen lapsista ei ikinä tehnyt tämmöistä, mutta kuopus tuntuu olevan varsinainen luupää.

Sinun olisi pitänyt karjaista lapselle jo aika päivää sitten. On tilanteita, joissa vanhemman kuuluu suuttua näkyvästi. Nämä ovat 1.) Tilanne, jossa lapsi satuttaa toista ja 2.) Tilanne, jossa lapsi tekee jotain vaarallista vaikka tietää, että niin ei saa tehdä.

Jokaisella lapsella on vaiheita, jolloin hän toimii väärin ja satuttaa toisia. Toisilla 2-vuotiaana ja toisilla ehkä vähän myöhemmin. Näissä vanhemman kuuluu olla ehdoton johtaja ja sanoa vahva ei, joka ei ole neuvoteltavissa. Lapsen kuuluu kokea ja nähdä ehdoton raja. En ainakaan huomannut lapsesi ikää, mutta ihan vinkkinä, että noin 5-vuotiaana alkaa olla aika huolestua, jos lapsi ei ymmärrä miten toiseen saa koskea, muista perussääntöjä, ymmärrä vaaratilanteita tai satuttaa sisaruksia/kavereita suunnitelmallisesti (eli saavuttaakseen jotain, ei kiukun tms. seurauksena) tai vaaratilanteen aiheuttaen. Tunnereaktion tullessa päälle tuonkin ikäinen saattaa tehdä jotain kurjasti toki, mutta sen sijaan että lyö kovalla lelulla toista tai raapii kättä verille hän ehkä tönäisee kevyesti tai nappaa toiselta lelun kädestä, haukkuu tyhmäksi tms. Eli yksinkertaisesti ymmärtää jo omien tekojensa seurauksia ja hillitsee käytöstään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin välillä karjaisen meidän just 3v täyttäneelle jos se tekee jotain vastaavaa. Ei ole vielä auttanut, vaikka siis johdonmukaisesti kielletään nätisti, sanotaan terävämmin ja lopulta suututaan kun ei mene kiellot kuuleviin korviin. Sanoitetaan ja jutellaan, otetaan pois ne lelut jotka heittelee jne. Lapsi tietää kyllä, ettei saa satuttaa tai heitellä tavaroita mutta uhma on kova... Toinen lapsista ei ikinä tehnyt tämmöistä, mutta kuopus tuntuu olevan varsinainen luupää.

Ja siis tämä meidän lapsi on päiväkodissa, sieltä eivät ole sanoneet mitään joten oletan, ettei siellä käyttäydy väkivaltaisesti tai ainakaan normaalista poikkeavasti. Kotona vaan, kohteena joko vanhemmat tai isosisko tai tosiaan lelut jotka saa kyytiä usein. Enkä hetkeäkään usko että lapsi olisi mitenkään epänormaali tai edes huonosti kasvatettu, temperamenttinen vain. Pelkkä nätisti sanominen ei todellakaan auta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on saman ikäinen lapsi, enkä tunnista tuollaista käytöstä. Joskus turhautuessaan saattaa yrittää vaivihkaa potkia esim. seinää, mutta lopettaa kun kielletään napakasti, tarvittaessa estetään pitämällä jalasta kiinni niin ettei pysty jatkamaan.

Lapsi purkaa kiukkuaan enimmäkseen itkemällä, haluaa sitten syliin lohdutettavaksi. Koskaan ei ole repinyt tukasta, purrut tai raapinut, eikä ole kostonhimoinen. Hoidossa ei ole koskaan käynyt toisen lapsen päälle eikä yrittänyt mitenkään vahingoittaa muita.

Miten ap:n lapsi suhtautuu muihin lapsiin, onko vaarana että yrittää hoidossa satuttaa muita lapsia?

Suosittelen ammattiapua.

Sinulla on vain yksi tuon ikäinen lapsi? Ihan tiedoksesi, lapset on erilaisia. Minäkin ihmettelin miten jotkut lapset on niin väkivaltaisia, kun esikoinen on aina ollut herkkä ja kiltti eikä tekisi pahaa kärpäsellekään. Mutta sittemmin olen oppinut että lapsissa on todellakin eroa ja joillakin lapsilla se nyrkki vaan viuhuu herkemmin. Ei siinä mitään ammattiapua tarvita, jämäkkää kasvatusta vain. Tietysti jos ei osaa kasvattaa niin sitten joku supernanny voi olla paikallaan.

Se ei ollut väärin, että suutuit, mutta se oli väärin, että karjuit lapselle. Lapsesi ei osaa kontrolloida tunteitaan tarpeeksi hyvin, hänelle siis tuo raapiminen ja lyöminen on ainoa keino purkaa sisällä kupliva suuttumuksen tunne. Koita ymmärtää lastasi ja hae apua vaikka joltain ammattikasvattajalta miten voit auttaa lastasi oppimaan tunnesäätelytaitoja. Samoista opeista hyödyt varmasti itse, koska ilmeisesti sinäkään et osaa niitä tarpeeksi hyvin (ja älä huoli: on hyvin yleistä ettei aikuiset itsekään osaa tunnesäätelyä. Parasta on,että sitä voi oppia)

Vierailija kirjoitti:

Se ei ollut väärin, että suutuit, mutta se oli väärin, että karjuit lapselle. Lapsesi ei osaa kontrolloida tunteitaan tarpeeksi hyvin, hänelle siis tuo raapiminen ja lyöminen on ainoa keino purkaa sisällä kupliva suuttumuksen tunne. Koita ymmärtää lastasi ja hae apua vaikka joltain ammattikasvattajalta miten voit auttaa lastasi oppimaan tunnesäätelytaitoja. Samoista opeista hyödyt varmasti itse, koska ilmeisesti sinäkään et osaa niitä tarpeeksi hyvin (ja älä huoli: on hyvin yleistä ettei aikuiset itsekään osaa tunnesäätelyä. Parasta on,että sitä voi oppia)

Njoo. Olen rauhallisena pysynyt jo hyvin pitkään, lapsen uhma alkoi yli vuosi sitten jo. Nyt tuli vain mitta täyteen minullakin. Uhmakohtausitkut kyllä kestän rauhallisena mutta tätä toistuvaa satuttamista en. Mielestäni se on inhimillistä eikä johdu mistään minun puutteellisista tunnesäätelytaidoista. Niitä olen lapselle opettanut koska näen kyllä että lapsellani ne on puutteelliset. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ei ollut väärin, että suutuit, mutta se oli väärin, että karjuit lapselle. Lapsesi ei osaa kontrolloida tunteitaan tarpeeksi hyvin, hänelle siis tuo raapiminen ja lyöminen on ainoa keino purkaa sisällä kupliva suuttumuksen tunne. Koita ymmärtää lastasi ja hae apua vaikka joltain ammattikasvattajalta miten voit auttaa lastasi oppimaan tunnesäätelytaitoja. Samoista opeista hyödyt varmasti itse, koska ilmeisesti sinäkään et osaa niitä tarpeeksi hyvin (ja älä huoli: on hyvin yleistä ettei aikuiset itsekään osaa tunnesäätelyä. Parasta on,että sitä voi oppia)

Njoo. Olen rauhallisena pysynyt jo hyvin pitkään, lapsen uhma alkoi yli vuosi sitten jo. Nyt tuli vain mitta täyteen minullakin. Uhmakohtausitkut kyllä kestän rauhallisena mutta tätä toistuvaa satuttamista en. Mielestäni se on inhimillistä eikä johdu mistään minun puutteellisista tunnesäätelytaidoista. Niitä olen lapselle opettanut koska näen kyllä että lapsellani ne on puutteelliset. Ap

Nykyaikana ei lapset muka kestä, jos vanhempi sanoo vähänkään isommin. Kumma, kuinka meistä on ihan normaaleja tullut, vaikka vanhemmat huusikin toisinaan hölmöilyjen jälkeen. Täytyisi vain jaksaa aina rauhallisesti selittää, mikä on ihan paska puhetta.