Miksi vanhemmat uupuvat, kun pitää olla lasten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

No itse en ainakaan lasta "tehdessäni" tiennyt, että jäisin jo raskausaikana leskeksi ja hyvin pian tuon jälkeen tärkein tukipilarini äitini sairastuisi vakavasti, muuttuisi täysin ja sitten menettäisin hänet. 

Kun elämässä on isoja huolia ja suruja , saattaa arki lapsen kanssa olla hyvin uuvuttavaa.

Monet myös ottavat ulkoa tulevat odotukset kovina paineina ja uupuvat siksi, kun huomaavat ettei vanhempimyytti toteudukaan. 

Myös tämä yksin pärjäämisen kulttuuri on Suomessa viety ihan äärimmilleen. Ei sellaista juuri muualla ole. 

Totta,tuo yksin pärjäämisen kulttuuri. Mutta viranomaiset puuttuu peliin herkästi, eikä välttämättä oikealla tavalla ja oikeanlaista apua tarjoten. Tälläkin palstalla asia tullut esille monta kertaa.

Tulee se huoli lapsesta ja jotain kautta ilmoitus. Parempi, jos salaat uupumuksenkin ettet joudu lastensuojelun kynsiin. Konkreettista apua tuskin saat. Apu on lähinnä kyttäämistä, perhetyöntekijä tulee käymään säännöllisesti ja tarkoitus on vaan kytätä.

Vierailija kirjoitti:

Se tunnemaailman myllerrys ja vastuu on iso. Yhteiskunnassa ollaan kovin yksin lapsen kanssa vaikka palveluja on.

Suomessa monet tuomitsevat, jos et yksin jaksa. Vähän tuollainen kyräilykulttuyru, josta aapee on hyvä esimerkki. Vahingonilo oikein huokuu.

Olisi kiva, jos olisi sellainen kulttuuri, että kasvatetaan näitä meidän lapsia ja yhteiskuntamme tulevaisuutta yhdessä ja kannustaen, eikä pilkaten vähätellen ivaten tuomiten äimistellen ihmetellen..

Voi auttaa. Apuakin on toki osattava tarjota ja osata ottaa vastaan.

Kyllä tää kulttuuri on kumma. Vaaditaan töissä panosta ja vaaditaan kotona panosta ja vaaditaan miellyttämään sukulaisia ja kavereita, naapureita ja jotain random tyyppejä, jotka keksii marista milloin mistäkin.

Mutta aapee, sinähän voit olla mallikansalainen!

Millainen se on? Miten se laji elää elämäänsä?

Elämä on. Minusta tänne kuuluu monenlaista. Se vaan on niin.

Ja oikeesti, meiltä just loppui vessapaperi. Miten se käytännön asia tulikin juuri nyt mieleen tähän aloitukseen vastausta miettiessä .

Ihana viesti. Sellainen jalat maassa-oloisen ihmisen kirjoittama selvästi. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi. Tällaiset viestit tällä palstalla saavat mut aina taas vähän palauttamaan uskoa ihmisiin somemaailmassakin :)

Vierailija kirjoitti:

No esimerkiksi minua on vanhempana uuvuttanut ylivoimaisesti eniten se, että Helsingin kouluasiat on hoidettu täysin perseestä.

Koronavuosi oli järkyttävä koska silloin vasta mentiinkin pieleen. Opetus laahaai kuukausitolkulla jäljessä, eikä kukaan piitannut enää mistään.

Sitä ennen jatkuvaa kouluverkkotarkastelua, lusmuilua, homeiden piilottelua ja sotkua.

Ja sinä valitat asiasta myöhässä täällä? Hohjoijaa.

Mistä sen tietää mistä uupuu kun ei ole ikinä ennen koittanut. Ei lapsista tiedä mitään jos ei niitä itselleen hanki. Ei kenenkään toisen lapsella voi harjoitella.

Paskat sukulaiset loputtomine arvosteluineen ja piikkeineen ja vaatimuksineen.

Lainasin veljelleni autoani ilmaiseksi. Mitä hän tekee? Laittaa listan siitä mikä kaikki autossa on pielessä.

Ihan tavallinen auto.

Soittaa mikä kaikki lasteni koulunkäynnissä nyppii ja ilmaisee suvun mielipiteenä että ”lapaillani ei näytä olevan koulussa hauskaa koskaa todistukset on niin hyviä”.

Siis päivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No esimerkiksi minua on vanhempana uuvuttanut ylivoimaisesti eniten se, että Helsingin kouluasiat on hoidettu täysin perseestä.

Koronavuosi oli järkyttävä koska silloin vasta mentiinkin pieleen. Opetus laahaai kuukausitolkulla jäljessä, eikä kukaan piitannut enää mistään.

Sitä ennen jatkuvaa kouluverkkotarkastelua, lusmuilua, homeiden piilottelua ja sotkua.

Ja sinä valitat asiasta myöhässä täällä? Hohjoijaa.

Mitä ihmettä tääkin kommentti tarkoittaa edes?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko syynä se, että lukevat kasvatusoppaat ja kaikki neuvolan läpyskät sekä Vauva-lehden ohjeet niin tosissaan, että suorittavat vanhemmuutta veren maku suussaan?

Ei ennen ollut mitään hirveää pakkoa lukea lastenkasvatuksesta - sillä mentiin, mitä osattiin ja ehdittiin. Osa vanhemmista ei edes miettinyt mitään sellaista kuin lapsen pedagoginen kehitys tai terveellinen ruokavalio, lapsi vain kasvoi siinä sivussa.

Eli syynä vanhemman uupumiseen on kirjaimellinen suorittaminen ja riittämättömyydentunne, kun kaikkea vaadittua ei tunnu ehtivän tehdä. Stressi siis.

No se on vähän romantisoitua kuvaa, että ei ollut. Kyllä aina on ollut perheitä, joissa on ollut vaikeuksia. Syystä tai toisesta. Ja ennen ei ollut somea, mutta kyllä muut pitivät huolen, että se, jolla ei mennyt niin hyvin, sai tuntea olevansa alakastia.  Juoruiltu on aina, ja pahoja puheita ja ymmärtämättömyytä on riittänyt myös.

Toisaalta myös kylä on ennen auttanut ja kasvattanut myös. Kun on näin tiedetty, ettei sen perheen lapsilla ole kaikki kunnossa, niin ollaan annettu apua. Kauppias myynyt velaksi, lapsille annettu ruokaa tai vaatetta, käyty auttamassa kotiväkeä, katsottu vähän perään yms.

Vierailija kirjoitti:

Se tunnemaailman myllerrys ja vastuu on iso. Yhteiskunnassa ollaan kovin yksin lapsen kanssa vaikka palveluja on.

Suomessa monet tuomitsevat, jos et yksin jaksa. Vähän tuollainen kyräilykulttuyru, josta aapee on hyvä esimerkki. Vahingonilo oikein huokuu.

Olisi kiva, jos olisi sellainen kulttuuri, että kasvatetaan näitä meidän lapsia ja yhteiskuntamme tulevaisuutta yhdessä ja kannustaen, eikä pilkaten vähätellen ivaten tuomiten äimistellen ihmetellen..

Voi auttaa. Apuakin on toki osattava tarjota ja osata ottaa vastaan.

Kyllä tää kulttuuri on kumma. Vaaditaan töissä panosta ja vaaditaan kotona panosta ja vaaditaan miellyttämään sukulaisia ja kavereita, naapureita ja jotain random tyyppejä, jotka keksii marista milloin mistäkin.

Mutta aapee, sinähän voit olla mallikansalainen!

Millainen se on? Miten se laji elää elämäänsä?

Elämä on. Minusta tänne kuuluu monenlaista. Se vaan on niin.

Ja oikeesti, meiltä just loppui vessapaperi. Miten se käytännön asia tulikin juuri nyt mieleen tähän aloitukseen vastausta miettiessä .

Kysyin asiallisen kysymyksen. Mistä moinen aggressio kumpuaa? Ap

Lasten kanssa uuvutti se ettei saanut moneen vuoteen nukkua kunnolla. Neuvolassa valitin väsymystä niin ehdotettiin että olet masentunut. Minä siihen että en tod ole vaan VÄSYNYT. Miksi ihan normaali fyysinen väsymys pitää yrittää vääntää joksikin muuksi.

Minua väsyttää eniten se jatkuva meteli, aamusta iltaan hirveä tappelu ja toisen ärsytys. Siihen päälle vielä huonot yöunet.

Koska aika moni tarvitsee myös omaa aikaa. Itse ainakin tarvitsen yksinäisyyttä ja hiljaisuutta perhe-elämän vastapainoksi, jotta ehdin edes ajatella ajatuksiani ja lepuuttaa sieluani. Oletusarvoisesti myös perheellisellä ihmisellä saa olla omaa aikaa ja tavallisesti onkin, mutta viime kevään korona-etäily-helvetti pilasi kaiken. Itse taistelin lasteni kanssa etäkoulun parissa päivät (heillä ei sujunut mikään ilman apua, ja koulu ei tukenut yhtään, ovat pieniä alakoululaisia) ja tein omat työni illalla, kun mies oli kotona. Ei hetkeäkään latautumisaikaa itselle. Ja uuvuin. Anteeksi siitä. Nyt voin taas hyvin, kun arki on normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko syynä se, että lukevat kasvatusoppaat ja kaikki neuvolan läpyskät sekä Vauva-lehden ohjeet niin tosissaan, että suorittavat vanhemmuutta veren maku suussaan?

Ei ennen ollut mitään hirveää pakkoa lukea lastenkasvatuksesta - sillä mentiin, mitä osattiin ja ehdittiin. Osa vanhemmista ei edes miettinyt mitään sellaista kuin lapsen pedagoginen kehitys tai terveellinen ruokavalio, lapsi vain kasvoi siinä sivussa.

Eli syynä vanhemman uupumiseen on kirjaimellinen suorittaminen ja riittämättömyydentunne, kun kaikkea vaadittua ei tunnu ehtivän tehdä. Stressi siis.

No se on vähän romantisoitua kuvaa, että ei ollut. Kyllä aina on ollut perheitä, joissa on ollut vaikeuksia. Syystä tai toisesta. Ja ennen ei ollut somea, mutta kyllä muut pitivät huolen, että se, jolla ei mennyt niin hyvin, sai tuntea olevansa alakastia.  Juoruiltu on aina, ja pahoja puheita ja ymmärtämättömyytä on riittänyt myös.

Toisaalta myös kylä on ennen auttanut ja kasvattanut myös. Kun on näin tiedetty, ettei sen perheen lapsilla ole kaikki kunnossa, niin ollaan annettu apua. Kauppias myynyt velaksi, lapsille annettu ruokaa tai vaatetta, käyty auttamassa kotiväkeä, katsottu vähän perään yms.

Kyllä, sitäkin puolta on löytynyt. 

Lapsen kanssa oli ihanaa viettää aikaa. Odotin iltoja, vapaapäiviä, viikonloppuja ja lomia.

Mutta olihan se 24/7 vastuu rankkaa yksinhuoltajana. Lisäksi työssäkäyvänä yksinhuoltajana oli täysin yksin taloudellisten ongelmien kanssa. Jos olisi ollut joku sossun kanta-asiakas, apua olisi saanut, mutta työssäkäyvänä jouduit jopa anomaan lisähoitopaikkaa, jos joskus joutui olemaan pidemmän päivän töissä. Sitten yhteishuoltaja-kaverini kertoi, kuinka he olivat saaneet lapsensa ympärivuorokautiseen hoitopaikkaan. 2 huoltajaa!!! Onneksi oma äiti auttoi, kun kunta ei auttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tunnemaailman myllerrys ja vastuu on iso. Yhteiskunnassa ollaan kovin yksin lapsen kanssa vaikka palveluja on.

Suomessa monet tuomitsevat, jos et yksin jaksa. Vähän tuollainen kyräilykulttuyru, josta aapee on hyvä esimerkki. Vahingonilo oikein huokuu.

Olisi kiva, jos olisi sellainen kulttuuri, että kasvatetaan näitä meidän lapsia ja yhteiskuntamme tulevaisuutta yhdessä ja kannustaen, eikä pilkaten vähätellen ivaten tuomiten äimistellen ihmetellen..

Voi auttaa. Apuakin on toki osattava tarjota ja osata ottaa vastaan.

Kyllä tää kulttuuri on kumma. Vaaditaan töissä panosta ja vaaditaan kotona panosta ja vaaditaan miellyttämään sukulaisia ja kavereita, naapureita ja jotain random tyyppejä, jotka keksii marista milloin mistäkin.

Mutta aapee, sinähän voit olla mallikansalainen!

Millainen se on? Miten se laji elää elämäänsä?

Elämä on. Minusta tänne kuuluu monenlaista. Se vaan on niin.

Ja oikeesti, meiltä just loppui vessapaperi. Miten se käytännön asia tulikin juuri nyt mieleen tähän aloitukseen vastausta miettiessä .

Kysyin asiallisen kysymyksen. Mistä moinen aggressio kumpuaa? Ap

Ehkä siitä, että kysymyksestäsi paistaa empatiakyvyn puute. " Miksi niitä lapsia pitää tehdä, jos ei osaakaan olla se pullantuoksuinen perhe, joksi kuvitteli tulevansa ". 

Minua ärsyttää jatkuva kodin sotkuun meneminen.

Olen pedantti ihminen ja tykkään, kun kaikki on siistiä ja järjestyksessä. Nyt on jatkuva savotta; koko ajan pitää vähintään laittaa ruokaa, pestä ja silittää pyykkiä ja imuroida.

Vierailija kirjoitti:

Lasten kanssa uuvutti se ettei saanut moneen vuoteen nukkua kunnolla. Neuvolassa valitin väsymystä niin ehdotettiin että olet masentunut. Minä siihen että en tod ole vaan VÄSYNYT. Miksi ihan normaali fyysinen väsymys pitää yrittää vääntää joksikin muuksi.

Minulla oli sama. En muuta kaivannut kuin pääsyä nukkumaan kunnolla! Mietin jo hotelliakin, koska olin niin uupunut. Mutta mies kävi töissä, joten minä olin se, joka heräsi kaiket yöt.

Ja sitten neuvolassa piti tsempata, ettei tämän takia saa mitään leimaa, että on joku mt-ongelma ja siitä sitten lisää vaivaa elämään, kun joku sosiaali-ihminen seuraa tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tunnemaailman myllerrys ja vastuu on iso. Yhteiskunnassa ollaan kovin yksin lapsen kanssa vaikka palveluja on.

Suomessa monet tuomitsevat, jos et yksin jaksa. Vähän tuollainen kyräilykulttuyru, josta aapee on hyvä esimerkki. Vahingonilo oikein huokuu.

Olisi kiva, jos olisi sellainen kulttuuri, että kasvatetaan näitä meidän lapsia ja yhteiskuntamme tulevaisuutta yhdessä ja kannustaen, eikä pilkaten vähätellen ivaten tuomiten äimistellen ihmetellen..

Voi auttaa. Apuakin on toki osattava tarjota ja osata ottaa vastaan.

Kyllä tää kulttuuri on kumma. Vaaditaan töissä panosta ja vaaditaan kotona panosta ja vaaditaan miellyttämään sukulaisia ja kavereita, naapureita ja jotain random tyyppejä, jotka keksii marista milloin mistäkin.

Mutta aapee, sinähän voit olla mallikansalainen!

Millainen se on? Miten se laji elää elämäänsä?

Elämä on. Minusta tänne kuuluu monenlaista. Se vaan on niin.

Ja oikeesti, meiltä just loppui vessapaperi. Miten se käytännön asia tulikin juuri nyt mieleen tähän aloitukseen vastausta miettiessä .

Kysyin asiallisen kysymyksen. Mistä moinen aggressio kumpuaa? Ap

Ehkä siitä, että kysymyksestäsi paistaa empatiakyvyn puute. " Miksi niitä lapsia pitää tehdä, jos ei osaakaan olla se pullantuoksuinen perhe, joksi kuvitteli tulevansa ". 

Annoit asiallisesti esitetylle kysymykselleni negatiivisia merkityksiä, joita sillä ei ole. Miksi? Mistä tällainen merkitysten kaivelu kumpuaa? Ap

Anteeksi nyt kauheasti, kun kehtaan uupua lasteni seurassa. Ehdottomasti olen valinnut tämän uupumisen enkä missään nimessä haluaisi olla yhtä jaksava ja ihana äiti kuin te muut...

Vierailija kirjoitti:

Kun ulkopuolelta tulee sellainen paine että kaiken pitää nykyään mennä lapsen ehdoilla. Kuka tahansa täysjärkinen aikuinen uupuu sellaiseen. Aiemmin lapset tuli mukaan vanhempien elämään "siinä sivussa", nykyään lapset on se kaiken keskipiste jonka ympärillä pitää höösätä 24/7.

Lässyn lässyn. Tämä on sitä soneäitien keksimäö roskaa. Ihan itse nämä vaatimukset keksitte.

Miljoonas samanlainen aloitus palstahäriköltä.