Porvoo Airlines - tervetuloa lennolle!

Olisin lähtenyt, kun kerrankin olisi ollut tilaisuus, mutta mies ei saa töistä vapaata. Ei siis ole ketään, joka hoitaisi lapsia. Anoppi kieltäytyy ehdottomasti, vaikka hänellä olisi auto ja hän voisi hurauttaa tänne helposti. Toisekseen, vaikka hän tulisikin, minulla ei olisi mitään päälle pantavaa. Kaikki vaatteet ovat hipuneet lähes läpinäkyviksi, koska ei ole varaa ostaa uusia. Kirppiksellä taas ei ole kuin jotain vanhoja miesten hiihtoasuja, jotka ovat minulle liian suuria. Kenkiä siellä ei ole koskaan enkä voi lähteä lentokoneeseen ilman kenkiä, koska laki vaatii, että kengät on oltava pakkolaskun varalta. Minulle on myös turha tarjota mitään vaatteita, koska lähin postiasiamies on 15 kilometrin päässä enkä pääse hakemaan ilman autoa. Anoppi taas ei tällaisten humputusten takia lähde ajelemaan. Kotiinkuljetusta toki postikin tarjoaa, mutta se maksaa niin paljon, että lasten kesäloma menee pilalle, jos sellaisen tilaan. Enkä siis muutenkaan voi jättää lapsia yksin kotiin, koska yhdellä on ADHD-diagnoosi tuloillaan, yksi taas kärsii eroahdistuksesta. Kolmas lapsi voisi muuten vahtia noita kahta, mutta olen luvannut, että hän saa mennä kaverilleen yökylään, koska siellä saa sentään mahan täyteen ruokaa ilmaiseksi.

Arvasin kyllä, että tässä käy näin. Ihan sama juttu pikkujoulujen kanssa. Sinnekään en päässyt, vaikka olisi ollut ilmainen linsekuljetus. Tällä kertaa olisi tietysti ollut vielä ihanampaa liittyä seuraan, mutta tuskin kukaan olisi minun kanssani jutellutkaan. Tukkakin on päässyt kasvamaan leikkauksestaan, koska mies ei osaa teroittaa saksia eikä tylsillä saksilla saa leikattua näin vaikeaa tukkaa. Näyttäisin ihan kauhealta ja kaikki kiertäisivät minut kaukaa. Sitä paitsi kärsin hirvittävästä lentopelosta enkä mene edes huvipuistojen laitteisiin, vaikkakaan emme ole voineet käydä huvipuistossa lähes kymmeneen vuoteen, koska liput ovat niin kalliita. Eivätkä pelkästään liput, vaan se ruoka ja juomapuoli. Tietysti voisi tehdä eväät mukaan, mutta kun julkisilla kuljemme, ne voisivat pilaantua matkalla. Tai sitten lapset mankuisivat ja söisivät ne heti kotoa lähdettyä. Etenkin ADHD-lapsen mankuna on kauheaa.

Usein olen aivan epätoivoinen ja harkitsen avioeroa, mutta minullehan se lapsi jäisi. Mies kun on täysin saamaton. Töissä toki käy, mutta saa huonoa palkkaa eikä ole koskaan muistanut esimerkiksi nimipäiviäni. Nimeni on toki hyvin tavallinen eikä siinä mitään juhlimista olisikaan. Olen siitä vanhemmilleni katkera enkä voi nimeä muuttaakaan, koska siitä joutuisi maksamaan. Minulla ei ole omaa rahaa. Senkin takia siellä reissussa olisi ankeaa, koska muut ostelisivat kaikkea hauskaa ja joisivat kahvia, mutta minä en voisi ostaa mitään. Eikä nykyään saa viedä omia kahvejakaan lentokoneeseen. Tällä tavalla köyhiä syrjitään. Enkä sano tätä sillä, että kenenkään pitäisi minulle mitään tarjota, sillä minä en yleensäkään pysty syömään ja juomaan mitään vieraissa paikoissa. Olen siitä erikoinen, että koti-ikäväkin iskee usein jo kotipihassa enkä sitten välitäkään lähteä minnekään. Ikäväähän täällä kotonakin on aina olla, mutta toisaalta olenpahan ainakin tutussa ympäristössä, jos vaikka saan sairauskohtauksen ja kuolen. Lapset voivat sitten soittaa isälleen töihin ja kertoa asian. Ei sillä, että siinä enää mitään kiirettä olisi, mutta ihan siksi, että mies voi alkaa suunnitella elämäänsä ilman minua. Hyvinhän se toki menee, koska tuskin hän minusta on koskaan edes tykännyt.

Vierailija kirjoitti:

Olisin lähtenyt, kun kerrankin olisi ollut tilaisuus, mutta mies ei saa töistä vapaata. Ei siis ole ketään, joka hoitaisi lapsia. Anoppi kieltäytyy ehdottomasti, vaikka hänellä olisi auto ja hän voisi hurauttaa tänne helposti. Toisekseen, vaikka hän tulisikin, minulla ei olisi mitään päälle pantavaa. Kaikki vaatteet ovat hipuneet lähes läpinäkyviksi, koska ei ole varaa ostaa uusia. Kirppiksellä taas ei ole kuin jotain vanhoja miesten hiihtoasuja, jotka ovat minulle liian suuria. Kenkiä siellä ei ole koskaan enkä voi lähteä lentokoneeseen ilman kenkiä, koska laki vaatii, että kengät on oltava pakkolaskun varalta. Minulle on myös turha tarjota mitään vaatteita, koska lähin postiasiamies on 15 kilometrin päässä enkä pääse hakemaan ilman autoa. Anoppi taas ei tällaisten humputusten takia lähde ajelemaan. Kotiinkuljetusta toki postikin tarjoaa, mutta se maksaa niin paljon, että lasten kesäloma menee pilalle, jos sellaisen tilaan. Enkä siis muutenkaan voi jättää lapsia yksin kotiin, koska yhdellä on ADHD-diagnoosi tuloillaan, yksi taas kärsii eroahdistuksesta. Kolmas lapsi voisi muuten vahtia noita kahta, mutta olen luvannut, että hän saa mennä kaverilleen yökylään, koska siellä saa sentään mahan täyteen ruokaa ilmaiseksi.

Arvasin kyllä, että tässä käy näin. Ihan sama juttu pikkujoulujen kanssa. Sinnekään en päässyt, vaikka olisi ollut ilmainen linsekuljetus. Tällä kertaa olisi tietysti ollut vielä ihanampaa liittyä seuraan, mutta tuskin kukaan olisi minun kanssani jutellutkaan. Tukkakin on päässyt kasvamaan leikkauksestaan, koska mies ei osaa teroittaa saksia eikä tylsillä saksilla saa leikattua näin vaikeaa tukkaa. Näyttäisin ihan kauhealta ja kaikki kiertäisivät minut kaukaa. Sitä paitsi kärsin hirvittävästä lentopelosta enkä mene edes huvipuistojen laitteisiin, vaikkakaan emme ole voineet käydä huvipuistossa lähes kymmeneen vuoteen, koska liput ovat niin kalliita. Eivätkä pelkästään liput, vaan se ruoka ja juomapuoli. Tietysti voisi tehdä eväät mukaan, mutta kun julkisilla kuljemme, ne voisivat pilaantua matkalla. Tai sitten lapset mankuisivat ja söisivät ne heti kotoa lähdettyä. Etenkin ADHD-lapsen mankuna on kauheaa.

Usein olen aivan epätoivoinen ja harkitsen avioeroa, mutta minullehan se lapsi jäisi. Mies kun on täysin saamaton. Töissä toki käy, mutta saa huonoa palkkaa eikä ole koskaan muistanut esimerkiksi nimipäiviäni. Nimeni on toki hyvin tavallinen eikä siinä mitään juhlimista olisikaan. Olen siitä vanhemmilleni katkera enkä voi nimeä muuttaakaan, koska siitä joutuisi maksamaan. Minulla ei ole omaa rahaa. Senkin takia siellä reissussa olisi ankeaa, koska muut ostelisivat kaikkea hauskaa ja joisivat kahvia, mutta minä en voisi ostaa mitään. Eikä nykyään saa viedä omia kahvejakaan lentokoneeseen. Tällä tavalla köyhiä syrjitään. Enkä sano tätä sillä, että kenenkään pitäisi minulle mitään tarjota, sillä minä en yleensäkään pysty syömään ja juomaan mitään vieraissa paikoissa. Olen siitä erikoinen, että koti-ikäväkin iskee usein jo kotipihassa enkä sitten välitäkään lähteä minnekään. Ikäväähän täällä kotonakin on aina olla, mutta toisaalta olenpahan ainakin tutussa ympäristössä, jos vaikka saan sairauskohtauksen ja kuolen. Lapset voivat sitten soittaa isälleen töihin ja kertoa asian. Ei sillä, että siinä enää mitään kiirettä olisi, mutta ihan siksi, että mies voi alkaa suunnitella elämäänsä ilman minua. Hyvinhän se toki menee, koska tuskin hän minusta on koskaan edes tykännyt.

Haluan kuitenkin toivottaa ihanaa matkaa teille kaikille onnekkaille, joiden elämäntilanne mahdollistaa reissaamisen. Minulle jopa nämä ilmaismatkat ovat liian vaativia toteuttaa. Minuahan ei voisi edes noutaa lähilentokentältä, koska sinne on matkaa yli 30 kilometriä eikä sinne mene busseja eikä anoppi lähtisi minua kuitenkaan heittämään. Tai vaikka lähtisi, paluumatkasta tulisi aivan kamala, kun joutuisin järjestämään sen itse. Täällä päin on niin vähän liikennettä, että liftaaminenkaan ei onnistu. Tai jos onnistuu, voi joutua jonkun väkivaltaisen kuskin kyytiin ja seuraukset voivat olla järkyttävät. Takseista voi tällainen köyhä vain unelmoida.

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla syntyneet, otitteko vittumaisen äitinne mukaan?

Mukana ollaan! Terv. vittumainen äiti. Suukkoja.

Saako ikkunan auki? Ilma on tunkkainen koneessa.

Mä muistan kun lennettiin Keihäsen koneilla Epsanjaan. Se oli elämää ei sen enempää. Juotiin Kihniön kipakkaa ämpäri kaupalla.  Matkalla arvottiin yks tsinsillaturkki, possujuhlapossu ja missi. Ei ollut maskeja mut oltiin niin naamat ettei henki sillonkaan kulkenut. joko puertto paanus näkyy? Ei vai. 

Apua alapää haisee jo niin pahasti, että vieruskaverikin alkoi jo kakomaan! Tarjoillaanko tällä lennolla valkosipulia tai Jogurttia?

Vaihdetaanko lentokoneissa yölennoilla pyjamat päälle?

Vierailija kirjoitti:

Lentoemäntä, olemmehan aikataulussa niin että ehdin vaihtaa HEL-NYC lennolle?

Munsalasta lähtee lento NYCiin kolme kertaa päivässä joten ole huoleti.

Vierailija kirjoitti:

Vaihdetaanko lentokoneissa yölennoilla pyjamat päälle?

Kyllä vaihdetaan jos lento lähtee Porvoon lentoasemalta.

Paikalla 13Ö istuva miesoletettu fistaa. Mitä teen?

Vierailija kirjoitti:

Välilasku Hangossa ehdottomasti! Pyörämies tulisi sieltä kyytiin.

Speedex miehet ehdottomasti mukaan.

Porvoon ruotsalaisella lentoasemalla on sossuntätejä vastassa, kaikista matkustajista tehdään aiheeton lasu, myös aikuisista.

Hopeakettu 30v tyttöystävänsä kanssa ilmoittautuu. Saammeko ikäerostamme johtuen naiselleni lastenlipun? Itsehän matkustan eläkeläislipulla.

Olen syönyt vuoden pelkästään maustamatonta turkkilaista jogurttia ja lisäksi hieman suodatettua tiivistettyä ananasamehua. Kerran kuukaudessa yhden ruisleipäpalasen juustoviipaleella.  On jo jonkin aikaa huipannut päästä. Voisiko Maisu varata teelusikallisen aromisuolaa ja sokuripalan jos lähtökiihdytyksessä lähtee taju. Pieni epäilys on siitä että elimistön suolat ja sokurit ei olis balanssissa

Ottaisin kernaasti Kaffepullan.

Vierailija kirjoitti:

Paikalla 13Ö istuva miesoletettu fistaa. Mitä teen?

Cabin crew tiedottaa että kaikenlainen tanssiminen aluksen tiloissa on ehdottomasti kielletty!

Y-S-T-Ä-V-Ä-T otan kukkaa mukaan. K-E-S-K-U-S-T-E-L-L-A-A-N-K-O siitä?

Jos äitini lähtee lennolle minä en lähde. Yksinkertaisesti minä en lähde lennolle. Äitini on systemaattisesti haukkunut kassiani ja nolannut minut eikä hänellä OLE AIKOMUSTAKAAN pyytää minulta tai kassiltani anteeksi. Tätä on jatkunut jo kolme ja puolivuotiaasta asti eikä hänellä ole vieläkään mitään aikeita pyytää minulta tai kassilta anteeksi. Miten äitini voi kohdella minua ja kassiani näin , enkö minä ole antanut kaiken tukeni hänelle ja tässä on kiitos. Minä en lähde samaan koneeseen äitini kanssa ja kassini on samaa mieltä. Ei ole mitään mieltä että äitini haukkuu minua ja kassiani. Ja kassini on samaa mieltä kuin minä eli eri mieltä kuin äitini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin lähtenyt, kun kerrankin olisi ollut tilaisuus, mutta mies ei saa töistä vapaata. Ei siis ole ketään, joka hoitaisi lapsia. Anoppi kieltäytyy ehdottomasti, vaikka hänellä olisi auto ja hän voisi hurauttaa tänne helposti. Toisekseen, vaikka hän tulisikin, minulla ei olisi mitään päälle pantavaa. Kaikki vaatteet ovat hipuneet lähes läpinäkyviksi, koska ei ole varaa ostaa uusia. Kirppiksellä taas ei ole kuin jotain vanhoja miesten hiihtoasuja, jotka ovat minulle liian suuria. Kenkiä siellä ei ole koskaan enkä voi lähteä lentokoneeseen ilman kenkiä, koska laki vaatii, että kengät on oltava pakkolaskun varalta. Minulle on myös turha tarjota mitään vaatteita, koska lähin postiasiamies on 15 kilometrin päässä enkä pääse hakemaan ilman autoa. Anoppi taas ei tällaisten humputusten takia lähde ajelemaan. Kotiinkuljetusta toki postikin tarjoaa, mutta se maksaa niin paljon, että lasten kesäloma menee pilalle, jos sellaisen tilaan. Enkä siis muutenkaan voi jättää lapsia yksin kotiin, koska yhdellä on ADHD-diagnoosi tuloillaan, yksi taas kärsii eroahdistuksesta. Kolmas lapsi voisi muuten vahtia noita kahta, mutta olen luvannut, että hän saa mennä kaverilleen yökylään, koska siellä saa sentään mahan täyteen ruokaa ilmaiseksi.

Arvasin kyllä, että tässä käy näin. Ihan sama juttu pikkujoulujen kanssa. Sinnekään en päässyt, vaikka olisi ollut ilmainen linsekuljetus. Tällä kertaa olisi tietysti ollut vielä ihanampaa liittyä seuraan, mutta tuskin kukaan olisi minun kanssani jutellutkaan. Tukkakin on päässyt kasvamaan leikkauksestaan, koska mies ei osaa teroittaa saksia eikä tylsillä saksilla saa leikattua näin vaikeaa tukkaa. Näyttäisin ihan kauhealta ja kaikki kiertäisivät minut kaukaa. Sitä paitsi kärsin hirvittävästä lentopelosta enkä mene edes huvipuistojen laitteisiin, vaikkakaan emme ole voineet käydä huvipuistossa lähes kymmeneen vuoteen, koska liput ovat niin kalliita. Eivätkä pelkästään liput, vaan se ruoka ja juomapuoli. Tietysti voisi tehdä eväät mukaan, mutta kun julkisilla kuljemme, ne voisivat pilaantua matkalla. Tai sitten lapset mankuisivat ja söisivät ne heti kotoa lähdettyä. Etenkin ADHD-lapsen mankuna on kauheaa.

Usein olen aivan epätoivoinen ja harkitsen avioeroa, mutta minullehan se lapsi jäisi. Mies kun on täysin saamaton. Töissä toki käy, mutta saa huonoa palkkaa eikä ole koskaan muistanut esimerkiksi nimipäiviäni. Nimeni on toki hyvin tavallinen eikä siinä mitään juhlimista olisikaan. Olen siitä vanhemmilleni katkera enkä voi nimeä muuttaakaan, koska siitä joutuisi maksamaan. Minulla ei ole omaa rahaa. Senkin takia siellä reissussa olisi ankeaa, koska muut ostelisivat kaikkea hauskaa ja joisivat kahvia, mutta minä en voisi ostaa mitään. Eikä nykyään saa viedä omia kahvejakaan lentokoneeseen. Tällä tavalla köyhiä syrjitään. Enkä sano tätä sillä, että kenenkään pitäisi minulle mitään tarjota, sillä minä en yleensäkään pysty syömään ja juomaan mitään vieraissa paikoissa. Olen siitä erikoinen, että koti-ikäväkin iskee usein jo kotipihassa enkä sitten välitäkään lähteä minnekään. Ikäväähän täällä kotonakin on aina olla, mutta toisaalta olenpahan ainakin tutussa ympäristössä, jos vaikka saan sairauskohtauksen ja kuolen. Lapset voivat sitten soittaa isälleen töihin ja kertoa asian. Ei sillä, että siinä enää mitään kiirettä olisi, mutta ihan siksi, että mies voi alkaa suunnitella elämäänsä ilman minua. Hyvinhän se toki menee, koska tuskin hän minusta on koskaan edes tykännyt.

Haluan kuitenkin toivottaa ihanaa matkaa teille kaikille onnekkaille, joiden elämäntilanne mahdollistaa reissaamisen. Minulle jopa nämä ilmaismatkat ovat liian vaativia toteuttaa. Minuahan ei voisi edes noutaa lähilentokentältä, koska sinne on matkaa yli 30 kilometriä eikä sinne mene busseja eikä anoppi lähtisi minua kuitenkaan heittämään. Tai vaikka lähtisi, paluumatkasta tulisi aivan kamala, kun joutuisin järjestämään sen itse. Täällä päin on niin vähän liikennettä, että liftaaminenkaan ei onnistu. Tai jos onnistuu, voi joutua jonkun väkivaltaisen kuskin kyytiin ja seuraukset voivat olla järkyttävät. Takseista voi tällainen köyhä vain unelmoida.

Arvasin kyllä, ettei kukaan välitä miten iso pettymys tämä on ollut. Eihän tuollainen reissu merkitse mitään, jos muutenkin käy kerran vuodessa etelässä ja pari kertaa Tallinnassa. Minulle tämä olisi ollut yksi elämän kohokohtia, koska olen käynyt vain kerran ulkomailla, kun ylitimme rajan patikoidessa Lapissa. Vettä satoi kuin saavista kaataen ja näkyvyys oli heikko, joten eihän se sillä lailla miltään tuntunut. Kyseinen reissu oli tosin muutenkin pettymys, koska meidän piti poimia lakkoja, mutta sinä vuonna ei ollut lakan lakkaa missään.

Lentokoneessa olen ollut vain kerran ja se oli kotimaan lento. Kesto oli vain noin tunnin, mutta koko ajan pelotti, että kone putoaa tai että hermot pettävät ja alan kiskoa ovia auki. Mies valitti, kun ei ollut alkoholitarjoilua. Lapsia oli silloin vain kaksi. Tulimme takaisin linsellä ja matka kesti vaihtoineen 9 tuntia, minkä jälkeen mies ei ole suostunut kotimaan matkoihin. Ulkomaille taas ei ole varaa matkustaa, koska jo pelkät passit maksaisivat niin paljon.

Mutta tosiaan oikein ihanaa teille onnekkaille, jotka pääsette lennolle. Kone on varmasti ehjempi kuin se, jossa itse olen, ja lentoemännätkin mukavia eivätkä mulkoile niin kuin meidän perhettä, niin että hävettää vieläkin. Jos jotain hyvää tässä on, niin se, ettei tarvitse lähteä sinne hävettäväksi, koska kaikilla muilla on tiimalasivartalo ja mies tulee vastaan autolla.

Lentokoneen sisusta, mukaanlukien lattia, on petsattu valkoiseksi. Borgå Airportin kylkeen rakennettiin juuri kestopuusta 1000m2 terassi vaikka lentoaseman sisätilat ovat vain 250m2