Sano hep, jos sullakin on surkea parisuhde
Mutta eroaminen ei olekaan niin yksinkertaista, koska on yhteiset lapset, yhteinen koti ja mies ei todellakaan halua eroa ja tiedän, että jos hänet jättäisin, en todellakaan saisi helppoa eroa.
Joten käsi ylös, kenellä on vastaavia ongelmia? Oletteko keksineet jotain muuta ratkaisua, kuin eroa?
Kommentit (9)
Miksi et saisi helppoa eroa? Oletko puhunut miehen kanssa erosta?
Itse erosin, kun mies ei puhunut, ei koskettanut ja torjui lähestymiseni. Missään asiassa ei halunnut tulla vastaan. Ei suostunut lomareissulle ym.
Lähdin ja päätin, että lapsia en revi kodistaan, vaan jäävät isälleen rauhassa miettimään elämänmuutosta. Ehkä siinä oli syy, että ero oli helppo. Miehen ei tarvinnut taistella lapsista ei kodista ei mistään. Mies kyllästyi ja kävi niin, että hän halusi lasten muuttavan luokseni. Talo myytiin ja kaikki hyvin.
Hep.
Mulla on syöpä.
Pyysin miestä syömään hieman terveellisemmin, kun lappaa lautasen täyteen riisiä ja tykkää vaaleasta leivästä. Hänellä on esidiabetekseen viittaavia ulkonevia näppyjä kaulassa ja iso kaljamaha, vaikka ei lihava ole.
Hän suuttui ja käski hypätä junan alle ja jos en hyppää, niin hän vie minut sinne. Toivoi mun kuolevan syöpään jne. Joo mimähän se epäterveesti elänyt oon, kun on syöpä...
Olisipa edes jonkinlainen parisuhde.
k-m
Vierailija kirjoitti:
Olisipa edes jonkinlainen parisuhde.
k-m
Kyllä yksin on parempi olla, kuin epäsopivan kumppanin kanssa.
Söpöä kuinka moni selittelee itselleen syitä ja syyttelee muita siitä ettei uskalla olla aikuinen ja lähteä tilanteesta jossa ei ole onnellinen. Ehkä kun aikanne tuhlaatte elämää niin vihdoin kasvatatte selkärangan. :D
Vierailija kirjoitti:
Söpöä kuinka moni selittelee itselleen syitä ja syyttelee muita siitä ettei uskalla olla aikuinen ja lähteä tilanteesta jossa ei ole onnellinen. Ehkä kun aikanne tuhlaatte elämää niin vihdoin kasvatatte selkärangan. :D
Selittelyä on. Ja syy selitellään kaikella muulla kuin sillä, että oma halu/ rohkeus ym. puuttuu. On helpompi kasvattaa lapset yhdessä, talous on parempi ym. ja näistä syistä jäädään suhteeseen.
HEP ❗❗❗
Alunperin tein väärän valinnan . En voi tästä syyttää kuin itseäni. Alussa ( vuosikymmeniä sitten) olimme umpi rakastuneita, tosin minulla oli jo silloin välillä tunne siitä että tämä ei mene hyvin jatkossa.
Mieheni on hyvin äkkipikainen ja äkäpussi.
Keskustelutaidoton, vain arkinen keskustelu tekemisistä onnistuu. Ei muuta.
Toki on myös hyviäkin puolia.
Ja mies todellakin räjähtää vähän väliä.
Ja kun raivostuu totaalisesti ( kaikesta pienestäkin) ja kun huomaa että ei saa minusta huuto/raivo kiista paria,niin seuraavaksi uhkaa erolla ! Vakio lause "saat uskoo että MINÄ kun tuosta ovesta lähen, siinäpähän jäät " tai vuokra-asunnot etsin huomis aamuna...jne... Ja nuo raivoamisen aina maailman mitättömimmistä asioista..esim. roskapussi täynnä ..
Tätä yli 30 v. Alussa oli velkaa enemmän kuin tuloja, lapset pieniä jne..
Nyt taas on kaikki nuo jo ohitse, mutta nyt en vaan JAKSA itse tästä liitosta lähteä ..
Omistus asunto nyt, erossa se myyntirahat kun jaettaisiin , niin ei pystyisi ostamaan niillä edes yksiötä.
En ole rakastanut miestäni sen alkuhuuman jälkeen.
Eipä hänkään juuri tunteitaan ilmaise.
Ellei hän käy minuun käsiksi, tai itse joku päivä lähde oikeesti , nii näin se jatkuu, kai ? Kaikkeen tottuu, ja kaikkeen turtuu. Ikäviä päiviä noin 5 -6 kuukausittain...muut tasaisia arkisia.
Hep! Mies torjuu kaikki lähentymisyritykset, muttei halua kuitenkaan erota. Ei meillä riidellä ja arki rullaa, mutta tuo läheisyyden puute syö minua niin paljon, että ero on hyvin todennäköinen tulevaisuudessa. Tiedän, että meilläkin mies tekisi erosta mahdollisimman hankalan, joten näillä nyt mennään toistaiseksi. Katsotaan muutaman vuoden päästä uudestaan, kun lapset pääsevät omilleen.