Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko vain empatiakyvytön kun sairaudet ahdistavat
15.06.2021 |
Jos kuulen jonkun sairastavan tarttuvaa tautia, en halua kuullakaan siitä. Ja auta armias jos olen ollut tekemisissä sellaisen henkilön kanssa, joka on sairastunut tapaamisemme jälkeen. En voi kunnolla keskittyä mihinkään kun ajattelen vain milloin alan oireilemaan.
Lisäksi sitten nämä krooniset sairaudet, jotka eivät tartu. Nekin ahdistavat ja valitettavasti parilla ystävälläni on krooninen sairaus. Ei onneksi henkeä uhkaavaa, mutta kipua ja toimintakyvyttömyyttä välillä aiheuttavaa. He puhuvat paljon sairaudestaan ja oireistaan ja se tuottaa minulle ahdistusta ja kamalaa edes sanoa, lievää ärsytystä. En halua puhua aiheesta kuin sen mitä on kohteliasta, mutta en voi olla empaattinen kun olen samalla itse ahdistunut. Yritän tsempata ja olenkin todella rationaalinen noissa tilanteissa. Ikäänkuin pakenen tai kiellän itseltäni koko tilanteeseen ja toisen tuntemuksiin mukaan menemisen.
Olen aina kokenut jonkinasteista ahdistusta sairauksista, mutta tämä vaan pahenee vuosien myötä. Vähättelen joskus mieheni oireita vaikka flunssassa, haluan kaiken vain olevan normaalisti. Vanheneminen tuntuu pahalta koska se väistämättä tuo vaivoja ja sairauksia ainakin jossain määrin.
Olenko vain kylmä paskiainen vai mikä minussa on vialla? En tietenkään voi sanoa mitään näille ystävilleni omista tunnetiloistani, mutta en toisaalta halua olla tekemisissä kovin usein heidän kanssaan. En siis varmaan ole kunnon ystävä kun annan oman henkisen vammani olla välissämme kun he sairastavat oikeasti.
Kommentit (9)
Itsekäs empatiakyvytön ihmisraato olet. Ihmiset varmaan karttaa sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta jos saisit kunnon kingisairauden itsellesi, ei tarvitsisi kuunnella muiden itsesääliä.
Se voi aiheuttaa huonovointisuutta oikeastikin, ei kukaan kestä loputtomia kuvauksia. Ja jos on herkkä aistimaan. Ehkä tutuillasi olisi joku muu kuunelijaksi ja auttajaksi, tai kriisikeskus tai puhelin. Voi olla myöhemmin tilanne, että jotain tuttua osaatkin kannustaa, jos yhtä ja kahta ei. Joskus ihminen yrittää suojella itseään ja omaa terveyttään, jos asiat vaikuttavat herkästi.
Älä odota myöskään heidän katsovan suuntaasi kun tarvitset apua tai keskustelua. Kun he kääntävät sinulle selän niin sitten vaikerrat kuinka eivät ymmärrä eivätkä ole kiinnostuneita. Tiedän tyypin.
Vierailija kirjoitti:
Älä odota myöskään heidän katsovan suuntaasi kun tarvitset apua tai keskustelua. Kun he kääntävät sinulle selän niin sitten vaikerrat kuinka eivät ymmärrä eivätkä ole kiinnostuneita. Tiedän tyypin.
Olen ollut tilanteessa, jolloin pelkäsin omaa kuolemaani ja siitä selviydyttyäni koin jonkinasteisen masennuksen. En kuitenkaan puhut asiasta jatkuvasti ihmisille vaan purin tuntojani netissä. En siis halua itsekään kuormittaa muita liikaa omilla ahdistuksillani tai vaivoillani. Enää en oikestaan pelkää kuolemaakaan, se tulee sitten kuin se tulee. Jos sairastuisin vakavasti, haluaisin ottaa hengen itseltäni koska en vaan voisi elää tietäen, että toivoa ei ole ja elämässä ei olisi mitään odotettavaa tai koettavaa enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Tuo on sellaista itsesuojelua ettei tule pahaa mieltä . Joillakin ihmisillä on tapana puhua sairauksistaan vähän liikaa.
Mulla on vähän samaa vikaa. Tarttuvat taudit alkaa ahdistaa vaikka kuulen vain puhelisesa joltain satojen kilometrien päässä asuvalta tututulta kuinka he olivat viime viikolla vatsataudissa. Mä alan heti seurailla oloani ja pelkään oksentavan kohta. Jos joku läheinen on vakavammin sairas, niin välttelen yhteydenottoa minkä vaan pystyn.
Mä luulen, että tällä on jotain tekemistä sen kanssa, että lapsena kun olin sairaana, niin minut jätettiin yksin ja huomiotta tai ainakin vähälle huomiolle. Muistan, että jouduin siivoamaan vatsataudissa oksennukset jos vahingossa tuli johonkin muualle kuin kuppiin/vessaan. Lisäksi äiti aina teki sairauksista hirveän numeron. "kauhee mikä hirvee yskä sulla on ja kauhean hajuinen ruikkukin, herran Jumala, lentää!" Mä jotenkin häpesin sairastumista kun mutsi kailotti ja moitti tautia. Luulin, että se oli mun syy kun olin kipeänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parasta olisi, kun saisit sanottua kavereillesi, että sairaudet ja niistä kuuleminen ahdistaa sinua. Voisivat sitten etsiä tukea muualta. Vertaistukiryhmät oon itse kokenut parhaiksi.
Alue: Aihe vapaa
Et ole tunnekylmä, pikemminkin liian herkkä.
On epäkohteliasta kertoa toiselle omista sairauksistaan. Lääketieteen ammattilaiset on sitä varten.
Jos joku pyytää mukaan tekemään sellaista, mihin ei voi osallistua oman terveydentilan takia sen voi kertoa. Kaveri pyysi muuttoavuksi ja vasta silloin jouduin kertomaan hänelle nivelrikosta ja ja kipeistä selästä ja polvista, jotka eivät kestä painavien kantamista. Hän katseli silmät pyöreänä. Luuli kai, että keksin vasta siinä vaivat, kun en ollut niistä aikaisemmin kertonut saati valittanut.