Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kiista sukunimestä estää naimisiinmenomme ja lapsen yrittämisen
15.06.2021 |
Olemme kolmekymppinen pariskunta. Olemme olleet 3 vuotta yhdessä ja asuneet nyt 2 vuotta yhdessä. Meillä on pienet ongelmamme kuten kaikissa suhteissa, mutta kokonaisuudessaan suhteemme on hyvä ja rakastamme toisiamme. Meillä on paljon yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia, haluamme molemmat lapsia, ostaa/rakentaa tietynlaisen kodin, matkata jossain kohtaa pitemmäksi aikaan tiettyyn kohteeseen.
Meillä on kuitenkin yksi ihan järjetön ongelma. "Seuraava askel" meille olisi naimisiinmeno, mutta emme mitenkään pääse sopuun sukunimestä. Ongelma on siis se, että mies haluaa perheelle hänen sukunimensä. Minulle tämä olisi ok, jos miehen sukunimi olisi kiva, mutta kun se on IHAN HIRVEÄ. En halua tässä sanoa oikeita nimiämme, mutta jotta saatte jotain mielikuvaa, niin miehen sukunimi on tyyliä Plötkönen. Minun sukunimeni on neutraali ja yleinen, tyyliä Lahti tai Mäki.
Olemme käyneet kaikki vaihtoehdot läpi ja tässä lopputulokset:
Vaihtoehto 1. Minä ja mahdolliset tulevat lapset otamme miehen nimen: käy miehelle, ei käy minulle.
2. Mies ja lapset ottavat minun nimeni: käy minulle, ei käy miehelle.
3. Otamme jonkun muun sukunimen, esim. itse keksityn tai jomman kumman suvusta: käy minulle, ei käy miehelle.
4. Pidämme avioliitossa omat nimemme: käy molemmille , mutta ongelmaksi muodostuu lasten nimi. Miehelle käy ainoastaan oma nimensä lapsille, kun taas minä en mitenkään halua paiskata lapsiani niin rumalla nimellä, kun olisi mahdollista antaa neutraali/nättikin nimi.
Eli toisin sanoen miehelle ei käy mikään muu kuin se, että ainakin hän ja lapset ovat Plötjösiä, kun taas minulle kävisi kaikki muut vaihtoehdot paitsi se että lapset (ja minä) joutuisimme olemaan Plötjösiä.
Olemme puhuneet naimisiinmenosta jo vuoden ja aina keskustelu päättyy riitaan tästä nimiasiasta. En voi käsittää mikä ihmeen kunnia-asia miehelle on jatkaa Plötjösen sukua. Jos olisin itse tuon niminen, niin vaihtaisin riemusta kiljuen nimeäni naimisiin mennessä, enkä todellakaan haluaisi omille lapsille sitä. Tämä on aivan järjetön kompastuskivi meille, kaikesta muusta saamme sovittua ja molemmat osaamme joustaa ja tehdä kompromisseja, paitsi tässä asiassa.
Mitä ihmettä tässä voi tehdä? Minusta tuntuu, että yhteinen elämämme on pysähdystilassa, emme pääse eteenpäin, emme naimisiin emmekä voi alkaa yrittää lasta, koska emme kertakaikkiaan pääse yhteisymmärrykseen tästä asiasta. Kumpikaan meistä ei ole valmis joustamaan. Tämä tuntuu niin turhamaiselta ongelmalta, mutta vaikka miten olen yrittänyt miettiä Plötjöstä ja että ei se nyt niin paha, niin se tuntuu vain niin hirveältä antaa omalle lapselle kannettavaksi tuollaista nimeä. Miehen oikea nimi on oikeasti ehkä vielä vähän rumempi kuin Plötjönen, kun nyt mietin.
Mitä ihmettä tässä voi tehdä, mitä te tekisitte?
Kommentit (461)
Sinä pidät oman nimesi ja lapset saavat miehen sukunimen. Sovitte, että lasten täyttäessä 15.v. saavat vaihtaa sukunimensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ongelma on tuo eikä suurempi, otat nimeksi Plötjösen mutta käytät omaasi. Lapset kyllä tottuvat olemaan Plötjösiä.
MIKSI aloittajan pitäisi luopua omasta nimestään? MIKSI aloittajan mies ei luovu omasta nimestään?
Vierailija kirjoitti:
Sinä pidät oman nimesi ja lapset saavat miehen sukunimen. Sovitte, että lasten täyttäessä 15.v. saavat vaihtaa sukunimensä.
Lapset saavat Suomessa äidin sukunimen.
Vierailija kirjoitti:
Olis kannattanut valita mies sukunimen perusteella, niin ei olis tätä ongelmaa.
Heh, mä melkein tein niin. No ei vaan, tapasimme töissä (suuri työpaikka) ja kävimme muutaman kerran treffeillä, Jostain syystä miehen sukunimi ei koskaan tullut puheeksi. Eräillä treffeillä hän sitten kutsui kotiinsa syömään ja näin sukunimen ensimmäistä kertaa asunnon ovessa. Olin hämmästynyt, ja kyselinkin ihmeissäni, että onko TUO sinun nimesi??! Oli nimittäin aika tyylikäs nimi :D
Minulla ja lapsilla on minun (kaunis, vanha) nimeni. Se oli itsestäänselvää jo ihan suhteen alusta asti.
Miehen nimi on ruma. Ei mikään Pösilö, mutta ihan vaan ruma.
Ja vaikka olisi ollut von Vapaaherra, ratkaisuni olisi silti tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta toi sukunimijuttu on asia, jossa miehen ei tarvitse joustaa. Lapset laitetaan isän nimelle. Niin on Suomessakin toimittu satoja vuosia. Eli, se on todella vanha perinne ja tapa.
Nykyään on hyvä, että nainen sen sijaan voi valita minkä sukunimen itselleen ottaa. Silloin kun itse avioiduin vain yhdistelmänimi oli mahdollinen tai miehen sukunimi.
Ap voisi tehdä kompromissin ja pitää oman tyttönimensä mutta laittaa lapset miehen nimelle. Jos nyt ylipäätään haluaa tämän miehen kanssa naimisiin.
Äidin nimelle laittaminen on paljon loogisempaa. Äidistä ei ole ikinä epäilystä, mutta ne Plötjösen lapset saattaa olla oikeasti Lahden, Niemen ja naapurin Virtasen.
Tämä on niin totta. Ja muistaakseni Espanjassa lapsi saakin aina äidin sukunimen juuri tästä syystä.
Mies odottaa että väsytystaistelulla saa sinut lopulta taipumaan kantaasi ja sitten on koko perhe Plötjösiä. Onnea vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selkeästi tämä nimiasia on miehelle erittäin tärkeä asia. Ap:lle nimi ei ole niin tärkeä, kunhan nimi ei ole ruma.
En pidä oman mieheni sukunimestä, joten meillä tehtiin kompromissi. Minä sain pitää oman nimeni, josta pidän, ja lapset saavat miehen sukunimen. Molemmat joustavat, mies olisi halunnut myös minulle saman nimen, ja minä taas pidän omastani joka on myös harvinaisempi, ja mieluummin olisin jatkanut sitä omillekin lapsilleni. Mutta nyt meni näin. En ikinä antaisi tämän olla este suhteelle.
Lue se aloitus. Miehen nimi nimenomaan ON ruma.
Minkälaisia aikuislapsia nykyään on. Tuommoisesta asiasta jäädä jahkaamaan, voi hyvänen aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minun isäni nimi olisi Nännimäinen tai Lerssi tai Kakkinen tai Pölhö tai se Plötjönen, olisin äidilleni erittäin kiitollinen, jos hän olisi pysynyt tiukkana ja antanut minulle oman nimensä. Pitäisin sitä äidinrakkautena. Äidin tulee ajaa lapsensa parasta.
Vierailija kirjoitti:
Selkeästi tämä nimiasia on miehelle erittäin tärkeä asia. Ap:lle nimi ei ole niin tärkeä, kunhan nimi ei ole ruma.
En pidä oman mieheni sukunimestä, joten meillä tehtiin kompromissi. Minä sain pitää oman nimeni, josta pidän, ja lapset saavat miehen sukunimen. Molemmat joustavat, mies olisi halunnut myös minulle saman nimen, ja minä taas pidän omastani joka on myös harvinaisempi, ja mieluummin olisin jatkanut sitä omillekin lapsilleni. Mutta nyt meni näin. En ikinä antaisi tämän olla este suhteelle.
PASKAA SUOLLAT!
Nimiasia on selvästi tärkeämpi aloittajalle, koska hän on tähän asti joustanut suhteessa kaikesta muusta. Mies ei ole joustanut missään.
Ap, ÄLÄ ANNA MIEHELLE PERIKSI TÄSSÄ NIMIASIASSA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen ymmärrettiin, ettei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Tiedän ja ymmärrän tuon, että lapselle tulee äidin sukunimi automaattisesti, ja että ilman äidin suostumusta sitä ei voi vaihtaa. Eli tiedän minulla olevan lopullinen valta nimestä. En vaan haluaisi tilanteen menevän siihen, että käytän tuota valtaa miehen tahtoa vastaan. Kunnioitan miestäni ja haluaisin että pääsisimme tässä johinkin yhteiseen päätökseen minkä molemmat hyväksyvät. Vaikea vaan nähdä tällä hetkellä mikä se voisi olla. Ja lisäksi en usko että alkaisimme edes yrittää lasta ennen kuin olemme saaneet tämän asian päätettyä. Kun kumpikin kuitenkin tietää, että se valinta on edessä kun lapsi syntyy.
Hyvä että kunnioitat miestäsi ja hänen mielipiteitään, mutta sen täytyyhän sen olla molemmin puolista - kuulostaa siltä että mies ei nyt juurikaan kunnioita sinua ja sinun mielipiteitäsi, jos ei voi yhtään joustaa periaatteistaan?
Mielestäni tilanteessanne ei ole kuin yksi mahdollinen ratkaisu joka on kompromissi, eli se että otatte perheenne yhteiseksi sukunimeksi jonkun muun, kuin kummankaan nykyisen.
Siihen miten saat miehesi suostumaan tähän, en osaa neuvoa koska en tunne miestäsi, mutta kaipa hänenkin pitäisi aikuisena ymmärtää että pattitilanteessa pitää pystyä tekemään kompromisseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisin uusi laki sallii kaksiosaisen sukunimen lapselle. Joten pitäkää molemmat omat sukunimenne ja lasten sukunimi on Laine-Plötjönen.
Olisiko tämä toimiva kompromissi?
Vierailija kirjoitti:
Jos minun isäni nimi olisi Nännimäinen tai Lerssi tai Kakkinen tai Pölhö tai se Plötjönen, olisin äidilleni erittäin kiitollinen, jos hän olisi pysynyt tiukkana ja antanut minulle oman nimensä. Pitäisin sitä äidinrakkautena. Äidin tulee ajaa lapsensa parasta.
Juuri näin. Kuka haluaa lapsestaan koulukiusatun nimensä perusteella? Eihän kukaan anna enää etunimiäkään, joissa on pienikin kiusaamisen mahdollisuus. Ollapa sitten aikuisikään asti joku Kakkinen ja ihan vaan isän hauraan egon vuoksi. Pyh.
"Lain mukaan vanhempien yhteisillä alaikäisillä lapsilla täytyy olla sama sukunimi. Jos vanhemmilla siis ei ole yhteistä sukunimeä, ilmoitettavalle lapselle tulee antaa sisaruksensa sukunimi."
Eli lapsille ei voi antaa eri sukunimiä.
Kinkkinen juttu aplla 🤔
Minä pidin jo ekassa avioliitossa oman sukunimeni koska se on harvinainen, tämä siis 26 vuotta sitten.
Nykyisessä liitossa meillä on molemmilla oma sukunimensä ja lapset ovat minun nimellä.
Onneksi ei ole tarvinnut pahemmin kiistellä näistä....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta toi sukunimijuttu on asia, jossa miehen ei tarvitse joustaa. Lapset laitetaan isän nimelle. Niin on Suomessakin toimittu satoja vuosia. Eli, se on todella vanha perinne ja tapa.
Nykyään on hyvä, että nainen sen sijaan voi valita minkä sukunimen itselleen ottaa. Silloin kun itse avioiduin vain yhdistelmänimi oli mahdollinen tai miehen sukunimi.
Ap voisi tehdä kompromissin ja pitää oman tyttönimensä mutta laittaa lapset miehen nimelle. Jos nyt ylipäätään haluaa tämän miehen kanssa naimisiin.
Äidin nimelle laittaminen on paljon loogisempaa. Äidistä ei ole ikinä epäilystä, mutta ne Plötjösen lapset saattaa olla oikeasti Lahden, Niemen ja naapurin Virtasen.
Tämä on niin totta. Ja muistaakseni Espanjassa lapsi saakin aina äidin sukunimen juuri tästä syystä.
Epsanjassa lapset saavat kummankin vanhemman sukunimen. Nainen pitää oman sukunimensä myös avioliitossa.
Oletko kertonut miehellesi että sinun ongelmasi on se että miehen nimi on tajuttoman ruma? Ettei hän kuvittele että ongelma on vain siinä kuka käyttää mitäkin nimeä.
Tunnen monta eronnutta naista, jotka pitävät kynsin hampain miehensä sukunimen, vaikkeivat lapset ole enää kouluikäisiä, vaikka erosta tuohon mieheen on jo yli 30v.- Mutta kun se on kauniimpi nimi kuin mun omani.
Minusta se on tyrmistyttävää!
Ymmärrän kun halutaan kertoa että tämä porukka tässä muodostaa perheen, niin silloin kaikilla on nimi joka heti kertoo ulkouolisille että nuo ovat yhtä.
Yksi nimi= yksi perhe.
Mutta kun tulee ero, niin minusta puolison hienommassa nimessä roikkuminen on lapsellista.
Sun ongelmasi on miehen rumempi nimi. Pieni on ongelma, sillä vaikka sä sen nimen ottaisit niin aina olisit kuiteskin se "Mäki/Lahti/Laakso" sisimmässäsi, juuriltasi.
Minusta lapsi voi vaihtaa nimensä Mäeksi/Lahdeksi/Laaksoksi jos se niin hirveä on, aikuisena jos haluaa.
Minun isäni on adoptoitu, jos eroaisin tuntuisi tyhmältä ottaa nimi johon ei ole mitään verisukulaisuutta (siis tuohon isäni nimeen). Joutuisin ottamaan äitini tyttönimen, sillä aviomieheni nimeä en eron jälkeen pitäisi.
Olisin vaikka Paskiainen, jos voisin kertoa että sukuni esi-isiä löytyy sieltä ja täältä. Mutta en voi mitään tietoa isäni puolelta ei ole. Tyttönimeni on nimi joka on tyhjä, ulkoa annettu ja se on aika kamalaa.
Olen miehesi kannalla, olkoot nimi vaikka Kusinen niin sen voi ylpeästi kantaa ja viestittää maailmalle että tämä melusakki tässä on Kusiaisten klaani.
Alue: Aihe vapaa
Äidin nimelle laittaminen on paljon loogisempaa. Äidistä ei ole ikinä epäilystä, mutta ne Plötjösen lapset saattaa olla oikeasti Lahden, Niemen ja naapurin Virtasen.