Kiista sukunimestä estää naimisiinmenomme ja lapsen yrittämisen

Vierailija kirjoitti:

Lapset kasvavat nimeensä kuten isänsäkin - eli pitävät sitä normaalina. He voivat halutessaan vaihtaa sen ja todennäköisesti ainakin naimisiinmennessään tytöt saattavat vaihtaa (ei tosin siksi etteivät nimestä pidä vaan ihan perinteiden takia). Jos nimi ei miehessä sinua aiemmin haitannut ja olet esitellyt hänet suvullesi miksi haittaisi nytkään?

PS. Avioliitto on kompromisseja. Jos haluat naimisiin, jostain pitää aina tehdä kompromisseja. Kompromissi ei tarkoita sitä että mies aina myötäilee, se vaatii sinultakin yrittämistä.

Miten se mies myötäilee kun määrää kaiken?

Ja kai se mies saa Plötjösenä pysyä. Ei se silti tarkoita että muiden pitää sellaiseksi ruveta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antakaa lapsille yhdistelmäsukunimi. He voivat sitten itse aikanaan tiputtaa Plötjösen pois....

M;ä luulen ettei laki Suomessa salli kaksoisnimiä lapsille. 

Kyllä muuten sallii, se on ihan uus laki.

Vierailija kirjoitti:

Lapset kasvavat nimeensä kuten isänsäkin - eli pitävät sitä normaalina. He voivat halutessaan vaihtaa sen ja todennäköisesti ainakin naimisiinmennessään tytöt saattavat vaihtaa (ei tosin siksi etteivät nimestä pidä vaan ihan perinteiden takia). Jos nimi ei miehessä sinua aiemmin haitannut ja olet esitellyt hänet suvullesi miksi haittaisi nytkään?

PS. Avioliitto on kompromisseja. Jos haluat naimisiin, jostain pitää aina tehdä kompromisseja. Kompromissi ei tarkoita sitä että mies aina myötäilee, se vaatii sinultakin yrittämistä.

Juu, ne lapset tottuvat olemaan kiusattuina ruman nimensä takia, ja vain ja ainoastaan sen vuoksi, että heidän isänsä oli aikoinaan jääräpäinen pösilo. Seköhän se nimi onkin, Pösilö?

Vierailija kirjoitti:

Tämmösen asian takia ehdotetaan eroa? Ette voi olla tosissanne. Asia on saanut ap:n perheessä kohtuuttomat mittasuhteet jos tähän tökkää muuten ihana suhde. Mieti ap oikeasti onko asia niin tärkeä? Sinulla on ihana mies joka haluaa perustaa kanssasi perheen. Annatko kaatua sen nimen vuoksi???

Ap:n miehellä on ihana nainen joka haluaa perustaa perheen tämän kanssa. Antaako mies tämän kaiken kaatua ihan vaan siihen että hän haluaa itsekkäästi naisen vaihtavan nimeään?

Onko mies yhta ehdoton muissakin asioissa?  Mitka ovat perusteet sille, etta han haluaa pitaa niin hanakasti kiinni Plotjosesta? Onko kyseessa johonkin sukulaiseen liittyva kiintymys, vaiko patriarkaalinen asenne, jonka mukaan mies=suku, ja vaimon nimen ottaminen ei ole miehelle kunniaksi? 

Suomessa on ollut historian saatossa paljon nimia, jotka kuulostavat nykyihmisen korvaan epamiellyttavilta. Millaista olisi olla vaikka Karvajalka tai Isomaha? Ei kellaan ole mitaan velvollisuutta jatkaa naiden nimien kayttoa, jos ne eivat omaan korvaan kuulosta hyvalta. 

Mina en ikina ottaisi miehen nimea avioituessani, silla se ei olisi arvomaailmani mukaista. Jos mies tallaista vaatisi, me emme olisi oikeita toisillemme. Mikali kyseessa on sinulle arvokysymys, ala taivu. Omista arvoista ja periaatteista saa pitaa kiinni.  Mies ei voi sanella miten sinun tulee toimia. 

Sinuna tekisin niin, etta pitaisin oman nimeni ja saman antaisin myos lapsille.  Aivan viimeisena vaihtoehtona lapsille yhdistelmanimi. Voivat sitten vartuttuaan paattaa ensimmaisen vaihtoehdon kohdalla, etta vaihtavatko isan nimeen, ja jalkimmaisen kohdalla, etta  tiputtavatko toisen nimen pois. Lapset ovat varmasti isompana kiitollisia, jos nimensa ei ole Plotjonen.

Pidätte omat nimenne ja lapset ovat silloin lähtökohtaisesti äidin nimellä, jos äiti ei toisin päätä.

Jaahas,

Mitä ihmettä tehdä?

Satutäti taas vauhdissa.

Kompromissi: lapselle miehen sukunimi, mutta nainen saa päättää lapsen kaikki etunimet yksin.

Minusta on kyllä pöljää tuossa vaiheessa vängätä lapsen nimestä, kun ei ole vielä edes raskaana. Ehkä käy niin surkeasti, että koko lapsi jää tulematta ja menee vänkytykset hukkaan.

Pidät nyt kiinni siitä mitä itse haluat. Älä alistu sukunimeen jota et halua ja lapsille tulee automaattisesti äidin sukunimi jos ette pääse yhteisymmärrykseen. Jos se ei miehelle kelpaa niin erotkoon ja etsikööt itselleen jonkun joka haluaa alistua.

Minusta toi sukunimijuttu on asia, jossa miehen ei tarvitse joustaa. Lapset laitetaan isän nimelle. Niin on Suomessakin toimittu satoja vuosia. Eli, se on todella vanha perinne ja tapa.

Nykyään on hyvä, että nainen sen sijaan voi valita minkä sukunimen itselleen ottaa. Silloin kun itse avioiduin vain yhdistelmänimi oli mahdollinen tai miehen sukunimi.

Ap voisi tehdä kompromissin ja pitää oman tyttönimensä mutta laittaa lapset miehen nimelle. Jos nyt ylipäätään haluaa tämän miehen kanssa naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Kompromissi: lapselle miehen sukunimi, mutta nainen saa päättää lapsen kaikki etunimet yksin.

Minusta on kyllä pöljää tuossa vaiheessa vängätä lapsen nimestä, kun ei ole vielä edes raskaana. Ehkä käy niin surkeasti, että koko lapsi jää tulematta ja menee vänkytykset hukkaan.

Ja miksiköhän se mahdollinen lapsi pitää laittaa kärsimään jostain helvetin rumasta sukunimestä? Ei tulisi kauppoja.

Ap tässä. Tiedän ja ymmärrän tuon, että lapselle tulee äidin sukunimi automaattisesti, ja että ilman äidin suostumusta sitä ei voi vaihtaa. Eli tiedän minulla olevan lopullinen valta nimestä. En vaan haluaisi tilanteen menevän siihen, että käytän tuota valtaa miehen tahtoa vastaan. Kunnioitan miestäni ja haluaisin että pääsisimme tässä johinkin yhteiseen päätökseen minkä molemmat hyväksyvät. Vaikea vaan nähdä tällä hetkellä mikä se voisi olla. Ja lisäksi en usko että alkaisimme edes yrittää lasta ennen kuin olemme saaneet tämän asian päätettyä. Kun kumpikin kuitenkin tietää, että se valinta on edessä kun lapsi syntyy.

Vierailija kirjoitti:

Tämmösen asian takia ehdotetaan eroa? Ette voi olla tosissanne. Asia on saanut ap:n perheessä kohtuuttomat mittasuhteet jos tähän tökkää muuten ihana suhde. Mieti ap oikeasti onko asia niin tärkeä? Sinulla on ihana mies joka haluaa perustaa kanssasi perheen. Annatko kaatua sen nimen vuoksi???

No ei se kovin ihana mies voi olla jos ei suostu mihinkään muuhun ratkaisuun kuin omaansa. Ei hemmetissä apn tarvitse joustaa.

Pidätte naimisiin mennessä omat nimenne. Jos saatte lapsia, sovitte ETUKÄTEEN, että jos lapsi on tyttö, hän saa sinun sukunimesi ja jos poika niin miehen sukunimen. Tai päinvastoin. Teette kirjallisen sopimuksen.

Jos näin päätätte, älä anna periksi! Voin nimittäin kuvitella, että mies alkaa vastustella, jos lapsen nimeksi onkin tulossa sinun nimesi.

Vierailija kirjoitti:

Minusta toi sukunimijuttu on asia, jossa miehen ei tarvitse joustaa. Lapset laitetaan isän nimelle. Niin on Suomessakin toimittu satoja vuosia. Eli, se on todella vanha perinne ja tapa.

Nykyään on hyvä, että nainen sen sijaan voi valita minkä sukunimen itselleen ottaa. Silloin kun itse avioiduin vain yhdistelmänimi oli mahdollinen tai miehen sukunimi.

Ap voisi tehdä kompromissin ja pitää oman tyttönimensä mutta laittaa lapset miehen nimelle. Jos nyt ylipäätään haluaa tämän miehen kanssa naimisiin.

Ai että ihanko oikeasti olisit ihan vaan miehen egon ja typerien satojen vuosien perinteiden mukaan laittanut lapsellesi sukunimeksi vaikkapa Sikiö, Lerssi, Veripää tai Sikanen? 

Voi jessus.

Vierailija kirjoitti:

Kompromissi: lapselle miehen sukunimi, mutta nainen saa päättää lapsen kaikki etunimet yksin.

Minusta on kyllä pöljää tuossa vaiheessa vängätä lapsen nimestä, kun ei ole vielä edes raskaana. Ehkä käy niin surkeasti, että koko lapsi jää tulematta ja menee vänkytykset hukkaan.

Tottakai asiat keskustellaan etukäteen! Ennen lapsem hankintaa täytyy keskustella nimiasiat, kumpi hoitaa kotona ja kuinka vanhaksi, jnejnejne. Ei niitä voi jättää keskustelematta, hankkia lapsi ja sitten ihmetellä että mites ei päästäkään sopuun.

Olis kannattanut valita mies sukunimen perusteella, niin ei olis tätä ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Pidätte naimisiin mennessä omat nimenne. Jos saatte lapsia, sovitte ETUKÄTEEN, että jos lapsi on tyttö, hän saa sinun sukunimesi ja jos poika niin miehen sukunimen. Tai päinvastoin. Teette kirjallisen sopimuksen.

Jos näin päätätte, älä anna periksi! Voin nimittäin kuvitella, että mies alkaa vastustella, jos lapsen nimeksi onkin tulossa sinun nimesi.

Ei sisaruksilla voi olla eri sukunimiä. Jos siis tulee sekä tyttö että poika.

Minäpä mietin omalle kohdalle. Vaihtoehtona a nykytilanteeni, eli yksinäisenä sohvalla turhautuen nykyiseen vallitsevaan deittikulttuuriin ja vaihtoehto b ap:n tilanne joka vaatisi sen että minusta tulisi sukunimeltään plötjönen.

Ottaisin b vaihtoehdon heittämällä.

Ps. Tiedäthän ap myös sen että miehelle ei tuota vaikeuksia löytää naista joka on avatakatseisempi nimen suhteen. Naisethan ne eron jälkeen tuuppaa jäädä yksin ja päätyvät näihin epämääräisiin fwb kuvioihin joista ei synny mitään vakavaa. Sitten kun facesta stalkkaat vuosien päästä exä-plötjöstä jolla on vaimo ja muutama pikku-plötjönen voit miettiä oliko nimiasia niin tärkeä.

Ja ymmärrän miksi miehelle nimiasia on tärkeä. Onhan se hyvin vanha perinne että lapset kantavat isänsä nimeä. Mies on muutenkin heikommassa asemassa vanhemmuudessaan ja nimi vahvistaa sen että kyllä, nämä on minun lapsiani. Typerää ja primitiivistä juu, mutta minkäs me näille vanhakantasille arvoille voidaan jotka mielessä vaikuttavat.