Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kiista sukunimestä estää naimisiinmenomme ja lapsen yrittämisen
15.06.2021 |
Olemme kolmekymppinen pariskunta. Olemme olleet 3 vuotta yhdessä ja asuneet nyt 2 vuotta yhdessä. Meillä on pienet ongelmamme kuten kaikissa suhteissa, mutta kokonaisuudessaan suhteemme on hyvä ja rakastamme toisiamme. Meillä on paljon yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia, haluamme molemmat lapsia, ostaa/rakentaa tietynlaisen kodin, matkata jossain kohtaa pitemmäksi aikaan tiettyyn kohteeseen.
Meillä on kuitenkin yksi ihan järjetön ongelma. "Seuraava askel" meille olisi naimisiinmeno, mutta emme mitenkään pääse sopuun sukunimestä. Ongelma on siis se, että mies haluaa perheelle hänen sukunimensä. Minulle tämä olisi ok, jos miehen sukunimi olisi kiva, mutta kun se on IHAN HIRVEÄ. En halua tässä sanoa oikeita nimiämme, mutta jotta saatte jotain mielikuvaa, niin miehen sukunimi on tyyliä Plötkönen. Minun sukunimeni on neutraali ja yleinen, tyyliä Lahti tai Mäki.
Olemme käyneet kaikki vaihtoehdot läpi ja tässä lopputulokset:
Vaihtoehto 1. Minä ja mahdolliset tulevat lapset otamme miehen nimen: käy miehelle, ei käy minulle.
2. Mies ja lapset ottavat minun nimeni: käy minulle, ei käy miehelle.
3. Otamme jonkun muun sukunimen, esim. itse keksityn tai jomman kumman suvusta: käy minulle, ei käy miehelle.
4. Pidämme avioliitossa omat nimemme: käy molemmille , mutta ongelmaksi muodostuu lasten nimi. Miehelle käy ainoastaan oma nimensä lapsille, kun taas minä en mitenkään halua paiskata lapsiani niin rumalla nimellä, kun olisi mahdollista antaa neutraali/nättikin nimi.
Eli toisin sanoen miehelle ei käy mikään muu kuin se, että ainakin hän ja lapset ovat Plötjösiä, kun taas minulle kävisi kaikki muut vaihtoehdot paitsi se että lapset (ja minä) joutuisimme olemaan Plötjösiä.
Olemme puhuneet naimisiinmenosta jo vuoden ja aina keskustelu päättyy riitaan tästä nimiasiasta. En voi käsittää mikä ihmeen kunnia-asia miehelle on jatkaa Plötjösen sukua. Jos olisin itse tuon niminen, niin vaihtaisin riemusta kiljuen nimeäni naimisiin mennessä, enkä todellakaan haluaisi omille lapsille sitä. Tämä on aivan järjetön kompastuskivi meille, kaikesta muusta saamme sovittua ja molemmat osaamme joustaa ja tehdä kompromisseja, paitsi tässä asiassa.
Mitä ihmettä tässä voi tehdä? Minusta tuntuu, että yhteinen elämämme on pysähdystilassa, emme pääse eteenpäin, emme naimisiin emmekä voi alkaa yrittää lasta, koska emme kertakaikkiaan pääse yhteisymmärrykseen tästä asiasta. Kumpikaan meistä ei ole valmis joustamaan. Tämä tuntuu niin turhamaiselta ongelmalta, mutta vaikka miten olen yrittänyt miettiä Plötjöstä ja että ei se nyt niin paha, niin se tuntuu vain niin hirveältä antaa omalle lapselle kannettavaksi tuollaista nimeä. Miehen oikea nimi on oikeasti ehkä vielä vähän rumempi kuin Plötjönen, kun nyt mietin.
Mitä ihmettä tässä voi tehdä, mitä te tekisitte?
Kommentit (461)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sanon myös, että älä mene naimisiin, tai jos menet, niin pidät oman sukunimesi. Lapset saavat automaattisesti äidin sukunimen, ja sinulla ei ole velvollisuutta antaa lupaa siihen, että lapsille laitettaisiin miehen sukunimi.
Mutta ihan tosissaan, minä en en menisi naimisiin enkä tekisi lapsia tuon miehen kanssa. Ero kai siinä tulisi.
Sukulaiseni vaihtoivat perheen miehen sukunimen hänen äitinsä tyttönimeen, kun lapset olivat pieniä. Jospa järkiintyy silloin.
Vierailija kirjoitti:
Jos tuohon kysymykseen ei löydy ratkaisua niin miten ajattelitte sitten päättää yhdessä oikeasti vaikeista asioista?
Sivusta, tämä on oikeasti vaikea asia. Eikä vain pariskunnalle itselleen vaan koko Plötjösten suku on mahdollisessa pöyristymisessä potentiaalisesti mukana ja todennäköisesti miehen vanhemmat nyt ainakin, varsinkin jos on ainoa poika. Itselläni on sellaista kokemusta että pidin oman nimen mutta mieheni ei suostunut siihen että lapset olisi minun kauniimmalla harvinaisella nimellä. Miehen nimi kuitenkin ihan ok onneksi, vaikkakin tusinanimi.
Vierailija kirjoitti:
Jos tuohon kysymykseen ei löydy ratkaisua niin miten ajattelitte sitten päättää yhdessä oikeasti vaikeista asioista?
No tämähän se hassua onkin. Meillä on ollut jo tässä kolmen vuoden aikana ihan "oikeitakin ongelmia", jotka objektiivisesti ajatellen ovat paljon isompia ja vaikeampia kuin sukunimi, ja niistä olemme päässeet eteenpäin keskustelemalla ja joustamalla. Tämä nimiasia on ihan ainoa laatuaan, ainoa asia missä kumpikaan ei pysty yhtään joustamaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi myös kuulla kokemuksia muilta, joilla sukunimen valitseminen on ollut ongelma, että miten saitte asian ratkaistua.
Kumpikin pitää oman sukunimensä ja lapset ovat tietenkin äidin sukunimellä.
Etkö ymmärtänyt, että mies ei suostu?
Minä en edes keskustelisi asiasta. Mies voi valita lapselleen sukunimensä heti kun on sellaisen itse synnyttänyt.
Vierailija kirjoitti:
Lapselle tulee syntymän jälkeen äidin sukunimi. Sen tilalle voidaan vaihtaa isän sukunimi, mutta siihen tarvitaan molempien huoltajien suostumus. Eli miehesi ei voi yksin määrätä lapselleen sukunimeä. 18 vuotta täytettyään lapsenne voi ihan itse vaihtaa itselleen isänsä sukunimen, jos haluaa. Eikä hänen tarvitse kysyä siihen lupaa kummaltakaan vanhemmaltaan.
Hyvä pointti, jos noin on. Eli suostu vaan tekemään lapset ennen naimisiin menoa ja jätä sitten sukunimi vaihtamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä nyt sitten etsit miehen, jolla on parempi sukunimi tai joustavampi luonne.
Kyllähän rumankin sukunimen kantajat voivat omasta suvustaan sukuylpeyttä tuntea ja haluta nimen jatkuvan. Ei se ole vain kauniiden nimien omistajien yksinoikeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuohon kysymykseen ei löydy ratkaisua niin miten ajattelitte sitten päättää yhdessä oikeasti vaikeista asioista?
No tämähän se hassua onkin. Meillä on ollut jo tässä kolmen vuoden aikana ihan "oikeitakin ongelmia", jotka objektiivisesti ajatellen ovat paljon isompia ja vaikeampia kuin sukunimi, ja niistä olemme päässeet eteenpäin keskustelemalla ja joustamalla. Tämä nimiasia on ihan ainoa laatuaan, ainoa asia missä kumpikaan ei pysty yhtään joustamaan...
Kumpi teistä on yleensä joutunut joustamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihtakaa kolmas uusi nimi kaikille. Se nykyään mahdollista on.
On myös mahdollista opetella lukemaan, AP sanoi jo aloituksessa suoraan: "3. Otamme jonkun muun sukunimen, esim. itse keksityn tai jomman kumman suvusta: käy minulle, ei käy miehelle."
Mun kaveri ei halua nyt aikuisena isän nimeä, koska isä on väkivaltainen hullu. On nyt äidin nimellä, mutta ei käytä sitäkään, koska äiti on narsisti hullu. Ei siis voi olla ylpeä kummastakaan nimestä. Niinpä hän toimii vain etunimellään. Virallisiin papereihin ym on kuitenkin tietenkin kirjoitettava myös sukunimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikähän tulee olemaan tilanne lasten etunimien kohdalla?
Vinkki: jos mies saa valita lasten sukunimen, pidä huoli, että sinä saat päättää etunimet.
Tämmösen asian takia ehdotetaan eroa? Ette voi olla tosissanne. Asia on saanut ap:n perheessä kohtuuttomat mittasuhteet jos tähän tökkää muuten ihana suhde. Mieti ap oikeasti onko asia niin tärkeä? Sinulla on ihana mies joka haluaa perustaa kanssasi perheen. Annatko kaatua sen nimen vuoksi???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset kasvavat nimeensä kuten isänsäkin - eli pitävät sitä normaalina. He voivat halutessaan vaihtaa sen ja todennäköisesti ainakin naimisiinmennessään tytöt saattavat vaihtaa (ei tosin siksi etteivät nimestä pidä vaan ihan perinteiden takia). Jos nimi ei miehessä sinua aiemmin haitannut ja olet esitellyt hänet suvullesi miksi haittaisi nytkään?
PS. Avioliitto on kompromisseja. Jos haluat naimisiin, jostain pitää aina tehdä kompromisseja. Kompromissi ei tarkoita sitä että mies aina myötäilee, se vaatii sinultakin yrittämistä.
Vierailija kirjoitti:
Älkää menkö naimisiin. Silloin pidätte molemmat omat sukunimenne ja lapset saavat sinun sukunimesi.
Ei aina mene ihan noinkaan.
Meillä lapset saivat nimeni. No, jos mies ei ole valmis naimisiinkaan niin oma vikansa. Anopintekele on selittänyt lapsille että oikeasti heidän nimensä on isänsä nimi, on vaan jotain huijausta tämä. Ja ex on uhkaillut että muuttaa lasten nimen. Mutta eiköhän tuo ole luopunut ajatuksesta kun postissakin nauretaan nimelle ilman ääkkösiä kun tulee lähetys.
Vierailija kirjoitti:
Tämmösen asian takia ehdotetaan eroa? Ette voi olla tosissanne. Asia on saanut ap:n perheessä kohtuuttomat mittasuhteet jos tähän tökkää muuten ihana suhde. Mieti ap oikeasti onko asia niin tärkeä? Sinulla on ihana mies joka haluaa perustaa kanssasi perheen. Annatko kaatua sen nimen vuoksi???
No en helvetissä minäkään ryhtyisi esimerkiksi yllä mainituksi Lerssiksi tai Nännimäiseksi! Mieti nyt itsesi kohdalle! Jos ei mies tässä kohtaa joustaisi, niin mitään avioliittoa ei tulisi! Kyllä se nimi sen verran merkitsee.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Antakaa lapsille yhdistelmäsukunimi. He voivat sitten itse aikanaan tiputtaa Plötjösen pois....
M;ä luulen ettei laki Suomessa salli kaksoisnimiä lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Tämmösen asian takia ehdotetaan eroa? Ette voi olla tosissanne. Asia on saanut ap:n perheessä kohtuuttomat mittasuhteet jos tähän tökkää muuten ihana suhde. Mieti ap oikeasti onko asia niin tärkeä? Sinulla on ihana mies joka haluaa perustaa kanssasi perheen. Annatko kaatua sen nimen vuoksi???
Samat sanat ap:n miehelle.
Alue: Aihe vapaa
Lapselle tulee syntymän jälkeen äidin sukunimi. Sen tilalle voidaan vaihtaa isän sukunimi, mutta siihen tarvitaan molempien huoltajien suostumus. Eli miehesi ei voi yksin määrätä lapselleen sukunimeä. 18 vuotta täytettyään lapsenne voi ihan itse vaihtaa itselleen isänsä sukunimen, jos haluaa. Eikä hänen tarvitse kysyä siihen lupaa kummaltakaan vanhemmaltaan.