Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kiista sukunimestä estää naimisiinmenomme ja lapsen yrittämisen
15.06.2021 |
Olemme kolmekymppinen pariskunta. Olemme olleet 3 vuotta yhdessä ja asuneet nyt 2 vuotta yhdessä. Meillä on pienet ongelmamme kuten kaikissa suhteissa, mutta kokonaisuudessaan suhteemme on hyvä ja rakastamme toisiamme. Meillä on paljon yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia, haluamme molemmat lapsia, ostaa/rakentaa tietynlaisen kodin, matkata jossain kohtaa pitemmäksi aikaan tiettyyn kohteeseen.
Meillä on kuitenkin yksi ihan järjetön ongelma. "Seuraava askel" meille olisi naimisiinmeno, mutta emme mitenkään pääse sopuun sukunimestä. Ongelma on siis se, että mies haluaa perheelle hänen sukunimensä. Minulle tämä olisi ok, jos miehen sukunimi olisi kiva, mutta kun se on IHAN HIRVEÄ. En halua tässä sanoa oikeita nimiämme, mutta jotta saatte jotain mielikuvaa, niin miehen sukunimi on tyyliä Plötkönen. Minun sukunimeni on neutraali ja yleinen, tyyliä Lahti tai Mäki.
Olemme käyneet kaikki vaihtoehdot läpi ja tässä lopputulokset:
Vaihtoehto 1. Minä ja mahdolliset tulevat lapset otamme miehen nimen: käy miehelle, ei käy minulle.
2. Mies ja lapset ottavat minun nimeni: käy minulle, ei käy miehelle.
3. Otamme jonkun muun sukunimen, esim. itse keksityn tai jomman kumman suvusta: käy minulle, ei käy miehelle.
4. Pidämme avioliitossa omat nimemme: käy molemmille , mutta ongelmaksi muodostuu lasten nimi. Miehelle käy ainoastaan oma nimensä lapsille, kun taas minä en mitenkään halua paiskata lapsiani niin rumalla nimellä, kun olisi mahdollista antaa neutraali/nättikin nimi.
Eli toisin sanoen miehelle ei käy mikään muu kuin se, että ainakin hän ja lapset ovat Plötjösiä, kun taas minulle kävisi kaikki muut vaihtoehdot paitsi se että lapset (ja minä) joutuisimme olemaan Plötjösiä.
Olemme puhuneet naimisiinmenosta jo vuoden ja aina keskustelu päättyy riitaan tästä nimiasiasta. En voi käsittää mikä ihmeen kunnia-asia miehelle on jatkaa Plötjösen sukua. Jos olisin itse tuon niminen, niin vaihtaisin riemusta kiljuen nimeäni naimisiin mennessä, enkä todellakaan haluaisi omille lapsille sitä. Tämä on aivan järjetön kompastuskivi meille, kaikesta muusta saamme sovittua ja molemmat osaamme joustaa ja tehdä kompromisseja, paitsi tässä asiassa.
Mitä ihmettä tässä voi tehdä? Minusta tuntuu, että yhteinen elämämme on pysähdystilassa, emme pääse eteenpäin, emme naimisiin emmekä voi alkaa yrittää lasta, koska emme kertakaikkiaan pääse yhteisymmärrykseen tästä asiasta. Kumpikaan meistä ei ole valmis joustamaan. Tämä tuntuu niin turhamaiselta ongelmalta, mutta vaikka miten olen yrittänyt miettiä Plötjöstä ja että ei se nyt niin paha, niin se tuntuu vain niin hirveältä antaa omalle lapselle kannettavaksi tuollaista nimeä. Miehen oikea nimi on oikeasti ehkä vielä vähän rumempi kuin Plötjönen, kun nyt mietin.
Mitä ihmettä tässä voi tehdä, mitä te tekisitte?
Kommentit (461)
Kaksi periksiantamatonta päätynyt yhteen.
Onnea teille elämässänne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa lapsellista. Onpa olevinaan iso ongelma. Parempi, kun kaikki vaan ottaa miehen sukunimen,
se on ainakin perinnettä. Lapsikin varmasti haluaisi isänsä sukunimen.
Tässä tapauksessa vaikuttaa sille, että nainen yrittää saada miestä tossun alle.
Jep. Kukapa lapsi ei haluaisi olla nimeltään vaikkapa Nännimäinen.
No, jo on ongelma. Hulluksi on maailma mennyt. Todella, todella pinnallista.
Miehen sukunimi tietysti kaikille. Perinteisesti mennään, mikä tässä on niin vaikeaa? Jos naiselle ei kelpaa, jääköön vanhaksi piiaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta toi sukunimijuttu on asia, jossa miehen ei tarvitse joustaa. Lapset laitetaan isän nimelle. Niin on Suomessakin toimittu satoja vuosia. Eli, se on todella vanha perinne ja tapa.
Nykyään on hyvä, että nainen sen sijaan voi valita minkä sukunimen itselleen ottaa. Silloin kun itse avioiduin vain yhdistelmänimi oli mahdollinen tai miehen sukunimi.
Ap voisi tehdä kompromissin ja pitää oman tyttönimensä mutta laittaa lapset miehen nimelle. Jos nyt ylipäätään haluaa tämän miehen kanssa naimisiin.
Äidin nimelle laittaminen on paljon loogisempaa. Äidistä ei ole ikinä epäilystä, mutta ne Plötjösen lapset saattaa olla oikeasti Lahden, Niemen ja naapurin Virtasen.
Tämä on niin totta. Ja muistaakseni Espanjassa lapsi saakin aina äidin sukunimen juuri tästä syystä.
Olen luullut, että Espanjassa lapsi saa aina molempien vanhempiensa sukunimen.
Miten se sukunimi käytännössä toimii Espanjassa. Jos äidin sukunimi on Virtanen Korhonen ja isän Niemelä Toivola, niin millä perusteella noista nimistä valitaan ne lapsen sukunimet? Eihän lapsi voi molempien vanhempien molempia sukunimiä ottaa. Vai saako lapsi aina äidiltään sen isoäidin sukukunimen ja isältään isoisän sukunimen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta toi sukunimijuttu on asia, jossa miehen ei tarvitse joustaa. Lapset laitetaan isän nimelle. Niin on Suomessakin toimittu satoja vuosia. Eli, se on todella vanha perinne ja tapa.
Nykyään on hyvä, että nainen sen sijaan voi valita minkä sukunimen itselleen ottaa. Silloin kun itse avioiduin vain yhdistelmänimi oli mahdollinen tai miehen sukunimi.
Ap voisi tehdä kompromissin ja pitää oman tyttönimensä mutta laittaa lapset miehen nimelle. Jos nyt ylipäätään haluaa tämän miehen kanssa naimisiin.
Äidin nimelle laittaminen on paljon loogisempaa. Äidistä ei ole ikinä epäilystä, mutta ne Plötjösen lapset saattaa olla oikeasti Lahden, Niemen ja naapurin Virtasen.
Tämä on niin totta. Ja muistaakseni Espanjassa lapsi saakin aina äidin sukunimen juuri tästä syystä.
Olen luullut, että Espanjassa lapsi saa aina molempien vanhempiensa sukunimen.
Miten se sukunimi käytännössä toimii Espanjassa. Jos äidin sukunimi on Virtanen Korhonen ja isän Niemelä Toivola, niin millä perusteella noista nimistä valitaan ne lapsen sukunimet? Eihän lapsi voi molempien vanhempien molempia sukunimiä ottaa. Vai saako lapsi aina äidiltään sen isoäidin sukukunimen ja isältään isoisän sukunimen?
Toimii juuri niinkuin sanoit viimeisessä lauseessa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta toi sukunimijuttu on asia, jossa miehen ei tarvitse joustaa. Lapset laitetaan isän nimelle. Niin on Suomessakin toimittu satoja vuosia. Eli, se on todella vanha perinne ja tapa.
Nykyään on hyvä, että nainen sen sijaan voi valita minkä sukunimen itselleen ottaa. Silloin kun itse avioiduin vain yhdistelmänimi oli mahdollinen tai miehen sukunimi.
Ap voisi tehdä kompromissin ja pitää oman tyttönimensä mutta laittaa lapset miehen nimelle. Jos nyt ylipäätään haluaa tämän miehen kanssa naimisiin.
Nyt on väärää tietoa. Kyllä muutama sukupolvi sitten sukunimi on määräytynyt sen talon mukaan, missä on asuttu. Esim. mummoni pappa muutti vaimonsa luo asumaan. Siten hänen nimekseen tuli vaimon sukunimi (=talon nimi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta toi sukunimijuttu on asia, jossa miehen ei tarvitse joustaa. Lapset laitetaan isän nimelle. Niin on Suomessakin toimittu satoja vuosia. Eli, se on todella vanha perinne ja tapa.
Nykyään on hyvä, että nainen sen sijaan voi valita minkä sukunimen itselleen ottaa. Silloin kun itse avioiduin vain yhdistelmänimi oli mahdollinen tai miehen sukunimi.
Ap voisi tehdä kompromissin ja pitää oman tyttönimensä mutta laittaa lapset miehen nimelle. Jos nyt ylipäätään haluaa tämän miehen kanssa naimisiin.
Nyt on väärää tietoa. Kyllä muutama sukupolvi sitten sukunimi on määräytynyt sen talon mukaan, missä on asuttu. Esim. mummoni pappa muutti vaimonsa luo asumaan. Siten hänen nimekseen tuli vaimon sukunimi (=talon nimi).
Joo, Länsi-Suomessa tosiaan oli näin että sukunimi tuli talon mukaan. Ei kuitenkaan Itä-Suomessa, jossa on ollut käytössä "varsinaiset" sukunimet.
Pidä pääsi, lapsille sinun nimesi. Nykypäivänä kun tasa-arvoakin jo vähän ymmärretään, pitäisi unohtaa tuollaiset "miehen kunniat" ja miettiä lasten sukunimi siltä kannalta, kumpi tulee olemaan heille edullisempi (=enemmän eduksi). Nätti ja neutraali, positiivisia mielleyhtymiä aiheuttava, vai ruma, ikäviä mielleyhtymiä aiheuttava? Kauneus ei ole katsojan silmässä, mitä tulee tällaisiin tapauksiin kuten Laakso vs. Plötjönen. Ihan kuka vain osaa noista erottaa, kumpi on kiva ja kumpi kamala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen sukunimi tietysti kaikille. Perinteisesti mennään, mikä tässä on niin vaikeaa? Jos naiselle ei kelpaa, jääköön vanhaksi piiaksi.
Voi kuule, kyllä miehiä riittää valittavaksi asti. Kaikki ei ole noin ahdasmielisiä kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Tämmösen asian takia ehdotetaan eroa? Ette voi olla tosissanne. Asia on saanut ap:n perheessä kohtuuttomat mittasuhteet jos tähän tökkää muuten ihana suhde. Mieti ap oikeasti onko asia niin tärkeä? Sinulla on ihana mies joka haluaa perustaa kanssasi perheen. Annatko kaatua sen nimen vuoksi???
Antaako mies? Ap:han on ollut huomattavasti joustavampi, miehelle käy ainoastaan yksi vaihtoehto ja se on vielä se kaikista itsekkäin vaihtoehto. Itse en joustaisi, mies joustakoon tai pidän sitä merkkinä siitä ettei hän lapsia (ainakaan kanssani) halunnutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luokaa oma synteettinen sukunimi vanhojen pohjalta tyyliin: Pökkelö-Niemi tai Niemi-Pökkelö, Nemenpökkelö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidätte omat nimenne ja lapsille molempien sukunimi. Nykyisin mahdollista.
Eikö ihmisillä muita murheita ole kun sukunimi.ei kannata mennä naimisiin jos toisella paska sukunimi.
On se kumma, miten joillekin miehille on niin mielettömän tärkeää se, että lapsilla on nimenomaan miehen sukunimi.
Kun minun miesserkku sai lapsen, sai lapsi serkkuni sukunimen. Sitten lapsen ollessa taapero, hylkäsi serkkuni lapsensa eikä ole nyt nähnyt lastaan 12 vuoteen. Kiva sille lapselle kantaa jotain tuntemattoman idiootin sukunimeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta toi sukunimijuttu on asia, jossa miehen ei tarvitse joustaa. Lapset laitetaan isän nimelle. Niin on Suomessakin toimittu satoja vuosia. Eli, se on todella vanha perinne ja tapa.
Nykyään on hyvä, että nainen sen sijaan voi valita minkä sukunimen itselleen ottaa. Silloin kun itse avioiduin vain yhdistelmänimi oli mahdollinen tai miehen sukunimi.
Ap voisi tehdä kompromissin ja pitää oman tyttönimensä mutta laittaa lapset miehen nimelle. Jos nyt ylipäätään haluaa tämän miehen kanssa naimisiin.
Nyt on väärää tietoa. Kyllä muutama sukupolvi sitten sukunimi on määräytynyt sen talon mukaan, missä on asuttu. Esim. mummoni pappa muutti vaimonsa luo asumaan. Siten hänen nimekseen tuli vaimon sukunimi (=talon nimi).
Suomessa tuli sukunimilaki voimaan vasta 1920-luvulla. Se on totta, että aika moni sai nimen asuinpaikan mukaan, minäkin. Myös lapseni, mutta se on samalla heidän isänsä nimi, koska isän kotipaikalla asutaan.
Tämä on jo vanha ketju, mutta olen itsekin ollut samanlaisessa tilanteessa. Halusimme miehen kanssa naimisiin ja lapsia, mutta kumpikaan ei halunnut toisen nimeä. Miehen suku on vielä sen verran konservatiivista, että sieltäkin tuli aikamoista sosiaalista painetta päätöksentekoon.
Asia oli meillä pöydällä yhteensä 1,5 vuotta. Ei tietenkään aktiivisesti jatkuvasti keskusteluissa, mutta kyllä se aina välillä nousi esiin ja tuntui, ettei sukunimeä saada valittua koskaan.
Itse asetin omalta puoleltani ehdoiksi,että joko
a) otetaan kokonaan uusi, molempia miellyttävä sukunimi (tämä oli jo keksittynä)
b) ei tehdä mitään päätöstä eli molemmat pitävät oman sukunimensä ja lasten sukunimi määräytyy lain mukaan (eli heille tulisi äidin nimi)
Jahkailujen ja jahkailujen jälkeen mies lopulta kävi kertomansa mukaan omassa mielessään pohdinnan siitä, ketä hän oikeasti haluaa kunnioittaa, minua vai oman sukunsa miesten periaatteita.
Päädyimme siis kokonaan uuteen nimeen, josta puoliso on nykyään todella ylpeä. Hänelle on ollut aivan uusi kokemus, että oma sukunimi voi olla niin kaunis, että siitä saa kehuja tuntemattomiltakin.
Olisiko mahdollista, että valitsette jonkun uuden nimen yhteiseksi nimeksi, joka kelpaisi kummallekin? Silloin molemmat vaihtaisivat nimensä. Uuden nimen voi myös keksiä, valinnanvaraa on vaikka kuinka.
Itsellä oli aikoinaan tuo ongelma. Oma nimi karmea, koulussa jatkuva pilkan aihe. En pitänyt miehenkään nimestä. Joten otimme suvusta hyvälle kalskahtavan nimen. Nimenvaihto oli helppo hoitaa viranomaisissakin.
Aikuinenhan yleensä nimensä kestää, mutta lasten tilanne on toinen. Jos lapsi nimen takia joutuu silmätikuksi, se on ehdottoman väärin ja osoittaa vanhemmilta suurta typeryyttä ja itsekkyyttä takertua suvun nimeen. Jatkuva nälviminen ruman nimen takia jättää jälkensä sieluun, varsinkin kun sitä vastaan ei voi puolustautua millään. En sinuna antaisi periksi tuollaiselle miehelle, koska nimi ei ole pelkkä yksityisasia enää siinä vaiheessa kun lapsia tulee.
Omat lapset muuten tykkäävät sukunimestään - eivät olisi todellakaan kelpuuttaneet meidän entisiä nimiä.
Alue: Aihe vapaa
Mitä henkisiä ja taloudellisia riskejä miehellä muka on? Sen lisäksi, että nainen voi kuolla, hormonit voivat saada masennuksen tai jopa psykoosin aikaan, ja nainen kantaa pahimmat taloudelliset seuraukset, naisen äitiyslomat heijastuvat eläkkeeseen asti, ja nainen investoi usein vielä hoitovapaaseenkin, mikä on naiselle erittäin kallista.