Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kiista sukunimestä estää naimisiinmenomme ja lapsen yrittämisen
15.06.2021 |
Olemme kolmekymppinen pariskunta. Olemme olleet 3 vuotta yhdessä ja asuneet nyt 2 vuotta yhdessä. Meillä on pienet ongelmamme kuten kaikissa suhteissa, mutta kokonaisuudessaan suhteemme on hyvä ja rakastamme toisiamme. Meillä on paljon yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia, haluamme molemmat lapsia, ostaa/rakentaa tietynlaisen kodin, matkata jossain kohtaa pitemmäksi aikaan tiettyyn kohteeseen.
Meillä on kuitenkin yksi ihan järjetön ongelma. "Seuraava askel" meille olisi naimisiinmeno, mutta emme mitenkään pääse sopuun sukunimestä. Ongelma on siis se, että mies haluaa perheelle hänen sukunimensä. Minulle tämä olisi ok, jos miehen sukunimi olisi kiva, mutta kun se on IHAN HIRVEÄ. En halua tässä sanoa oikeita nimiämme, mutta jotta saatte jotain mielikuvaa, niin miehen sukunimi on tyyliä Plötkönen. Minun sukunimeni on neutraali ja yleinen, tyyliä Lahti tai Mäki.
Olemme käyneet kaikki vaihtoehdot läpi ja tässä lopputulokset:
Vaihtoehto 1. Minä ja mahdolliset tulevat lapset otamme miehen nimen: käy miehelle, ei käy minulle.
2. Mies ja lapset ottavat minun nimeni: käy minulle, ei käy miehelle.
3. Otamme jonkun muun sukunimen, esim. itse keksityn tai jomman kumman suvusta: käy minulle, ei käy miehelle.
4. Pidämme avioliitossa omat nimemme: käy molemmille , mutta ongelmaksi muodostuu lasten nimi. Miehelle käy ainoastaan oma nimensä lapsille, kun taas minä en mitenkään halua paiskata lapsiani niin rumalla nimellä, kun olisi mahdollista antaa neutraali/nättikin nimi.
Eli toisin sanoen miehelle ei käy mikään muu kuin se, että ainakin hän ja lapset ovat Plötjösiä, kun taas minulle kävisi kaikki muut vaihtoehdot paitsi se että lapset (ja minä) joutuisimme olemaan Plötjösiä.
Olemme puhuneet naimisiinmenosta jo vuoden ja aina keskustelu päättyy riitaan tästä nimiasiasta. En voi käsittää mikä ihmeen kunnia-asia miehelle on jatkaa Plötjösen sukua. Jos olisin itse tuon niminen, niin vaihtaisin riemusta kiljuen nimeäni naimisiin mennessä, enkä todellakaan haluaisi omille lapsille sitä. Tämä on aivan järjetön kompastuskivi meille, kaikesta muusta saamme sovittua ja molemmat osaamme joustaa ja tehdä kompromisseja, paitsi tässä asiassa.
Mitä ihmettä tässä voi tehdä? Minusta tuntuu, että yhteinen elämämme on pysähdystilassa, emme pääse eteenpäin, emme naimisiin emmekä voi alkaa yrittää lasta, koska emme kertakaikkiaan pääse yhteisymmärrykseen tästä asiasta. Kumpikaan meistä ei ole valmis joustamaan. Tämä tuntuu niin turhamaiselta ongelmalta, mutta vaikka miten olen yrittänyt miettiä Plötjöstä ja että ei se nyt niin paha, niin se tuntuu vain niin hirveältä antaa omalle lapselle kannettavaksi tuollaista nimeä. Miehen oikea nimi on oikeasti ehkä vielä vähän rumempi kuin Plötjönen, kun nyt mietin.
Mitä ihmettä tässä voi tehdä, mitä te tekisitte?
Kommentit (461)
Työtoverin mies otti vaimon nimen mero kun oma oli lahtinen. Mies otti vaimon von Adlercreutzin kun oli itse Mönkeröinen. Perhe yhdisti nimet Nietostunturiksi kun mies oli Emil Niettonen ja vaimo Päivi Omatunturi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä jo käy ilmi että nimellä on merkitystä. Joskus suku saatta panna välit poikki kun yksi jatkuvasti vaihtaa nimeään joihinkin isomummujen muinasiin nimiin. Samalla vaihtaa lastensa nimen. Kun kuitenkin on ollut jo 3 kertaa naimisissa eikä yksikään niistä ole ollut aviomiehen nimi, eikä lapsellakaan ole koskaan ollut isän nimeä, eikä kenekään aviopuolison nimeä, saattaa nimilitania herättää uteliausuutta, mikä tätä vaivaa. Tuskin lapsikaan haluaa kantaa uusia nimiä jatkuvasti.. Kaverini imottatui rippikouluun ja vasta silloin hänelle selvisi että hän on avioton lapsi. Oli monia nimiä, joita hän ei tiennyt omakseen.
Meillä ihan sama. Miehellä perus sukunimi, minulla harvinainen ja mielestäni kaunis sukunimi. Menimme kihloihin 10 vuotta sitten mutta emme naimisiin tämän takia. Lapsia ei ole tullut myöskään koska nimiasia ei ole selvä. Mies ei kyllä aktiivisesti näytä lapsia haluavan kun ei suostu ottamaan nimeäni.
Naimisiin mennessä kumpikin pidimme oman nimen. Omani on harvinainen. Miehellä oli ihan perusnätti, mutta hyvin yleinen sukunimi. Lapsille tuli minun nimeni. Emme keskustelleet asiasta etukäteen. Kummallekaan ei ollut tärkeää lasten nimiasia niin he nyt sitten vaan jäivät minun nimelleni. Mutta ah, anoppi veti herneet nekkuun ja syytti minua pirttihirmuksi, joka ei anna laittaa edes lapsia isän nimelle, vaikka niin kuuluu tehdä.
Ei tuossa nyt ollut kuin 1 vaihtoehto, joka edes jotenkin sopii molemmille. Laki tosiaan sanoo, että lapsille tulee äidin sukunimi, jos vanhemmilla on eri nimet.
Nimi on tärkeä osa identiteettiä, joten ei tässä ihan pienestä ole kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa nyt ollut kuin 1 vaihtoehto, joka edes jotenkin sopii molemmille. Laki tosiaan sanoo, että lapsille tulee äidin sukunimi, jos vanhemmilla on eri nimet.
Nimi on tärkeä osa identiteettiä, joten ei tässä ihan pienestä ole kyse.
Vaikka nimi olisikin tärkeä osa identiteettiä, niin eikö se ole ihan yhtä tärkeä riippumatta siitä, kumpi nimi valitaan?
Minun mielestäni kyseessä on iso asia. Jos miehelle kelpaa vain oma sukunimi lapselle niin voi olla, että lapsen synnyttyä hän turvatuu perinteisiin muissakin asioissa, esim vauvan hoito on vain äidin hommaa ja miehen osallistumiseksi riittää työssäkäynti ja vauvan ihailu sopivan välimatkan päästä. Mekin olimme exän kanssa hyvin tasavertaisia ennen lapsia, tosin meilläkin sukunimiasia oli todella tärkeä miehelle. En ajatellut tuolloin, että asiassa olisi enemmän jotain outoa, mutta vähitellen tilanne liukui siihen, ettei mies osallistunut lasten hoitoon eikä tilanne muuttunut mihinkään, vaikka palasin töihin. En tarkoita, että automaattisesti muilla voisi käydä näin , mutta ihan vain varoitukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies jää jotenkin aisankannattajaksi koko jutussa jos lapset eivät saa edes hänen nimeään. Nainen kuitenkin saa synnyttää - hän voi olla varma äitiydestään ja päättää milloin se tapahtuu ja kenen kanssa. Mies ei voi olla isyydestään varma. Sen merkki ja sinetti on ainoastaan nimi.
Ottakaa yhteiseksi sukunimensä miehen äidin tyttönimi. Näin saat anopin tyytyväiseksi ja mies ei oikein voi kieltäytyäkään, kun se on hänen äitinsä nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa yhteiseksi sukunimensä miehen äidin tyttönimi. Näin saat anopin tyytyväiseksi ja mies ei oikein voi kieltäytyäkään, kun se on hänen äitinsä nimi.
No kai siinäkin jotain vikaa on. Ruåtsalainen åå puuttuu tms.
Vierailija kirjoitti:
Mies jää jotenkin aisankannattajaksi koko jutussa jos lapset eivät saa edes hänen nimeään. Nainen kuitenkin saa synnyttää - hän voi olla varma äitiydestään ja päättää milloin se tapahtuu ja kenen kanssa. Mies ei voi olla isyydestään varma. Sen merkki ja sinetti on ainoastaan nimi.
Mitä helvettiä? kyllä se isyys puntaroidaan ihan eri mittareilla, kuin sukunimellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me pidimme omat nimemme. Miehellä outo ja hassun kuuloinen nimi. Saa sen aina tavata esim.puhelimessa ja postia tulee oudoilla väännöksillä. Itsellä kaunis vähän harvinaisempi luontonimi. Lapsilla on minun sukunimeni ja tämä oli miehelle ok. Olen tarjonnut sukunimeäni myös hänelle, mutta ei ole halunnut siihen vaihtaa. Osaa suhtautua nimeensä huumorilla.
Koskaan en voisi ottaa itselleni rumaa nimeä. Pari kaveria ovat vaihtaneet itsensä joksikin ”Kikkaraiseksi” ja ”Ala-mölöksi” enkä vaan voi käsittää, että miksi ihmeessä. Sama kun löisi itseään naamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies jää jotenkin aisankannattajaksi koko jutussa jos lapset eivät saa edes hänen nimeään. Nainen kuitenkin saa synnyttää - hän voi olla varma äitiydestään ja päättää milloin se tapahtuu ja kenen kanssa. Mies ei voi olla isyydestään varma. Sen merkki ja sinetti on ainoastaan nimi.
Näin mäkin sen ajattelen. Ja henk.koht. pidän pirttihirmuina naisia, joiden lapset on omalla nimellä ja miestä aikamoisena tossuna ja vätyksenä.
Ei herätä yhtään arvostusta.
etkö haluakkaan olla rouva hässin sun pässin.
Ymmärrän kyllä täysin tuon stressin. Voimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies jää jotenkin aisankannattajaksi koko jutussa jos lapset eivät saa edes hänen nimeään. Nainen kuitenkin saa synnyttää - hän voi olla varma äitiydestään ja päättää milloin se tapahtuu ja kenen kanssa. Mies ei voi olla isyydestään varma. Sen merkki ja sinetti on ainoastaan nimi.
Mitä helvettiä? kyllä se isyys puntaroidaan ihan eri mittareilla, kuin sukunimellä.
Varmaan niin, mutta ymmärrän joidenkin miesten halun saada antaa oma nimi eteenpäin. Niinhän se näyttää olevan naisillakin?! Ap:n mies on tainnut loukkaantua nimensä haukkumisesta, ja nyt pitää siitä vielä jääräpäisemmin kiinni. Niinhän ap:kin tekee.
Apua, ymmärrän tuskasi Ap! Mulla ei ole neuvoa, ainakaan mitään fiksua koska mä laittaisin ennemmin Lötjösen vaihtoon kun nimeäisin oman lapseni sillä. Siis miten ei suostu vaihtamaan! Ihan käsittämätöntä! Tai antamaan lapsille edes sinun nimesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi myös kuulla kokemuksia muilta, joilla sukunimen valitseminen on ollut ongelma, että miten saitte asian ratkaistua.
Kumpikin pitää oman sukunimensä ja lapset ovat tietenkin äidin sukunimellä.
Kumpikin pitää oman nimensä ja lapset saavat tottakai isänsä sukunimen.
Alue: Aihe vapaa
Hmmm.
Tämä asia on sellainen, kota et näköjään ymmärrä.
Odotas, kun teet vauvan miehen kanssa, jonka sukunimi on Sikanen tai Kivessilta, niin voi olla että mietit mikä nimi kenellekin. Ehkä mietit, ehkä et.
Kyllä te aapee jonkin ratkaisun aikaansaatte.
Miettikää laajemmin. Mä miettisin sen Kiusaamisjutun myös.