Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kiista sukunimestä estää naimisiinmenomme ja lapsen yrittämisen
15.06.2021 |
Olemme kolmekymppinen pariskunta. Olemme olleet 3 vuotta yhdessä ja asuneet nyt 2 vuotta yhdessä. Meillä on pienet ongelmamme kuten kaikissa suhteissa, mutta kokonaisuudessaan suhteemme on hyvä ja rakastamme toisiamme. Meillä on paljon yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia, haluamme molemmat lapsia, ostaa/rakentaa tietynlaisen kodin, matkata jossain kohtaa pitemmäksi aikaan tiettyyn kohteeseen.
Meillä on kuitenkin yksi ihan järjetön ongelma. "Seuraava askel" meille olisi naimisiinmeno, mutta emme mitenkään pääse sopuun sukunimestä. Ongelma on siis se, että mies haluaa perheelle hänen sukunimensä. Minulle tämä olisi ok, jos miehen sukunimi olisi kiva, mutta kun se on IHAN HIRVEÄ. En halua tässä sanoa oikeita nimiämme, mutta jotta saatte jotain mielikuvaa, niin miehen sukunimi on tyyliä Plötkönen. Minun sukunimeni on neutraali ja yleinen, tyyliä Lahti tai Mäki.
Olemme käyneet kaikki vaihtoehdot läpi ja tässä lopputulokset:
Vaihtoehto 1. Minä ja mahdolliset tulevat lapset otamme miehen nimen: käy miehelle, ei käy minulle.
2. Mies ja lapset ottavat minun nimeni: käy minulle, ei käy miehelle.
3. Otamme jonkun muun sukunimen, esim. itse keksityn tai jomman kumman suvusta: käy minulle, ei käy miehelle.
4. Pidämme avioliitossa omat nimemme: käy molemmille , mutta ongelmaksi muodostuu lasten nimi. Miehelle käy ainoastaan oma nimensä lapsille, kun taas minä en mitenkään halua paiskata lapsiani niin rumalla nimellä, kun olisi mahdollista antaa neutraali/nättikin nimi.
Eli toisin sanoen miehelle ei käy mikään muu kuin se, että ainakin hän ja lapset ovat Plötjösiä, kun taas minulle kävisi kaikki muut vaihtoehdot paitsi se että lapset (ja minä) joutuisimme olemaan Plötjösiä.
Olemme puhuneet naimisiinmenosta jo vuoden ja aina keskustelu päättyy riitaan tästä nimiasiasta. En voi käsittää mikä ihmeen kunnia-asia miehelle on jatkaa Plötjösen sukua. Jos olisin itse tuon niminen, niin vaihtaisin riemusta kiljuen nimeäni naimisiin mennessä, enkä todellakaan haluaisi omille lapsille sitä. Tämä on aivan järjetön kompastuskivi meille, kaikesta muusta saamme sovittua ja molemmat osaamme joustaa ja tehdä kompromisseja, paitsi tässä asiassa.
Mitä ihmettä tässä voi tehdä? Minusta tuntuu, että yhteinen elämämme on pysähdystilassa, emme pääse eteenpäin, emme naimisiin emmekä voi alkaa yrittää lasta, koska emme kertakaikkiaan pääse yhteisymmärrykseen tästä asiasta. Kumpikaan meistä ei ole valmis joustamaan. Tämä tuntuu niin turhamaiselta ongelmalta, mutta vaikka miten olen yrittänyt miettiä Plötjöstä ja että ei se nyt niin paha, niin se tuntuu vain niin hirveältä antaa omalle lapselle kannettavaksi tuollaista nimeä. Miehen oikea nimi on oikeasti ehkä vielä vähän rumempi kuin Plötjönen, kun nyt mietin.
Mitä ihmettä tässä voi tehdä, mitä te tekisitte?
Kommentit (461)
Vierailija kirjoitti:
Arvostan ap:n näkemystä, koska itse olen kärsinyt koko ikäni typerästä harvinaisesta etunimestäni, ja sisaruksellani on ihana tavallinen nimi. Isä valitsi nimen minulle ja äiti toiselle lapselle.
Maistraatissa voit onneks vaihtaa sen miksi haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arvostan ap:n näkemystä, koska itse olen kärsinyt koko ikäni typerästä harvinaisesta etunimestäni, ja sisaruksellani on ihana tavallinen nimi. Isä valitsi nimen minulle ja äiti toiselle lapselle.
Täysi-ikäinen henkilö voi vaihtaa etunimensä haluamalleen. Jonkinmoinen maksu siitä toki menee. Monilla on useita etunimiä ja käyttävät kutsumanimenä niistä mieluisinta.
Serkkujen perhe otti vaimon isoisän sukunimen. Toiset serkut, joilla oli alunperin juuri tämä sukunimi vaihtoivat sukunimekseen isoäidin suvun nimen. Nämä vaihdoksen tapahtui vielä samoihin aikoihin ja herätti suvussa keskustelua puoleen jos toiseen. Nyt kaikki on asiaan tottuneet.
Tuo on oikeasti todella pieni ja mitätön ongelma. Ihan oikeasti. Jos ette kumpikaan aio joustaa ollenkaan, niin sitten vastaus on se, että teille ei lapsia tule. Onko oikeasti nimi tärkeämpi kuin lapset? Toisianne ette voi pakottaa vaihtamaan nimeä, mutta jos oikeasti haluatte olla yhdessä ja haluatte lapsia, niin toisen teistä vaan täytyy suostua siihen, että lapset saavat sen toisen osapuolen sukunimen. Monille miehille tuntuu olevan tosi tärkeää, että lapset ovat samannimisiä kuin he itse. Jos ei ole kyse nimestä, joka suurella todennäköisyydellä johtaisi siihen, että lapsia kiusataan sen takia, niin taipuisin ja antaisin lapsille miehen sukunimen. Itse sitten pitäisin omani (tai vaikka Lahti-Plötjönen jos haluaa, jolloin voi käyttää pelkkää Lahtia).
Lapset voivat vaihtaa sukunimensä sitten aikanaan, jos näin haluavat, joten et tuomitse heitä ikuisiksi ajoiksi Plötjösiksi, vaikka nyt siihen suostuisitkin.
Tämä on pieni ja mitätön ongelma, mutta jos ette pääse tästä kompromissiin, niin teillä on todella paljon isompi ja perustavanlaatuisempi ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli aika samankaltainen tilanne. Mies onneksi tiedosti, että minun sukunimeni on huomattavasti kivempi kuin hänen (hänen sukunimellään on ikävä merkitys), joten suostui siihen, että lapsille annetaan minun sukunimeni SILLÄ ehdolla, että naimisiin mennessämme otan kaksoisnimen, koska hän sanoi tuntevansa ulkopuolisuutta, jos hän olisi ainoa, jolla olisi eri sukunimi perheessämme. Suostuin tähän, vaikka inhoan tuota rumaa kaksoissukunimeä. Käytän aina kaikissa epävirallisissa tilanteissa vain sitä omaa sukunimeäni. Uhrasin siis oman nimeni, jotta lapset saisivat kivan sukunimen. Me siis saimme lapset ennen naimisiinmenoa, tämä tuskin olisi ollut mahdollista, jos lapset olisivat syntyneet vasta kun minulla oli jo tuo kaksoissukunimi.
En kyllä sano, että tämä oli mikään ideaaliratkaisu, tunnen ajoittain aikamoista katkeruutta miestä kohtaan omasta rumasta sukunimiyhdistelmästäni.
Vierailija kirjoitti:
En usko että tuolla parisuhteella on tulevaisuutta. Asia ei ole niin yksinkertainen että vain mies olisi itsekäs vaan tuossa tapauksessa kumpikin osapuoli on itsekkäitä. Toimii (vaikkakaan ei kovin reilusti) kyllä silloin jos vastapuoli on joustavampi mutta nyt ei ole kumpikaan.
Jollain muulla pariskunnalla asia olisi ratkennut siten että jompikumpi olisi ilmoittanut jostain toiselle osapuolella tarjottavasta myönnytyksestä mikäli toinen osapuoli suostuu sukunimiehdotukseen. Eli vaimo voi tarjota miehelleen myönnytystä jossain miehelle tärkeässä asiassa jos lapset saavat äitinsä sukunimen tai sitten mies voi tarjota vaimolleen myönnytystä vaimolle tärkeässä asiassa jos lapset saavat isän nimen. Mutta nyt vaikuttaa siltä että kumpikin haluaa vain oman kantansa läpi tässä ja melko varmasti ihan kaikessa muussakin.
Toki voi käydä niinkin ettei niitä lapsia tule ollenkaan. Mitäs sitten noiden myönnytysten kanssa? Sanoisin ettei mitään sillä myönnytys on sovittu ja pysyy voimassa vaikka lapsia ei tulisikaan ja sukunimioptiota ei lunastettaisikaan.
Perusteletko vielä, miten molemmat ovat tässä itsekkäitä ja joustamattomia. Ap:han on ehdottanut miehelle useita vaihtoehtoja, myös sellaisen jossa hän tulee vastaan enemmän kuin puoliväliin (valitaan miehen suvusta jokin toinen sukunimi) ja perustaa mielipiteensä lasten parhaalle. Mies sen sijaan suostuu vain yhteen vaihtoehtoon eikä ole valmis tulemaan asiassa lainkaan vastaan tai etsimään vaihtoehtoa, joka miellyttäisi molempia osapuolia. Hän perustaa oman mielipiteensä omalle miehiselle kunnialleen/egolleen. Miten ap on itsekäs ja joustamaton?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi myös kuulla kokemuksia muilta, joilla sukunimen valitseminen on ollut ongelma, että miten saitte asian ratkaistua.
Ei saatu ja koko ongelma kertoi niin paljon muutakin miehen arvomaailmasta, että onneksi en taipunut. Olen itse tyyliin Gordejeff ja mies oli Pulkkinen, joten voitte kuvitella miksi en halunnut vaihtaa nimeä. Mies muutenkin loukkaantui ja murjotti aiheesta ihan liioitellun paljon, vaikka ehtoni olivat selvät. Etunimeni yhdistettynä Pulkkiseen sai minut vaikuttamaan ihan joltain tuontivaimolta venäjältä, joten ei kiitos. Hän myös suuttui kun ilmotin, että haluan avioehdon, en luovuta hänelle pankkitunnuksiani ja asuinpaikka valitaan molempien työpaikkojen mukaan. Ero tuli ja olen onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on oikeasti todella pieni ja mitätön ongelma. Ihan oikeasti. Jos ette kumpikaan aio joustaa ollenkaan, niin sitten vastaus on se, että teille ei lapsia tule. Onko oikeasti nimi tärkeämpi kuin lapset? Toisianne ette voi pakottaa vaihtamaan nimeä, mutta jos oikeasti haluatte olla yhdessä ja haluatte lapsia, niin toisen teistä vaan täytyy suostua siihen, että lapset saavat sen toisen osapuolen sukunimen. Monille miehille tuntuu olevan tosi tärkeää, että lapset ovat samannimisiä kuin he itse. Jos ei ole kyse nimestä, joka suurella todennäköisyydellä johtaisi siihen, että lapsia kiusataan sen takia, niin taipuisin ja antaisin lapsille miehen sukunimen. Itse sitten pitäisin omani (tai vaikka Lahti-Plötjönen jos haluaa, jolloin voi käyttää pelkkää Lahtia).
Lapset voivat vaihtaa sukunimensä sitten aikanaan, jos näin haluavat, joten et tuomitse heitä ikuisiksi ajoiksi Plötjösiksi, vaikka nyt siihen suostuisitkin.
Tämä on pieni ja mitätön ongelma, mutta jos ette pääse tästä kompromissiin, niin teillä on todella paljon isompi ja perustavanlaatuisempi ongelma.
Et ole tosissasi, että naisen pitää taipua vain siksi, että mies niin sanelee. Tämä on typerintä mitä olen hetkeen palstalta lukenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sukunimi käytännössä vaikuttaa? Ei se naamakerrointakaan aina korreloi.
Sovinnon ja kompromissin nimessä he voisivat ottaa uuden molempia miellyttävän nimen. "Kyrpiö" on sointuva ja helposti pidettävä sukunimi ja se kestää sukupolvien ajan sopivana. Irma ja Jorma Kyrpiö lapsineen. Kuulostaa jopa hieman aateliselta, olematta kuitenkaan pröystäilevä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sovinnon ja kompromissin nimessä he voisivat ottaa uuden molempia miellyttävän nimen. "Kyrpiö" on sointuva ja helposti pidettävä sukunimi ja se kestää sukupolvien ajan sopivana. Irma ja Jorma Kyrpiö lapsineen. Kuulostaa jopa hieman aateliselta, olematta kuitenkaan pröystäilevä.
Sama Plötjösen ajatusmaailma silti on, turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidätte avioliitossa omat nimenne. Eikös lapselle tule automaattisesti äidin sukunimi ellei toisin mainita? Ja riitatilanteissa lapselle annetaan aina naisen sukunimi jos oikeuteteen asti jaksetaan viedä asiaa. Eli menkää naimisiin ja tehkää lapsi, mies ei mahda lapsen tultua mitään sille, jos päätät antaa oman sukunimesi lapsellesi.
Siis lapsesta täytetään paperi maistraattiin. Paperissa ilmoitetaan lapsen nimet. Paperi allekirjoitetaan ja lähetetään maistraattiin. Ei ole mitään lakia että jätänpä sukunimen kohdalle aukon, niin maistraatti sitten laittaa siihen äidin sukunimen automaattisesti. Mistä te ihan oikeasti revitte näitä juttujanne?
Nyt en varmaksi tietenkään tiedä onko laki ehtinyt muuttua, mutta v2000 vielä oli niin, että kun meni sairaalaan synnyttämään, lapsi automaattisesti tuli äidin sukunimelle. Se piti sitten korjata muistaakseni niin, että täytettiin sairaalassa joku liplappunen? Vai olisiko ollut vasta nimen annon yhteydessä maistraattiin??
(Olisiko tässä taustalla se, että se lapsen äiti nyt aina on suht varma...?)Juuri näin menee lainkin mukaan. Lapsi saa aina äidin nimen ja pitää ilmoittaa erikseen, jos haluaakin nimeksi jotain muuta.
Ja pienenä hauskana yksityiskohtana. Jos vanhemmat eivät pääsisi etunimistä yhteisymmärrykseen tai ilmoittaisi nimiä, lopulta maistraatti päättäisi lapselle nimet. Oikeasti kyllä ensin kyselevät perään aika pitkään ja moneen kertaan, mutta lapsi ei jäisi ilman nimeä, jos vanhemmat eivät saisi aikaiseksi lapselle nimeä. En tiedä onko tätä oikeasti koskaan käytetty, tuskin ainakaan montaa kertaa, mutta kyllä, se maistraatti antaa lapselle lopulta nimet, jos "laput jättää tyhjiksi".
Maistraatista tulee laput kotiin, joihin täytetään sekä etunimet että sukunimi. Paperi ei tule valmiina niin ett äsiinä on etunimen kohdalla tyhjä osa, ja sukunimi on äidin sukunimi, vaan paperissa ei ole nimien kohdalla mitään, vanhempien pitää se koko nimi itse siihen kirjoittaa. Siihen asti lapsi on vain sairaalan papereissa, tyttö/poikavauva pohjonen, joka on lähetetty maistraattiin tiedoksi, että uusi kansalainen on syntynynt. Eli sukunimi pitää ihan samalla tavalla ilmoittaa sillä samalla lapulla maistraattiin kuin etunimikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tyytyväinen isäni nimeen, vaikka harmittaa hieman että äidin suvun puolelta heidän nimensä on sammumassa. Tosin ei se taida mikään erityisharvinainen olla, tyyliin "Lehto". Toisaalta isäni nimi on isoäidiltä kun heillä oli aikoinaan lähes sama nimi.
Ei nimi naista pahenna ellei nainen nimeä.
Mulla on kaveri, joka oli lähes samassa tilanteessa. En kyllä tiedä, tuliko heille konfliktia asiasta, mutta siis miehellä on kaverini mielestä hirveä sukunimi. No okei, on se yleisestikin todella ruma nimi, ei vain kaverini mielestä, vaan varmasti ihan kaikkien mielestä se ei ole mikään ideaali sukunimi. Kun he menivät naimisiin, kaverini piti oman sukunimensä ja mies omansa. Nyt heillä on kaksi tyttöä, joilla on tuo isän ruma nimi. Kaverini yritti etunimivalinnoilla "peittää" rumaa sukunimeä, mutta mielestäni yritys epäonnistui ja sukunimi vain korostuu etunimikikkailuilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi myös kuulla kokemuksia muilta, joilla sukunimen valitseminen on ollut ongelma, että miten saitte asian ratkaistua.
Ei saatu ja koko ongelma kertoi niin paljon muutakin miehen arvomaailmasta, että onneksi en taipunut. Olen itse tyyliin Gordejeff ja mies oli Pulkkinen, joten voitte kuvitella miksi en halunnut vaihtaa nimeä. Mies muutenkin loukkaantui ja murjotti aiheesta ihan liioitellun paljon, vaikka ehtoni olivat selvät. Etunimeni yhdistettynä Pulkkiseen sai minut vaikuttamaan ihan joltain tuontivaimolta venäjältä, joten ei kiitos. Hän myös suuttui kun ilmotin, että haluan avioehdon, en luovuta hänelle pankkitunnuksiani ja asuinpaikka valitaan molempien työpaikkojen mukaan. Ero tuli ja olen onnellinen.
Minä kyllä vaihtaisin lennossa Gordejeffin Pulkkiseen! Sukunimikö ei saa sinua vaikuttamaan tuontivaimolta Venäjältä?
Millaset arvot on miehellä, jolle oman (kamalan) sukunimen tyrkyttäminen perheelle on noin tärkeää. Pahoittelut, mutta kuulostaa patriarkaattiselta idiootilta.
Nykyisin moni mies/pariskunta päätyy siihen, että ottavat naisen sukunimen. Tai ottavat peräti jokin suvussa eläneen sukunimen. Isovanhemman jne.. Pitää olla valmis muutoksiin, eikä junnautua perinteisiin tapoihin. Puhukaa ja miettikää olisko ehdottamani vaihtoehdot mahdollisia.
Itse kyllä päätyisin täysin vieraaseen tai suvussa olleen sukunimeen, jos miehen sukunimi olisi kauhea. Vaikkapa Kakkinen tms... Tunsin aikoinaan tuonnimisen. Muuttivat sitten muuksi.
Alue: Aihe vapaa
Arvostan ap:n näkemystä, koska itse olen kärsinyt koko ikäni typerästä harvinaisesta etunimestäni, ja sisaruksellani on ihana tavallinen nimi. Isä valitsi nimen minulle ja äiti toiselle lapselle.