Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kiista sukunimestä estää naimisiinmenomme ja lapsen yrittämisen
15.06.2021 |
Olemme kolmekymppinen pariskunta. Olemme olleet 3 vuotta yhdessä ja asuneet nyt 2 vuotta yhdessä. Meillä on pienet ongelmamme kuten kaikissa suhteissa, mutta kokonaisuudessaan suhteemme on hyvä ja rakastamme toisiamme. Meillä on paljon yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia, haluamme molemmat lapsia, ostaa/rakentaa tietynlaisen kodin, matkata jossain kohtaa pitemmäksi aikaan tiettyyn kohteeseen.
Meillä on kuitenkin yksi ihan järjetön ongelma. "Seuraava askel" meille olisi naimisiinmeno, mutta emme mitenkään pääse sopuun sukunimestä. Ongelma on siis se, että mies haluaa perheelle hänen sukunimensä. Minulle tämä olisi ok, jos miehen sukunimi olisi kiva, mutta kun se on IHAN HIRVEÄ. En halua tässä sanoa oikeita nimiämme, mutta jotta saatte jotain mielikuvaa, niin miehen sukunimi on tyyliä Plötkönen. Minun sukunimeni on neutraali ja yleinen, tyyliä Lahti tai Mäki.
Olemme käyneet kaikki vaihtoehdot läpi ja tässä lopputulokset:
Vaihtoehto 1. Minä ja mahdolliset tulevat lapset otamme miehen nimen: käy miehelle, ei käy minulle.
2. Mies ja lapset ottavat minun nimeni: käy minulle, ei käy miehelle.
3. Otamme jonkun muun sukunimen, esim. itse keksityn tai jomman kumman suvusta: käy minulle, ei käy miehelle.
4. Pidämme avioliitossa omat nimemme: käy molemmille , mutta ongelmaksi muodostuu lasten nimi. Miehelle käy ainoastaan oma nimensä lapsille, kun taas minä en mitenkään halua paiskata lapsiani niin rumalla nimellä, kun olisi mahdollista antaa neutraali/nättikin nimi.
Eli toisin sanoen miehelle ei käy mikään muu kuin se, että ainakin hän ja lapset ovat Plötjösiä, kun taas minulle kävisi kaikki muut vaihtoehdot paitsi se että lapset (ja minä) joutuisimme olemaan Plötjösiä.
Olemme puhuneet naimisiinmenosta jo vuoden ja aina keskustelu päättyy riitaan tästä nimiasiasta. En voi käsittää mikä ihmeen kunnia-asia miehelle on jatkaa Plötjösen sukua. Jos olisin itse tuon niminen, niin vaihtaisin riemusta kiljuen nimeäni naimisiin mennessä, enkä todellakaan haluaisi omille lapsille sitä. Tämä on aivan järjetön kompastuskivi meille, kaikesta muusta saamme sovittua ja molemmat osaamme joustaa ja tehdä kompromisseja, paitsi tässä asiassa.
Mitä ihmettä tässä voi tehdä? Minusta tuntuu, että yhteinen elämämme on pysähdystilassa, emme pääse eteenpäin, emme naimisiin emmekä voi alkaa yrittää lasta, koska emme kertakaikkiaan pääse yhteisymmärrykseen tästä asiasta. Kumpikaan meistä ei ole valmis joustamaan. Tämä tuntuu niin turhamaiselta ongelmalta, mutta vaikka miten olen yrittänyt miettiä Plötjöstä ja että ei se nyt niin paha, niin se tuntuu vain niin hirveältä antaa omalle lapselle kannettavaksi tuollaista nimeä. Miehen oikea nimi on oikeasti ehkä vielä vähän rumempi kuin Plötjönen, kun nyt mietin.
Mitä ihmettä tässä voi tehdä, mitä te tekisitte?
Kommentit (461)
No, mun ystäväni sukunimi oli Puuperä lapsena. Vaihtoi sen heti kun pystyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidätkö aapee oman nimesi naimisiin mennessä?
Älkää menkö naimisiin. Lapsille sukunimeksi Lahti-Plösönen, problem solved.
Vierailija kirjoitti:
En usko että tuolla parisuhteella on tulevaisuutta. Asia ei ole niin yksinkertainen että vain mies olisi itsekäs vaan tuossa tapauksessa kumpikin osapuoli on itsekkäitä. Toimii (vaikkakaan ei kovin reilusti) kyllä silloin jos vastapuoli on joustavampi mutta nyt ei ole kumpikaan.
Jollain muulla pariskunnalla asia olisi ratkennut siten että jompikumpi olisi ilmoittanut jostain toiselle osapuolella tarjottavasta myönnytyksestä mikäli toinen osapuoli suostuu sukunimiehdotukseen. Eli vaimo voi tarjota miehelleen myönnytystä jossain miehelle tärkeässä asiassa jos lapset saavat äitinsä sukunimen tai sitten mies voi tarjota vaimolleen myönnytystä vaimolle tärkeässä asiassa jos lapset saavat isän nimen. Mutta nyt vaikuttaa siltä että kumpikin haluaa vain oman kantansa läpi tässä ja melko varmasti ihan kaikessa muussakin.
Toki voi käydä niinkin ettei niitä lapsia tule ollenkaan. Mitäs sitten noiden myönnytysten kanssa? Sanoisin ettei mitään sillä myönnytys on sovittu ja pysyy voimassa vaikka lapsia ei tulisikaan ja sukunimioptiota ei lunastettaisikaan.
Tässä sukunimiasiassa kannattaa miettiä mikä on lapsille hyväksi tulevaisuudessa eikä sitä, että toisen vanhemman toiveisiin myönnytään. Mitä jos mies haluaa kimppakivaa tai uuden auton ennen kuin hän suostuu siihen, että lapset saavat äitinsä sukunimen? Kiva tarina kerrottavaksi, kun lapsi myöhemmin kysyy, miten päädyitte antamaan hänelle just sen sukunimen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidätte avioliitossa omat nimenne. Eikös lapselle tule automaattisesti äidin sukunimi ellei toisin mainita? Ja riitatilanteissa lapselle annetaan aina naisen sukunimi jos oikeuteteen asti jaksetaan viedä asiaa. Eli menkää naimisiin ja tehkää lapsi, mies ei mahda lapsen tultua mitään sille, jos päätät antaa oman sukunimesi lapsellesi.
Siis lapsesta täytetään paperi maistraattiin. Paperissa ilmoitetaan lapsen nimet. Paperi allekirjoitetaan ja lähetetään maistraattiin. Ei ole mitään lakia että jätänpä sukunimen kohdalle aukon, niin maistraatti sitten laittaa siihen äidin sukunimen automaattisesti. Mistä te ihan oikeasti revitte näitä juttujanne?
Nimilain mukaan lapsi saa äidin sukunimen ellei molemmat vanhemmat toisin päätä. Jos äiti ei halua vaihtaa lapsen nimeä isän nimeen, tälle jää äidin nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdistelmänimi. Lapsille ja sinulle.
Olet siis virallisesti Mäki-Plötjönen mutta käytät pelkkää Mäkeä. Mulla on useitakin tuttuja sekä työkavereita, suomalaisia ja ulkkiksia, jotka on virallisesti kaksinimisiä mutta käyttävät ainoastaan toista. Ja se toinen voi olla joko oma tai puolison nimi.
Lapsetkin ovat Mäki-Plötjösiä. Kun ovat tarpeekis vanhoja, voivat itse vaihtaa nimensä jos haluavat. Ehkä eivät halua. Joku voi naimisiin mentyään olla Mäki-Plötjönen-Virtanen.
Ei tuollaista suhdetta kannata jatkaa jos tästäkin asiakasta kinastellaan. Noin vähän aikaa yhdessäkin vielä.
Ehdottaisin, että eroatte ja nyt kunno sinkkukesä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, mun ystäväni sukunimi oli Puuperä lapsena. Vaihtoi sen heti kun pystyi.
Mun kaverilla nimi oli Pihanperä joten lempinimi oli vessa - arvaa ottiko toisen nimen heti kun pystyi.?
Vierailija kirjoitti:
Toimii (vaikkakaan ei kovin reilusti) kyllä silloin jos vastapuoli on joustavampi mutta nyt ei ole kumpikaan.
Jollain muulla pariskunnalla asia olisi ratkennut siten että jompikumpi olisi ilmoittanut jostain myönnytyksestä.
Ei toimi jos on epäreilua. Voihan niin elää, tiettyyn rajaan asti, mutta ei se toimivaa ole, jos toinen aina joustaa, eikä sillä tule elämänikäistä HYVÄÄ liittoa.
Ja tuollaiset kuin tuo mies eivät ole niitä jotka tarjoavat myönnytyksiä mistään itselleen tärkeästä tylevaisuudessakaan, tai sitten tarjoavat ensin, kun se ei ole ajankohtaista, mutta perääntyvät ja painostavat sitten, kun se realisoituisi.
Nämä on niitä jotka sanoo haluavansa paljon lapsia, mutta kun niiden aika tulee, eivät ole kuulevinaan. Tai suostuvat hankkimaan vain sellaisen asunnon jota he haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä helikopterivanhemmuuden alku tässä. Nimi ei ketään pahenna, jos lapsi on kiusattava tapaus, niin sitä kiusataan mistä tahansa syystä tai jopa ilman syytä. Sellaisessa tilanteessa opettaisin lapsen antamaan takaisin samalla mitalla ja vähän päällekin. Kiusaaminen loppuu kun uhri laittaa monoa nivusiin ja nyrkkiä silmään.
Miten niin tietysti lapset äidin sukunimelle?
Seksististä rasismia.
Lapset ovat molempien vanhempien. Äitejä suositaan niin monessa asiassa lasten suhteen, että edes sukunimen pitää olla miehen sukunimen mukainen.
Sitten kun avioerolasten lähivanhemmuus jakaantuu suunnilleen 50/50, voidaan keskustella lapselle vapaasti jomman kumman vanhemman sukunimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko että tuolla parisuhteella on tulevaisuutta. Asia ei ole niin yksinkertainen että vain mies olisi itsekäs vaan tuossa tapauksessa kumpikin osapuoli on itsekkäitä. Toimii (vaikkakaan ei kovin reilusti) kyllä silloin jos vastapuoli on joustavampi mutta nyt ei ole kumpikaan.
Jollain muulla pariskunnalla asia olisi ratkennut siten että jompikumpi olisi ilmoittanut jostain toiselle osapuolella tarjottavasta myönnytyksestä mikäli toinen osapuoli suostuu sukunimiehdotukseen. Eli vaimo voi tarjota miehelleen myönnytystä jossain miehelle tärkeässä asiassa jos lapset saavat äitinsä sukunimen tai sitten mies voi tarjota vaimolleen myönnytystä vaimolle tärkeässä asiassa jos lapset saavat isän nimen. Mutta nyt vaikuttaa siltä että kumpikin haluaa vain oman kantansa läpi tässä ja melko varmasti ihan kaikessa muussakin.
Toki voi käydä niinkin ettei niitä lapsia tule ollenkaan. Mitäs sitten noiden myönnytysten kanssa? Sanoisin ettei mitään sillä myönnytys on sovittu ja pysyy voimassa vaikka lapsia ei tulisikaan ja sukunimioptiota ei lunastettaisikaan.
AP on valmis keksimään uuden yhteisen sukunimen tai suostuu siihen että kumpikin pitää oman nimensä. Miehelle ei käy mutta kään ratkaisu. Mielestäni sovelias ratkaisu on pistää mies vaihtoon. Ihmisen ei tarvitse ottaa nimeä, jota ei halua.
Tasa-arvoa lapsiasioihin kirjoitti:
Miten niin tietysti lapset äidin sukunimelle?
Seksististä rasismia.
Lapset ovat molempien vanhempien. Äitejä suositaan niin monessa asiassa lasten suhteen, että edes sukunimen pitää olla miehen sukunimen mukainen.
Sitten kun avioerolasten lähivanhemmuus jakaantuu suunnilleen 50/50, voidaan keskustella lapselle vapaasti jomman kumman vanhemman sukunimi.
Toivottavasti sinä olet sitä mieltä, että isien pitää hoitaa lastaan heti syntymän jälkeen vaikka se on lähinnä vaipanvaihtoa, huutavan lapsen kanniskelua, kylvetystä ja yöheräilyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olis kannattanut valita mies sukunimen perusteella, niin ei olis tätä ongelmaa.
Heh, mä melkein tein niin. No ei vaan, tapasimme töissä (suuri työpaikka) ja kävimme muutaman kerran treffeillä, Jostain syystä miehen sukunimi ei koskaan tullut puheeksi. Eräillä treffeillä hän sitten kutsui kotiinsa syömään ja näin sukunimen ensimmäistä kertaa asunnon ovessa. Olin hämmästynyt, ja kyselinkin ihmeissäni, että onko TUO sinun nimesi??! Oli nimittäin aika tyylikäs nimi :D
Oliko von Thermann vai peräti Ranta-Aho?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidätte avioliitossa omat nimenne. Eikös lapselle tule automaattisesti äidin sukunimi ellei toisin mainita? Ja riitatilanteissa lapselle annetaan aina naisen sukunimi jos oikeuteteen asti jaksetaan viedä asiaa. Eli menkää naimisiin ja tehkää lapsi, mies ei mahda lapsen tultua mitään sille, jos päätät antaa oman sukunimesi lapsellesi.
Siis lapsesta täytetään paperi maistraattiin. Paperissa ilmoitetaan lapsen nimet. Paperi allekirjoitetaan ja lähetetään maistraattiin. Ei ole mitään lakia että jätänpä sukunimen kohdalle aukon, niin maistraatti sitten laittaa siihen äidin sukunimen automaattisesti. Mistä te ihan oikeasti revitte näitä juttujanne?
Nyt en varmaksi tietenkään tiedä onko laki ehtinyt muuttua, mutta v2000 vielä oli niin, että kun meni sairaalaan synnyttämään, lapsi automaattisesti tuli äidin sukunimelle. Se piti sitten korjata muistaakseni niin, että täytettiin sairaalassa joku liplappunen? Vai olisiko ollut vasta nimen annon yhteydessä maistraattiin??
(Olisiko tässä taustalla se, että se lapsen äiti nyt aina on suht varma...?)
Juuri näin menee lainkin mukaan. Lapsi saa aina äidin nimen ja pitää ilmoittaa erikseen, jos haluaakin nimeksi jotain muuta.
Ja pienenä hauskana yksityiskohtana. Jos vanhemmat eivät pääsisi etunimistä yhteisymmärrykseen tai ilmoittaisi nimiä, lopulta maistraatti päättäisi lapselle nimet. Oikeasti kyllä ensin kyselevät perään aika pitkään ja moneen kertaan, mutta lapsi ei jäisi ilman nimeä, jos vanhemmat eivät saisi aikaiseksi lapselle nimeä. En tiedä onko tätä oikeasti koskaan käytetty, tuskin ainakaan montaa kertaa, mutta kyllä, se maistraatti antaa lapselle lopulta nimet, jos "laput jättää tyhjiksi".
Älkää menkö naimisiin ollenkaan. Olette molemmat niin jyrkkiä ja joustamattomia, että ero tulee joka tapauksessa kuitenkin.
Jos ette nimiasiaa saa sovinnossa sovittua edes nyt alussa rakastuneena, niin miten saisitte mitään sovittua sitten kun tunteenne ovat tasaantuneet ja laimentuneetkin?
Onko nimi jotenkin maskuliininen? Voisitte nimetä lapsenne hauskasti, tyyliin Aimo Sonninen, Janus Plötkönen. :D
Mitä-ihmettä novellisti täti taas...
Vierailija kirjoitti:
Älkää menkö naimisiin ollenkaan. Olette molemmat niin jyrkkiä ja joustamattomia, että ero tulee joka tapauksessa kuitenkin.
Jos ette nimiasiaa saa sovinnossa sovittua edes nyt alussa rakastuneena, niin miten saisitte mitään sovittua sitten kun tunteenne ovat tasaantuneet ja laimentuneetkin?
Sitten lasten nimen voisi valita ihan järkipohjalta eikä noin tunteiden viemänä, mitä mies nyt yrittää.
Alue: Aihe vapaa
Hankkikaa nyt ensin se lapsi.
Jos ei tarvi riidellä nimestä laisinkaan.