Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kiista sukunimestä estää naimisiinmenomme ja lapsen yrittämisen
15.06.2021 |
Olemme kolmekymppinen pariskunta. Olemme olleet 3 vuotta yhdessä ja asuneet nyt 2 vuotta yhdessä. Meillä on pienet ongelmamme kuten kaikissa suhteissa, mutta kokonaisuudessaan suhteemme on hyvä ja rakastamme toisiamme. Meillä on paljon yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia, haluamme molemmat lapsia, ostaa/rakentaa tietynlaisen kodin, matkata jossain kohtaa pitemmäksi aikaan tiettyyn kohteeseen.
Meillä on kuitenkin yksi ihan järjetön ongelma. "Seuraava askel" meille olisi naimisiinmeno, mutta emme mitenkään pääse sopuun sukunimestä. Ongelma on siis se, että mies haluaa perheelle hänen sukunimensä. Minulle tämä olisi ok, jos miehen sukunimi olisi kiva, mutta kun se on IHAN HIRVEÄ. En halua tässä sanoa oikeita nimiämme, mutta jotta saatte jotain mielikuvaa, niin miehen sukunimi on tyyliä Plötkönen. Minun sukunimeni on neutraali ja yleinen, tyyliä Lahti tai Mäki.
Olemme käyneet kaikki vaihtoehdot läpi ja tässä lopputulokset:
Vaihtoehto 1. Minä ja mahdolliset tulevat lapset otamme miehen nimen: käy miehelle, ei käy minulle.
2. Mies ja lapset ottavat minun nimeni: käy minulle, ei käy miehelle.
3. Otamme jonkun muun sukunimen, esim. itse keksityn tai jomman kumman suvusta: käy minulle, ei käy miehelle.
4. Pidämme avioliitossa omat nimemme: käy molemmille , mutta ongelmaksi muodostuu lasten nimi. Miehelle käy ainoastaan oma nimensä lapsille, kun taas minä en mitenkään halua paiskata lapsiani niin rumalla nimellä, kun olisi mahdollista antaa neutraali/nättikin nimi.
Eli toisin sanoen miehelle ei käy mikään muu kuin se, että ainakin hän ja lapset ovat Plötjösiä, kun taas minulle kävisi kaikki muut vaihtoehdot paitsi se että lapset (ja minä) joutuisimme olemaan Plötjösiä.
Olemme puhuneet naimisiinmenosta jo vuoden ja aina keskustelu päättyy riitaan tästä nimiasiasta. En voi käsittää mikä ihmeen kunnia-asia miehelle on jatkaa Plötjösen sukua. Jos olisin itse tuon niminen, niin vaihtaisin riemusta kiljuen nimeäni naimisiin mennessä, enkä todellakaan haluaisi omille lapsille sitä. Tämä on aivan järjetön kompastuskivi meille, kaikesta muusta saamme sovittua ja molemmat osaamme joustaa ja tehdä kompromisseja, paitsi tässä asiassa.
Mitä ihmettä tässä voi tehdä? Minusta tuntuu, että yhteinen elämämme on pysähdystilassa, emme pääse eteenpäin, emme naimisiin emmekä voi alkaa yrittää lasta, koska emme kertakaikkiaan pääse yhteisymmärrykseen tästä asiasta. Kumpikaan meistä ei ole valmis joustamaan. Tämä tuntuu niin turhamaiselta ongelmalta, mutta vaikka miten olen yrittänyt miettiä Plötjöstä ja että ei se nyt niin paha, niin se tuntuu vain niin hirveältä antaa omalle lapselle kannettavaksi tuollaista nimeä. Miehen oikea nimi on oikeasti ehkä vielä vähän rumempi kuin Plötjönen, kun nyt mietin.
Mitä ihmettä tässä voi tehdä, mitä te tekisitte?
Kommentit (461)
Miehellesi terveisiä, että keksikää teille joku yhteinen uusi sukunimi.
Kyllä se pitää ymmärtää, että puoliso ei halua rumaa sukunimeä. Ei ainakaan sinun ole pakko sitä ottaa.
Ps. Minullakin oli aika ruma sukunimi, mutta pääsin siitä naimisiin mennessä eroon. Otin miehen nätin sukunimen. Oma sukunimeni oli tyyliä Pökkelöinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehelle sukunimen säilyvyys on tärkeää, samalla tavalla kuin naiselle on tärkeää verhojen väri tai vaatteiden istuvuus. Tai se mitä naapurin Mirkku eilen sanoi.
Yhdellekään äidille ei verhojen väri ole niin tärkeä, etteikö sitä olisi valmis vaihtamaan mikäli lapset ovat vaarassa joutua kiusatuiksi sen takia.
Vierailija kirjoitti:
Miehelle sukunimen säilyvyys on tärkeää, samalla tavalla kuin naiselle on tärkeää verhojen väri tai vaatteiden istuvuus. Tai se mitä naapurin Mirkku eilen sanoi.
Mies on ihan vapaa säilyttämään ruman nimensä, mutta muiden ei siitä tarvitse kärsiä.
Ymmärrän hyvin ap.ta. Vaikka "nimi ei miestä pahenna", niin on se nimi tietynlainen käyntikortti. Siitä tulee väistämättä, alitajuisestikin jonkinlainen mielleyhtymä. Ihmismielellä on taipumus liittää positiivisia ominaisuuksia yhteen ja negatiivisia yhteen. Tämä on todettu psykologian tutkimuksissa. Esim. jos ihminen on ulkoisesti kaunis, niin hänen helposti oletetaan olevan myös hyväkäytöksinen ja lahjakas. Sen sijaan jos ihminen on vaikka kömpelö, niin hänen helposti oletetaan olevan myös älyllisesti heikompi, vaikka näillä ei ole mitään tekemistä keskenään. Lisäksi ominaisuuteen "kömpelö" liitetään mielikuvissa helposti vähän rumempi ulkonäkö, vaikka todellisuudessa ihan yhtä hyvin kauniskin ihminen voi olla kömpelö.
Tämä pätee nimiinkin. Kaunis nimi on "positiivinen ominaisuus" ihmiselle ja siitä voi oikeasti olla hyötyä esim. ensivaikutelman teossa. Teen itse asiakaspalvelutyötä, jossa vastaanotan yksityisasiakkaita, ja olen joskus huomannut odottavani toimistolleni tietynlaista ihmistä nimen perusteella. Esim. ihan hiljan odotin uutta asiakasta, ja mielessäni oli koko ajan ajatus, että sieltä tulee sellainen kaunis ja tyylikäs nainen. Olin jotenkin (sisäisesti) melkein tyrmistynyt, kun ovesta tuli noh, ei niin kaunis ja tyylikäs nainen. Mietin myöhemmin että miksi mielikuvani etukäteen tuollainen, että odotin hänen olevan todella viehättävä, ja tajusin sen johtuvan siitä että hänellä on todella kaunis ja tyylikäs nimi. Olin siis ihan alitajuisesti liittänyt häneen muitakin hyviä ominaisuuksia, koska nimi oli miellyttävä. Käänteisenä tilanteena taas joskus tuntuu tosi isolta ristiriidalta, kun tapaa fiksun ja viehättävän ihmisen, jonka nimi on tyyliä Plötjönen. Tuntuu, että eihän tuo voi olla tuon ihmisen nimi!
Meillä oli sukunimestä samanlainen vääntö. Kumpikaan ei yrittänyt pakottaa toista ottamaan omaa sukunimeään, mutta kun toiveissa oli lapsi, molemmat olisivat halunneet tälle oman sukunimensä. Mies piti minun sukunimeäni hienompana, mutta pelkäsi, että konservatiivinen suku pettyisi nimen vaihtamiseen.
Keksin kolmanneksi vaihtoehdoksi täysin uudenkin sukunimen, joka liittyi meidän molempien juuriin. Mies piti tätäkin nimeä hienona, mutta vieroksui ajatusta oman nimensä vaihtamisesta.
Asia hautui puolitoista vuotta kunnes mieheni lähti ulkomaanmatkalle. Jotenkin se irtiotto auttoi, sillä lentokoneen noustessa maasta ilmaan hänellä iski kuulemma mieleen ajatus, että mitä ihmettä hän tätä jahkaa. Minun kanssanihan hän haluaa elää loppuelämänsä, ei suvun ja kylän miesten. Otimme tämän yhteisen kokonaan uuden sukunimen.
Nyt muutamaa vuotta myöhemmin voi todeta, että uuteen nimeen tottui nopeasti ja mies on siitä melko ylpeä. Aiemmasta nimestään hän ei koskaan kuullut kehuja, mutta tämä uusi kerää ihastuneita kommentteja. Loppu hyvin siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arvostan ap:n näkemystä, koska itse olen kärsinyt koko ikäni typerästä harvinaisesta etunimestäni, ja sisaruksellani on ihana tavallinen nimi. Isä valitsi nimen minulle ja äiti toiselle lapselle.
Mikset vaihda etunimeäsi?
Eihän näissä nimissä voi aina onnistua, kun et voi tietää minkälainen lapsestasi kasvaa.
Omalla lapsellani on myös harvinainen etunimi ja hänelle olisi kauhistus, jos nimi olisi yleinen. Hän nimenomaan arvostaa persoonallista nimeään.
Ymmärtäisin kyllä jos lapsi haluaisi vaihtaa nimensä. Enhän minä sitä hänelle antanut, jotta joutuisi kärsimään.
Ehkä olisi kannattanut kävellä ohi kun eka kerran näit plötjösen, oma vika
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas täys huu haa aloitus.
Ja siltä tunnetulta tarina-muorilta.
No kieltämättä just oli se toinen ketju samalla kuosilla mut lievästi eri ongelma. Tartuin tähän kans heti.
Pakko jakaa oma kokemus, kun täällä kauhistellaan. Itse elän ruman ja hassun nimen kanssa, mutta ei se oikeesti ole vaikuttanut mitenkään mihinkään. Täällä puhutaan koulukiusaamisesta sun muusta, ei ole kokemusta siitäkään. Korkeintaan otan huumorilla ja mietin, miten jollekulle on tullut edes mieleen valita tällainen nimi...
Pointti siis, kun täällä tunnutaan ajattelevan että ruma nimi on suunnilleen sosiaalinen itsemurha. Totta kai, jos voitte valita kauniin nimen, niin järkeväähän se on. Ja niille lapsille tietysti opetetaan että ketään ei kiusata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan äkkiseltään voisi ajatella, ettei tästä kannattaisi tehdä ongelmaa, mutta jos se miehen sukunimi on oikeasti ihan hirveä, niin voisi tilanne olla ongelmallinen minullekin. Kummalle tämä asia on tärkeämpi? Me päädyimme ottamaan miehen sukunimen, koska asia oli miehelleni tärkeämpi kuin minulle, mutta toisaalta meillä molemmilla oli ihan tavalliset sukunimet.
Vaimo, siis tuleva, piti ottaa tulevan miehensä sukunimen. Kirkossa sitten ilmoitti kaikilla että oma sukunimi säylyy. Näköjään näinkin voi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas täys huu haa aloitus.
Ja siltä tunnetulta tarina-muorilta.
No kieltämättä just oli se toinen ketju samalla kuosilla mut lievästi eri ongelma. Tartuin tähän kans heti.
Itse sinä kommentoit omiin kommentteihisi. Tyylistä tunnistaa, että kyseessä on yksi henkilö.
Älkää menkö naimisiin, niin lapsesi saa automaattisesti sinun nimesi, äläkä suostu sitä vaihtamaan. Ja oman nimesi saat tietenkin pitää.
Miksi ihmeessä miehesi niin kiihkeästi pitää kiinni rumasta sukunimestään? Varmasti on saanut siitä lapsena kärsiä.
Tiedän jopa muutaman naistuttuni, jotka aikoinaan lopettivat seurustelunkin poikaystävän kanssa, jolla oli ns. ruma sukunimi. Eivät halunneet seurustelun jatkuvat ja kenties johtavan avioliittoon. Se kun oli vielä aikana, jolloin naisen oli aina otettava miehen sukunimi.
Toinen näistä naisista joutui kyllä sittemmin ojasta allikkoon. Ei ollut häävi sekään nimi, joka sitten myöhemmin oli otettava, kun ei ollut muutakaan mahdollisuutta, mies oli niin ihana ja rakkaus niin vahva. Ovat edelleen naimisissa ja lapset jatkavat nimeä eteenpäin, kun ovat kaikki poikia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se mitä ap pitää todella rumana nimenä saattaa olla muiden mielestä ihan tavallinen, tai ehkä erikoinen, mutta miehelle rakas nimi. En hyväksyisi, jos mies ehdottomasti vaatisi, että lasten pitää saada hänen sukunimensä. Mutta ap:kin voisi ehkä yrittää ymmärtää miestä, joka on ehkä kiintynyt erikoiseen tai jopa rumaan nimeensä.
Minusta esim. mainittu Plötjönen olisi hieno nimi ja jos pitäisi valita itselleni tai lapselleni nimeksi Plötjönen vai Mäki, ilman muuta Plötjönen. Erityisesti jos olisin omasta suvustani saanut niin erikoisen nimen kuin Plötjönen, en sitä varmasti vaihtaisi.
Jos ei tällaista asiaa saa sovittua, kannattaa vakavasti harkita että
1) tehdäkö lapsia ollenkaan nykyisen kumppanin kanssa
2) kannattaako hänen kanssaan mennä naimisiin.
Sinänsä tämä juttu on hauska, koska kerran minulla oli kurssikaverina muuan nainen. Sanotaan nyt fiktiivisyyden vuoksi vaikka että Elina Pröpelinen. Mietin että onpas ihan nätti tyttö, mutta hirveä sukunimi. Hän olikin ehtinyt naimisiin ennätysnopeasti nuoreasta iästään huolimatta ja on nykyään lähes aateliselta kalskahtavalla sukunimellä varustettu.
Vierailija kirjoitti:
Se mitä ap pitää todella rumana nimenä saattaa olla muiden mielestä ihan tavallinen, tai ehkä erikoinen, mutta miehelle rakas nimi. En hyväksyisi, jos mies ehdottomasti vaatisi, että lasten pitää saada hänen sukunimensä. Mutta ap:kin voisi ehkä yrittää ymmärtää miestä, joka on ehkä kiintynyt erikoiseen tai jopa rumaan nimeensä.
Minusta esim. mainittu Plötjönen olisi hieno nimi ja jos pitäisi valita itselleni tai lapselleni nimeksi Plötjönen vai Mäki, ilman muuta Plötjönen. Erityisesti jos olisin omasta suvustani saanut niin erikoisen nimen kuin Plötjönen, en sitä varmasti vaihtaisi.
Lapsille harvemmin on vielä kehittynyt sellaista itsevarmuutta, että he pystyisivät antamaan piupaut sukunimestä härnääville. Eikä lapsena useinkaan arvosta erikoisuutta, vaan haluaa ettei erotu massasta liikaa ja joudu kiusatuksi. Lapset osaavat olla julmia.
Eikä se, että nimi on erikoinen ja epämiellyttävän kuuloinen tee siitä välttämättä yhtään sen helpompaa kantaa, saati kauniimpaa. Kuten täällä joku jo kirjoittikin, nimiin liitetään ihan tutkitusti merkityksiä.
Jos työhaastatteluun on tulossa vaikka Suvi Kielokangas ja Irma Plötjönen, niin ei sille mahda mitään, että alkaa mielessään rakentaa kuvaa ihmisistä, vaikka tietääkin, ettei nimi ole kuin osa totuutta.
Vierailija kirjoitti:
En pysyisi ko suhteessa ollenkaan.
Sama. Jos yhteisen sukunimen valitseminen/hyväksyminen on noi suuri ongelma, heijastelee se jostain muusta ylitsepääsemättömästä välillänne. Parempi lähteä erisuuntiin ennen lapsia, kun se on vielä yksinkertaisempaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että tuolla parisuhteella on tulevaisuutta. Asia ei ole niin yksinkertainen että vain mies olisi itsekäs vaan tuossa tapauksessa kumpikin osapuoli on itsekkäitä. Toimii (vaikkakaan ei kovin reilusti) kyllä silloin jos vastapuoli on joustavampi mutta nyt ei ole kumpikaan.
Jollain muulla pariskunnalla asia olisi ratkennut siten että jompikumpi olisi ilmoittanut jostain toiselle osapuolella tarjottavasta myönnytyksestä mikäli toinen osapuoli suostuu sukunimiehdotukseen. Eli vaimo voi tarjota miehelleen myönnytystä jossain miehelle tärkeässä asiassa jos lapset saavat äitinsä sukunimen tai sitten mies voi tarjota vaimolleen myönnytystä vaimolle tärkeässä asiassa jos lapset saavat isän nimen. Mutta nyt vaikuttaa siltä että kumpikin haluaa vain oman kantansa läpi tässä ja melko varmasti ihan kaikessa muussakin.
Toki voi käydä niinkin ettei niitä lapsia tule ollenkaan. Mitäs sitten noiden myönnytysten kanssa? Sanoisin ettei mitään sillä myönnytys on sovittu ja pysyy voimassa vaikka lapsia ei tulisikaan ja sukunimioptiota ei lunastettaisikaan.
AP on valmis keksimään uuden yhteisen sukunimen tai suostuu siihen että kumpikin pitää oman nimensä. Miehelle ei käy mutta kään ratkaisu. Mielestäni sovelias ratkaisu on pistää mies vaihtoon. Ihmisen ei tarvitse ottaa nimeä, jota ei halua.
Tuo vaihtoonlaittaminen on varmasti paras vaihtoehto kummallekin osapuolelle sillä odotukset ovat niin eri planeetalla.
Jos luit tarkasti, niin en sanonut että vain jompikumpi olisi sen enempää itsekäs kuin yhteistyökyvytönkään. Kumpikin on sitä ihan tasapuolisesti. Toki yksi mahdollisuus on se että pari menee yhteen ja elämä on yhtä sotatannerta siitä eteenpäin mutta se ei ole nautinto kenellekään. Jos nimiasia saataisiinkin ratkaistua, miten ratkaistaan missä ja miten asutaan, mitä tehdään kesälomilla, ostetaanko kesämökki, millainen auto, otetaanko koira, säästetäänkö/sijoitetaanko vai tuhlataanko tienestit, yms. Elämässä on aika paljon asioita joissa jompikumpi tai molemmat joutuvat joustamaan.
Mitä tulee noihin tavallisiin nimiin niin en oikein ymmärrä mikä ylemmyys/alemmuuskompleksi osalla ihmisistä on niitä kohtaan. Monet suhteellisen tavallisista sukunimistä on itseasiassa suomenkielen vanhimpia sukunimiä jotka ovat kulkeneet sukupolvelta toisella useiden satojen vuosien ajan. Siinä missä Keski-Euroopassa vanhimmat sukunimet ovat aatelisnimiä, Suomessa kaikkein vanhimmat sukunimet ovat nimenomaan talonpoikaisnimiä. Jos tuollainen talonpoikaisnimi tuntuu jotenkin kiusalliselta on varmasti parempi etsiä uusi kumppani (vaikka toinen suostuisikin nimenvaihtoon) sillä tuo asenne ei muutu ja se tulee varmasti hiertämään jossain vaiheessa.
Alue: Aihe vapaa
Sympatiat ap:lle, ymmärrän että kummastuttaa, varsinkin jos aiemmat kompromissit ovat sujuneet ongelmitta. Mielestäni sinun ehdotuksesi ovat erittäin kohtuullisia ja odotan, mitä mies vastaa tuohon Matintytär-ehdotukseen.
Mun sukunimi on neutraali, ei mitään tarkoittava sana jonka keskellä on ”uor” ja loppuu ”a”, siis tyyliin Suorka (keksitty). Silti ala-asteella luokan pojat keksi ilkkua ”Suorka-h*uora” eli lapset on julmia, parempi vaan antaa mahdollisimman vähän pilkan aihetta. Kaikille olisi palvelus, jos nämä Lötjö-Rönkkösten kantajat nielisivät ylpeytensä ja antaisivat nimilinjan tyrehtyä.