Lue keskustelun säännöt.
Luonnontieteitä opiskelleet ja opettajiksi hakeutuneet ovat jotenkin outoja
15.06.2021 |
Jos opiskelee biologiaa, kemiaa, fysiikkaa tai matematiikkaa - tai no mitä tahansa vaativaa alaa - ja ryhtyy joksikin yläkoulun tai lukion opettajaksi, täytyy olla jotenkin tylsämielinen. Eihän se opetustyö noilla asteilla ole. haastavaa vaan päinvastoin tiukasti opetussuunnitelmiin sidottua, vuodesta toiseen samana rutiinina pysyvää jollotusta.
75 prosenttia oppilaista on keskimääräistä tollompia, 23 prossaa häiriköitä ja loput ehkä, jos hyvin käy, hieman normia fiksumpia. Ja näitä pöljäkkeitä sitten opetetaan vuodesta toiseen. En tajua! Missä haasteet, missä onnistumiset, missä uuden keksiminen?
Voisi kuvitella, että joku kemiasta gradun vääntänyt kyllästyisi kuoliaaksi tolkuttaessaan 15-vuotiaille jotain perusalkuainetaulukkoa ja atomin rakennetta. Onko syynä laiskuus vai tietty mielen jähmeys?
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Olen myös miettinyt, mikä ajaa niin lahjakkaita ihmisiä opetusalalle. Jos on älliä, niin voisi päästä huomattavasti rahakkaampiin hommiin. Yksi tuttu opiskeli matikkaa ja on siinä todella hyvä. Missä kunnianhimo? Voisi päästä vaikka millaisiin saavutuksiin, mutta ei, hakeutui yläkoulun opeksi, jossa opettaa levottomia teinejä. Alisuoriutuja, niin kuin Walter White Breaking Badissa.
Toiset vaan arvostaa lyhyitä työpäiviä ja runsaita lomia. On aikaa perheelle ja harrastuksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekin on opettajan työssä aika melkoinen vetonaula, että saat jäädä asumaan Suomeen ystävien ja sukulaisten ja kesämökkien kanssa samaan maahan. Jos haluaa tehdä luonnontieteellistä ylempää korkeakoulututkintoa vastaavaa työtä, niin joko muutat Helsinkiin tai hyvässä lykyssä Turkuun, tai sitten lähdet suosiolla Eurooppaan, Amerikkaan tai Aasiaan ja jätät kaiken taakse, ja luovut ajatuksesta perustaa perhettä, tai ainakin että lapsesi näkisivät omia vanhempiasi yli kerran vuodessa.
Opettajana sen sijaan voit tehdä koulutustasi vastaavaa työtä vaikka Pihtiputaalla, Kihniössä tai Paraisilla. Voit työpäivän jälkeen ottaa koiran ja lapset ja lähteä ongelle erämaajärvelle. Ei onnistu melkein missään muussa ammatissa yhtä helposti.
Tosi usein puhutaan siihen sävyyn, että vaikka uran tekeminen Yhdysvalloissa olisi jokaiselle unelmien täyttymys. Se ainoa keino täyttää todellinen potentiaalinsa. No, ei se ole. Elämä muiden uralleen uhrautuneiden superhuippujen keskellä voi olla aika yksinäistä ja kilpailullista, eikä se alkuinnostuksen jälkeen ole niin ihmeellistä, vaan arkipäiväistyy. Samalla joutuu yleensä eroon kaikesta siitä muusta, joka tekee elämästä ihanaa. Been there.
No kai se on ammattiylpeyttä, mutta itselleni yläkoulun opettajan ura ei näyttäydy kovin kunnianhimoiselta. :) Kuulun kai siihen porukkaan, jonka ensiajatus on: "miksi ihmeessä?"
Juu, lapseni on juurikin opettajana lukiossa. Kovasti kiitelty opettaja, joka vuosi saa oppilaita erikseen päättäjäisissä tunnustuksen, jopa minua kiitellään kun harrastuksissa näen oppilaitten vanhempia. Kuukausipalkka, jossa muutakin kuin opetustyö, e-lukio, apulaistehtoruus jne, on yli 5500 €.
Tykkää työstään vaikka tehnyt sitä jo kohta 20 v, sai työpaikan ennen lopullista valmistumistaan, sai viran heti kun oli paperit. Siis kivasti eläkettä jo tienannut.
Tylsäähän se on kun on velaton, upea talo, kesämökki ja pari upeaa autoa pihassa, ja ikää vasta hiukan yli 40 v. Ja työstään tykkää niin, että valmisteli ensi vuoden jo valmiiksi ja aloittaa loman vasta nyt. Opetussuunnitelmahan taas muuttuivat täysin.
Vierailija kirjoitti:
Sekin on opettajan työssä aika melkoinen vetonaula, että saat jäädä asumaan Suomeen ystävien ja sukulaisten ja kesämökkien kanssa samaan maahan. Jos haluaa tehdä luonnontieteellistä ylempää korkeakoulututkintoa vastaavaa työtä, niin joko muutat Helsinkiin tai hyvässä lykyssä Turkuun, tai sitten lähdet suosiolla Eurooppaan, Amerikkaan tai Aasiaan ja jätät kaiken taakse, ja luovut ajatuksesta perustaa perhettä, tai ainakin että lapsesi näkisivät omia vanhempiasi yli kerran vuodessa.
Opettajana sen sijaan voit tehdä koulutustasi vastaavaa työtä vaikka Pihtiputaalla, Kihniössä tai Paraisilla. Voit työpäivän jälkeen ottaa koiran ja lapset ja lähteä ongelle erämaajärvelle. Ei onnistu melkein missään muussa ammatissa yhtä helposti.
Tosi usein puhutaan siihen sävyyn, että vaikka uran tekeminen Yhdysvalloissa olisi jokaiselle unelmien täyttymys. Se ainoa keino täyttää todellinen potentiaalinsa. No, ei se ole. Elämä muiden uralleen uhrautuneiden superhuippujen keskellä voi olla aika yksinäistä ja kilpailullista, eikä se alkuinnostuksen jälkeen ole niin ihmeellistä, vaan arkipäiväistyy. Samalla joutuu yleensä eroon kaikesta siitä muusta, joka tekee elämästä ihanaa. Been there.
Opettajiahan on älyttömästi työttöminä. Vakivirkaa on vaikea saada. Tuskinpa on isoja mahkuja saada virkaa jostain Kärsämäeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kai se on ammattiylpeyttä, mutta itselleni yläkoulun opettajan ura ei näyttäydy kovin kunnianhimoiselta. :) Kuulun kai siihen porukkaan, jonka ensiajatus on: "miksi ihmeessä?"
No miksi ihmeessä pitäisi olla kunnianhimoinen?
Vierailija kirjoitti:
Juu, lapseni on juurikin opettajana lukiossa. Kovasti kiitelty opettaja, joka vuosi saa oppilaita erikseen päättäjäisissä tunnustuksen, jopa minua kiitellään kun harrastuksissa näen oppilaitten vanhempia. Kuukausipalkka, jossa muutakin kuin opetustyö, e-lukio, apulaistehtoruus jne, on yli 5500 €.
Tykkää työstään vaikka tehnyt sitä jo kohta 20 v, sai työpaikan ennen lopullista valmistumistaan, sai viran heti kun oli paperit. Siis kivasti eläkettä jo tienannut.
Tylsäähän se on kun on velaton, upea talo, kesämökki ja pari upeaa autoa pihassa, ja ikää vasta hiukan yli 40 v. Ja työstään tykkää niin, että valmisteli ensi vuoden jo valmiiksi ja aloittaa loman vasta nyt. Opetussuunnitelmahan taas muuttuivat täysin.
Tuohon palkkaan saa tehdä 60 tuntista työviikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten 75% voi olla keskimääräistä tollompaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin on opettajan työssä aika melkoinen vetonaula, että saat jäädä asumaan Suomeen ystävien ja sukulaisten ja kesämökkien kanssa samaan maahan. Jos haluaa tehdä luonnontieteellistä ylempää korkeakoulututkintoa vastaavaa työtä, niin joko muutat Helsinkiin tai hyvässä lykyssä Turkuun, tai sitten lähdet suosiolla Eurooppaan, Amerikkaan tai Aasiaan ja jätät kaiken taakse, ja luovut ajatuksesta perustaa perhettä, tai ainakin että lapsesi näkisivät omia vanhempiasi yli kerran vuodessa.
Opettajana sen sijaan voit tehdä koulutustasi vastaavaa työtä vaikka Pihtiputaalla, Kihniössä tai Paraisilla. Voit työpäivän jälkeen ottaa koiran ja lapset ja lähteä ongelle erämaajärvelle. Ei onnistu melkein missään muussa ammatissa yhtä helposti.
Tosi usein puhutaan siihen sävyyn, että vaikka uran tekeminen Yhdysvalloissa olisi jokaiselle unelmien täyttymys. Se ainoa keino täyttää todellinen potentiaalinsa. No, ei se ole. Elämä muiden uralleen uhrautuneiden superhuippujen keskellä voi olla aika yksinäistä ja kilpailullista, eikä se alkuinnostuksen jälkeen ole niin ihmeellistä, vaan arkipäiväistyy. Samalla joutuu yleensä eroon kaikesta siitä muusta, joka tekee elämästä ihanaa. Been there.
Opettajiahan on älyttömästi työttöminä. Vakivirkaa on vaikea saada. Tuskinpa on isoja mahkuja saada virkaa jostain Kärsämäeltä.
Taatusti suuremmat mahkut kuin tutkijana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai se on ammattiylpeyttä, mutta itselleni yläkoulun opettajan ura ei näyttäydy kovin kunnianhimoiselta. :) Kuulun kai siihen porukkaan, jonka ensiajatus on: "miksi ihmeessä?"
No miksi ihmeessä pitäisi olla kunnianhimoinen?
Ei kai se mikään pakko ole. Voi kituutella sillä muutaman tonnin palkalla pätkähommissa, vaikka sillä aivokapasiteetilla voisi olla vaikka todella hyvä koodari, joka saa hulppeat työsuhde-edut ja vähintään viisinumeroista palkkaa. Mutta päätyykin sitten kuuntelemaan teinien päänaukomista ja täyttelemään wilmaa. Mikäs siinä, elämä on valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin on opettajan työssä aika melkoinen vetonaula, että saat jäädä asumaan Suomeen ystävien ja sukulaisten ja kesämökkien kanssa samaan maahan. Jos haluaa tehdä luonnontieteellistä ylempää korkeakoulututkintoa vastaavaa työtä, niin joko muutat Helsinkiin tai hyvässä lykyssä Turkuun, tai sitten lähdet suosiolla Eurooppaan, Amerikkaan tai Aasiaan ja jätät kaiken taakse, ja luovut ajatuksesta perustaa perhettä, tai ainakin että lapsesi näkisivät omia vanhempiasi yli kerran vuodessa.
Opettajana sen sijaan voit tehdä koulutustasi vastaavaa työtä vaikka Pihtiputaalla, Kihniössä tai Paraisilla. Voit työpäivän jälkeen ottaa koiran ja lapset ja lähteä ongelle erämaajärvelle. Ei onnistu melkein missään muussa ammatissa yhtä helposti.
Tosi usein puhutaan siihen sävyyn, että vaikka uran tekeminen Yhdysvalloissa olisi jokaiselle unelmien täyttymys. Se ainoa keino täyttää todellinen potentiaalinsa. No, ei se ole. Elämä muiden uralleen uhrautuneiden superhuippujen keskellä voi olla aika yksinäistä ja kilpailullista, eikä se alkuinnostuksen jälkeen ole niin ihmeellistä, vaan arkipäiväistyy. Samalla joutuu yleensä eroon kaikesta siitä muusta, joka tekee elämästä ihanaa. Been there.
Opettajiahan on älyttömästi työttöminä. Vakivirkaa on vaikea saada. Tuskinpa on isoja mahkuja saada virkaa jostain Kärsämäeltä.
Onhan opettajiakin työttöminä, mutta vailla vakivirkaa… heh heh. Korkean profiilin tutkijoilla ainoat vakivirat ovat professori, yliopistonlehtori ja alakohtaisesti voi olla jotain tutkimuspäällikköjä ja erikoistutkijoita. Muut pestit ovat projektipohjaisia. Vakiviran saaminen vaatii aina n. 10 vuoden kovatasoisen kansainvälisen uram tohtorintutkinnon jälkeen. Opettajanvirkoja on monta kertaluokkaa enemmän, ja mahdollisuudet paranevat yleensä jo muutaman kymmenen kilometrin hakusäteen laajentamisella. Tutkijana on vaihdettava maata tai mannerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin on opettajan työssä aika melkoinen vetonaula, että saat jäädä asumaan Suomeen ystävien ja sukulaisten ja kesämökkien kanssa samaan maahan. Jos haluaa tehdä luonnontieteellistä ylempää korkeakoulututkintoa vastaavaa työtä, niin joko muutat Helsinkiin tai hyvässä lykyssä Turkuun, tai sitten lähdet suosiolla Eurooppaan, Amerikkaan tai Aasiaan ja jätät kaiken taakse, ja luovut ajatuksesta perustaa perhettä, tai ainakin että lapsesi näkisivät omia vanhempiasi yli kerran vuodessa.
Opettajana sen sijaan voit tehdä koulutustasi vastaavaa työtä vaikka Pihtiputaalla, Kihniössä tai Paraisilla. Voit työpäivän jälkeen ottaa koiran ja lapset ja lähteä ongelle erämaajärvelle. Ei onnistu melkein missään muussa ammatissa yhtä helposti.
Tosi usein puhutaan siihen sävyyn, että vaikka uran tekeminen Yhdysvalloissa olisi jokaiselle unelmien täyttymys. Se ainoa keino täyttää todellinen potentiaalinsa. No, ei se ole. Elämä muiden uralleen uhrautuneiden superhuippujen keskellä voi olla aika yksinäistä ja kilpailullista, eikä se alkuinnostuksen jälkeen ole niin ihmeellistä, vaan arkipäiväistyy. Samalla joutuu yleensä eroon kaikesta siitä muusta, joka tekee elämästä ihanaa. Been there.
Opettajiahan on älyttömästi työttöminä. Vakivirkaa on vaikea saada. Tuskinpa on isoja mahkuja saada virkaa jostain Kärsämäeltä.
Taatusti suuremmat mahkut kuin tutkijana.
Matemaattisesti lahjakkaalle on maailmassa aika paljon muitakin mahdollisuuksia, kuin vain opettaja tai tutkija. Melko rajoittunutta ajattelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai se on ammattiylpeyttä, mutta itselleni yläkoulun opettajan ura ei näyttäydy kovin kunnianhimoiselta. :) Kuulun kai siihen porukkaan, jonka ensiajatus on: "miksi ihmeessä?"
No miksi ihmeessä pitäisi olla kunnianhimoinen?
Ei kai se mikään pakko ole. Voi kituutella sillä muutaman tonnin palkalla pätkähommissa, vaikka sillä aivokapasiteetilla voisi olla vaikka todella hyvä koodari, joka saa hulppeat työsuhde-edut ja vähintään viisinumeroista palkkaa. Mutta päätyykin sitten kuuntelemaan teinien päänaukomista ja täyttelemään wilmaa. Mikäs siinä, elämä on valintoja.
Niin, onhan sekin valinta, paljonko haluaa viettää aikaa lastensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin on opettajan työssä aika melkoinen vetonaula, että saat jäädä asumaan Suomeen ystävien ja sukulaisten ja kesämökkien kanssa samaan maahan. Jos haluaa tehdä luonnontieteellistä ylempää korkeakoulututkintoa vastaavaa työtä, niin joko muutat Helsinkiin tai hyvässä lykyssä Turkuun, tai sitten lähdet suosiolla Eurooppaan, Amerikkaan tai Aasiaan ja jätät kaiken taakse, ja luovut ajatuksesta perustaa perhettä, tai ainakin että lapsesi näkisivät omia vanhempiasi yli kerran vuodessa.
Opettajana sen sijaan voit tehdä koulutustasi vastaavaa työtä vaikka Pihtiputaalla, Kihniössä tai Paraisilla. Voit työpäivän jälkeen ottaa koiran ja lapset ja lähteä ongelle erämaajärvelle. Ei onnistu melkein missään muussa ammatissa yhtä helposti.
Tosi usein puhutaan siihen sävyyn, että vaikka uran tekeminen Yhdysvalloissa olisi jokaiselle unelmien täyttymys. Se ainoa keino täyttää todellinen potentiaalinsa. No, ei se ole. Elämä muiden uralleen uhrautuneiden superhuippujen keskellä voi olla aika yksinäistä ja kilpailullista, eikä se alkuinnostuksen jälkeen ole niin ihmeellistä, vaan arkipäiväistyy. Samalla joutuu yleensä eroon kaikesta siitä muusta, joka tekee elämästä ihanaa. Been there.
Opettajiahan on älyttömästi työttöminä. Vakivirkaa on vaikea saada. Tuskinpa on isoja mahkuja saada virkaa jostain Kärsämäeltä.
Taatusti suuremmat mahkut kuin tutkijana.
Matemaattisesti lahjakkaalle on maailmassa aika paljon muitakin mahdollisuuksia, kuin vain opettaja tai tutkija. Melko rajoittunutta ajattelua.
No luettelepa sitten muutkin Kärsämäen tarjoamat vakivirkamahdollisuudet matemaatikolle.
Vielä noista lomista siltä varalta, että joku oikeasti ei tiedä eikä vain provoile. Mitään omaa pääaiäislomaa ei opettajilla eikä koululaisilla ole. Työpäiviä vuodessa on 190. Joissain kunnissa ei ole syyslomaa tai sitä on kaksi päivää. Tällöin kesäloma on pidempi tai ei ole yhtään lauantaityöpäivää. Koululaisten kesäloma on nykyisin yleensä 9 viikkoa, joululoma 8 päivää ja päälle viralliset vapaat, syysloma ja talviloma viikon ja lauantaityöpäiviä yksi. Mutta variaatioita on monta ja meidän kunnassamme vanhemmat saavat äänestää haluamansa mallin.
Opettajilla taas lomat on ansaittu eri tavalla. Lukuvuoden aikana on suoritettava vähintään 30 tuntia koulutusta ns. omalla ajalla eli iltaisin, viikonloppuisin tai lomapäivinä. Muutakin kunnan tarjoamaa pakollista koulutusta on runsaasti esim. inkluusiosta on ollut tämän lukuvuoden aikana neljä erillistä sessiota 2h/ kerta, pakollista, jota ei lasketa koulutuskiintiöön mukaan. Vanhempainillat ja arviointikeskustelut sekä tukipalaverit tehdään myös virallisen työpäivän päätteeksi eikä niistä saa erillistä korvausta vaan kuuluvat pakettiin. Näitä on lukuvuoden aikana noin 20-30 tuntia vähän oppilasmäärästä ja tasosta riippuen.
Syys-, talvi- ja joululoma menee aina kokeiden ja esseiden korjauksessa. Osa opettajista repäisee niihin illat ja yöt, jotta voi lomailla, perheelliselle tämä on mahdotonta. Arviointi on vielä kokonaan oma lukunsa. Ennen kesälomalle pääsyä arviointiin tulee käytettyä aivan älytön määrä viikonloppuja ja iltoja, käytännössä kaikki viikonloput toukokuussa menevät tähän.
Olen yhden vuoden osalta kirjannut kaikki työtuntini ylös ja jaoin ne vuodelle niin, että viikonloput olivat vapaita ja tein vain 8 tunnin työpäiviä. Tällä tavalla minulle jäi vain kolmen viikon kesäloma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin on opettajan työssä aika melkoinen vetonaula, että saat jäädä asumaan Suomeen ystävien ja sukulaisten ja kesämökkien kanssa samaan maahan. Jos haluaa tehdä luonnontieteellistä ylempää korkeakoulututkintoa vastaavaa työtä, niin joko muutat Helsinkiin tai hyvässä lykyssä Turkuun, tai sitten lähdet suosiolla Eurooppaan, Amerikkaan tai Aasiaan ja jätät kaiken taakse, ja luovut ajatuksesta perustaa perhettä, tai ainakin että lapsesi näkisivät omia vanhempiasi yli kerran vuodessa.
Opettajana sen sijaan voit tehdä koulutustasi vastaavaa työtä vaikka Pihtiputaalla, Kihniössä tai Paraisilla. Voit työpäivän jälkeen ottaa koiran ja lapset ja lähteä ongelle erämaajärvelle. Ei onnistu melkein missään muussa ammatissa yhtä helposti.
Tosi usein puhutaan siihen sävyyn, että vaikka uran tekeminen Yhdysvalloissa olisi jokaiselle unelmien täyttymys. Se ainoa keino täyttää todellinen potentiaalinsa. No, ei se ole. Elämä muiden uralleen uhrautuneiden superhuippujen keskellä voi olla aika yksinäistä ja kilpailullista, eikä se alkuinnostuksen jälkeen ole niin ihmeellistä, vaan arkipäiväistyy. Samalla joutuu yleensä eroon kaikesta siitä muusta, joka tekee elämästä ihanaa. Been there.
Opettajiahan on älyttömästi työttöminä. Vakivirkaa on vaikea saada. Tuskinpa on isoja mahkuja saada virkaa jostain Kärsämäeltä.
Taatusti suuremmat mahkut kuin tutkijana.
Matemaattisesti lahjakkaalle on maailmassa aika paljon muitakin mahdollisuuksia, kuin vain opettaja tai tutkija. Melko rajoittunutta ajattelua.
Niin maailmassa, mutta entäs siellä Kärsämäellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai se on ammattiylpeyttä, mutta itselleni yläkoulun opettajan ura ei näyttäydy kovin kunnianhimoiselta. :) Kuulun kai siihen porukkaan, jonka ensiajatus on: "miksi ihmeessä?"
No miksi ihmeessä pitäisi olla kunnianhimoinen?
Ei kai se mikään pakko ole. Voi kituutella sillä muutaman tonnin palkalla pätkähommissa, vaikka sillä aivokapasiteetilla voisi olla vaikka todella hyvä koodari, joka saa hulppeat työsuhde-edut ja vähintään viisinumeroista palkkaa. Mutta päätyykin sitten kuuntelemaan teinien päänaukomista ja täyttelemään wilmaa. Mikäs siinä, elämä on valintoja.
Niin, onhan sekin valinta, paljonko haluaa viettää aikaa lastensa kanssa.
Eli lomien ja työajan vuoksi valitsit opettajan uran? Juuri niin kuin joku jo veikkasikin ekalla sivulla. Tiesitkö, että työaika Suomessa suurella osalla on sen 37-40h viikossa? Jos olisin lääkäri tai koodari erittäin hyvällä palkalla voisin pudottaa työaikaa vaikka puoleen ja saisin silti enemmän kuin opettajana.
Vierailija kirjoitti:
Olen yhden vuoden osalta kirjannut kaikki työtuntini ylös ja jaoin ne vuodelle niin, että viikonloput olivat vapaita ja tein vain 8 tunnin työpäiviä. Tällä tavalla minulle jäi vain kolmen viikon kesäloma.
Kuulostaa ihan realistiselta omankin työmäärän osalta. Syys ja hiihtoloma ovat elintärkeitä, koska vain silloin ehtii korjaamaan ne sadat sivut oppilaiden ja opiskelijoiden tuotoksia. Tiedän yhden open, joka joutui ottamaan palkatonta vapaata (menetti siis palkkaa ja toinen henkilö piti hänen suunnittelemansa oppitunnit koululla), jotta sai koeruuhkan purettua.
Kokeita ei olisi pakko pitää. Kuitenkin, huoltajat haluavat perusteluja arvosanoille. Valitukset aviin lähtevät nykyään heiltä herkästi. Kokeiden arvosanat ovat myös huoltajille ymmärrettäviä ja niitä on vaikea kiistää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin on opettajan työssä aika melkoinen vetonaula, että saat jäädä asumaan Suomeen ystävien ja sukulaisten ja kesämökkien kanssa samaan maahan. Jos haluaa tehdä luonnontieteellistä ylempää korkeakoulututkintoa vastaavaa työtä, niin joko muutat Helsinkiin tai hyvässä lykyssä Turkuun, tai sitten lähdet suosiolla Eurooppaan, Amerikkaan tai Aasiaan ja jätät kaiken taakse, ja luovut ajatuksesta perustaa perhettä, tai ainakin että lapsesi näkisivät omia vanhempiasi yli kerran vuodessa.
Opettajana sen sijaan voit tehdä koulutustasi vastaavaa työtä vaikka Pihtiputaalla, Kihniössä tai Paraisilla. Voit työpäivän jälkeen ottaa koiran ja lapset ja lähteä ongelle erämaajärvelle. Ei onnistu melkein missään muussa ammatissa yhtä helposti.
Tosi usein puhutaan siihen sävyyn, että vaikka uran tekeminen Yhdysvalloissa olisi jokaiselle unelmien täyttymys. Se ainoa keino täyttää todellinen potentiaalinsa. No, ei se ole. Elämä muiden uralleen uhrautuneiden superhuippujen keskellä voi olla aika yksinäistä ja kilpailullista, eikä se alkuinnostuksen jälkeen ole niin ihmeellistä, vaan arkipäiväistyy. Samalla joutuu yleensä eroon kaikesta siitä muusta, joka tekee elämästä ihanaa. Been there.
Opettajiahan on älyttömästi työttöminä. Vakivirkaa on vaikea saada. Tuskinpa on isoja mahkuja saada virkaa jostain Kärsämäeltä.
Taatusti suuremmat mahkut kuin tutkijana.
Matemaattisesti lahjakkaalle on maailmassa aika paljon muitakin mahdollisuuksia, kuin vain opettaja tai tutkija. Melko rajoittunutta ajattelua.
No luettelepa sitten muutkin Kärsämäen tarjoamat vakivirkamahdollisuudet matemaatikolle.
Onko tosiaan ainoa vaihtoehto jokin kunnan suojatyöpaikka? Matemaattisesti lahjakas ihminen varmasti saa hyviä työllistymismahdollisuuksia alalta kuin alalta. Liiketalous, teollisuus, it- ja elektroniikka, mitä vain melkeinpä. Nämähän hamuavat ihmisiä, joilla on lahjoja malu-aineissa.
Oppilaat aina välillä kyselevät, miksi ihmeessä olen töissä opettajana peruskoulussa ja lukiossa. He ovat hoksanneet sen, että rahkeeni riittäisivät paljon pidemmälle. He eivät kuitenkaan tiedä, että teen vapaa-ajallani töitä omilla tieteenaloillani. Huomennakin olen lähdössä tekemään maastotutkimusta tilaajalle.
Olen myös erikoistunut yhteen harvoin, mutta kalliilla tehtävään työhön. Meitä hommaan kykeneviä on Suomessa pari henkilöä.