Lue keskustelun säännöt.
Luonnontieteitä opiskelleet ja opettajiksi hakeutuneet ovat jotenkin outoja
15.06.2021 |
Jos opiskelee biologiaa, kemiaa, fysiikkaa tai matematiikkaa - tai no mitä tahansa vaativaa alaa - ja ryhtyy joksikin yläkoulun tai lukion opettajaksi, täytyy olla jotenkin tylsämielinen. Eihän se opetustyö noilla asteilla ole. haastavaa vaan päinvastoin tiukasti opetussuunnitelmiin sidottua, vuodesta toiseen samana rutiinina pysyvää jollotusta.
75 prosenttia oppilaista on keskimääräistä tollompia, 23 prossaa häiriköitä ja loput ehkä, jos hyvin käy, hieman normia fiksumpia. Ja näitä pöljäkkeitä sitten opetetaan vuodesta toiseen. En tajua! Missä haasteet, missä onnistumiset, missä uuden keksiminen?
Voisi kuvitella, että joku kemiasta gradun vääntänyt kyllästyisi kuoliaaksi tolkuttaessaan 15-vuotiaille jotain perusalkuainetaulukkoa ja atomin rakennetta. Onko syynä laiskuus vai tietty mielen jähmeys?
Kommentit (66)
Opettajan ammatti on siitäkin hyvä, että viroista kilpailee hyvin rajallinen joukko. Kun muodollinen pätevyys ja reilu työkokemus on saavutettu, voi luottaa siihen että jonkin paikan saa, koska jossain vaiheessa on väistämättä pätevin niistä kotimaisista hakijoista, jotka eivät vielä ole valivirkaa saaneet. Ulkomailta ei tule kilpailijoita, koska heiltä puuttuu kielitaito.
Tutkimusmaailmassa tietty vakivirka avautuu n. 15-20 vuoden välein, ja haut ovat maailmanlaajuisia. Aina ilmaantuu se kiinalainen 16 L:n ylioppilas, triplatohtori ja tupladosentti joka on älykkäämmäpi, verkostoituneempi, kielitaitoisempi, mukavampi, nuorempi ja joka tavoin parempi kuin sinä. Ei voi edes olla katkera, kun se ulkomainen kilpailija on vain niin hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai se on ammattiylpeyttä, mutta itselleni yläkoulun opettajan ura ei näyttäydy kovin kunnianhimoiselta. :) Kuulun kai siihen porukkaan, jonka ensiajatus on: "miksi ihmeessä?"
No miksi ihmeessä pitäisi olla kunnianhimoinen?
Ei kai se mikään pakko ole. Voi kituutella sillä muutaman tonnin palkalla pätkähommissa, vaikka sillä aivokapasiteetilla voisi olla vaikka todella hyvä koodari, joka saa hulppeat työsuhde-edut ja vähintään viisinumeroista palkkaa. Mutta päätyykin sitten kuuntelemaan teinien päänaukomista ja täyttelemään wilmaa. Mikäs siinä, elämä on valintoja.
Niin, onhan sekin valinta, paljonko haluaa viettää aikaa lastensa kanssa.
Eli lomien ja työajan vuoksi valitsit opettajan uran? Juuri niin kuin joku jo veikkasikin ekalla sivulla. Tiesitkö, että työaika Suomessa suurella osalla on sen 37-40h viikossa? Jos olisin lääkäri tai koodari erittäin hyvällä palkalla voisin pudottaa työaikaa vaikka puoleen ja saisin silti enemmän kuin opettajana.
Erittäin hyväpalkkainen lääkäri ja koodari tekee huomattavasti enemmän töitä kuin 37-40 tuntia viikossa.
Ei välttämättä. Lääkäreille ja hyville koodareille tarjotaan ihan uskomattomia palkkoja tietyissä paikoissa tai voivat itse sanella palkkansa. Monet tekee osa-aikaisesti hommia ja saavat silti hyvää palkkaa.
Mä rakastan yläkoulua. Olen ollut lukiossakin töissä, mutta yläkoulu on mun juttu. Pienemmät opetusryhmät, paljon hauskemmat oppilaat jne. Työssä on muutakin kuin sitä tylsää aineen jankkaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai se on ammattiylpeyttä, mutta itselleni yläkoulun opettajan ura ei näyttäydy kovin kunnianhimoiselta. :) Kuulun kai siihen porukkaan, jonka ensiajatus on: "miksi ihmeessä?"
No miksi ihmeessä pitäisi olla kunnianhimoinen?
Ei kai se mikään pakko ole. Voi kituutella sillä muutaman tonnin palkalla pätkähommissa, vaikka sillä aivokapasiteetilla voisi olla vaikka todella hyvä koodari, joka saa hulppeat työsuhde-edut ja vähintään viisinumeroista palkkaa. Mutta päätyykin sitten kuuntelemaan teinien päänaukomista ja täyttelemään wilmaa. Mikäs siinä, elämä on valintoja.
Niin, onhan sekin valinta, paljonko haluaa viettää aikaa lastensa kanssa.
Eli lomien ja työajan vuoksi valitsit opettajan uran? Juuri niin kuin joku jo veikkasikin ekalla sivulla. Tiesitkö, että työaika Suomessa suurella osalla on sen 37-40h viikossa? Jos olisin lääkäri tai koodari erittäin hyvällä palkalla voisin pudottaa työaikaa vaikka puoleen ja saisin silti enemmän kuin opettajana.
Erittäin hyväpalkkainen lääkäri ja koodari tekee huomattavasti enemmän töitä kuin 37-40 tuntia viikossa.
Ei välttämättä. Lääkäreille ja hyville koodareille tarjotaan ihan uskomattomia palkkoja tietyissä paikoissa tai voivat itse sanella palkkansa. Monet tekee osa-aikaisesti hommia ja saavat silti hyvää palkkaa.
Juu, tietyissä paikoissa, mutta kaikki ei välttämättä halua sellaisiin paikkoihin. Jos nyt vaikka haluaa asua siellä Kärsämäellä tai muulla pikkupaikkakunnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai se on ammattiylpeyttä, mutta itselleni yläkoulun opettajan ura ei näyttäydy kovin kunnianhimoiselta. :) Kuulun kai siihen porukkaan, jonka ensiajatus on: "miksi ihmeessä?"
No miksi ihmeessä pitäisi olla kunnianhimoinen?
Ei kai se mikään pakko ole. Voi kituutella sillä muutaman tonnin palkalla pätkähommissa, vaikka sillä aivokapasiteetilla voisi olla vaikka todella hyvä koodari, joka saa hulppeat työsuhde-edut ja vähintään viisinumeroista palkkaa. Mutta päätyykin sitten kuuntelemaan teinien päänaukomista ja täyttelemään wilmaa. Mikäs siinä, elämä on valintoja.
Niin, onhan sekin valinta, paljonko haluaa viettää aikaa lastensa kanssa.
Eli lomien ja työajan vuoksi valitsit opettajan uran? Juuri niin kuin joku jo veikkasikin ekalla sivulla. Tiesitkö, että työaika Suomessa suurella osalla on sen 37-40h viikossa? Jos olisin lääkäri tai koodari erittäin hyvällä palkalla voisin pudottaa työaikaa vaikka puoleen ja saisin silti enemmän kuin opettajana.
Erittäin hyväpalkkainen lääkäri ja koodari tekee huomattavasti enemmän töitä kuin 37-40 tuntia viikossa.
Ei välttämättä. Lääkäreille ja hyville koodareille tarjotaan ihan uskomattomia palkkoja tietyissä paikoissa tai voivat itse sanella palkkansa. Monet tekee osa-aikaisesti hommia ja saavat silti hyvää palkkaa.
Niin varmasti. Kaikki ei kuitenkaan nyt halua opiskella kymmentä vuotta erikoislääkäriksi eikä kaikille palkka ole tärkein asia työssä, saati elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen kuin lääkärinä saa osa-aikaisenakin hyvää palkkaa, on pitänyt tehdä töitä aivan sikana. Veikkaanpa että sama koskee koodareita.
Vierailija kirjoitti:
Syynä on kesä-, syys-, joulu-, hiihto- ja pääsiäislomat.
Pääsiäisloma on just se, mikä muillakin, eli pääsiäispyhät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni kertoo lähinnä mielikuvituksen puutteesta, jos ei näe mitään muuta vaihtoehtoa työuralleen niillä älynlahjoilla mitä on suotu kuin opettajaksi hakeminen. Tietysti asia erikseen, jos oikeasti tuntee kutsumusta opetustyöhön. Suurimmalla osalla malu-opiskelijoista se taitaa pikemminkin olla käytännöllisempi ratkaisu kuin aito veto alaa kohtaan. Helpommallakin pääsisi, jos pelaa korttinsa oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syynä on kesä-, syys-, joulu-, hiihto- ja pääsiäislomat.
Pääsiäisloma on just se, mikä muillakin, eli pääsiäispyhät.
Ja kaikilla muilla ei ole pääsiäispyhät vapaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin on opettajan työssä aika melkoinen vetonaula, että saat jäädä asumaan Suomeen ystävien ja sukulaisten ja kesämökkien kanssa samaan maahan. Jos haluaa tehdä luonnontieteellistä ylempää korkeakoulututkintoa vastaavaa työtä, niin joko muutat Helsinkiin tai hyvässä lykyssä Turkuun, tai sitten lähdet suosiolla Eurooppaan, Amerikkaan tai Aasiaan ja jätät kaiken taakse, ja luovut ajatuksesta perustaa perhettä, tai ainakin että lapsesi näkisivät omia vanhempiasi yli kerran vuodessa.
Opettajana sen sijaan voit tehdä koulutustasi vastaavaa työtä vaikka Pihtiputaalla, Kihniössä tai Paraisilla. Voit työpäivän jälkeen ottaa koiran ja lapset ja lähteä ongelle erämaajärvelle. Ei onnistu melkein missään muussa ammatissa yhtä helposti.
Tosi usein puhutaan siihen sävyyn, että vaikka uran tekeminen Yhdysvalloissa olisi jokaiselle unelmien täyttymys. Se ainoa keino täyttää todellinen potentiaalinsa. No, ei se ole. Elämä muiden uralleen uhrautuneiden superhuippujen keskellä voi olla aika yksinäistä ja kilpailullista, eikä se alkuinnostuksen jälkeen ole niin ihmeellistä, vaan arkipäiväistyy. Samalla joutuu yleensä eroon kaikesta siitä muusta, joka tekee elämästä ihanaa. Been there.
Opettajiahan on älyttömästi työttöminä. Vakivirkaa on vaikea saada. Tuskinpa on isoja mahkuja saada virkaa jostain Kärsämäeltä.
No ei ole fyke-opettajia. Ja niistähän nyt puhuimme, emme opettajista yleisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai se on ammattiylpeyttä, mutta itselleni yläkoulun opettajan ura ei näyttäydy kovin kunnianhimoiselta. :) Kuulun kai siihen porukkaan, jonka ensiajatus on: "miksi ihmeessä?"
No miksi ihmeessä pitäisi olla kunnianhimoinen?
Ei kai se mikään pakko ole. Voi kituutella sillä muutaman tonnin palkalla pätkähommissa, vaikka sillä aivokapasiteetilla voisi olla vaikka todella hyvä koodari, joka saa hulppeat työsuhde-edut ja vähintään viisinumeroista palkkaa. Mutta päätyykin sitten kuuntelemaan teinien päänaukomista ja täyttelemään wilmaa. Mikäs siinä, elämä on valintoja.
Niin, onhan sekin valinta, paljonko haluaa viettää aikaa lastensa kanssa.
Eli lomien ja työajan vuoksi valitsit opettajan uran? Juuri niin kuin joku jo veikkasikin ekalla sivulla. Tiesitkö, että työaika Suomessa suurella osalla on sen 37-40h viikossa? Jos olisin lääkäri tai koodari erittäin hyvällä palkalla voisin pudottaa työaikaa vaikka puoleen ja saisin silti enemmän kuin opettajana.
Mutta työsi ei olisi yhtä kivaa, vaihtelevaa ja haastavaa kuin opettajalla. Eli ihminen valitsee, kiinnostaako enemmän raha vai mielenkiintoinen työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni kertoo lähinnä mielikuvituksen puutteesta, jos ei näe mitään muuta vaihtoehtoa työuralleen niillä älynlahjoilla mitä on suotu kuin opettajaksi hakeminen. Tietysti asia erikseen, jos oikeasti tuntee kutsumusta opetustyöhön. Suurimmalla osalla malu-opiskelijoista se taitaa pikemminkin olla käytännöllisempi ratkaisu kuin aito veto alaa kohtaan. Helpommallakin pääsisi, jos pelaa korttinsa oikein.
Kyllä varmaan kaikki näkee vaihtoehtojakin, mutta moni silti valitsee opettajuuden.
Vierailija kirjoitti:
Miten 75% voi olla keskimääräistä tollompaa?
Siten, että tyypillisesti luonnontieteet ovat lähtökohtaisesti hankalampia kuin kaiken maailman uskonnot, historiat ja köksät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
DI-hommista vaihto opettajaksi oli varmaan elämäni paras päätös. Palkka pieneni melkein puoleen, mutta elämänlaatu on nyt ihan eri tasolla. Eikä noissa hommissa mitään osa-aikaisuuksia ole mahdollista tehdä.
Rutiinitöissä on omat puolensa, vaikka nykyisin tämän tunnustaminen julkisesti on maailman suurin synti. En ole opettaja, mutta en halua edetä urallani ylemmäs, koska se tarkoittaisi lähinnä turhauttavien kokousten ja toimistotöiden lisääntymistä. Olen mieluummin hyvinvoiva ja stressitön ja sen seurauksena tienaan nettona ehkä satasen pari kuussa vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten 75% voi olla keskimääräistä tollompaa?
Siten, että tyypillisesti luonnontieteet ovat lähtökohtaisesti hankalampia kuin kaiken maailman uskonnot, historiat ja köksät.
Köksän opettaminen teineille on varmaan opettajan hommista vaativimpia. Oikeasti. En ikinä ryhtyisi. Näen melkein painajaisia siitä, että joudun joskus sijaistamaan. Kaikkea muuta olen vissiin opettanutkin, mutta en köksää.
Olen biologian ja maantiedon ope.
Asperger. Usein outoja, mutta kun tutustuu niin varsin mainioita tyyppejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin on opettajan työssä aika melkoinen vetonaula, että saat jäädä asumaan Suomeen ystävien ja sukulaisten ja kesämökkien kanssa samaan maahan. Jos haluaa tehdä luonnontieteellistä ylempää korkeakoulututkintoa vastaavaa työtä, niin joko muutat Helsinkiin tai hyvässä lykyssä Turkuun, tai sitten lähdet suosiolla Eurooppaan, Amerikkaan tai Aasiaan ja jätät kaiken taakse, ja luovut ajatuksesta perustaa perhettä, tai ainakin että lapsesi näkisivät omia vanhempiasi yli kerran vuodessa.
Opettajana sen sijaan voit tehdä koulutustasi vastaavaa työtä vaikka Pihtiputaalla, Kihniössä tai Paraisilla. Voit työpäivän jälkeen ottaa koiran ja lapset ja lähteä ongelle erämaajärvelle. Ei onnistu melkein missään muussa ammatissa yhtä helposti.
Tosi usein puhutaan siihen sävyyn, että vaikka uran tekeminen Yhdysvalloissa olisi jokaiselle unelmien täyttymys. Se ainoa keino täyttää todellinen potentiaalinsa. No, ei se ole. Elämä muiden uralleen uhrautuneiden superhuippujen keskellä voi olla aika yksinäistä ja kilpailullista, eikä se alkuinnostuksen jälkeen ole niin ihmeellistä, vaan arkipäiväistyy. Samalla joutuu yleensä eroon kaikesta siitä muusta, joka tekee elämästä ihanaa. Been there.
Opettajiahan on älyttömästi työttöminä. Vakivirkaa on vaikea saada. Tuskinpa on isoja mahkuja saada virkaa jostain Kärsämäeltä.
No ei ole fyke-opettajia. Ja niistähän nyt puhuimme, emme opettajista yleisesti.
Jaa, missä rinnakkaistodellisuudessa?
T. Työtön mafyke-opettaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin on opettajan työssä aika melkoinen vetonaula, että saat jäädä asumaan Suomeen ystävien ja sukulaisten ja kesämökkien kanssa samaan maahan. Jos haluaa tehdä luonnontieteellistä ylempää korkeakoulututkintoa vastaavaa työtä, niin joko muutat Helsinkiin tai hyvässä lykyssä Turkuun, tai sitten lähdet suosiolla Eurooppaan, Amerikkaan tai Aasiaan ja jätät kaiken taakse, ja luovut ajatuksesta perustaa perhettä, tai ainakin että lapsesi näkisivät omia vanhempiasi yli kerran vuodessa.
Opettajana sen sijaan voit tehdä koulutustasi vastaavaa työtä vaikka Pihtiputaalla, Kihniössä tai Paraisilla. Voit työpäivän jälkeen ottaa koiran ja lapset ja lähteä ongelle erämaajärvelle. Ei onnistu melkein missään muussa ammatissa yhtä helposti.
Tosi usein puhutaan siihen sävyyn, että vaikka uran tekeminen Yhdysvalloissa olisi jokaiselle unelmien täyttymys. Se ainoa keino täyttää todellinen potentiaalinsa. No, ei se ole. Elämä muiden uralleen uhrautuneiden superhuippujen keskellä voi olla aika yksinäistä ja kilpailullista, eikä se alkuinnostuksen jälkeen ole niin ihmeellistä, vaan arkipäiväistyy. Samalla joutuu yleensä eroon kaikesta siitä muusta, joka tekee elämästä ihanaa. Been there.
Opettajiahan on älyttömästi työttöminä. Vakivirkaa on vaikea saada. Tuskinpa on isoja mahkuja saada virkaa jostain Kärsämäeltä.
Taatusti suuremmat mahkut kuin tutkijana.
Matemaattisesti lahjakkaalle on maailmassa aika paljon muitakin mahdollisuuksia, kuin vain opettaja tai tutkija. Melko rajoittunutta ajattelua.
No luettelepa sitten muutkin Kärsämäen tarjoamat vakivirkamahdollisuudet matemaatikolle.
Onko tosiaan ainoa vaihtoehto jokin kunnan suojatyöpaikka? Matemaattisesti lahjakas ihminen varmasti saa hyviä työllistymismahdollisuuksia alalta kuin alalta. Liiketalous, teollisuus, it- ja elektroniikka, mitä vain melkeinpä. Nämähän hamuavat ihmisiä, joilla on lahjoja malu-aineissa.
No kun näitä töitä EI OLE jossain Kärsämäellä. Myös puolisolle pitäisi löytyä töitä Kärsämäeltä, ja jos ei ole opettaja, lääkäri tai sossu, aika hiljaista on.
Erittäin hyväpalkkainen lääkäri ja koodari tekee huomattavasti enemmän töitä kuin 37-40 tuntia viikossa.