Luonnontieteitä opiskelleet ja opettajiksi hakeutuneet ovat jotenkin outoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekin on opettajan työssä aika melkoinen vetonaula, että saat jäädä asumaan Suomeen ystävien ja sukulaisten ja kesämökkien kanssa samaan maahan. Jos haluaa tehdä luonnontieteellistä ylempää korkeakoulututkintoa vastaavaa työtä, niin joko muutat Helsinkiin tai hyvässä lykyssä Turkuun, tai sitten lähdet suosiolla Eurooppaan, Amerikkaan tai Aasiaan ja jätät kaiken taakse, ja luovut ajatuksesta perustaa perhettä, tai ainakin että lapsesi näkisivät omia vanhempiasi yli kerran vuodessa.

Opettajana sen sijaan voit tehdä koulutustasi vastaavaa työtä vaikka Pihtiputaalla, Kihniössä tai Paraisilla. Voit työpäivän jälkeen ottaa koiran ja lapset ja lähteä ongelle erämaajärvelle. Ei onnistu melkein missään muussa ammatissa yhtä helposti.

Tosi usein puhutaan siihen sävyyn, että vaikka uran tekeminen Yhdysvalloissa olisi jokaiselle unelmien täyttymys. Se ainoa keino täyttää todellinen potentiaalinsa. No, ei se ole. Elämä muiden uralleen uhrautuneiden superhuippujen keskellä voi olla aika yksinäistä ja kilpailullista, eikä se alkuinnostuksen jälkeen ole niin ihmeellistä, vaan arkipäiväistyy. Samalla joutuu yleensä eroon kaikesta siitä muusta, joka tekee elämästä ihanaa. Been there.

Opettajiahan on älyttömästi työttöminä. Vakivirkaa on vaikea saada. Tuskinpa on isoja mahkuja saada virkaa jostain Kärsämäeltä.

Taatusti suuremmat mahkut kuin tutkijana.

Matemaattisesti lahjakkaalle on maailmassa aika paljon muitakin mahdollisuuksia, kuin vain opettaja tai tutkija. Melko rajoittunutta ajattelua.

No luettelepa sitten muutkin Kärsämäen tarjoamat vakivirkamahdollisuudet matemaatikolle.

Onko tosiaan ainoa vaihtoehto jokin kunnan suojatyöpaikka? Matemaattisesti lahjakas ihminen varmasti saa hyviä työllistymismahdollisuuksia alalta kuin alalta. Liiketalous, teollisuus, it- ja elektroniikka, mitä vain melkeinpä. Nämähän hamuavat ihmisiä, joilla on lahjoja malu-aineissa.

No kun näitä töitä EI OLE jossain Kärsämäellä. Myös puolisolle pitäisi löytyä töitä Kärsämäeltä, ja jos ei ole opettaja, lääkäri tai sossu, aika hiljaista on.

No jos haluaa varmistaa työllistymisensä, ei ensinnäkään hakeudu opettajaksi ja toiseksi katsoo muitakin paikkakuntia ja aloja kuin Kärsämäkeä ja sen koulua. Niin se on ympäri Suomea sama tilanne. Varmat alavalinnat on lähinnä sote-ala ja siinä se sitten aika lailla onkin. Kyse olikin siitä, osaako ajatella asioita yhtään laajemmalle, mutta näköjään se ei kyseiseltä luonnontieteilijältä onnistu. :)

Miksi tämä "outous" koskee mielestäsi vain luonnontieteiden opettajia? Kyllä esimerkiksi lingvistienkin yliopistossa opiskelemat asiat liikkuvat ihan eri leveleillä kuin peruskoulun oppimäärä.

Mutta opettaminen on erittäin motivoivaa alasta ja tasosta riippumatta. Kun oppilas yläkoulun päätteeksi kertoo, että inhosi koko alakoulun ainettasi, mutta nyt se on sinun mielenkiintoisen opetuksesi takia lempiaineita, niin eipä ole juuri parempaa fiilistä.

Aineenopettajalla on parhaimmillaan rakkaus sekä alaansa että opettamista kohtaan. Hän osaa ihan eri tavalla avata aihetta oppilaalle kuin joku, joka ei ole sitä todella opiskellut. Ja on mahtavaa, kun näkee suorastaan lampun syttyvän oppilaan pään päälle.

Kaikki kunnia toki luokanopettajille, mutta heillä ei ole useimmiten läheskään kaikkiin aineisiin sitä paloa ja laajempaa ymmärrystä, mitä vaaditaan siihen, että oppilas todella käsittää, miten kiinnostavista ja tärkeistä jutuista on kyse.

T. Motivoitunut humanisti ja aineenopettaja

Opettaja ei voi olla mieleltään jähmeä ja laiska. Kysyjällä ei taida olla opettajan työstä mitään käsitystä. Opettaminen ja pedagogiikka vaatii monenlaisia taitoja. Esimerkiksi ihmissuhdetaitoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonkun se täytyy sitäkin hommaa tehdä.

Melkein minkä tahansa aineenopettajan on helpompi löytää töitä verrattuna saman alan tutkijaan. Jos joku viihtyy sinällään opettajan työssä, niin onhan se työnkuva ja työnhaku helpompaa verrattuna mm. historian, matematiikan, fysiikan, biologian, kemian tai suomen kielen tutkijan työhön. Tutkijat joutuivat kisaamaan työmahdollisuuksista aivan eri iailla verrattuna johonkin lukion lehtoriin, jos tämän on onnistunut saada vakituinen kaupungin virka.

Minua ei ole itseäni kylläkään opettajan hommat kiinnostaneet, vaikka jotkut ovat jopa suorittaneet kasvatustieteiden opinnot voidaakseen toimia aineenopettajina, jos mieli joskus muuttuu. Olen mielummin tekemisissä tasaveroisten kolleegoiden kanssa, jotka ovat kiinnostuneet samalla tavalla omasta alastaan.

Kun valmistuin yliopistosta, minua pyydettiin sinne töihin. No, palkka olisi ollut huonompi kuin koulussa eikä tutkimuksia kukaan lue. Ei siis olisi ollut töiden saanti kovin vaikeaa. En halunnut jäädä yliopistoon. Virkaani lukiossa haki 60 muutakin ihmistä. Nykyään aineenopen virkoihin voi olla jopa 200 hakijaa. Virkaa ei siis saa helposti. Myös tuntiopeiksi on paljon hakijoita.

Kohtuulliset työajat, kohtuullinen palkka ja työ on helppo. Vapaa-ajallaan jaksaa sitten tehdä niitä mielenkiintoisia asioita kun töissä ei tarvitse rasittua. 

Vierailija kirjoitti:

Sekin on opettajan työssä aika melkoinen vetonaula, että saat jäädä asumaan Suomeen ystävien ja sukulaisten ja kesämökkien kanssa samaan maahan. Jos haluaa tehdä luonnontieteellistä ylempää korkeakoulututkintoa vastaavaa työtä, niin joko muutat Helsinkiin tai hyvässä lykyssä Turkuun, tai sitten lähdet suosiolla Eurooppaan, Amerikkaan tai Aasiaan ja jätät kaiken taakse, ja luovut ajatuksesta perustaa perhettä, tai ainakin että lapsesi näkisivät omia vanhempiasi yli kerran vuodessa.

Opettajana sen sijaan voit tehdä koulutustasi vastaavaa työtä vaikka Pihtiputaalla, Kihniössä tai Paraisilla. Voit työpäivän jälkeen ottaa koiran ja lapset ja lähteä ongelle erämaajärvelle. Ei onnistu melkein missään muussa ammatissa yhtä helposti.

Tosi usein puhutaan siihen sävyyn, että vaikka uran tekeminen Yhdysvalloissa olisi jokaiselle unelmien täyttymys. Se ainoa keino täyttää todellinen potentiaalinsa. No, ei se ole. Elämä muiden uralleen uhrautuneiden superhuippujen keskellä voi olla aika yksinäistä ja kilpailullista, eikä se alkuinnostuksen jälkeen ole niin ihmeellistä, vaan arkipäiväistyy. Samalla joutuu yleensä eroon kaikesta siitä muusta, joka tekee elämästä ihanaa. Been there.

Oi, ihana kirjoitus ja olen niin samaa mieltä kanssasi! Olen itsekin luonnontieteilijä ja ajauduin tutkija työstä kaupalliselle puolelle juurikin tämän asian vuoksi. Haluan elää elämäni Suomessa ja nauttia vapaa-ajasta perheeni kanssa. Tiedemaailma on täynnä kateutta, kaunoja ja kilpailua, enkä halua olla sellaisessa oravanpyörässä mukana.