Lue keskustelun säännöt.
Voisiko perusterve ja periaatteessa aktiivinen ihminen saada henkilökohtaisen avustajan?
14.06.2021 |
Elämässä on todella paljon kiirettä ja velvollisuuksia, eikä minulla ole lainkaan ystäviä tai kumppaniakaan. Viikonloput ovat osittain vapaa-aikaa. Ei ole ketään, kuka tukisi tai välittäisi, kun joku asia stressaa tai mietityttää. Ei ole ketään, kenen kanssa jutella, miettiä, ideoida, jakaa ajatuksia. Ei ole ketään, jonka kanssa jutella edes päivänpoliitikasta, urheilusta tai kulttuurista. Olen täysin yksin käytännössä, eikä kukaan välitä.
Minulla ei ole voimia tutustua keneenkään kaverimielessä. En vain koe olevani tarpeeksi kiinnostava tai hyvä. Entinen paras ja ainoa ystäväni hylkäsi minut noin 7kk sitten pienen maskeihin liittyvän periaatteellisen erimielisyyden takia chatissa (asumme eri maissa, emmekä edes ole nähneet pariin vuoteen).
Hoidan velvollisuudet hyvin, mutta koen, etten ole missään nimessä riittävän hyvä missään asiassa. Vanhempani eivät välitä minusta muuten kuin silloin tällöin kahvitteluseurana. Kaipaisin lähimmäisen tukea ja jonkun aikuisen ihmisen elämääni. Mistä sellaista voi saada?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksette te masentuneet, yksinäiset, ystävättömät ryhdy toisillenne tukihenkilöiksi? Siinä auttaisitte toinen toistanne.
Voi hyvänen aika! Et tosiaan pysty lainkaan asettumaan erilaisen ihmisen asemaan!
Sinä varmaan ehdottaisit, että kaksi jalka-amputoitua voivat tukea toisiaan kävellessä.Henk koht voin sanoa, että tämä koronaeristyksen vuosi on ajanut minut niin alas ja syvälle surkeuteen, ettei minusta ole tuomaan piristystä edes masokistille.
Et suinkaan ole ainoa koronaeristyksen masentama. Nuoriakin on samassa suossa. Amputointi ja yksinäisyys eivät ole verrattavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommentoin henkilökohtaisena-avustajana, viisi vuotta näitä töitä tehneenä.
Vakituisen ja pitkän avustussuhteen myötä olemme tottakai myös ”ystäviä” ja juttuseuraa, myös se kuuluu työhön. Mutta se kuuluu vain työajalla.
Joskus raja hämärtyy ja on tehtävä ystävällisesti selväksi, että olen käytettävissä ainoastaan työajalla.
Henkilökohtainen avustaja on ennenkaikkea varakädet ja jalat, joka mahdollistaa arjen sujumisen henkilöltä, joka ei itse siihen pysty. Toki työhön kuuluu myös mukavia tekemisiä vaikka teatterissa käyntiä ym. Mutta ennen kaikkea se on arjen avustamista.
Meistä avustajista on aina pula. Jatkuvasti.
Kavereiksi meitä ei valitettavasti palkata, sillä hätä on suurempi monilla muilla vaikka yksinäisyys on todella elämänlaatua rappeuttavaa, ei meitä riitä sitä pelkästään hoitamaan.
Toivottavasti joskus elämme yhteiskunnassa, jossa yksinäiset saavat enemmän apua. HelsinkiMissio on ehdottomasti oikea paikka ottaa yhteyttä tähän asiaan liittyen, he osaavat auttaa ja ohjata sinulle oikean paikan löytää seuraa.
Toivottavasti saat ystävän ja elämänlaatusi paranee sen myötä varmasti :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla rahalla saa, Kela-korvattuna ei.
Jos isä soittaa viikoittain, hyvähän se on. Miksi et itse ota tehtäväksesi soittaa kerran viikossa aina jollekin sukulaiselle? Aloitat vaikka niin, että "Moi täällä maija, mitä kuuluu?" Siitä se sitten lähtee. Tee sukulaisista lista ja vedät listaa läpi.
En usko, että heitä kiinnostaa elämäni. He pitävät minua muutenkin l uuserina, kun ei ole miestä tai sosiaalista elämää. Häpeän itseäni.
Mutta maksettu seuralainen on oikeasti kiinnostunut elämästäsi?
Keskusteluapu tuohon häpeään varmaan auttaisi.
Ei Kela sulle juttuseuraa kustanna. Eikä muutakaan kaveria stressiisi. Kysy esim. SPR: n Ystävätoiminnasta.