Lue keskustelun säännöt.
Voisiko perusterve ja periaatteessa aktiivinen ihminen saada henkilökohtaisen avustajan?
14.06.2021 |
Elämässä on todella paljon kiirettä ja velvollisuuksia, eikä minulla ole lainkaan ystäviä tai kumppaniakaan. Viikonloput ovat osittain vapaa-aikaa. Ei ole ketään, kuka tukisi tai välittäisi, kun joku asia stressaa tai mietityttää. Ei ole ketään, kenen kanssa jutella, miettiä, ideoida, jakaa ajatuksia. Ei ole ketään, jonka kanssa jutella edes päivänpoliitikasta, urheilusta tai kulttuurista. Olen täysin yksin käytännössä, eikä kukaan välitä.
Minulla ei ole voimia tutustua keneenkään kaverimielessä. En vain koe olevani tarpeeksi kiinnostava tai hyvä. Entinen paras ja ainoa ystäväni hylkäsi minut noin 7kk sitten pienen maskeihin liittyvän periaatteellisen erimielisyyden takia chatissa (asumme eri maissa, emmekä edes ole nähneet pariin vuoteen).
Hoidan velvollisuudet hyvin, mutta koen, etten ole missään nimessä riittävän hyvä missään asiassa. Vanhempani eivät välitä minusta muuten kuin silloin tällöin kahvitteluseurana. Kaipaisin lähimmäisen tukea ja jonkun aikuisen ihmisen elämääni. Mistä sellaista voi saada?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en saa kustannettua avustajaa, kun ei ole fyysistä vammaa, joka rajoittaisi toimintakykyä.
Vaikka olen ollut masennusdiagnoosilla eläkkeellä 30 v, mitään apua tai tukea ei ole.
Välillä en jaksa siivota ja laittaa ruokaa. En silti tarvisi kodinhoitoapua, jos minulla olisi vaikka tukihenkilö, jonka seurassa virkistyisi.
Fyysisesti vammaisille on tosiaan vaikka mitä, mutta 100% yksinäiselle masennusinvalidille ei tule yhteiskunnan puolelta yhtään mitään kädenojennusta.
Olen kuin kotiini kärsimään passitettu kuolemaantuomittu.
Tämän viestin alapeukuttajat, voisitteko perustella mikä antoi syyn?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksette te masentuneet, yksinäiset, ystävättömät ryhdy toisillenne tukihenkilöiksi? Siinä auttaisitte toinen toistanne.
Toimii vain jos molemmilla on oma pätevä hoitokontakti ja periaate ettei kaada pahaa oloaan viattoman kaverin niskaan.
Tiedän muutaman erittäin "raskaan" henkilön, eikä näillä tästä syystä juuri kavereita ole.
Eivät itselleen mitään kai voi, jos edes tiedostavat asian.
P.S. En tiedä miten tämä poliittisesti korrektisti ilmaistaan. Ehkä tällaista asiaa ei vain nykyään voi olla olemassa ja olen väärässä...
Vierailija kirjoitti:
Käyt ap töissä, mutta olet yksinäinen ja mietit henk koht avustajaa?
Eikö sinulla ole työkavereita?
Eipä juuri. En puhu muusta kuin työasioista ja etänä ollaan, joten en ole nähnyt ketään noin 1,5 vuoteen.
Jos ap asuu pääkaupunkiseudulla, neuvon ottamaan yhteyttä Helsinki Missioon, joka tekee hyvää ja arvokasta työtä yksinöisyyden ehkäisemiseksi. On puolueista riippumaton, ei-uskonnollinen järjestö. Myös SPR:n ystäväpalvelusta saattaa saada apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksette te masentuneet, yksinäiset, ystävättömät ryhdy toisillenne tukihenkilöiksi? Siinä auttaisitte toinen toistanne.
Hyvä ajatus mutta masentunut ei jaksa lähteä ulos , joku kerhotila olis hyvä johon autoileva vois hakea jokaisen. Tuo on kyllä törkeää jos lähisukulaiset ei käy edes moikkaamassa , soittavatko?
Isäni soittaa noin kerran viikossa sentään, äitini soittaa oma-aloitteisesti pari kertaa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla rahalla saa, Kela-korvattuna ei.
Jos isä soittaa viikoittain, hyvähän se on. Miksi et itse ota tehtäväksesi soittaa kerran viikossa aina jollekin sukulaiselle? Aloitat vaikka niin, että "Moi täällä maija, mitä kuuluu?" Siitä se sitten lähtee. Tee sukulaisista lista ja vedät listaa läpi.
Vierailija kirjoitti:
Omalla rahalla saa, Kela-korvattuna ei.
Jos isä soittaa viikoittain, hyvähän se on. Miksi et itse ota tehtäväksesi soittaa kerran viikossa aina jollekin sukulaiselle? Aloitat vaikka niin, että "Moi täällä maija, mitä kuuluu?" Siitä se sitten lähtee. Tee sukulaisista lista ja vedät listaa läpi.
En usko, että heitä kiinnostaa elämäni. He pitävät minua muutenkin l uuserina, kun ei ole miestä tai sosiaalista elämää. Häpeän itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en saa kustannettua avustajaa, kun ei ole fyysistä vammaa, joka rajoittaisi toimintakykyä.
Vaikka olen ollut masennusdiagnoosilla eläkkeellä 30 v, mitään apua tai tukea ei ole.
Välillä en jaksa siivota ja laittaa ruokaa. En silti tarvisi kodinhoitoapua, jos minulla olisi vaikka tukihenkilö, jonka seurassa virkistyisi.
Fyysisesti vammaisille on tosiaan vaikka mitä, mutta 100% yksinäiselle masennusinvalidille ei tule yhteiskunnan puolelta yhtään mitään kädenojennusta.
Olen kuin kotiini kärsimään passitettu kuolemaantuomittu.Tämän viestin alapeukuttajat, voisitteko perustella mikä antoi syyn?
Kadehdit fyysisesti vammaisia. Siinä ei kuule ole kyse pelkästä viitseliäisyydestä ja piristämisestä, kun on niin paha fyysinen vamma, että tarvitsee avustajaa.
Sinähän saat jo yhteiskunnalta kädenojennusta, koska saat eläkettä tekemättä mitään. Vielä pitäisi lisää saada, vaikka et tarvitsisi muuta kuin ovesta ulos mennä ja istua vaihteeksi pihassa penkillä.
Haluatko siis avustajan hoitamaan sun asioita vai kaverin yksinäisyyteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksette te masentuneet, yksinäiset, ystävättömät ryhdy toisillenne tukihenkilöiksi? Siinä auttaisitte toinen toistanne.
Voi hyvänen aika! Et tosiaan pysty lainkaan asettumaan erilaisen ihmisen asemaan!
Sinä varmaan ehdottaisit, että kaksi jalka-amputoitua voivat tukea toisiaan kävellessä.Henk koht voin sanoa, että tämä koronaeristyksen vuosi on ajanut minut niin alas ja syvälle surkeuteen, ettei minusta ole tuomaan piristystä edes masokistille.
Eli sinä et kaipaa ystävää vaan likasankoa, ihmistä jolle voit kaataa surkeutesi ja jolta voit ottaa ja ottaa loputtomiin, antamatta mitään vastineeksi?
Jos tarvitset pelkästään ystävätyyppistä tukea elämäntilanteeseesi, niin onhan sitä olemassa erilaisia ystäväpalvelujakin olemassa. No jaa, näihin tietty liittyy se ongelma, että kyseessä on itselle tuntematon ihminen ja ennalta ei voi lainkaan tietää millainen hän luonteeltaan sitten on, jos näitä päättää kokeilla.
Jaksaako sitä sitten yrittää aina vain uudelleen ja uudelleen.... näitä vapaaehtoispohjalta toimivia ystäviä kokeilla.
Toki palkallisenkin voi yrittää saada, mutta yhteiskunta ei tietenkään terveelle ihmiselle hankittuna tällaista palkkasuhdetta tule tukemaan. Ja sama ongelma siinäkin, koskaan ei voi tietää, mitä eteen tulee.
Mielestäni täysin verrattava johonkin johonkin kodin pikkuapulaiseen: tilaat jonkun asentamaan vaikkapa kattovalaisinta, tyyppi tulee ja toteaa heti että ai jaa tää on joku tällainen kiinalainen, sitten se laittaa sen valaisimen kattoon ja tokaisee siellä se nyt o mutta en tiedä onko se oikein asennettu.... Laittoi kuitenkin siis kattoon...
Että sellasta.
Toivotan sulle jaksamista ja toivottavasti jonkunlainen ystävä löytyy...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyt ap töissä, mutta olet yksinäinen ja mietit henk koht avustajaa?
Eikö sinulla ole työkavereita?
Eipä juuri. En puhu muusta kuin työasioista ja etänä ollaan, joten en ole nähnyt ketään noin 1,5 vuoteen.
Ok, ehkä sinun pitäisi olla aktiivisempi ulospäin. Nyt korona-aika on tietysti kaikille ollut hyvin poikkeuksellinen, varsinkin yksin eläville. Mutta olitko yksinäinen jo ennen koronaa? Oliko sinulla kontakteja esim niihin työkavereihin, kun et ollut etänä? Onko sinulle ikäisiäsi sukulaisia, koulu-, opiskelukavereita, joihin voisit ottaa yhteyttä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla rahalla saa, Kela-korvattuna ei.
Jos isä soittaa viikoittain, hyvähän se on. Miksi et itse ota tehtäväksesi soittaa kerran viikossa aina jollekin sukulaiselle? Aloitat vaikka niin, että "Moi täällä maija, mitä kuuluu?" Siitä se sitten lähtee. Tee sukulaisista lista ja vedät listaa läpi.
En usko, että heitä kiinnostaa elämäni. He pitävät minua muutenkin l uuserina, kun ei ole miestä tai sosiaalista elämää. Häpeän itseäni.
Mutta sinulla on kuitenkin työ! Vaikutat masentuneelta ja saattaisi olla hyödyllistä, jos hakeutuisit keskustelemaan jonkun asiantuntijan luokse.
Voisit miettiä hänen kanssaan elämääsi, yksinäisyyttäsi ja mitä sille voisi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tekisin erittäin mielelläni tuollaista työtä vaikka kevytyrittäjänä. Oikeastaan tuo olisi unelmaduuni minulle, käydä kuuntelemassa huolia ja murheita, tsempata, auttaa pienissä askareissa, tehdä jotain kivaa yhdessä jne. Palkkaa minut.
t. Ikityötön
Kyllä voi jos on pahoja mielenterveysongelmia eikä osaa pitää huolta kodistaan ja itsestään niin kyllä silloin voi saada jotakin kotiapuakin.
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en saa kustannettua avustajaa, kun ei ole fyysistä vammaa, joka rajoittaisi toimintakykyä.
Vaikka olen ollut masennusdiagnoosilla eläkkeellä 30 v, mitään apua tai tukea ei ole.
Välillä en jaksa siivota ja laittaa ruokaa. En silti tarvisi kodinhoitoapua, jos minulla olisi vaikka tukihenkilö, jonka seurassa virkistyisi.
Fyysisesti vammaisille on tosiaan vaikka mitä, mutta 100% yksinäiselle masennusinvalidille ei tule yhteiskunnan puolelta yhtään mitään kädenojennusta.
Olen kuin kotiini kärsimään passitettu kuolemaantuomittu.
Onhan mielenterveyspotilaille monenlaista toimintaa, mutta suurin työ on saada ko ihmiset noihin paikkoihin. Kotiin on mahdotonta järjestää virkistystä jokaiselle. Ja kuntoutuksena toimii jo sekin, että lähtee mukaan päivätoimintoihin, vaikka lähteminen onkin usein vaikeaa. Nyt poikkeusvuotena tosin monet toiminnat ovat olleet tauolla, mutta normaaliaikana on monenlaista toimintaa niitä haluaville.
Kuulostaa siltä, että et tarvitse avustajaa, vaan terapiaa. Ja sen voit saada Kelan maksamana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en saa kustannettua avustajaa, kun ei ole fyysistä vammaa, joka rajoittaisi toimintakykyä.
Vaikka olen ollut masennusdiagnoosilla eläkkeellä 30 v, mitään apua tai tukea ei ole.
Välillä en jaksa siivota ja laittaa ruokaa. En silti tarvisi kodinhoitoapua, jos minulla olisi vaikka tukihenkilö, jonka seurassa virkistyisi.
Fyysisesti vammaisille on tosiaan vaikka mitä, mutta 100% yksinäiselle masennusinvalidille ei tule yhteiskunnan puolelta yhtään mitään kädenojennusta.
Olen kuin kotiini kärsimään passitettu kuolemaantuomittu.Tämän viestin alapeukuttajat, voisitteko perustella mikä antoi syyn?
Kadehdit fyysisesti vammaisia. Siinä ei kuule ole kyse pelkästä viitseliäisyydestä ja piristämisestä, kun on niin paha fyysinen vamma, että tarvitsee avustajaa.
Sinähän saat jo yhteiskunnalta kädenojennusta, koska saat eläkettä tekemättä mitään. Vielä pitäisi lisää saada, vaikka et tarvitsisi muuta kuin ovesta ulos mennä ja istua vaihteeksi pihassa penkillä.
Psyykkinen sairaus ei ole sen vähempää sairaus kuin fyysinenkään. Kyse ei ole mistään viitsimisestä.
Edelliselle suosittelen erilaisia päivätoiminta, ryhmä tms.
Jos tilanne on paha, voi saada kotiin tukea.
Kysy houtokontaktiltasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla rahalla saa, Kela-korvattuna ei.
Jos isä soittaa viikoittain, hyvähän se on. Miksi et itse ota tehtäväksesi soittaa kerran viikossa aina jollekin sukulaiselle? Aloitat vaikka niin, että "Moi täällä maija, mitä kuuluu?" Siitä se sitten lähtee. Tee sukulaisista lista ja vedät listaa läpi.
En usko, että heitä kiinnostaa elämäni. He pitävät minua muutenkin l uuserina, kun ei ole miestä tai sosiaalista elämää. Häpeän itseäni.
Kieriskelet itsesäälissä. Sietääkin hävetä.
Voi hyvänen aika! Et tosiaan pysty lainkaan asettumaan erilaisen ihmisen asemaan!
Sinä varmaan ehdottaisit, että kaksi jalka-amputoitua voivat tukea toisiaan kävellessä.
Henk koht voin sanoa, että tämä koronaeristyksen vuosi on ajanut minut niin alas ja syvälle surkeuteen, ettei minusta ole tuomaan piristystä edes masokistille.