Minkä takia koiria viedään ja raahataan jokapaikkaan?

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut mukava olla lounastamassa ravintolassa, jossa oli neljä isohkoa koiraa eri puolilla tilaa omistajiensa kanssa.

Ovat ihania. Olisit voinut vähän rapsutella niitä ja paijata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sen, että on mukava lähteä koiran kanssa käväisemään kaupassa, mutta en sitä, että koira tulee kauppaan nuohoamaan kaikkea. Maaseudulla koiria ei luonnollisesti edes ajatella viedä kauppaan, vaan se on lähinnä kaupunkilaisten juttu.

En kyllä oikein ymmärrä kaupunkilaiskoirien omistajia muutenkaan. Ei se ole kovin mukavaa elämää koirallekaan kävellä lenkkinsä lähinnä asfaltilla ja silloin tällöin hetken jossakin kämäisessä puistossa. Se on ihan häkkielämää.

Eiköhän ne häkkikoirat löydy sieltä maaseudulta. 

Löytyy kyllä. Minun häkkikoirillani on muutama hehtaari aluetta jonka olen kylmänrauhallisesti aidannut. Tietenkin näillä samoilla häkkikoirilla on aitta, pihamökki ja parakki käytössä (lämmitettyjä) jos on tylsää sateessa tallustella. Pihasta löytyy myös muutama koirankoppi jossa pääsevät aurinkoa suojaan jos haluavat. 

Koiria viedään joka paikkaan samasta syystä kuin niitä otetaankin. Ihmisen oman mielihyvän vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä koirien omistajilla on se käsitys, että heidän koiransa on kovin tervetullut ihan kaikkialle. Olen omin silmin nähnyt, kuinka keski-ikäinen rouva sai valtavan raivokohtauksen, kun tuli keskikokoisen koiran kanssa kahvilaan, jossa hänelle kohteliaasti kerrottiin, että lemmikkejhä ei saa tuoda kahvilaan sisälle.

Ystäväpiiriimme kuului perhe, jotka lopettivat yhteydenpidon meihin kokonaan, kun emme antaneet heille lupaa tuoda koirnapentuaan meille sisälle kuin yhden kerran. Tuolloin koira kakki matolle (minun piti siivota sotku) ja kerkesi purran lapsen uudehkon kengän pilalle, koksa koiranomistajia lemmikknsä touhut vain huvittivat. 

Se on eläinlaji, joka vetoaa vain ja ainoastaan idiootteihin. Piste. Tämä on totuus. Se on tyhmä ja arvaamaton eläin, joka valloittavilla surusilmillään herättää tunteita vain ja ainoastaan idiooteissa. Ja jostakin syystä nämä idiootit ovat hyvin herkkiä a) pahastumaan / raivostumaan ja b) tuntemaan pikkupirullista häijyä vahingoniloa - varsinkin kun (älyllinen) ympäristö ei myötäelä eikä jaa sitä niiden idiootinaivojen tuottamaa idiootin onnentunnetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että joillain on vähän asenneongelmaa koiria kohtaan. Eihän se kovin mukavaa ole kuunnella itkevää lastakaan lentokoneessa, mutta se vain kuuluu tähän elämään. Ajatelkaa koiraa, joka raapii oven hajalle yksin jäädessään. Päästäkseen pois kotoa omistajan on otettava se mukaan. Joten voidaanko lopettaa olemasta prinsessoja, joita niin kovasti häiritsee jos koira haukahtaa tai hyppii.

No jos koira ei pärjää yhtään ihekseen kotona niin syypää löytyy omistajasta, joka ei ole kasvattanut koiraa kunnolla.

Noin ei muuten kannata sanoa erityislasten vanhemmille :)  samalla tavalla koirista löytyy vaikeampia tapauksia.

No suurimmaksi osaksi vaikeiden koirien käytös johtuu puutteellisesta kasvatuksesta tai jopa kasvatus puuttuu kokonaan. Esim. koira hyökkää toisten koirien päälle tai koira ei tottele mitään käskyjä ja tekee mitä lystää. Tietääkseni lapset ja koirat on kaksi eri lajia🙂

Mitä ihmeen opettele lähimmäisen rakkautta ja erityislapset ja koirat juttuja täällä pyörii?😆 Onko niiden kirjoittajat kenties aineissa?

Koirat eivät ole monenkaan koirattoman mielestä niin ihania. Teille omistajille teidän koira on se tietty koirapersoona. Teillä on historianne jne.

Meille muille se teidän Sesse-Irmelinne on vain koira. Ja koirat de facto kuolaavat, karvoittavat, sotkevat, purevat ja rikkovat, ovat arvaamattomia ja jotkut pelottavia.

Koiran omistajien pitäisi miettiä monta kertaa se koiran ottaminen että onko se oma elämä sellaista, että seuraavat 20 vuotta on oikeasti koko ajan jollakin aikaa sille koiralle -onko siis munaa esim jäädä pois tilanteista sen ikioman valintansa takia - eikä alkaa vain tuomaan niitä koiria joka paikkaan.

Jos kahvilassa tai kaupassa on muu kuin opaskoira, minä äänestän heti jaloillani ja euroillani. Koirat eivät kuulu kaupunkiin. Koirien elämä on varmasti ihan kamalaa jossain pienissä lähiöluukuissa.

Ja ei, en inhoa koiria. En vain pidä niistä siellä, minne ne eivät kuulu. Enkä halua kotiini. Eikä ole ok tuoda eikä edes kysyä koska kummiskin loukkaannutte. Vaikka elän vain oman valintani mukaan. En ota koiraa, koska en pystyisi antamaan sille hyvää *koiran* elämää.

Ub

- koira voi olla työpäivät yksin joten vapaa-ajalla pidetään mukana

- kaupunkilainen usein yhdistää kävelyä koiran kanssa asioiden hoitoon

- koiraa ei uskalla jättää kaupan eteen kun se voidaan varastaa

Useimmiten itse sovin nykyään koiran ehdoilla tapaamiset, eli lenkitystä tai rapsuttelua, usein ihan toisen ihmisen toiveesta.

Koirani on paras ihminen, jonka olen tavannut.

Minua ei kiinnosta teidän muiden mielipiteet, mutta koirani hyvinvointi kiinnostaa. Sen pohjalta päätän missä mennään ja miten mennään.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen opettele lähimmäisen rakkautta ja erityislapset ja koirat juttuja täällä pyörii?😆 Onko niiden kirjoittajat kenties aineissa?

Voi kultaseni kun joillain on sydän ja välittävät muista olennoista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että joillain on vähän asenneongelmaa koiria kohtaan. Eihän se kovin mukavaa ole kuunnella itkevää lastakaan lentokoneessa, mutta se vain kuuluu tähän elämään. Ajatelkaa koiraa, joka raapii oven hajalle yksin jäädessään. Päästäkseen pois kotoa omistajan on otettava se mukaan. Joten voidaanko lopettaa olemasta prinsessoja, joita niin kovasti häiritsee jos koira haukahtaa tai hyppii.

No jos koira ei pärjää yhtään ihekseen kotona niin syypää löytyy omistajasta, joka ei ole kasvattanut koiraa kunnolla.

Noin ei muuten kannata sanoa erityislasten vanhemmille :)  samalla tavalla koirista löytyy vaikeampia tapauksia.

No suurimmaksi osaksi vaikeiden koirien käytös johtuu puutteellisesta kasvatuksesta tai jopa kasvatus puuttuu kokonaan. Esim. koira hyökkää toisten koirien päälle tai koira ei tottele mitään käskyjä ja tekee mitä lystää. Tietääkseni lapset ja koirat on kaksi eri lajia🙂

Eläimiä molemmat, molemmilla sielu ja tunteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä koirien omistajilla on se käsitys, että heidän koiransa on kovin tervetullut ihan kaikkialle. Olen omin silmin nähnyt, kuinka keski-ikäinen rouva sai valtavan raivokohtauksen, kun tuli keskikokoisen koiran kanssa kahvilaan, jossa hänelle kohteliaasti kerrottiin, että lemmikkejhä ei saa tuoda kahvilaan sisälle.

Ystäväpiiriimme kuului perhe, jotka lopettivat yhteydenpidon meihin kokonaan, kun emme antaneet heille lupaa tuoda koirnapentuaan meille sisälle kuin yhden kerran. Tuolloin koira kakki matolle (minun piti siivota sotku) ja kerkesi purran lapsen uudehkon kengän pilalle, koksa koiranomistajia lemmikknsä touhut vain huvittivat. 

Se on eläinlaji, joka vetoaa vain ja ainoastaan idiootteihin. Piste. Tämä on totuus. Se on tyhmä ja arvaamaton eläin, joka valloittavilla surusilmillään herättää tunteita vain ja ainoastaan idiooteissa. Ja jostakin syystä nämä idiootit ovat hyvin herkkiä a) pahastumaan / raivostumaan ja b) tuntemaan pikkupirullista häijyä vahingoniloa - varsinkin kun (älyllinen) ympäristö ei myötäelä eikä jaa sitä niiden idiootinaivojen tuottamaa idiootin onnentunnetta.

Joidenkin mielestä on heikkoutta välittää ja rakastaa muita olentoja, sellaiset ihmiset ovat usein sosiopaatteja.

Uusi ilmiö pääkaupunkiseudulla että koiria viedään kauppakeskuksiin ja annetaan olla pitkän hihnan päässä niin että ne vievät tilaa asiakkailta. Mikä hemmetti siinä hihnan pitämisessä lyhyenä on niin mahdotonta?

Vierailija kirjoitti:

Koirani on paras ihminen, jonka olen tavannut.

Minua ei kiinnosta teidän muiden mielipiteet, mutta koirani hyvinvointi kiinnostaa. Sen pohjalta päätän missä mennään ja miten mennään.

Tyypillinen seko koiranomistaja.

Mielisairaalat täyttyisi nopeasti jos nuo kaikki toimitettaisiin tarvitsemaansa pakkohoitoon.

Boikotoin kauppoja ja ravintoloita, joihin saa viedä koiran. Aivan käsittämätöntä, että joihinkin ruokaravintoloihin, vaate- ja ruokakauppoihin saa viedä koiria. Ja niitähän viedään, ainakin täällä pk-seudulla. Ei järjenhiventäkään. Olen myös antanut monesti palautetta kaupoille ja ravintoille, mutta ei se tunnu heitä kiinnostavan. 

Mä oon kaupassa töissä ja sanon aina asiakkaille ettei koiria saa tuoda ruokakauppaan. Edes sylissä. Alkavat aina huutaa ja raivota ja uhkailla potkuilla. Johon sanon, ettei tarvitse huutaa, se nyt on vaan linjaus ja työntekijöiden on siitä sanottava. Vaikka oikeasti mietin, että kyllä joitakin asioita pitäisi itsekin ymmärtää.

Huuto yleensä jatkuu sillä, ettei voi koiraa uloskaan jättää. Voihan sen jättää kotiinkin. Ei kuulemma voi. Ei voi jättää yksin eikä voi jättää kaupan eteen kun joku varastaa sen.

Johon vastaan ilmeellä "jaa, ton vai". Koska mitä ihmettä kukaan tekisi koiralla?

Ja huuto jatkuu ettei tule koskaan enää tähän kauppaan (hyvä) mutta siellä sitä taas ollaan viikon päästä ja se pikkurakki piilotettuna takin alle tai lastenvaunujen alakoriin. Ja taas alkaa kaikki alusta.

Itsekkäitä ihmisiä, todella lapsellisia ja kahvihuonekeskustelujen kestovitsejä.

Minulla on irlanninsusikoira ja otan sen aina kaikkialle mukaan. Se ei vaan osaa käyttäytyä ja tahtoo hypiskellä ihmisiä vasten. Pari mummoa se on jo kaatanut kumoon. Kyllä minä sitä torunut olen että mitä se Tessu nyt noin, hyi.

Saatanan paskarakit.

Kaikkialla tauoton vikinä, vinkuminen, ulvominen, haukkuminen ja sekopäinen pyöriminen ja hyökkäily.

Vihaan nykyään koiria ja niiden vastuuntunnottomia omistajia.

.