Lue keskustelun säännöt.
Miksi minun kolmevuotias on koko ajan pahanteossa?
13.06.2021 |
En tiedä mitä tehdä itse toisin, syy on kyllä varmaan minussa eikä lapsessa mutta en tiedä mikä se vika on. Ulkoilemme kaksi kertaa päivässä, lapsi saa aikaa ja huomiota, pelaamme, saa itse vaikuttaa asioihin ja kuuntelen. Ei tottele yhtään, tekee tauotta kaikkea kiellettyä ja keksii pahantekoa eli rikkoo asioita tahallaan, piirtää seiniin, repii kaappeihin viikatut vaatteet alas, repii verhot alas, lyö jne. Aina johdonmukaisesti kielletty ja jos ei tottele niin viety pois tilanteesta. Silti tuntuu että pahanteko yltyy vain, tauotta keksimässä jotain kiusaa, isoa tai pientä.
Kommentit (48)
No tietysti siksi kun pahaa tekemällä saa varmasti voimakkaimman reaktion sinulta.
Vastakohtien kautta, kehut kun onnistuu ja kun tekee pahaa, näytät lähinnä tylsistyneeltä. Mutta vahvistat hyvää puolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen käänteispsykologiaa. Ala itse olemaan koko ajan pahanteossa, lapsi hämmentyy eikä tee pahaa enää.
Vierailija kirjoitti:
No tietysti siksi kun pahaa tekemällä saa varmasti voimakkaimman reaktion sinulta.
Vastakohtien kautta, kehut kun onnistuu ja kun tekee pahaa, näytät lähinnä tylsistyneeltä. Mutta vahvistat hyvää puolta.
Eli minun siis pitäisi olla reagoimatta ja näyttää vain tylsistyneeltä kun lapsi lyö, repii vaatteet ulos vaatekaapista ja surffaa verhoilla? Eikö siinä anna viestin, että niin saa toimia?
Ap
Omani on vasta sen 2 vuotta ja 6 kuukautta. Ilkeyttä tehdään sen minkä kerkeää. Kyllä kieltäessä lopettaa onneksi, mutta muisti on sen 10 sekuntia ja taas jatkuu hommat. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapsi tekee jotain kiellettyä, kiellä ja estä häntä, mutta mahdollisimman vähäeleisesti ja lyhyesti.
Kun lapsi sen sijaan toimii toivotulla tavalla, kiinnitä häneen todella paljon positiivista huomiota.
Onko lapsella tarpeeksi mielekästä ja älyllisesti haastavaa tekemistä? Vai tarjoaako pahanteon suunnittelu hänelle ainoan mahdollisuuden saada älyllisiä haasteita?
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi tekee jotain kiellettyä, kiellä ja estä häntä, mutta mahdollisimman vähäeleisesti ja lyhyesti.
Kun lapsi sen sijaan toimii toivotulla tavalla, kiinnitä häneen todella paljon positiivista huomiota.
Onko lapsella tarpeeksi mielekästä ja älyllisesti haastavaa tekemistä? Vai tarjoaako pahanteon suunnittelu hänelle ainoan mahdollisuuden saada älyllisiä haasteita?
Hmm. Voi olla että osut oikeaan eikä riittäviä älyllisiä haasteita ole ja jotenkin tylsistyy ja ryhtyy pahantekoon. On kuitenkin esim kirjoja joita luetaan yhdessä ja monia pelejä joita pelataan yhdessä (myös ikäistään vanhemmille tarkoitettuja pelejä). On legot, junaradat, oppi ja ilo -pelejä jne. On tussit ja paperia ja vesivärit ja ohjaan niissä lasta, päiväkodissakin saa kai jotain haasteita uskoisin kun ammattikasvattajia ovat. En keksi miten antaa lisää haasteita. Yritin opettaa lukemaan mutta ei jaksanut siihen keskittyä niin annoin olla sen idean.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omani on vasta sen 2 vuotta ja 6 kuukautta. Ilkeyttä tehdään sen minkä kerkeää. Kyllä kieltäessä lopettaa onneksi, mutta muisti on sen 10 sekuntia ja taas jatkuu hommat. :D
Kyllä ne muistaa. Tahallaan tekee kiellettyä.
Onko ulkoilu kunnon ulkoilua, vai perus lähipiha / autolla leikkipuistoon keinumaan ?
Oma hulivili 3v rauhoittui huomattavasti, kun pidensin 2 x päivä ulkoiluja ja lisäsin niihin kävelyä metsäreitin kautta kotimatkalla.
Toinen mikä jeesasi paljon oli erilaiset " freestyle" rakennus-setit, koska legot ja junat toistaa itseään aika paljon, ja voi käydä tylsäksi.
Kirppikseltä löysin kympillä, semmoisen jäätävän boxin täynnä satoja erilaisia rakennusosia, muttereita, nippoja, prikkoja, siis ihan kaikkea.
Niistä on raksattu autopesulasta vinssinosturiin :D
Ja aivan helvetin terapeuttista myös aikuisellekkin, pari tuntia hujahtaa tosta vaan !
// YH paps
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ulkoilu kunnon ulkoilua, vai perus lähipiha / autolla leikkipuistoon keinumaan ?
Oma hulivili 3v rauhoittui huomattavasti, kun pidensin 2 x päivä ulkoiluja ja lisäsin niihin kävelyä metsäreitin kautta kotimatkalla.
Toinen mikä jeesasi paljon oli erilaiset " freestyle" rakennus-setit, koska legot ja junat toistaa itseään aika paljon, ja voi käydä tylsäksi.
Kirppikseltä löysin kympillä, semmoisen jäätävän boxin täynnä satoja erilaisia rakennusosia, muttereita, nippoja, prikkoja, siis ihan kaikkea.
Niistä on raksattu autopesulasta vinssinosturiin :D
Ja aivan helvetin terapeuttista myös aikuisellekkin, pari tuntia hujahtaa tosta vaan !
// YH paps
Ulkoilu on kävelyä metsässä, juoksua, pallopelejä välillä otetaan mukaan ulos myös. Kävelee aika pitkiä matkoja, ei juuri istu hiekkalaatikolla. Katson jostain rakennussettejä, jos niistä kiinnostuisi.
Ap
Tuon ikäistä voi jo ihan rangaistakin. Ei se ole mikään vauva enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko keskittymisvaikeutta?
Sukulaislapseni on samanlainen ja perinyt selkeästi adhd-geenin isältään. Hänen toimintansa on tuollaista. Erosisaruksiinsa ja omaan lapseeni saman ikäisenä on suuri. Nämä sisarukseni ja omani on 4-vuotiaana voinut jättää leikkimään keskenään kuuloetäisyyden päähän ilman mitään ongelmia, mutta tuo adhd-lapsonen on aivan täystuho, jota ei voi jättää hetkeksikään ilman tarkkaa valvontaa. Siis kaikella rakkaudella, on minulle todella rakas ja tärkeä. Mutta se ei poista sitä, että hän on aivan eri tavoin työllistävä ja raskas hoidettava aikuiselle kuin ns. normitapaus.
Siis ”nämä sisarukseNSA ja omani”, piti tuossa lukea.
Edellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko keskittymisvaikeutta?
Sukulaislapseni on samanlainen ja perinyt selkeästi adhd-geenin isältään. Hänen toimintansa on tuollaista. Erosisaruksiinsa ja omaan lapseeni saman ikäisenä on suuri. Nämä sisarukseni ja omani on 4-vuotiaana voinut jättää leikkimään keskenään kuuloetäisyyden päähän ilman mitään ongelmia, mutta tuo adhd-lapsonen on aivan täystuho, jota ei voi jättää hetkeksikään ilman tarkkaa valvontaa. Siis kaikella rakkaudella, on minulle todella rakas ja tärkeä. Mutta se ei poista sitä, että hän on aivan eri tavoin työllistävä ja raskas hoidettava aikuiselle kuin ns. normitapaus.
On keskittymisvaikeutta mutta en oikein osaa sanoa onko se jotain adhdtyyppistä vai enemmän väsymysyä tai päiväkotistressiä tai sellaista. Mutta ei tosiaan voi jättää hetkeksikään ilman täyttä valvontaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olisiko keskittymisvaikeutta?
Sukulaislapseni on samanlainen ja perinyt selkeästi adhd-geenin isältään. Hänen toimintansa on tuollaista. Erosisaruksiinsa ja omaan lapseeni saman ikäisenä on suuri. Nämä sisarukseni ja omani on 4-vuotiaana voinut jättää leikkimään keskenään kuuloetäisyyden päähän ilman mitään ongelmia, mutta tuo adhd-lapsonen on aivan täystuho, jota ei voi jättää hetkeksikään ilman tarkkaa valvontaa. Siis kaikella rakkaudella, on minulle todella rakas ja tärkeä. Mutta se ei poista sitä, että hän on aivan eri tavoin työllistävä ja raskas hoidettava aikuiselle kuin ns. normitapaus.
Vielä kysymys että mikä tuohon sukulaislapseesi sitten tepsii? Millainen kasvatus? Neuvoja kaipaan.
Ap
Meillä välillä samanlaista. Meillä toimii se, että menee aiemmin nukkumaan. Väsymys saa aikaan riehumista ja sitä, ettei keskitytä mihinkään kunnolla. Enemmän lepoa ja huilaushetkiä, niin rauhoittuu yleensä paremmin.
Mitä enemmän käydään kaikkialla, sitä paremmalla päällä on. Käydään kaupoilla, kirjastossa, lenkillä, bussilla jossain kuten keskustassa jne. Nähdään kavereita, käydään piknikillä jne.
Tsemppiä! Se voi olla myös jokin vaihe nyt, uhmaikää ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko keskittymisvaikeutta?
Sukulaislapseni on samanlainen ja perinyt selkeästi adhd-geenin isältään. Hänen toimintansa on tuollaista. Erosisaruksiinsa ja omaan lapseeni saman ikäisenä on suuri. Nämä sisarukseni ja omani on 4-vuotiaana voinut jättää leikkimään keskenään kuuloetäisyyden päähän ilman mitään ongelmia, mutta tuo adhd-lapsonen on aivan täystuho, jota ei voi jättää hetkeksikään ilman tarkkaa valvontaa. Siis kaikella rakkaudella, on minulle todella rakas ja tärkeä. Mutta se ei poista sitä, että hän on aivan eri tavoin työllistävä ja raskas hoidettava aikuiselle kuin ns. normitapaus.
Vielä kysymys että mikä tuohon sukulaislapseesi sitten tepsii? Millainen kasvatus? Neuvoja kaipaan.
Ap
Tällä hetkellä hän käy ainakin toimintaterapiassa. Selkeä struktuuri ja ennakoitavuus kasvatuksessa varmasti olisivat tärkeitä juttuja, niitä hänen arjessaan ei aina valitettavasti ole. Hyvässä päiväkotiryhmässä hän selvästi edistyi, mutta valitettavasti ryhmä vaihtui huonompaan. Hoidan häntä usein, ja ottaisin itsekin mielelläni hyviä neuvoja vastaan, koska pakko todeta, että pelkkä se hoitaminenkin uuvuttaa. Pitäisi jaksaa pysyä tyynenä ja muistaa kehua paljon, sillä olen saanut muutamankin tilanteen helpottamaan.
Ohjattu, mieleinen harrastus onneksi on sukulaislapselleni onnistunut. Sellaista siis suosittelen (esim. muskari tai jokin joukkuelaji tms., missä on selkät säännöt ja kokeneita aikuisia niitä sääntöjä ylläpitämässä). Sieltä voi saada myös onnistumisen kokemuksia.
Kannattaa varmaan päiväkodissa ottaa asia puheeksi (varmaan olet ottanutkin), jos sieltä saisia vaikka elton kommentteja.
Tsemppiä! Rakas ja ihana se lapsi on joka tapauksessa, vaikka varmasti työläs hoidettava. Esim. omassa suvussani kulkee adhd-geeni, ja siihen kyllä liittyy selvästi myös monenlaista taiteellista lahjakkuutta ja kykyä ajatella boksin ulkopuolelta. Mutta tukea ja hoitoa ja mahdollisesti lääkitystä jossain vaiheessa elämää saatetaan tarvita, jotta opiskelu ja työnteko luonnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Meillä välillä samanlaista. Meillä toimii se, että menee aiemmin nukkumaan. Väsymys saa aikaan riehumista ja sitä, ettei keskitytä mihinkään kunnolla. Enemmän lepoa ja huilaushetkiä, niin rauhoittuu yleensä paremmin.
Mitä enemmän käydään kaikkialla, sitä paremmalla päällä on. Käydään kaupoilla, kirjastossa, lenkillä, bussilla jossain kuten keskustassa jne. Nähdään kavereita, käydään piknikillä jne.
Tsemppiä! Se voi olla myös jokin vaihe nyt, uhmaikää ym.
Kiitos tsempistä. Untahan tuo varmaan tarvitsisi enemmän mutta kun laitan aikaisemmin nukkumaan niin herää sitten vielä aikaisemmin niin että uni jää vieläkin lyhyemmäksi. Toivottavasti olisi vain vaihe.
Olen itse vähän työuupunut ja olen miettinyt että ei lai lapsen pahanteko voi olla reaktio minun väsymykseen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tietysti siksi kun pahaa tekemällä saa varmasti voimakkaimman reaktion sinulta.
Vastakohtien kautta, kehut kun onnistuu ja kun tekee pahaa, näytät lähinnä tylsistyneeltä. Mutta vahvistat hyvää puolta.Eli minun siis pitäisi olla reagoimatta ja näyttää vain tylsistyneeltä kun lapsi lyö, repii vaatteet ulos vaatekaapista ja surffaa verhoilla? Eikö siinä anna viestin, että niin saa toimia?
Ap
Ei, vaan kuria peliin. Ilman tunnekuohua. Tunnekuohut antaa hallitsemattoman kuvan.
Sensijaan onnistumisesta palkitset lämmöllä.
Tuossa oli myös linkki pienperheyhdistykseen.
Kiitos päivän nauruista! Tätä viestiä muistelen seuraavan kerran kun puren hammasta oman temppuilevan lapsen kanssa.