Katsotko kilohintoja kaupassa? Luulevatko ihmiset todella, että 3 paprikan pakkaus on halvempi kuin yksittäin ostettu paprika?

Katson kilohinnan aina. Ja tämän olen onnistunut opettamaan lapsellenikin. Edes joku juttu kasvatuksessa onnistunut.   Ollaan liikuttavan yksimielisiä siitä, että halvimmalla saa ruuan Lidlistä. Jotain on pakko hakea muualtakin, mm. maksa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pikkurahasta pulaa, joten ei tarvitse kytätä hintalappuja. Otan sen, mikä näyttää sopivimmalta. 

Mutta eikö olis silti siistiä, jos soisi muutamalla kauppareissulla muutaman ajatuksen asialle, ja totuttaisi itsensä olemaan hintatietoinen sillä tavalla, ettei kuitenkaan tarvitsisi tinkiä mistään? Jos ruokamenot esim. tippuisivat kolmasosalla tai puolittuisivat, siitä tulisi jo aika kiva raha esim sijoittaa rahastoihin.

En ole tuo jolle vastasit, mutta toisilla on rahaa niin paljon, että sitä jää yllin kyllin myös sijoittamiseen vaikka ”tuhlailee” ruokaostoksissa. Minulla on tällainen ihminen lähipiirissä. Kun rahaa on todella paljon, on ihan turha käyttää energiaa niin mitättömän kuluerän kuin ruuan hintojen vahtimiseen.

Ei siihen kulu energiaa, kun muutaman kerran viitsii vähän vilkaista hintoja. Sen jälkeen se on automaattista. Mutta siis tottakai jokainen saa törsätä ihan niin paljon kuin itse haluaa. Mä en voi kuvitella että olisin niin rikas, ettäkö silti huvittaisi heitellä rahaa ovista ja ikkunoista. Aina löytyisi joku sijoitus- tai hyväntekeväisyyskohde kyllä.

Vain köyhät kuvittelevat, että kilohintoja kyttäämällä saa aikaan säästöä. Ei saa. Säästöä saa, kun tuhlaa turhuuteen. Ei, vaikka olisi kuinka pieni kilohinta. Useinhan te "säästäjät" ostatte enemmän, koska halavalla saa. Siinä valuu se nimellinen säästö sitten kuin vesi hanhen selästä. 

Olen 50 v miehen kanssa yhdessä kotia pitänyt ja lapset kasvattanut ja tarkkana hinnoista ollut.

Ehkä leimaat meidät köyhiksi.

Olemme olleet keskituloisia ja osaksi lapset hoitanut kotona.

Olemme ilman perintöjä näin köyhinä hankkineet omakotitalon, sijoitusasunnon, kakkosasunnon(*aivan uusi), hyvä auto ja vene.

Ei perintöjä.

T. Köyhäksi leimattu säästäväinen😅

Keski-ikäiset lapseni ovat pian samassa asemassa.

No tuollahan ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että osa kuvittelee säästävänsä kilohintoja vahtimalla. Keskituloinen pystyy helposti tekemään kaiken mainitsemasi, kun osaa käyttää rahansa järkevästi. Kilohintoja kyttäämällä ei synny sellaista säästöä, että sillä olisi merkittävää vaikutusta omaisuuden kertymiseen. Jos saan paprikan 40 senttiä halvemmalla, ei sillä vielä omakotitaloja ostella. Se oli pointtini tuolla "köyhät kuvittelevat säästävänsä kilohintoja kyttäämällä"-kommentilla. Säästäväisyys on oikeasti ihan eri asia kuin senttien laskeminen ruokakaupassa. 

Jos elää suht naftilla budjetilla, sillä on valtavasti väliä, meneekö esim. kuussa ruokakauppaan 150 euroa vai 250 euroa. Se, saako yhtään mitään säästöön, saattaa olla kiinni juurikin tuosta. Sitten aikanaan esim. asuntolainan saaminen voi olla kiinni siitä, onko mitään säästössä ja siitä se pikku hiljaa alkaa varallisuus karttua.

Ei hintoja kyttäämällä rikkaaksi tule kukaan, mutta se voi olla monelle tavalliselle ihmiselle äärimmäisen keskeinen vedenjakaja siinä, elääkö köyhänä koko elämänsä, vai pystyykö pääsemään esim. joskus kiinni omaan asuntoon.

Se, miten paljon ruokakauppaan menee rahaa ei ole kiinni kilohinnoista, vaan siitä mitä sieltä kaupasta ostaa ja etenkin siitä, miten paljon ostaa. Täytyy olla äärimmäisen köyhä, jos säästöt ovat 40 sentistä kiinni. Silloin on lähes poikkeuksetta tuhlannut johonkin sellaiseen, mitä ei olisi tarvinut. Jopa perustoimeentulotuella kun pystyy hankkimaan ruokansa jokaista senttiä kyttäämättä. 

Kummallinen pakkomielle siitä, onko paprika 40 senttiä kalliimpaa. Jos köyhä on oman kokemuksensa opettamana todennut, että hänellä jää rahaa säästöön 10euroa kuussa kun ostaa sen 40 senttiä halvemman tuotteen kaikkien tuotteiden kohdalla, mitä nillittämistä siinä oikein voi olla? Jos köyhän lääkärikäynti on kiinni siitä,että hän kykenee säästämään sen 100euroa kuussa terveytensä hoitamiseen, en puuttuisi hintojen vertailuun millään tavalla. Omituinen ajatusmaailma.

Ei pakkomielle lainkaan. Se oli ESIMERKKI. Samaa esimerkkiä käytetiin aloituksessa, joten loogista oli jatkaa samalla linjalla. Älä nyt takerru lillukanvarsiin, joilla ei ole mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta. 

Älä nyt huumorista suutu :) kuitenkin on tosiasia, että kun näitä pieniltä tuntuvia säästöjä tulee monista eri kohteista, on pidemmällä aikavälillä syntyvä kokonaissäästö melko merkittävä. Meidät vähävaraisina on usein pelastanut juurikin se, että olen pitkäjänteisesti elänyt säästäväisesti ja jättänyt ostamatta sen kalliimman ja "tyytynyt" vain kaikkein välttämättömimpään. Itse tekemällä säästää todella paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pikkurahasta pulaa, joten ei tarvitse kytätä hintalappuja. Otan sen, mikä näyttää sopivimmalta. 

Mutta eikö olis silti siistiä, jos soisi muutamalla kauppareissulla muutaman ajatuksen asialle, ja totuttaisi itsensä olemaan hintatietoinen sillä tavalla, ettei kuitenkaan tarvitsisi tinkiä mistään? Jos ruokamenot esim. tippuisivat kolmasosalla tai puolittuisivat, siitä tulisi jo aika kiva raha esim sijoittaa rahastoihin.

En ole tuo jolle vastasit, mutta toisilla on rahaa niin paljon, että sitä jää yllin kyllin myös sijoittamiseen vaikka ”tuhlailee” ruokaostoksissa. Minulla on tällainen ihminen lähipiirissä. Kun rahaa on todella paljon, on ihan turha käyttää energiaa niin mitättömän kuluerän kuin ruuan hintojen vahtimiseen.

Ei siihen kulu energiaa, kun muutaman kerran viitsii vähän vilkaista hintoja. Sen jälkeen se on automaattista. Mutta siis tottakai jokainen saa törsätä ihan niin paljon kuin itse haluaa. Mä en voi kuvitella että olisin niin rikas, ettäkö silti huvittaisi heitellä rahaa ovista ja ikkunoista. Aina löytyisi joku sijoitus- tai hyväntekeväisyyskohde kyllä.

Vain köyhät kuvittelevat, että kilohintoja kyttäämällä saa aikaan säästöä. Ei saa. Säästöä saa, kun tuhlaa turhuuteen. Ei, vaikka olisi kuinka pieni kilohinta. Useinhan te "säästäjät" ostatte enemmän, koska halavalla saa. Siinä valuu se nimellinen säästö sitten kuin vesi hanhen selästä. 

Olen 50 v miehen kanssa yhdessä kotia pitänyt ja lapset kasvattanut ja tarkkana hinnoista ollut.

Ehkä leimaat meidät köyhiksi.

Olemme olleet keskituloisia ja osaksi lapset hoitanut kotona.

Olemme ilman perintöjä näin köyhinä hankkineet omakotitalon, sijoitusasunnon, kakkosasunnon(*aivan uusi), hyvä auto ja vene.

Ei perintöjä.

T. Köyhäksi leimattu säästäväinen😅

Keski-ikäiset lapseni ovat pian samassa asemassa.

No tuollahan ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että osa kuvittelee säästävänsä kilohintoja vahtimalla. Keskituloinen pystyy helposti tekemään kaiken mainitsemasi, kun osaa käyttää rahansa järkevästi. Kilohintoja kyttäämällä ei synny sellaista säästöä, että sillä olisi merkittävää vaikutusta omaisuuden kertymiseen. Jos saan paprikan 40 senttiä halvemmalla, ei sillä vielä omakotitaloja ostella. Se oli pointtini tuolla "köyhät kuvittelevat säästävänsä kilohintoja kyttäämällä"-kommentilla. Säästäväisyys on oikeasti ihan eri asia kuin senttien laskeminen ruokakaupassa. 

Jos elää suht naftilla budjetilla, sillä on valtavasti väliä, meneekö esim. kuussa ruokakauppaan 150 euroa vai 250 euroa. Se, saako yhtään mitään säästöön, saattaa olla kiinni juurikin tuosta. Sitten aikanaan esim. asuntolainan saaminen voi olla kiinni siitä, onko mitään säästössä ja siitä se pikku hiljaa alkaa varallisuus karttua.

Ei hintoja kyttäämällä rikkaaksi tule kukaan, mutta se voi olla monelle tavalliselle ihmiselle äärimmäisen keskeinen vedenjakaja siinä, elääkö köyhänä koko elämänsä, vai pystyykö pääsemään esim. joskus kiinni omaan asuntoon.

Se, miten paljon ruokakauppaan menee rahaa ei ole kiinni kilohinnoista, vaan siitä mitä sieltä kaupasta ostaa ja etenkin siitä, miten paljon ostaa. Täytyy olla äärimmäisen köyhä, jos säästöt ovat 40 sentistä kiinni. Silloin on lähes poikkeuksetta tuhlannut johonkin sellaiseen, mitä ei olisi tarvinut. Jopa perustoimeentulotuella kun pystyy hankkimaan ruokansa jokaista senttiä kyttäämättä. 

Kummallinen pakkomielle siitä, onko paprika 40 senttiä kalliimpaa. Jos köyhä on oman kokemuksensa opettamana todennut, että hänellä jää rahaa säästöön 10euroa kuussa kun ostaa sen 40 senttiä halvemman tuotteen kaikkien tuotteiden kohdalla, mitä nillittämistä siinä oikein voi olla? Jos köyhän lääkärikäynti on kiinni siitä,että hän kykenee säästämään sen 100euroa kuussa terveytensä hoitamiseen, en puuttuisi hintojen vertailuun millään tavalla. Omituinen ajatusmaailma.

Ei pakkomielle lainkaan. Se oli ESIMERKKI. Samaa esimerkkiä käytetiin aloituksessa, joten loogista oli jatkaa samalla linjalla. Älä nyt takerru lillukanvarsiin, joilla ei ole mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta. 

No päästäänpä nyt yli siitä ESIMERKISTÄ ja todetaan, että jotain ne köyhätkin sieltä kaupasta joutuvat ostamaan, ja tuotteesta riippumatta yleensä löytyy eri hintaisia vaihtoehtoja. Vaikuttaa siltä, että yrität vihjailla, että ne, jotka miettivät kilohintoja tekevät sen aina suuresta taloudellisesta pakosta, ja se pakko johtuu siitä, että ostetaan alun perinkin vääriä asioita. Mutta jospa ei tästä jankattaisi enempiä, kun ei ole ketjun aihe.

Olen köyhä, mutta en juurikaan seuraa kilohintoja. Seuraan kokonaiskustannuksia, jotka ovat se olennaisin asia. Tämä tarkoittaa sitä, että ostan sitä mikä sattuu olemaan minulle sopivassa paketissa sopivalla hinnalla. Minua ei pakastimettomana sinkkuna kiinnosta, jos 10 kg jauhelihaa saa tosi halvalla. Siinä kun menisi suurin osa roskiin enkä viitsi heittää rahaa roskiin, kun sitä muutenkin on käytössä vähän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mut mäkin asun käytännössä yksin tällä hetkellä (teini armeijassa), joten ei ole mitään järkeä ostaa 1 hlö tarpeisiin 1 kg juustoköntsää homehtumaan jääkaappiin kun sellainen viipalepaketti maksaa 1,50 ja pärjään sillä viikon hyvin.

Jep. Itse en yksin elävänä voi myöskään ostaa isoja juustoja, kun niistä menee suurin osa vain roskiin, kun ehtivät vanhentua ennen kuin ehdin syödä. Se valkoinen juttu mitä niihin tulee vanhetessa maistuu karsealle. 

"Se valkoinen juttu" joka juuston pintaan ilmestyy, on hometta, ystävä hyvä. Itse olen ratkaissut ongelman pakastamalla sopivina annospaloina juuston ja varmasti siivutettunakin voisi sen tehdä,jos jaksaisi-edellisenä päivänä pakastimesta jääkaappiin,aamulla jo käyttövalmis ja juuston voi myös raastaa valmiiksi pakkaseen,esm.pizzan päälle tms. Ei tule hävikkiä. 

Valkoinen pahanhajuinen juustossa on hiivaa eikä hometta.

Totta, pahoittelut virheestä. Tämän voi tosiaan kuitenkin välttää esimerkiksi laittamalla ylimääräiset juustot vaikkapa pakastimeen. Pieni säästö, mutta parempi ratkaisu,kuin heittää puolet roskiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovin on köyhä elämä, jos pitää päätään vaivata muutaman sentin hintaeroilla. No, kukin käyttää toki aikansa niin kuin parhaaksi näkee. Itse käytän ruokakaupan sijaan aikaa ennemmin vaikka sijoitusten pohtimiseen. Niin saan aikaan todellista säästöä. Tai ennemminkin lisätuloja. 

Ei ole kyse senteistä, vaan prosenteista. Jos joku on 300 % kalliimpaa kuin joku toinen, sillä on väliä.

Jos tuotteen hinta on muutamia euroja, edes 3000% kalliimmalla hinnalla ei isossa kuvassa ole merkitystä. Hiluja joka tapauksessa. Sitten kun säästöä alkaa olla 300€ per tuote voidaan puhua jo jokseenkin merkittävästä säästöstä. 

Vierailija kirjoitti:

Jep. Esim siivuina tietyn juusto kilohinta on n 14 e ja isona palana saman juuston hinta on alle 6 e.

Ostan siksi valmiita siivuja,en voi syödä juustoa joka päivä,kovettaa vatsan ja tukkii suonet. On herkkua,ja siksi ostan valmiit siivut kerran kolmes viikos. Silloin ei hinta paina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pikkurahasta pulaa, joten ei tarvitse kytätä hintalappuja. Otan sen, mikä näyttää sopivimmalta. 

Mutta eikö olis silti siistiä, jos soisi muutamalla kauppareissulla muutaman ajatuksen asialle, ja totuttaisi itsensä olemaan hintatietoinen sillä tavalla, ettei kuitenkaan tarvitsisi tinkiä mistään? Jos ruokamenot esim. tippuisivat kolmasosalla tai puolittuisivat, siitä tulisi jo aika kiva raha esim sijoittaa rahastoihin.

En ole tuo jolle vastasit, mutta toisilla on rahaa niin paljon, että sitä jää yllin kyllin myös sijoittamiseen vaikka ”tuhlailee” ruokaostoksissa. Minulla on tällainen ihminen lähipiirissä. Kun rahaa on todella paljon, on ihan turha käyttää energiaa niin mitättömän kuluerän kuin ruuan hintojen vahtimiseen.

Ei siihen kulu energiaa, kun muutaman kerran viitsii vähän vilkaista hintoja. Sen jälkeen se on automaattista. Mutta siis tottakai jokainen saa törsätä ihan niin paljon kuin itse haluaa. Mä en voi kuvitella että olisin niin rikas, ettäkö silti huvittaisi heitellä rahaa ovista ja ikkunoista. Aina löytyisi joku sijoitus- tai hyväntekeväisyyskohde kyllä.

Vain köyhät kuvittelevat, että kilohintoja kyttäämällä saa aikaan säästöä. Ei saa. Säästöä saa, kun tuhlaa turhuuteen. Ei, vaikka olisi kuinka pieni kilohinta. Useinhan te "säästäjät" ostatte enemmän, koska halavalla saa. Siinä valuu se nimellinen säästö sitten kuin vesi hanhen selästä. 

Olen 50 v miehen kanssa yhdessä kotia pitänyt ja lapset kasvattanut ja tarkkana hinnoista ollut.

Ehkä leimaat meidät köyhiksi.

Olemme olleet keskituloisia ja osaksi lapset hoitanut kotona.

Olemme ilman perintöjä näin köyhinä hankkineet omakotitalon, sijoitusasunnon, kakkosasunnon(*aivan uusi), hyvä auto ja vene.

Ei perintöjä.

T. Köyhäksi leimattu säästäväinen😅

Keski-ikäiset lapseni ovat pian samassa asemassa.

No tuollahan ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että osa kuvittelee säästävänsä kilohintoja vahtimalla. Keskituloinen pystyy helposti tekemään kaiken mainitsemasi, kun osaa käyttää rahansa järkevästi. Kilohintoja kyttäämällä ei synny sellaista säästöä, että sillä olisi merkittävää vaikutusta omaisuuden kertymiseen. Jos saan paprikan 40 senttiä halvemmalla, ei sillä vielä omakotitaloja ostella. Se oli pointtini tuolla "köyhät kuvittelevat säästävänsä kilohintoja kyttäämällä"-kommentilla. Säästäväisyys on oikeasti ihan eri asia kuin senttien laskeminen ruokakaupassa. 

Jos elää suht naftilla budjetilla, sillä on valtavasti väliä, meneekö esim. kuussa ruokakauppaan 150 euroa vai 250 euroa. Se, saako yhtään mitään säästöön, saattaa olla kiinni juurikin tuosta. Sitten aikanaan esim. asuntolainan saaminen voi olla kiinni siitä, onko mitään säästössä ja siitä se pikku hiljaa alkaa varallisuus karttua.

Ei hintoja kyttäämällä rikkaaksi tule kukaan, mutta se voi olla monelle tavalliselle ihmiselle äärimmäisen keskeinen vedenjakaja siinä, elääkö köyhänä koko elämänsä, vai pystyykö pääsemään esim. joskus kiinni omaan asuntoon.

Se, miten paljon ruokakauppaan menee rahaa ei ole kiinni kilohinnoista, vaan siitä mitä sieltä kaupasta ostaa ja etenkin siitä, miten paljon ostaa. Täytyy olla äärimmäisen köyhä, jos säästöt ovat 40 sentistä kiinni. Silloin on lähes poikkeuksetta tuhlannut johonkin sellaiseen, mitä ei olisi tarvinut. Jopa perustoimeentulotuella kun pystyy hankkimaan ruokansa jokaista senttiä kyttäämättä. 

Kummallinen pakkomielle siitä, onko paprika 40 senttiä kalliimpaa. Jos köyhä on oman kokemuksensa opettamana todennut, että hänellä jää rahaa säästöön 10euroa kuussa kun ostaa sen 40 senttiä halvemman tuotteen kaikkien tuotteiden kohdalla, mitä nillittämistä siinä oikein voi olla? Jos köyhän lääkärikäynti on kiinni siitä,että hän kykenee säästämään sen 100euroa kuussa terveytensä hoitamiseen, en puuttuisi hintojen vertailuun millään tavalla. Omituinen ajatusmaailma.

Ei pakkomielle lainkaan. Se oli ESIMERKKI. Samaa esimerkkiä käytetiin aloituksessa, joten loogista oli jatkaa samalla linjalla. Älä nyt takerru lillukanvarsiin, joilla ei ole mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta. 

No päästäänpä nyt yli siitä ESIMERKISTÄ ja todetaan, että jotain ne köyhätkin sieltä kaupasta joutuvat ostamaan, ja tuotteesta riippumatta yleensä löytyy eri hintaisia vaihtoehtoja. Vaikuttaa siltä, että yrität vihjailla, että ne, jotka miettivät kilohintoja tekevät sen aina suuresta taloudellisesta pakosta, ja se pakko johtuu siitä, että ostetaan alun perinkin vääriä asioita. Mutta jospa ei tästä jankattaisi enempiä, kun ei ole ketjun aihe.

Olen köyhä, mutta en juurikaan seuraa kilohintoja. Seuraan kokonaiskustannuksia, jotka ovat se olennaisin asia. Tämä tarkoittaa sitä, että ostan sitä mikä sattuu olemaan minulle sopivassa paketissa sopivalla hinnalla. Minua ei pakastimettomana sinkkuna kiinnosta, jos 10 kg jauhelihaa saa tosi halvalla. Siinä kun menisi suurin osa roskiin enkä viitsi heittää rahaa roskiin, kun sitä muutenkin on käytössä vähän. 

Jos ei satu omistamaan pakastinta, sehän juurkin näin. Ei ole, missä säilöä ja jos kulutus on muutenkin melko pientä, ei säästö ole lyhyellä aikavälillä kovin merkittävä.

Tietenkin katson kilohinnan ja yksikköhinnan. Vessparipaketistakin katson paljonko yksi rulla maksaa.

Palajuustoa höylättiin meillä älyttömästi. Siirryin ostamaan valmiita viipaleita ja juuston käyttö väheni puolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovin on köyhä elämä, jos pitää päätään vaivata muutaman sentin hintaeroilla. No, kukin käyttää toki aikansa niin kuin parhaaksi näkee. Itse käytän ruokakaupan sijaan aikaa ennemmin vaikka sijoitusten pohtimiseen. Niin saan aikaan todellista säästöä. Tai ennemminkin lisätuloja. 

Pienistä puroista syntyy iso virta. Tyhmää maksaa liikaa jos halvemmallakin saa samaa. Jääpä nekin eurot sitten sijoitettavaksi. Itselläni vuositasolla tulee tuhansia euroja säästöjä kun jokaisen ostoksen vertailen ja ostan sieltä mistä halvimmalla saa tai en osta ollenkaan.

Juuri näin. Samalla periaatteella olen saanut kuukausittaiset ruokakulut laskemaan kahdelle hlölle noin 100euroon, pieniä alkupanostuksia tietysti on tarvittu ja varastokiertoa,kuten jauhot, mausteet,säilykkeitä plus muut kuivatuotteet ja pakastamisen mahdollisuus. Mieluummin työttömänä kuljen tarjousten perässä saadakseni kuukaudessa säästöön sen 20eur, joka tekee vuodessa jo yli 200eur, kuin että käytän vähäiset valtion armopalat ja veronmaksajien tuet turhaan humputteluun. Lääkkeet, asuminen, terveyden ylläpito-kaikki tämä maksaa ja mieluummin käytän siihen jotain muuta keinoa, kuin maksusitoumuksen anomista harkinnanvaraisena, joka tulisi tuomaan taas lisäkustannuksia yhteiskunnalle. Luulisi, että veronmaksajat kiittävät, ettei tukia ainakaan käytetä ryyppämiiseen mutta ei-me kaikki köyhät olemme vain työn vieroksujia ja pahoja hyväksikäyttäjiä, vaikka näin ei ole.  Säästäväisyys kunniaan, sanoi vanha kansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovin on köyhä elämä, jos pitää päätään vaivata muutaman sentin hintaeroilla. No, kukin käyttää toki aikansa niin kuin parhaaksi näkee. Itse käytän ruokakaupan sijaan aikaa ennemmin vaikka sijoitusten pohtimiseen. Niin saan aikaan todellista säästöä. Tai ennemminkin lisätuloja. 

Ei ole kyse senteistä, vaan prosenteista. Jos joku on 300 % kalliimpaa kuin joku toinen, sillä on väliä.

Jos tuotteen hinta on muutamia euroja, edes 3000% kalliimmalla hinnalla ei isossa kuvassa ole merkitystä. Hiluja joka tapauksessa. Sitten kun säästöä alkaa olla 300€ per tuote voidaan puhua jo jokseenkin merkittävästä säästöstä. 

Esimerkki 1: Ruokakuluni ovat 200 euroa kuussa. Lakkaan välittämästä, ja valitsenkin puolesta tuotteista 3000 % kalliimman vaihtoehdon. Ennen tätä valintaa ruokakuluni olivat vuodessa 2400 euroa, nyt ne nousevat 37 200 euroon.

Esimerkki 2 vähän realistisemmilla luvuilla: Ruokakuluni ovat 200 euroa kuussa. Pidän puolet ostoksistani samana, mutta valitsen puolet tuotteista tuplahintaisina. Tämä käy kaupassa ihan helposti. Kuluni nousevat kuussa 300 euroon. Vuoden ruokamenoni nousevat 2400 eurosta 3600 euroon.

Sillä ei ole välttämättä sillä hetkellä väliä, kun maksaa sen kolikon enemmän jostain yksittäisestä tuotteesta, mutta jos maksaa jatkuvasti asioista moninkertaisia hintoja, se kumuloituu ihan oikeaksi rahaksi. Itselleni ainakin 1200 euroa on siinä määrin merkittävä raha, että löytyy muutakin käyttöä kuin siitä periaatteesta kiinni pitäminen, että minä en hintoja kyttää. Ja kulutusta on toki muuallakin kuin ruokakaupassa, joten ihan helposti puhutaan tuhansien ja tuhansien eurojen vuosikuluista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovin on köyhä elämä, jos pitää päätään vaivata muutaman sentin hintaeroilla. No, kukin käyttää toki aikansa niin kuin parhaaksi näkee. Itse käytän ruokakaupan sijaan aikaa ennemmin vaikka sijoitusten pohtimiseen. Niin saan aikaan todellista säästöä. Tai ennemminkin lisätuloja. 

Ei ole kyse senteistä, vaan prosenteista. Jos joku on 300 % kalliimpaa kuin joku toinen, sillä on väliä.

Jos tuotteen hinta on muutamia euroja, edes 3000% kalliimmalla hinnalla ei isossa kuvassa ole merkitystä. Hiluja joka tapauksessa. Sitten kun säästöä alkaa olla 300€ per tuote voidaan puhua jo jokseenkin merkittävästä säästöstä. 

Esimerkki 1: Ruokakuluni ovat 200 euroa kuussa. Lakkaan välittämästä, ja valitsenkin puolesta tuotteista 3000 % kalliimman vaihtoehdon. Ennen tätä valintaa ruokakuluni olivat vuodessa 2400 euroa, nyt ne nousevat 37 200 euroon.

Esimerkki 2 vähän realistisemmilla luvuilla: Ruokakuluni ovat 200 euroa kuussa. Pidän puolet ostoksistani samana, mutta valitsen puolet tuotteista tuplahintaisina. Tämä käy kaupassa ihan helposti. Kuluni nousevat kuussa 300 euroon. Vuoden ruokamenoni nousevat 2400 eurosta 3600 euroon.

Sillä ei ole välttämättä sillä hetkellä väliä, kun maksaa sen kolikon enemmän jostain yksittäisestä tuotteesta, mutta jos maksaa jatkuvasti asioista moninkertaisia hintoja, se kumuloituu ihan oikeaksi rahaksi. Itselleni ainakin 1200 euroa on siinä määrin merkittävä raha, että löytyy muutakin käyttöä kuin siitä periaatteesta kiinni pitäminen, että minä en hintoja kyttää. Ja kulutusta on toki muuallakin kuin ruokakaupassa, joten ihan helposti puhutaan tuhansien ja tuhansien eurojen vuosikuluista.

1 200€/vuosi on mitätön summa. Sen verran menee helposti johonkin ihan hömppäostoksiin. Säästää kannattaa ennemmin miettimällä mitä kaikkinensa ostaa kuin kyttäämällä jotain muutaman sentin säästöjä. Mutta eipä se toki minulta ole pois, jos sinulle tulee hyvä mieli siitä että sait ruispalat kolme senttiä halvemmalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovin on köyhä elämä, jos pitää päätään vaivata muutaman sentin hintaeroilla. No, kukin käyttää toki aikansa niin kuin parhaaksi näkee. Itse käytän ruokakaupan sijaan aikaa ennemmin vaikka sijoitusten pohtimiseen. Niin saan aikaan todellista säästöä. Tai ennemminkin lisätuloja. 

Ei ole kyse senteistä, vaan prosenteista. Jos joku on 300 % kalliimpaa kuin joku toinen, sillä on väliä.

Jos tuotteen hinta on muutamia euroja, edes 3000% kalliimmalla hinnalla ei isossa kuvassa ole merkitystä. Hiluja joka tapauksessa. Sitten kun säästöä alkaa olla 300€ per tuote voidaan puhua jo jokseenkin merkittävästä säästöstä. 

Esimerkki 1: Ruokakuluni ovat 200 euroa kuussa. Lakkaan välittämästä, ja valitsenkin puolesta tuotteista 3000 % kalliimman vaihtoehdon. Ennen tätä valintaa ruokakuluni olivat vuodessa 2400 euroa, nyt ne nousevat 37 200 euroon.

Esimerkki 2 vähän realistisemmilla luvuilla: Ruokakuluni ovat 200 euroa kuussa. Pidän puolet ostoksistani samana, mutta valitsen puolet tuotteista tuplahintaisina. Tämä käy kaupassa ihan helposti. Kuluni nousevat kuussa 300 euroon. Vuoden ruokamenoni nousevat 2400 eurosta 3600 euroon.

Sillä ei ole välttämättä sillä hetkellä väliä, kun maksaa sen kolikon enemmän jostain yksittäisestä tuotteesta, mutta jos maksaa jatkuvasti asioista moninkertaisia hintoja, se kumuloituu ihan oikeaksi rahaksi. Itselleni ainakin 1200 euroa on siinä määrin merkittävä raha, että löytyy muutakin käyttöä kuin siitä periaatteesta kiinni pitäminen, että minä en hintoja kyttää. Ja kulutusta on toki muuallakin kuin ruokakaupassa, joten ihan helposti puhutaan tuhansien ja tuhansien eurojen vuosikuluista.

1 200€/vuosi on mitätön summa. Sen verran menee helposti johonkin ihan hömppäostoksiin. Säästää kannattaa ennemmin miettimällä mitä kaikkinensa ostaa kuin kyttäämällä jotain muutaman sentin säästöjä. Mutta eipä se toki minulta ole pois, jos sinulle tulee hyvä mieli siitä että sait ruispalat kolme senttiä halvemmalla. 

Tällaisilla kommentoijila on vaiva nimeltään "todellisuudesta vieraantuminen". Jos sinulla on rahaa, kiva, mutta kaikilla ei ole, joten keskity sinä vain vaikka shoppailemaan kaviaaria äläkä puutu toisten säästömenetelmiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovin on köyhä elämä, jos pitää päätään vaivata muutaman sentin hintaeroilla. No, kukin käyttää toki aikansa niin kuin parhaaksi näkee. Itse käytän ruokakaupan sijaan aikaa ennemmin vaikka sijoitusten pohtimiseen. Niin saan aikaan todellista säästöä. Tai ennemminkin lisätuloja. 

Ei ole kyse senteistä, vaan prosenteista. Jos joku on 300 % kalliimpaa kuin joku toinen, sillä on väliä.

Jos tuotteen hinta on muutamia euroja, edes 3000% kalliimmalla hinnalla ei isossa kuvassa ole merkitystä. Hiluja joka tapauksessa. Sitten kun säästöä alkaa olla 300€ per tuote voidaan puhua jo jokseenkin merkittävästä säästöstä. 

Esimerkki 1: Ruokakuluni ovat 200 euroa kuussa. Lakkaan välittämästä, ja valitsenkin puolesta tuotteista 3000 % kalliimman vaihtoehdon. Ennen tätä valintaa ruokakuluni olivat vuodessa 2400 euroa, nyt ne nousevat 37 200 euroon.

Esimerkki 2 vähän realistisemmilla luvuilla: Ruokakuluni ovat 200 euroa kuussa. Pidän puolet ostoksistani samana, mutta valitsen puolet tuotteista tuplahintaisina. Tämä käy kaupassa ihan helposti. Kuluni nousevat kuussa 300 euroon. Vuoden ruokamenoni nousevat 2400 eurosta 3600 euroon.

Sillä ei ole välttämättä sillä hetkellä väliä, kun maksaa sen kolikon enemmän jostain yksittäisestä tuotteesta, mutta jos maksaa jatkuvasti asioista moninkertaisia hintoja, se kumuloituu ihan oikeaksi rahaksi. Itselleni ainakin 1200 euroa on siinä määrin merkittävä raha, että löytyy muutakin käyttöä kuin siitä periaatteesta kiinni pitäminen, että minä en hintoja kyttää. Ja kulutusta on toki muuallakin kuin ruokakaupassa, joten ihan helposti puhutaan tuhansien ja tuhansien eurojen vuosikuluista.

1 200€/vuosi on mitätön summa. Sen verran menee helposti johonkin ihan hömppäostoksiin. Säästää kannattaa ennemmin miettimällä mitä kaikkinensa ostaa kuin kyttäämällä jotain muutaman sentin säästöjä. Mutta eipä se toki minulta ole pois, jos sinulle tulee hyvä mieli siitä että sait ruispalat kolme senttiä halvemmalla. 

Se ei ole useimmille ihmisille mitätön summa. Se on monelle esimerkiksi tasan tarkkaan ero sen välillä, saako ajan kuluessa kasaan asunnon käsirahan vai ei. Se on monelle aika monta lainanlyhennystä tai lapsen harrastuskulut. Se on aika monelle ero sen välillä, vietetäänkö kesäloma omalla takapihalla vai päästäänkö perheen kanssa reissuun. Se, pystyykö ostamaan lapsille kännykät ja ne uudet lenkkarit, ettei koulussa kiusattaisi.

Eipä ole vaikeaa arvata, mitä puoluetta sinä äänestit. Onnea vaalivoitosta.

Kannattaa muutenkin olla esim. Prismassa tarkkana, oon huomannut että joissain tuotteissa isompi pakkauskoko samasta tuotteesta (esim. Jotkut hiutaleet, gluteenittomat jauhot) on kilohinnaltaan kalliimpi ! Eli voi olla edullisempaa ostaa kaksi pientä pussia kuin yksi iso

Jos on itse niin etuoikeutettu, että on ihan sama maksaako asioista yksin- vai kolminkertaisen hinnan, ihan kiva. Mutta sen verran olisi hyvä maailmasta kuitenkin ymmärtää, että sattuu itse kuulumaan erittäin etuoikeutettuun erittäin pieneen vähemmistöön. Juuri kenellekään tässä maailmassa se ei ole samantekevää. Ei, vaikka kertaostoksen summa olisikin pieni, sillä niitä kertaostoksia kertyy useita, ja niiden kulut ynnääntyvät kaikki yhteen.

Mulla se peruselintarvikkeiden miettiminen ei kyllä muuta miksikään sitä tosiasiaa, että ne maksaa sen mitä maksaa. Voin ostaa halpaa tai kallista juustoa, mutta juustoa on ostettava. Alentuvaa vihjailua rikkailta, että köyhän tai muuten säästeliään ihmisen ongelma ovat kaikkinensa  väärät kulutusvalinnat. Tässä puhutaan peruselintarvikkeista, ei mistään ylimääräisestä shoppailusta.

Täällä pakatut on aina tuoreempia ja kestävät siten kauemmin kaapissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovin on köyhä elämä, jos pitää päätään vaivata muutaman sentin hintaeroilla. No, kukin käyttää toki aikansa niin kuin parhaaksi näkee. Itse käytän ruokakaupan sijaan aikaa ennemmin vaikka sijoitusten pohtimiseen. Niin saan aikaan todellista säästöä. Tai ennemminkin lisätuloja. 

Ei ole kyse senteistä, vaan prosenteista. Jos joku on 300 % kalliimpaa kuin joku toinen, sillä on väliä.

Jos tuotteen hinta on muutamia euroja, edes 3000% kalliimmalla hinnalla ei isossa kuvassa ole merkitystä. Hiluja joka tapauksessa. Sitten kun säästöä alkaa olla 300€ per tuote voidaan puhua jo jokseenkin merkittävästä säästöstä. 

Esimerkki 1: Ruokakuluni ovat 200 euroa kuussa. Lakkaan välittämästä, ja valitsenkin puolesta tuotteista 3000 % kalliimman vaihtoehdon. Ennen tätä valintaa ruokakuluni olivat vuodessa 2400 euroa, nyt ne nousevat 37 200 euroon.

Esimerkki 2 vähän realistisemmilla luvuilla: Ruokakuluni ovat 200 euroa kuussa. Pidän puolet ostoksistani samana, mutta valitsen puolet tuotteista tuplahintaisina. Tämä käy kaupassa ihan helposti. Kuluni nousevat kuussa 300 euroon. Vuoden ruokamenoni nousevat 2400 eurosta 3600 euroon.

Sillä ei ole välttämättä sillä hetkellä väliä, kun maksaa sen kolikon enemmän jostain yksittäisestä tuotteesta, mutta jos maksaa jatkuvasti asioista moninkertaisia hintoja, se kumuloituu ihan oikeaksi rahaksi. Itselleni ainakin 1200 euroa on siinä määrin merkittävä raha, että löytyy muutakin käyttöä kuin siitä periaatteesta kiinni pitäminen, että minä en hintoja kyttää. Ja kulutusta on toki muuallakin kuin ruokakaupassa, joten ihan helposti puhutaan tuhansien ja tuhansien eurojen vuosikuluista.

1 200€/vuosi on mitätön summa. Sen verran menee helposti johonkin ihan hömppäostoksiin. Säästää kannattaa ennemmin miettimällä mitä kaikkinensa ostaa kuin kyttäämällä jotain muutaman sentin säästöjä. Mutta eipä se toki minulta ole pois, jos sinulle tulee hyvä mieli siitä että sait ruispalat kolme senttiä halvemmalla. 

Tällaisilla kommentoijila on vaiva nimeltään "todellisuudesta vieraantuminen". Jos sinulla on rahaa, kiva, mutta kaikilla ei ole, joten keskity sinä vain vaikka shoppailemaan kaviaaria äläkä puutu toisten säästömenetelmiin.

Ok. Olen kai sitten vieraantunut todellisuudesta tässä työttömänä ollessani. En kyllä sinällään ihmettele vaikka olisikin. Liikaa tullut oltua kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovin on köyhä elämä, jos pitää päätään vaivata muutaman sentin hintaeroilla. No, kukin käyttää toki aikansa niin kuin parhaaksi näkee. Itse käytän ruokakaupan sijaan aikaa ennemmin vaikka sijoitusten pohtimiseen. Niin saan aikaan todellista säästöä. Tai ennemminkin lisätuloja. 

Ei ole kyse senteistä, vaan prosenteista. Jos joku on 300 % kalliimpaa kuin joku toinen, sillä on väliä.

Jos tuotteen hinta on muutamia euroja, edes 3000% kalliimmalla hinnalla ei isossa kuvassa ole merkitystä. Hiluja joka tapauksessa. Sitten kun säästöä alkaa olla 300€ per tuote voidaan puhua jo jokseenkin merkittävästä säästöstä. 

Esimerkki 1: Ruokakuluni ovat 200 euroa kuussa. Lakkaan välittämästä, ja valitsenkin puolesta tuotteista 3000 % kalliimman vaihtoehdon. Ennen tätä valintaa ruokakuluni olivat vuodessa 2400 euroa, nyt ne nousevat 37 200 euroon.

Esimerkki 2 vähän realistisemmilla luvuilla: Ruokakuluni ovat 200 euroa kuussa. Pidän puolet ostoksistani samana, mutta valitsen puolet tuotteista tuplahintaisina. Tämä käy kaupassa ihan helposti. Kuluni nousevat kuussa 300 euroon. Vuoden ruokamenoni nousevat 2400 eurosta 3600 euroon.

Sillä ei ole välttämättä sillä hetkellä väliä, kun maksaa sen kolikon enemmän jostain yksittäisestä tuotteesta, mutta jos maksaa jatkuvasti asioista moninkertaisia hintoja, se kumuloituu ihan oikeaksi rahaksi. Itselleni ainakin 1200 euroa on siinä määrin merkittävä raha, että löytyy muutakin käyttöä kuin siitä periaatteesta kiinni pitäminen, että minä en hintoja kyttää. Ja kulutusta on toki muuallakin kuin ruokakaupassa, joten ihan helposti puhutaan tuhansien ja tuhansien eurojen vuosikuluista.

1 200€/vuosi on mitätön summa. Sen verran menee helposti johonkin ihan hömppäostoksiin. Säästää kannattaa ennemmin miettimällä mitä kaikkinensa ostaa kuin kyttäämällä jotain muutaman sentin säästöjä. Mutta eipä se toki minulta ole pois, jos sinulle tulee hyvä mieli siitä että sait ruispalat kolme senttiä halvemmalla. 

Tällaisilla kommentoijila on vaiva nimeltään "todellisuudesta vieraantuminen". Jos sinulla on rahaa, kiva, mutta kaikilla ei ole, joten keskity sinä vain vaikka shoppailemaan kaviaaria äläkä puutu toisten säästömenetelmiin.

Kannatta joskus kirjata ihan kaikki menonsa ylös. Saattaa tulla yllättävää tieto siitä, mihin se 1 200€ vuosi todellisuudessa menee. Se, ettei kyttää ruokakaupassa joka senttiä, ei tee ihmisestä rikasta.