Lue keskustelun säännöt.
Katsotko kilohintoja kaupassa? Luulevatko ihmiset todella, että 3 paprikan pakkaus on halvempi kuin yksittäin ostettu paprika?
13.06.2021 |
Olen monelta kuullut kuinka halpoja kolmen paprikan pakkaukset ovat verrattuna yksittäin ostettuihin. Eilen mun lähikaupassa punainen paprika maksoi 4,95 kg ja kolmen paprikan pakkauksen kilohinta oli suunnilleen 14 euroa, eli melkein kolminkertainen. Katsovatko ihmiset todella vain yksikköhintaa? Eli kun 3 paprikaa ei tietenkään paina kiloa, pakkauksen yksikköhinnaksi tulee pienempi summa kuin se yksittäisen kilohinta on. Sama suippopaprikoissa. Hinta on moninkertainen. Niissä tosin siemenkota painaa vähemmän.
Näinkö helppoa meitä on huijata?
https://www.is.fi/ruokala/ajankohtaista/art-2000008046331.html?utm_medi…
Kommentit (211)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Esim siivuina tietyn juusto kilohinta on n 14 e ja isona palana saman juuston hinta on alle 6 e.
Ja sit ne siivut on vielä tosi paksuja, ainakin mun höylällä tulee paljon ohuempia -> palajuusto kestää puolet pidempään.
Kuulostipas nyt sniidulta, mutta näin se on :D
Tämäkin on laskelmoitu juttu-paksummat siivut-loppuvat nopeammin-mentävä uutta ostamaan. Valmiit sivut ovat hukkaan heitettyä rahaa, jos sinulla on juustohöylä ja kaksi tervettä kättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katson kilohintoja, mutta kun se hinta ei ole ainoa ostokriteeri mulla. Haluan esim. ostaa vihreitä ja oransseja paprikoita, mutta näitä ei täällä meillä päin ainakaan kaupoissa ole irtona, niin pakko ostaa sitten kalliimmalla pakkauksissa.
Reps- Ihminen,jolle on erittäin merkityksellistä saako hän tänään punaista,keltaista,vihreää tai vaikka violettia paprikaa, on todennäköisesti senverran varoissaan, ettei tarvitse kilohintoja katsella.
Vierailija kirjoitti:
Itse en osta nyt korona-aikana ollenkaan pakkaamatonta paprikaa. Halvintahan se toki on, mutta kaikki on niitä pyöritelleet käsissään.
..ja et ole kuullut sellaisesta, kuin vihannesten peseminen ennen käyttöä? Ai niin, mutta siinähän tulee laskea mukaan hanaveden ja pesuaineen hinta sekä pesuun käytetty aika ja vaivannäkö-voi että..
Mä ostan kotimaista, menee hintojen edelle. Ostan mitä huvittaa, koska voin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Esim siivuina tietyn juusto kilohinta on n 14 e ja isona palana saman juuston hinta on alle 6 e.
Säästyy isolta vaivalta kun ei tarvitse siivuta.
Mulle se ei ole iso vaiva. Jos se jollekin on niin iso vaiva, että haluaa maksaa juustosta yli tuplahinnan, niin siitä vaan. Monet eivät ehkä kuitenkaan tajua, että maksavat ruoasta moninkertaisen hinnan tuolla tavalla.
No mutta:heidän joiden ei tarvitse ihan oikeasti miettiä, miten paljon kalliimpaa valmiiksi siivutettu tuote on, ei varmasti ole tarpeen miettiä hintoja muutenkaan-ei ole rahasta puutetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pikkurahasta pulaa, joten ei tarvitse kytätä hintalappuja. Otan sen, mikä näyttää sopivimmalta.
Mutta eikö olis silti siistiä, jos soisi muutamalla kauppareissulla muutaman ajatuksen asialle, ja totuttaisi itsensä olemaan hintatietoinen sillä tavalla, ettei kuitenkaan tarvitsisi tinkiä mistään? Jos ruokamenot esim. tippuisivat kolmasosalla tai puolittuisivat, siitä tulisi jo aika kiva raha esim sijoittaa rahastoihin.
En ole tuo jolle vastasit, mutta toisilla on rahaa niin paljon, että sitä jää yllin kyllin myös sijoittamiseen vaikka ”tuhlailee” ruokaostoksissa. Minulla on tällainen ihminen lähipiirissä. Kun rahaa on todella paljon, on ihan turha käyttää energiaa niin mitättömän kuluerän kuin ruuan hintojen vahtimiseen.
Ei siihen kulu energiaa, kun muutaman kerran viitsii vähän vilkaista hintoja. Sen jälkeen se on automaattista. Mutta siis tottakai jokainen saa törsätä ihan niin paljon kuin itse haluaa. Mä en voi kuvitella että olisin niin rikas, ettäkö silti huvittaisi heitellä rahaa ovista ja ikkunoista. Aina löytyisi joku sijoitus- tai hyväntekeväisyyskohde kyllä.
Vain köyhät kuvittelevat, että kilohintoja kyttäämällä saa aikaan säästöä. Ei saa. Säästöä saa, kun tuhlaa turhuuteen. Ei, vaikka olisi kuinka pieni kilohinta. Useinhan te "säästäjät" ostatte enemmän, koska halavalla saa. Siinä valuu se nimellinen säästö sitten kuin vesi hanhen selästä.
Olen 50 v miehen kanssa yhdessä kotia pitänyt ja lapset kasvattanut ja tarkkana hinnoista ollut.
Ehkä leimaat meidät köyhiksi.
Olemme olleet keskituloisia ja osaksi lapset hoitanut kotona.
Olemme ilman perintöjä näin köyhinä hankkineet omakotitalon, sijoitusasunnon, kakkosasunnon(*aivan uusi), hyvä auto ja vene.
Ei perintöjä.
T. Köyhäksi leimattu säästäväinen😅
Keski-ikäiset lapseni ovat pian samassa asemassa.No tuollahan ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että osa kuvittelee säästävänsä kilohintoja vahtimalla. Keskituloinen pystyy helposti tekemään kaiken mainitsemasi, kun osaa käyttää rahansa järkevästi. Kilohintoja kyttäämällä ei synny sellaista säästöä, että sillä olisi merkittävää vaikutusta omaisuuden kertymiseen. Jos saan paprikan 40 senttiä halvemmalla, ei sillä vielä omakotitaloja ostella. Se oli pointtini tuolla "köyhät kuvittelevat säästävänsä kilohintoja kyttäämällä"-kommentilla. Säästäväisyys on oikeasti ihan eri asia kuin senttien laskeminen ruokakaupassa.
Jos elää suht naftilla budjetilla, sillä on valtavasti väliä, meneekö esim. kuussa ruokakauppaan 150 euroa vai 250 euroa. Se, saako yhtään mitään säästöön, saattaa olla kiinni juurikin tuosta. Sitten aikanaan esim. asuntolainan saaminen voi olla kiinni siitä, onko mitään säästössä ja siitä se pikku hiljaa alkaa varallisuus karttua.
Ei hintoja kyttäämällä rikkaaksi tule kukaan, mutta se voi olla monelle tavalliselle ihmiselle äärimmäisen keskeinen vedenjakaja siinä, elääkö köyhänä koko elämänsä, vai pystyykö pääsemään esim. joskus kiinni omaan asuntoon.
Se, miten paljon ruokakauppaan menee rahaa ei ole kiinni kilohinnoista, vaan siitä mitä sieltä kaupasta ostaa ja etenkin siitä, miten paljon ostaa. Täytyy olla äärimmäisen köyhä, jos säästöt ovat 40 sentistä kiinni. Silloin on lähes poikkeuksetta tuhlannut johonkin sellaiseen, mitä ei olisi tarvinut. Jopa perustoimeentulotuella kun pystyy hankkimaan ruokansa jokaista senttiä kyttäämättä.
Kummallinen pakkomielle siitä, onko paprika 40 senttiä kalliimpaa. Jos köyhä on oman kokemuksensa opettamana todennut, että hänellä jää rahaa säästöön 10euroa kuussa kun ostaa sen 40 senttiä halvemman tuotteen kaikkien tuotteiden kohdalla, mitä nillittämistä siinä oikein voi olla? Jos köyhän lääkärikäynti on kiinni siitä,että hän kykenee säästämään sen 100euroa kuussa terveytensä hoitamiseen, en puuttuisi hintojen vertailuun millään tavalla. Omituinen ajatusmaailma.
Ei pakkomielle lainkaan. Se oli ESIMERKKI. Samaa esimerkkiä käytetiin aloituksessa, joten loogista oli jatkaa samalla linjalla. Älä nyt takerru lillukanvarsiin, joilla ei ole mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mut mäkin asun käytännössä yksin tällä hetkellä (teini armeijassa), joten ei ole mitään järkeä ostaa 1 hlö tarpeisiin 1 kg juustoköntsää homehtumaan jääkaappiin kun sellainen viipalepaketti maksaa 1,50 ja pärjään sillä viikon hyvin.
Jep. Itse en yksin elävänä voi myöskään ostaa isoja juustoja, kun niistä menee suurin osa vain roskiin, kun ehtivät vanhentua ennen kuin ehdin syödä. Se valkoinen juttu mitä niihin tulee vanhetessa maistuu karsealle.
"Se valkoinen juttu" joka juuston pintaan ilmestyy, on hometta, ystävä hyvä. Itse olen ratkaissut ongelman pakastamalla sopivina annospaloina juuston ja varmasti siivutettunakin voisi sen tehdä,jos jaksaisi-edellisenä päivänä pakastimesta jääkaappiin,aamulla jo käyttövalmis ja juuston voi myös raastaa valmiiksi pakkaseen,esm.pizzan päälle tms. Ei tule hävikkiä.
Valkoinen pahanhajuinen juustossa on hiivaa eikä hometta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan katso kilohintoja. Isäni (ja moni sukupolvensa edustaja) oli tarjoushullu kuten myös sairaalloisen pihi. Siitä jäi ärsytys päälle ja olen päättänyt, että en ole pikkumainen. Toki eri asia on, jos kyse on vähävaraisuudesta. En siis myös todellakaan törsää, kierrätän, ostan vaatteet pääasiassa käytettynä jne. Eiköhän nuokin elämäntavat tuo säästöä, mutta että riehaatuisin 30 centin säästöstä ruokakaupassa, huh!
Ehkäpä isäsi oli osannut vanhan kansan ihmisenä osannut laskea, millainen säästö kertyy vuositasolla,jos ostat 30 c halvemman tuotteen esimerkiksi kahdesti kuussa-ja sovellat samaa peraatetta kaikkeen ostamaasi. Kas näin: 30c + 30c/ kk = 60c/ kk kertaa 12 = 7.2euroa. Vuodessa säästöä siis noin 7euroa ja kymmenessä vuodessa noin 70 euroa. Jos ajatellaan,että hlö ostaa joka kuukausi 10 eri tuotetta ja jokaisesta tulee säästöä tuo 60c/kk, eli n.70eur vuodessa ja kymmenessä vuodessa 700euroa. Näin.
Vierailija kirjoitti:
Ostan ennemmin järkevän kokoisen pakkauksen kuin jättipaketin mahdollisimman pienellä kilohinnalla. Kalleinta ruokaa kun on roskiin heitetty ruoka.
Tämäkin riippuu täysin siitä, mitä ostat. Jos sinulla on tarve 250grammalle jauhelihaa, voit aivan hyvin ostaa kilohinnaltaan halvemman ison pakkauksen,jos voit loput pakastaa myöhempää käyttöä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovin on köyhä elämä, jos pitää päätään vaivata muutaman sentin hintaeroilla. No, kukin käyttää toki aikansa niin kuin parhaaksi näkee. Itse käytän ruokakaupan sijaan aikaa ennemmin vaikka sijoitusten pohtimiseen. Niin saan aikaan todellista säästöä. Tai ennemminkin lisätuloja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin, nuorempana en katsonut kilohintoja (lähinnä lihatuotteissa) siitä syystä että rahaa oli vähän. Pieni pakkaus oli kuitenkin halvempi kuin kilohinnalla edullisempi kilon pakkaus, esim. broilereissa pieni pakkaus suikaleita 2,49€ (kilohinta varmaan paljon enemmän kuin 7,90€) ja iso kilon pakkaus 7,90€. Ei pystynyt ruokaan laittamaan rahaa 7,90€ vaan vain sen 2,49€ kerrallaan. No jokainen köyhä ymmärtää tämän, kun ei ole pakastinta. Ja jos ostaisi kilon paketin sitä tulisi syötyäkin enemmän kerralla. Nykyään aina katson kilohinnat, kaikista tuotteista.
Jos luottotiedot ovat kunnossa, kannattaa hankkia se pakastin-pieniä saa satasella. Jos ei kerralla ole varaa 100e laittaa pakastimeen, niin osamaksulla myydään niille,joilla on luottotiedot kunnossa. 100eur pystyy laittamaan pakastimen hankintaan jopa toimeentulotuella oleva, kuten minä. Ostin pienen pakstimen ja voi sitä säästön määrää, kun saat ostaa vaikkapa alennus jauhelihaa useamman kappaleen joita sitten käytät vaikkapa seuraavat kaksi kuukautta tai kun voit tehdä kerralla suuren määrän ruokaa annoksina pakastimeen,jota sitten syöt pikkuhiljaa pois. Pakastin maksaa itsensä takaisin hyvin nopeasti, ainakaan itselleni säästäminen hätärahastoon ei olisi ollut mahdollista siinä mittakaavassa mitä se nyt on ilman kyseistä laitetta.
Tämä oli siis aiemmin, nuorempana eli noin 30v sitten. Nyt on pakastimet ym ollut jo pitkään ja rahaa muutenkin ostaa ruokaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ostan, koska meillä tykätään syödä leivän päällä keltaista ja punaista paprikaa. Vihreää paprikaa taas paista sipulin kanssa lisukkeeksi tai esim tortillan väliin. Vihreää ei minun vakkarikaupoissa edes usein ole irtona.
Tällaisilla hifistelijoillä ei ole mitään käsitystä,mistä säästöt syntyvät. Jos on varaa tällaiseen valikointiin, silloin ei ole ainakaan köyhä, muttei kyllä koskaan vaurastukkaan-ainakaan ruokaostoksien kautta.
Vierailija kirjoitti:
Kovin on köyhä elämä, jos pitää päätään vaivata muutaman sentin hintaeroilla. No, kukin käyttää toki aikansa niin kuin parhaaksi näkee. Itse käytän ruokakaupan sijaan aikaa ennemmin vaikka sijoitusten pohtimiseen. Niin saan aikaan todellista säästöä. Tai ennemminkin lisätuloja.
Pienistä puroista syntyy iso virta. Tyhmää maksaa liikaa jos halvemmallakin saa samaa. Jääpä nekin eurot sitten sijoitettavaksi. Itselläni vuositasolla tulee tuhansia euroja säästöjä kun jokaisen ostoksen vertailen ja ostan sieltä mistä halvimmalla saa tai en osta ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä ostan kotimaista, menee hintojen edelle. Ostan mitä huvittaa, koska voin.
No, kivat sulle-useimmat jotka säästävät,tekevät sen olosuhteiden pakosta, eivät huvin vuoksi. Siksi itselläni edelle menee aina hinta, ellei tiedossani ole, että ostos on tuotettu vaikkapa lapsityövoimalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ostan, koska meillä tykätään syödä leivän päällä keltaista ja punaista paprikaa. Vihreää paprikaa taas paista sipulin kanssa lisukkeeksi tai esim tortillan väliin. Vihreää ei minun vakkarikaupoissa edes usein ole irtona.
Tällaisilla hifistelijoillä ei ole mitään käsitystä,mistä säästöt syntyvät. Jos on varaa tällaiseen valikointiin, silloin ei ole ainakaan köyhä, muttei kyllä koskaan vaurastukkaan-ainakaan ruokaostoksien kautta.
Et kai tosissasi meinaa, että 40 sentin säästöllä paprikoissa vaurastuu :D:D:D Tai ylipäätään, että jollain hilujen säästöllä ruokakuluissa voisi vaurastua. Vaurastumiseen tarvitaan kyllä ihan muuta kuin kolikoiden laskemista ruokakaupassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pikkurahasta pulaa, joten ei tarvitse kytätä hintalappuja. Otan sen, mikä näyttää sopivimmalta.
Mutta eikö olis silti siistiä, jos soisi muutamalla kauppareissulla muutaman ajatuksen asialle, ja totuttaisi itsensä olemaan hintatietoinen sillä tavalla, ettei kuitenkaan tarvitsisi tinkiä mistään? Jos ruokamenot esim. tippuisivat kolmasosalla tai puolittuisivat, siitä tulisi jo aika kiva raha esim sijoittaa rahastoihin.
En ole tuo jolle vastasit, mutta toisilla on rahaa niin paljon, että sitä jää yllin kyllin myös sijoittamiseen vaikka ”tuhlailee” ruokaostoksissa. Minulla on tällainen ihminen lähipiirissä. Kun rahaa on todella paljon, on ihan turha käyttää energiaa niin mitättömän kuluerän kuin ruuan hintojen vahtimiseen.
Ei siihen kulu energiaa, kun muutaman kerran viitsii vähän vilkaista hintoja. Sen jälkeen se on automaattista. Mutta siis tottakai jokainen saa törsätä ihan niin paljon kuin itse haluaa. Mä en voi kuvitella että olisin niin rikas, ettäkö silti huvittaisi heitellä rahaa ovista ja ikkunoista. Aina löytyisi joku sijoitus- tai hyväntekeväisyyskohde kyllä.
Vain köyhät kuvittelevat, että kilohintoja kyttäämällä saa aikaan säästöä. Ei saa. Säästöä saa, kun tuhlaa turhuuteen. Ei, vaikka olisi kuinka pieni kilohinta. Useinhan te "säästäjät" ostatte enemmän, koska halavalla saa. Siinä valuu se nimellinen säästö sitten kuin vesi hanhen selästä.
Olen 50 v miehen kanssa yhdessä kotia pitänyt ja lapset kasvattanut ja tarkkana hinnoista ollut.
Ehkä leimaat meidät köyhiksi.
Olemme olleet keskituloisia ja osaksi lapset hoitanut kotona.
Olemme ilman perintöjä näin köyhinä hankkineet omakotitalon, sijoitusasunnon, kakkosasunnon(*aivan uusi), hyvä auto ja vene.
Ei perintöjä.
T. Köyhäksi leimattu säästäväinen😅
Keski-ikäiset lapseni ovat pian samassa asemassa.No tuollahan ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että osa kuvittelee säästävänsä kilohintoja vahtimalla. Keskituloinen pystyy helposti tekemään kaiken mainitsemasi, kun osaa käyttää rahansa järkevästi. Kilohintoja kyttäämällä ei synny sellaista säästöä, että sillä olisi merkittävää vaikutusta omaisuuden kertymiseen. Jos saan paprikan 40 senttiä halvemmalla, ei sillä vielä omakotitaloja ostella. Se oli pointtini tuolla "köyhät kuvittelevat säästävänsä kilohintoja kyttäämällä"-kommentilla. Säästäväisyys on oikeasti ihan eri asia kuin senttien laskeminen ruokakaupassa.
Jos elää suht naftilla budjetilla, sillä on valtavasti väliä, meneekö esim. kuussa ruokakauppaan 150 euroa vai 250 euroa. Se, saako yhtään mitään säästöön, saattaa olla kiinni juurikin tuosta. Sitten aikanaan esim. asuntolainan saaminen voi olla kiinni siitä, onko mitään säästössä ja siitä se pikku hiljaa alkaa varallisuus karttua.
Ei hintoja kyttäämällä rikkaaksi tule kukaan, mutta se voi olla monelle tavalliselle ihmiselle äärimmäisen keskeinen vedenjakaja siinä, elääkö köyhänä koko elämänsä, vai pystyykö pääsemään esim. joskus kiinni omaan asuntoon.
Se, miten paljon ruokakauppaan menee rahaa ei ole kiinni kilohinnoista, vaan siitä mitä sieltä kaupasta ostaa ja etenkin siitä, miten paljon ostaa. Täytyy olla äärimmäisen köyhä, jos säästöt ovat 40 sentistä kiinni. Silloin on lähes poikkeuksetta tuhlannut johonkin sellaiseen, mitä ei olisi tarvinut. Jopa perustoimeentulotuella kun pystyy hankkimaan ruokansa jokaista senttiä kyttäämättä.
Kummallinen pakkomielle siitä, onko paprika 40 senttiä kalliimpaa. Jos köyhä on oman kokemuksensa opettamana todennut, että hänellä jää rahaa säästöön 10euroa kuussa kun ostaa sen 40 senttiä halvemman tuotteen kaikkien tuotteiden kohdalla, mitä nillittämistä siinä oikein voi olla? Jos köyhän lääkärikäynti on kiinni siitä,että hän kykenee säästämään sen 100euroa kuussa terveytensä hoitamiseen, en puuttuisi hintojen vertailuun millään tavalla. Omituinen ajatusmaailma.
Ei pakkomielle lainkaan. Se oli ESIMERKKI. Samaa esimerkkiä käytetiin aloituksessa, joten loogista oli jatkaa samalla linjalla. Älä nyt takerru lillukanvarsiin, joilla ei ole mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta.
No päästäänpä nyt yli siitä ESIMERKISTÄ ja todetaan, että jotain ne köyhätkin sieltä kaupasta joutuvat ostamaan, ja tuotteesta riippumatta yleensä löytyy eri hintaisia vaihtoehtoja. Vaikuttaa siltä, että yrität vihjailla, että ne, jotka miettivät kilohintoja tekevät sen aina suuresta taloudellisesta pakosta, ja se pakko johtuu siitä, että ostetaan alun perinkin vääriä asioita. Mutta jospa ei tästä jankattaisi enempiä, kun ei ole ketjun aihe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mut mäkin asun käytännössä yksin tällä hetkellä (teini armeijassa), joten ei ole mitään järkeä ostaa 1 hlö tarpeisiin 1 kg juustoköntsää homehtumaan jääkaappiin kun sellainen viipalepaketti maksaa 1,50 ja pärjään sillä viikon hyvin.
Jep. Itse en yksin elävänä voi myöskään ostaa isoja juustoja, kun niistä menee suurin osa vain roskiin, kun ehtivät vanhentua ennen kuin ehdin syödä. Se valkoinen juttu mitä niihin tulee vanhetessa maistuu karsealle.
"Se valkoinen juttu" joka juuston pintaan ilmestyy, on hometta, ystävä hyvä. Itse olen ratkaissut ongelman pakastamalla sopivina annospaloina juuston ja varmasti siivutettunakin voisi sen tehdä,jos jaksaisi-edellisenä päivänä pakastimesta jääkaappiin,aamulla jo käyttövalmis ja juuston voi myös raastaa valmiiksi pakkaseen,esm.pizzan päälle tms. Ei tule hävikkiä.
Valkoinen pahanhajuinen juustossa on hiivaa eikä hometta.
Ja vaikka onkin oikeasti homeessa, on vielä käyttökelpoista. Ainoita elintarvikkeita, mistä voi leikata homeen pois, se ei leviä tuotteeseen.
https://www.mtvuutiset.fi/makuja/artikkeli/onko-homeista-juustoa-turval…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin on köyhä elämä, jos pitää päätään vaivata muutaman sentin hintaeroilla. No, kukin käyttää toki aikansa niin kuin parhaaksi näkee. Itse käytän ruokakaupan sijaan aikaa ennemmin vaikka sijoitusten pohtimiseen. Niin saan aikaan todellista säästöä. Tai ennemminkin lisätuloja.
Pienistä puroista syntyy iso virta. Tyhmää maksaa liikaa jos halvemmallakin saa samaa. Jääpä nekin eurot sitten sijoitettavaksi. Itselläni vuositasolla tulee tuhansia euroja säästöjä kun jokaisen ostoksen vertailen ja ostan sieltä mistä halvimmalla saa tai en osta ollenkaan.
Kiva, että sinulla on aikaa juosta tarjousten perässä. Itse säästän ihan muista paikoista kuin ruokakuluista. Tulee paljon isommat säästöt niin. Ja ennen kaikkea säästyy aikaa, kun ei tarvitse juosta kaupasta toiseen halvimman hinnan perässä. Siinä säästyy myös mm. bensakuluja, joita osa tarjoushaukoista ei tule huomioineeksi kun kiertelevät ympäriinsä hintalappuja tuijottamassa.
Vierailija kirjoitti:
Kovin on köyhä elämä, jos pitää päätään vaivata muutaman sentin hintaeroilla. No, kukin käyttää toki aikansa niin kuin parhaaksi näkee. Itse käytän ruokakaupan sijaan aikaa ennemmin vaikka sijoitusten pohtimiseen. Niin saan aikaan todellista säästöä. Tai ennemminkin lisätuloja.
Ei ole kyse senteistä, vaan prosenteista. Jos joku on 300 % kalliimpaa kuin joku toinen, sillä on väliä.
Jos luottotiedot ovat kunnossa, kannattaa hankkia se pakastin-pieniä saa satasella. Jos ei kerralla ole varaa 100e laittaa pakastimeen, niin osamaksulla myydään niille,joilla on luottotiedot kunnossa. 100eur pystyy laittamaan pakastimen hankintaan jopa toimeentulotuella oleva, kuten minä. Ostin pienen pakstimen ja voi sitä säästön määrää, kun saat ostaa vaikkapa alennus jauhelihaa useamman kappaleen joita sitten käytät vaikkapa seuraavat kaksi kuukautta tai kun voit tehdä kerralla suuren määrän ruokaa annoksina pakastimeen,jota sitten syöt pikkuhiljaa pois. Pakastin maksaa itsensä takaisin hyvin nopeasti, ainakaan itselleni säästäminen hätärahastoon ei olisi ollut mahdollista siinä mittakaavassa mitä se nyt on ilman kyseistä laitetta.