Lue keskustelun säännöt.
Eilinen jalkapallotragedia
13.06.2021 |
Ihmiset ovat järkyttyneitä. Lehdissä kirjoitetaankuinka puhua lapsille tapahtunresta jne. Ovatko ihmiset näin todellisuudesta vieraantuneita? Tapahtuma oli surullinen ja ei toivo kellekään mutta totuus on että myös nuori ja terve voi saada vakavan sairauskohtauksen koska vaan. Se on elämää. Mikä tässä oli niin järkyttävää?
Kommentit (533)
Vierailija kirjoitti:
Kummallista kun minä saan tuupertua tajuttomaksi tuosta vaan ja saada vaikka mitä kohtauksia ja kukaan ei ole hädissään vaan kaikki on vain nääh. oliko muuta? Hieman on nyt matalalla joidenkin ihmisten elämänsietokyky.
Heh, no ne ihmiset ovat normaaleja ja tutevat surua ja hätää ja ahdistusta ja myötätuntoa ja helpotusta ja lopulta iloakin sitten voitosta. Ja kaikki näkyy ulospäin ja saa näkyä. SItä kutsutaan elämiseksi.
Sinä sen sijaan kuulostat piiloaggressiiviselta marttyyrilta: MINUN kuolemaani ei kukaan huomaisi, MINUN nimeä ei ihmiset (jopa ne vastustajan leirissä olevat) huutaisi.
Kyllähän se narsistia veetuttaa ankarasti, kun itseltä on ihan kaikki pois. Ja tietysti syy on muissa - tällä kertaa katsojien ihan normaallissa ja inhimillisessä järkytyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä näitä idiottialoituksia oikein pulppuaa. Totta hitossa tuollainen tilanne on järkyttävä. Melkoisesti pitää olla todellisuudesta vieraantunut, jos ei tajua ihmisillä olevan tunteita ja niistä myös suurimpien kuuluvan elämään. Pidän jokseenkin vajaana ihmistä, joka täysin neutraalisti pystyy katselemaan tuonkaltaisia tilanteita. Tunne-elämässä pahoja häiriöitä, jos ei missään tunnu. Ja varsinkaan, jos ei ymmärrä, että muilla tuntuu.
Eli kaikki ensihoitajat esimerkiksi on sun mielestä vajaita? Paniikista ei ole mitään hyötyä kenellekään hätätilanteessa. Kuolema on ihan luonnollinen asia, siinä missä syntymäkin. Ei se kysy aikaa, paikkaa tai ikää.
Etkö oikeasti tiennyt, että ensihoitajillakin on tunteet??? He vain eivät näytä niitä, koska ovat ammattilaisia. Mutta kun tilanne on ohi, tulee hyvinkin monesti itku. Järkyttävimpiä tapauksia käydään läpi pidempäänkin. Ihmisiä ne ensihoitajatkin ovat. Etkä sinäkään ole niin tunteeton kuin annat ymmärtää. Olet vain niin lapsellinen, että kuvittelet tunteiden näyttämisen olevan paha asia. Tunteethan eivät ole sama asia kuin paniikki.
Kyllä mä tiesin, ihmisiä tässä kaikki ollaan. Olen työni vuoksi tekemisissä kuoleman kanssa joka ikinen päivä. Surevia omaisia kohtaan myös päivittäin. Mutta tunteet ei kuulu työpaikalle, ne voi estää jopa potilaan saamasta parasta mahdollista hoitoa. Jos oma vapaa-aika kuluisi murehtien menetyksiä, olisin väärällä alalla. Tottakai minulta löytyy sympatiaa mutta se ei saa haitata työntekoa tai työvuoroja. Olen myös menettänyt läheisiäni ja sen surun kohtaaminen on aivan eri asia kuin itselle vieraan ihmisen, niin se vain on.
Hallitsematon tunnetila on juuri se, joka aiheuttaa paniikkia, joten tietynlainen "ihmisyys" on pakko osata heittää taka-alalle tässä työssä. Eletään hetki kerrallaan ja sen mukaan edetään. Itselleni kuolema on luonnollinen asia mutta nimitä sinä toki sitä lapsellisuudeksi jos niin haluat.En usko hetkeäkään, että olet alalla, jossa kohtaa kuolemaa. Jos olisit, tietäisit, että tunne ei mitenkään estä ihmistä toimimasta, jos ihminen on tehtäviensä tasalla (niin kuin ensihoitajat esimerkiksi ovat). Samoin tietäisit, että tunne ei tarkoita lähimaillekaan aina hallitsematonta paniikkia. Se on vain äärimmäinen tunnereaktio. Esimerkiksi eilen pelikentällä yksikään pelaaja ei ollut hallitsemattomassa paniikissa, vaikka katselivat joukkuetoverinsa ja ystävänsä elvytystä vierestä. Mutta tunnetta oli pinnassa runsaasti niin kuin kenellä tahansa vastaavassa tilanteessa. Miksi sinun on niin vaikea myöntää, että ihmisillä on tunteet ja ne ovat yhtä luonnollinen osa elämää kuin syntymä ja kuolemakin? Eikä niiden näyttämisessä ole yhtään mitään pahaa. Ennemminkin niin päin, että on haitaksi padota tunteensa ja olla "kovis", joka karskisti kohtaa kaiken kuin kone.
Missä olen väittänyt että tunteiden näyttäminen on huono asia? Ei tietenkään ole, mutta ne eivät kuulu esim. pelastus- tai ensihoidon tehtäviin. Silloin keskitytään akuuttiin hoitoon ja kaikki muut traumat käsitellään myöhemmin, jos niille on tarvetta.
Eikä sinun tarvitse minun työtehtäviäni uskoa jos et halua.
Olen eri mieltä tuosta tunteesta sun kanssa.
Tunne on tila, joka saa meidät usein luopumaan jostakin (esim. epäonnistumisen pelko), tunne saa monesti meidät ylivirittyneeseen tilaan (esim. lentopelko), tunnetiloilla voimme väheksyä itseämme tai muita, jättää toteuttamasta haaveitamme tai unelmiamme. Käsittelemättömät tunteet saattavat aiheuttaa paniikkikohtauksia jne. Eli kyllä tunteet ohjaa paljon ihmisiä ja käytöstä. Vaikka kuinka ihminen on tehtäviensä tasalla niin kyllä ne tunteet jätetään sivuun kun ihminen tarvitsee akuuttia apua.Kannattaa vielä vähän opiskella tuota tunnepuolta. Suuret tunteet olet jo oppinut, mutta vielä on paljon opittavaa. Esimerkiksi se, että tunne ei välttämättä näy millään tasolla ihmisen toiminannassa tai ulkokuoressa. Mutta sehän ei tarkoita, etteikö tunnetta olisi olemassa. Myös pelastushenkilökunnalla. Kun ne tunteet nyt vain ovat osa ihmiselämää halusit tai et. Ei ole olemassa tervettä ihmistä, jolla ei ole tunteita kaikissa tilanteissa. Myös työssä.
Sä se jaksat jankuttaa. Kyllä mä uskon, että enemmän siitä on kaikille hyötyä, että ne tunteet jätetään työn ulkopuolelle. Kerro mulle mitä tunnetiloja sinä ehdit käymään elvytystilanteessa läpi kun täysi härdelli päällä? Kyllä itsellä ainakin aivot ihan täysin naulittuna siihen hetkeen ja tilanteeseen eikä mieli ehdi matkata yhtään mihinkään, jos ehtisi, se olisi huono asia.
Et nyt ihan ymmärrä, mikä ero on tunteella yleensä ja työtä häiritsevällä tunnereaktiolla. Nehän ovat kaksi eri asiaa. Ensin mainittu on ihmisessä sisällä eikä mielen tarvitse matkata yhtään minnekään sen takia. Ihminen myös pysyy täysin toimintakykyisenä, vaikka hänellä on tunteet. Elvytystilanteessa koettavia tunteita ovat muun muassa huolestuminen, jännitys, pelko, toiveikkuus (jos hommat etenevät hyvin), helpotus (jos elvytys onnistuu) jne. jne. Kaikki nuo voi kokea ilman, että työn tekeminen kärsii mitenkään. Sinullakin on taatusti joku tunne päällä, kun keskityt siihen hetkeen. Se tunne juuri tekee sen, että annat kaikkesi pelastaaksesi ihmisen. Sen tunteen voimin sinä jaksat puskea eteenpäin, koska se tunne vapauttaa kehoosi mm. adrenaliinia, joka antaa voimia. Adrenaliiniryöpyn takia et tunnista tunnetilaasi, mutta sehän ei tarkoita, että tunnetta ei olisi. Jos sinulla ei olisi tilanteessa mitään tunteita, sinulle olisi ihan sama miten ko. ihmiselle käy. Niinhän ei (toivottavasti) koskaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naissuunnistaja kuoli taannoin Jukolan viestissä maalisuoralla. Häntä yritettiin elvyttää maalisuoran reunalla muiden jatkaessa viestiä. Kilpailua ei keskeytetty eikä tapauksesta muutenkaan tehty tällaista mediashowta.
Onko se sinulta pois, jos Erikseniä kunnioitettiin?
Ihmeellistä valitusta tällaisesta asiasta. Minusta inhimillinen välittäminen näkyi hienosti eilen. Palautti hieman uskoa ihmiskuntaan.Mä olen vähän kyyninen tässä uskomisessa ihmiskuntaan. Suorassa lähetyksessä tähtipelaajan tuupertuminen vs. jonkun nimettömän alkoholistin tuupertumunen kadulla. Ihmisarvoltaan ovat tasan samanarvoisia mutta vain toisen hätä koskettaa. Arvaa kumman?
Voi herranjumala tätä jeesustelua. Kyllä, se nimetön alkoholistikin saa ihan saman huomion, mikäli hänen tuupertumisensa tapahtuu tilanteessa, jossa hänen tuupertumistaan seuraa miljoonat ihmiset ja näemme, että hänen ystävänsä itkevät vieressä.
Koitin katsella juttuja katsomokuolemista mutta lähinnä noi isoimmat jutut jossa kansaa on laonnut onnettomuuksien tai tulipalojen tai väkivallan tai muun syyn vuoksi enemmän on listattu. Ei yksittäisiä katsojia kun niitä lienee aika lailla kun isoimmille stadioneille mahtuu 100 000 katsojaa.
Eli siis vähän epäilen ettei se yksittäinen sairaskohtauksen saanut katsoja oli se sitten juoppo tai ei saisi vastaavaa huomiota sen paremmin pelaajilta kuin organisaatioltakaan.
Olen ollut paikalla jäähallissa, kun yleisössä ollut henkilö sai sairaskohtauksen ja häntä elvytettiin ennen sairaalaan viemistä katsomossa. Tapauksesta oli juttu tämän kaupungin paikallislehdessä ja seuran puolelta ko. henkilölle lähetettiin terveiset sairaalaan. Joukkueen kapteeni kävi ne toimitusjohtajan kanssa henkilökohtaisesti viemässä. Mielestäni suhteutettuna tämän kaupungin kokoon (alle 100 000 asukasta) ja EM-jalkapallon seuraajamääriin (miljoonia) muistamiset olivat tasan samaa luokkaa.
Lopetettiinko peli pariksi tunniksi, ja valittiko niin selostajat kuin jokainen paikalla ollut toimittaja kuin molemmat pelanneet joukkueet ettei he olisi halunneet jatkaa peliä vai mikä on pointtisi?
Millä ihmeen mekanismilla muuten katsojan kokeman järkytyksen määrä yhdistyy koko ottelun kokonaiskatsojamäärään?
Pointtini oli kertoa, että yksittäisen katsojan sairaskohtauskin saa kyllä huomiota ja muistamisia joukkueelta. En missään kohtaa verrannut järkytyksen määrää yhtään mihinkään. Suhteutin vain huomion määrän pelin kokoluokkaan. Ja mitä peliin tulee, se lopetettiin kokonaan kesken ja siirrettiin myöhemmälle ajankohdalle. Ei ollut pakottavaa tarvetta jatkaa, koska ei ollut kansainvälisen turnauksen tiukkaa aikataulua.
Joskus saa muttei niin paljoa kuin pelaajien sairaskohtaukset. Noita tapahtuu aina välillä, siis paljon useammin kuin kentällä kun katsojia on ehkä monituhatkertainen määrä pelaajiin verrattuna, joten ne ei saa samalla lailla huomiotakaan. Lisäksi huonosti voivan katsojan voi kuskata jonnekin hoitohuoneeseen saamaan elvytystä pois kameroiden kuvista.
Miksi niiden pitäisi saada sama määrä huomiota? Eihän tavallisen ihmisen muutkaan tekemiset saa samalla tavalla huomiota kuin tähtipelaajien. Jos minä menen kaljalle lähibaariin ja pussailen siellä jonkun miehen kanssa, ei ketään kiinnosta. Jos saman tekee vaikkapa Teemu Pukki, ihan jokaista IP-lehteä kiinnostaa ja mammatkin ovat vouhottamassa sivutolkulla.
Justhan te yrititte jankuttaa että ihan kaikki saa saman verran huomiota. Ja sitten kun todistan ettei saa niin käännytte 180 astetta ja yritätte sössöttää ettei tietenkään saa. Hohhoijaa. Menkää muualle trollaamaan.
Alunperinhän väite oli että ainoastaan tähtipelaajan sairaskohtaus koskettaa mutta tavallisen talliaisen hätä ei, sitä tässä on osoitettu vääräksi eikä mitään yhtä suurta huomiota.
Eli taviksia sairastuu vähän väliä katsomossa (moninkertaiset määrät + terveyserot) ja korkeintaan poikkeustapauksessa ne saa huomiota ja jutun paikalliseen lehteen yms. Pelaajia harvakseltaan mutta se on peli poikki ja mitä esim. mediaa aamulla luin niin oli vaikea löytää juttua jossa olisi puhuttu suomen pelaamisesta eikä tästä yhdestä sairastapauksesta. Lisäsi huomionarvoisaa oli suoranainen julkinen paine siihen ettei siitä pelistä saisi puhua tai voitosta iloita.
Eli aika kaukana ollaan taviksen saamasta huomiosta tässä kohtaa. Vähän myös epäilen ettei selostajat olisi eiliseen tyyliin samalla tavalla unohtaneet pelin selostamista jos tavis olisi sairastunut katsomossa.
Mutta ei sillä niin väliä. Kunhan havainnoin mitä maailmassa tapahtuu enkä sen kummemmin oleta minkään muuttuvan mihinkään suuntaan.
No eikö se ole aika ilmeistä, että julkisuuden henkilöt saavat tilanteessa kuin tilanteessa enemmän huomiota kuin tavikset? Nytkö sen vasta havaitsit? Pelihän kyllä keskeytetään vaikka olisi kyse puulaaki-sarjan nelosdivarin ottelusta, jossa pelaaja saa sairaskohtauksen. Ymmärtänet itsekin, miksi tuollainen peli ei saa ihan samanlaista huomiota kuin EM-kisat.
Sössönsöö vaan itsellesikin.
Harmi, että tosiasiat ovat sinulle noin kova pala. Tulee vaikea elämä tuolla menolla.
Ei oikeastaan koska sinä tässä ketjussa näytät vänisevän liki joka kommenttiin jotain sössötystä. Eli osoitat monin tavoin että sinulla on jo vaikea elämä. Mitä jos suksisit muualle trollaamaan ja antaisit ihmisten keskustella asioista joihin sinulla ei näytä olevan mitään mielenkiintoista sanottavaa.
Etpähän sinä anonyymilla palstalla voi tietää, kuka täällä kirjoittaa minkäkin verran. Lisäksi; tämä on keskustelupalsta ja sellaisella on tapana keskustella asioista. Jos et siedä keskustelua, mene pois. Jos taasen kommentit, jotka kuvittelet minun kirjoittamikseni, ärsyttävät, älä vastaa niihin. Jos vastaat, oletan, että haluat jatkaa keskustelua ja vastaan takaisin. Lapselliset trollihölinät eivät minua estä. Enemminkin yllyttävät :D
Vierailija kirjoitti:
Lapset näkevät peleissä ja sarajoissa tappoja ja kuolemia. Sitten kun oikeasti joku saa sairauskohtauksen niin tarvitsevat lähes terapiaa.
Ne lapset osaavat jo pienestä pitäen erottaa fiktion ja faktan toisistaan, toisin kuin sinä.
Lienet sukua niille peräkylän mummoille, jotka taannoin opasti erästä juoppoa näytellyttä näyttelijää lopettamaan juomisensa.
Vierailija kirjoitti:
Vielä sekin varmasti vaikuttaa, että jalkapallomatsin pitäisi herättää hyviä fiiliksiä ja ihmiset kokoontuvat nauttimaan kisakatsomoihinsa ja sitten hetkessä tunnelma muuttuu tällaisella tavalla. Eihän tuollaista odota näkevänsä. Itsekin jo luulin pahimman tapahtuneen, mutta onneksi hän selvisi.
Minä olen nähnyt vastaavanlaisia tilanteita monet kerrat ja hyvin harvoin lopputulos on kuolema tai muuten pelaajan loppuelämää haittaava. Siksi osaan lähtökohtaisesti ajatella näissäkin tilanteissa positiivisen kautta, vaikka en voinutkaan tietää, miten Eriksenin käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä näitä idiottialoituksia oikein pulppuaa. Totta hitossa tuollainen tilanne on järkyttävä. Melkoisesti pitää olla todellisuudesta vieraantunut, jos ei tajua ihmisillä olevan tunteita ja niistä myös suurimpien kuuluvan elämään. Pidän jokseenkin vajaana ihmistä, joka täysin neutraalisti pystyy katselemaan tuonkaltaisia tilanteita. Tunne-elämässä pahoja häiriöitä, jos ei missään tunnu. Ja varsinkaan, jos ei ymmärrä, että muilla tuntuu.
Eli kaikki ensihoitajat esimerkiksi on sun mielestä vajaita? Paniikista ei ole mitään hyötyä kenellekään hätätilanteessa. Kuolema on ihan luonnollinen asia, siinä missä syntymäkin. Ei se kysy aikaa, paikkaa tai ikää.
Etkö oikeasti tiennyt, että ensihoitajillakin on tunteet??? He vain eivät näytä niitä, koska ovat ammattilaisia. Mutta kun tilanne on ohi, tulee hyvinkin monesti itku. Järkyttävimpiä tapauksia käydään läpi pidempäänkin. Ihmisiä ne ensihoitajatkin ovat. Etkä sinäkään ole niin tunteeton kuin annat ymmärtää. Olet vain niin lapsellinen, että kuvittelet tunteiden näyttämisen olevan paha asia. Tunteethan eivät ole sama asia kuin paniikki.
Kyllä mä tiesin, ihmisiä tässä kaikki ollaan. Olen työni vuoksi tekemisissä kuoleman kanssa joka ikinen päivä. Surevia omaisia kohtaan myös päivittäin. Mutta tunteet ei kuulu työpaikalle, ne voi estää jopa potilaan saamasta parasta mahdollista hoitoa. Jos oma vapaa-aika kuluisi murehtien menetyksiä, olisin väärällä alalla. Tottakai minulta löytyy sympatiaa mutta se ei saa haitata työntekoa tai työvuoroja. Olen myös menettänyt läheisiäni ja sen surun kohtaaminen on aivan eri asia kuin itselle vieraan ihmisen, niin se vain on.
Hallitsematon tunnetila on juuri se, joka aiheuttaa paniikkia, joten tietynlainen "ihmisyys" on pakko osata heittää taka-alalle tässä työssä. Eletään hetki kerrallaan ja sen mukaan edetään. Itselleni kuolema on luonnollinen asia mutta nimitä sinä toki sitä lapsellisuudeksi jos niin haluat.En usko hetkeäkään, että olet alalla, jossa kohtaa kuolemaa. Jos olisit, tietäisit, että tunne ei mitenkään estä ihmistä toimimasta, jos ihminen on tehtäviensä tasalla (niin kuin ensihoitajat esimerkiksi ovat). Samoin tietäisit, että tunne ei tarkoita lähimaillekaan aina hallitsematonta paniikkia. Se on vain äärimmäinen tunnereaktio. Esimerkiksi eilen pelikentällä yksikään pelaaja ei ollut hallitsemattomassa paniikissa, vaikka katselivat joukkuetoverinsa ja ystävänsä elvytystä vierestä. Mutta tunnetta oli pinnassa runsaasti niin kuin kenellä tahansa vastaavassa tilanteessa. Miksi sinun on niin vaikea myöntää, että ihmisillä on tunteet ja ne ovat yhtä luonnollinen osa elämää kuin syntymä ja kuolemakin? Eikä niiden näyttämisessä ole yhtään mitään pahaa. Ennemminkin niin päin, että on haitaksi padota tunteensa ja olla "kovis", joka karskisti kohtaa kaiken kuin kone.
Missä olen väittänyt että tunteiden näyttäminen on huono asia? Ei tietenkään ole, mutta ne eivät kuulu esim. pelastus- tai ensihoidon tehtäviin. Silloin keskitytään akuuttiin hoitoon ja kaikki muut traumat käsitellään myöhemmin, jos niille on tarvetta.
Eikä sinun tarvitse minun työtehtäviäni uskoa jos et halua.
Olen eri mieltä tuosta tunteesta sun kanssa.
Tunne on tila, joka saa meidät usein luopumaan jostakin (esim. epäonnistumisen pelko), tunne saa monesti meidät ylivirittyneeseen tilaan (esim. lentopelko), tunnetiloilla voimme väheksyä itseämme tai muita, jättää toteuttamasta haaveitamme tai unelmiamme. Käsittelemättömät tunteet saattavat aiheuttaa paniikkikohtauksia jne. Eli kyllä tunteet ohjaa paljon ihmisiä ja käytöstä. Vaikka kuinka ihminen on tehtäviensä tasalla niin kyllä ne tunteet jätetään sivuun kun ihminen tarvitsee akuuttia apua.Kannattaa vielä vähän opiskella tuota tunnepuolta. Suuret tunteet olet jo oppinut, mutta vielä on paljon opittavaa. Esimerkiksi se, että tunne ei välttämättä näy millään tasolla ihmisen toiminannassa tai ulkokuoressa. Mutta sehän ei tarkoita, etteikö tunnetta olisi olemassa. Myös pelastushenkilökunnalla. Kun ne tunteet nyt vain ovat osa ihmiselämää halusit tai et. Ei ole olemassa tervettä ihmistä, jolla ei ole tunteita kaikissa tilanteissa. Myös työssä.
Sä se jaksat jankuttaa. Kyllä mä uskon, että enemmän siitä on kaikille hyötyä, että ne tunteet jätetään työn ulkopuolelle. Kerro mulle mitä tunnetiloja sinä ehdit käymään elvytystilanteessa läpi kun täysi härdelli päällä? Kyllä itsellä ainakin aivot ihan täysin naulittuna siihen hetkeen ja tilanteeseen eikä mieli ehdi matkata yhtään mihinkään, jos ehtisi, se olisi huono asia.
Olet siis psykopaatti, kun sinulla ei ole minkäänlaisia tunteita. Aika pelottavaa, jos sellainen on vastuussa ihmishengistä.
Minua ihmetyttää kun moni on vaatinut jopa koko kilpailujen perumista. Tässä ei kuitenkaan kukaan ole kuollut ja tilanteeseen nähden kaikki on tällä hetkellä hyvin. Ei olympialaisiakaan peruttu kun kelkkailija kuoli harjoituksissa tai kun pommi räjähti tai kun israelilaisia tapettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä näitä idiottialoituksia oikein pulppuaa. Totta hitossa tuollainen tilanne on järkyttävä. Melkoisesti pitää olla todellisuudesta vieraantunut, jos ei tajua ihmisillä olevan tunteita ja niistä myös suurimpien kuuluvan elämään. Pidän jokseenkin vajaana ihmistä, joka täysin neutraalisti pystyy katselemaan tuonkaltaisia tilanteita. Tunne-elämässä pahoja häiriöitä, jos ei missään tunnu. Ja varsinkaan, jos ei ymmärrä, että muilla tuntuu.
Eli kaikki ensihoitajat esimerkiksi on sun mielestä vajaita? Paniikista ei ole mitään hyötyä kenellekään hätätilanteessa. Kuolema on ihan luonnollinen asia, siinä missä syntymäkin. Ei se kysy aikaa, paikkaa tai ikää.
Etkö oikeasti tiennyt, että ensihoitajillakin on tunteet??? He vain eivät näytä niitä, koska ovat ammattilaisia. Mutta kun tilanne on ohi, tulee hyvinkin monesti itku. Järkyttävimpiä tapauksia käydään läpi pidempäänkin. Ihmisiä ne ensihoitajatkin ovat. Etkä sinäkään ole niin tunteeton kuin annat ymmärtää. Olet vain niin lapsellinen, että kuvittelet tunteiden näyttämisen olevan paha asia. Tunteethan eivät ole sama asia kuin paniikki.
Kyllä mä tiesin, ihmisiä tässä kaikki ollaan. Olen työni vuoksi tekemisissä kuoleman kanssa joka ikinen päivä. Surevia omaisia kohtaan myös päivittäin. Mutta tunteet ei kuulu työpaikalle, ne voi estää jopa potilaan saamasta parasta mahdollista hoitoa. Jos oma vapaa-aika kuluisi murehtien menetyksiä, olisin väärällä alalla. Tottakai minulta löytyy sympatiaa mutta se ei saa haitata työntekoa tai työvuoroja. Olen myös menettänyt läheisiäni ja sen surun kohtaaminen on aivan eri asia kuin itselle vieraan ihmisen, niin se vain on.
Hallitsematon tunnetila on juuri se, joka aiheuttaa paniikkia, joten tietynlainen "ihmisyys" on pakko osata heittää taka-alalle tässä työssä. Eletään hetki kerrallaan ja sen mukaan edetään. Itselleni kuolema on luonnollinen asia mutta nimitä sinä toki sitä lapsellisuudeksi jos niin haluat.En usko hetkeäkään, että olet alalla, jossa kohtaa kuolemaa. Jos olisit, tietäisit, että tunne ei mitenkään estä ihmistä toimimasta, jos ihminen on tehtäviensä tasalla (niin kuin ensihoitajat esimerkiksi ovat). Samoin tietäisit, että tunne ei tarkoita lähimaillekaan aina hallitsematonta paniikkia. Se on vain äärimmäinen tunnereaktio. Esimerkiksi eilen pelikentällä yksikään pelaaja ei ollut hallitsemattomassa paniikissa, vaikka katselivat joukkuetoverinsa ja ystävänsä elvytystä vierestä. Mutta tunnetta oli pinnassa runsaasti niin kuin kenellä tahansa vastaavassa tilanteessa. Miksi sinun on niin vaikea myöntää, että ihmisillä on tunteet ja ne ovat yhtä luonnollinen osa elämää kuin syntymä ja kuolemakin? Eikä niiden näyttämisessä ole yhtään mitään pahaa. Ennemminkin niin päin, että on haitaksi padota tunteensa ja olla "kovis", joka karskisti kohtaa kaiken kuin kone.
Missä olen väittänyt että tunteiden näyttäminen on huono asia? Ei tietenkään ole, mutta ne eivät kuulu esim. pelastus- tai ensihoidon tehtäviin. Silloin keskitytään akuuttiin hoitoon ja kaikki muut traumat käsitellään myöhemmin, jos niille on tarvetta.
Eikä sinun tarvitse minun työtehtäviäni uskoa jos et halua.
Olen eri mieltä tuosta tunteesta sun kanssa.
Tunne on tila, joka saa meidät usein luopumaan jostakin (esim. epäonnistumisen pelko), tunne saa monesti meidät ylivirittyneeseen tilaan (esim. lentopelko), tunnetiloilla voimme väheksyä itseämme tai muita, jättää toteuttamasta haaveitamme tai unelmiamme. Käsittelemättömät tunteet saattavat aiheuttaa paniikkikohtauksia jne. Eli kyllä tunteet ohjaa paljon ihmisiä ja käytöstä. Vaikka kuinka ihminen on tehtäviensä tasalla niin kyllä ne tunteet jätetään sivuun kun ihminen tarvitsee akuuttia apua.Kannattaa vielä vähän opiskella tuota tunnepuolta. Suuret tunteet olet jo oppinut, mutta vielä on paljon opittavaa. Esimerkiksi se, että tunne ei välttämättä näy millään tasolla ihmisen toiminannassa tai ulkokuoressa. Mutta sehän ei tarkoita, etteikö tunnetta olisi olemassa. Myös pelastushenkilökunnalla. Kun ne tunteet nyt vain ovat osa ihmiselämää halusit tai et. Ei ole olemassa tervettä ihmistä, jolla ei ole tunteita kaikissa tilanteissa. Myös työssä.
Sä se jaksat jankuttaa. Kyllä mä uskon, että enemmän siitä on kaikille hyötyä, että ne tunteet jätetään työn ulkopuolelle. Kerro mulle mitä tunnetiloja sinä ehdit käymään elvytystilanteessa läpi kun täysi härdelli päällä? Kyllä itsellä ainakin aivot ihan täysin naulittuna siihen hetkeen ja tilanteeseen eikä mieli ehdi matkata yhtään mihinkään, jos ehtisi, se olisi huono asia.
Et nyt ihan ymmärrä, mikä ero on tunteella yleensä ja työtä häiritsevällä tunnereaktiolla. Nehän ovat kaksi eri asiaa. Ensin mainittu on ihmisessä sisällä eikä mielen tarvitse matkata yhtään minnekään sen takia. Ihminen myös pysyy täysin toimintakykyisenä, vaikka hänellä on tunteet. Elvytystilanteessa koettavia tunteita ovat muun muassa huolestuminen, jännitys, pelko, toiveikkuus (jos hommat etenevät hyvin), helpotus (jos elvytys onnistuu) jne. jne. Kaikki nuo voi kokea ilman, että työn tekeminen kärsii mitenkään. Sinullakin on taatusti joku tunne päällä, kun keskityt siihen hetkeen. Se tunne juuri tekee sen, että annat kaikkesi pelastaaksesi ihmisen. Sen tunteen voimin sinä jaksat puskea eteenpäin, koska se tunne vapauttaa kehoosi mm. adrenaliinia, joka antaa voimia. Adrenaliiniryöpyn takia et tunnista tunnetilaasi, mutta sehän ei tarkoita, että tunnetta ei olisi. Jos sinulla ei olisi tilanteessa mitään tunteita, sinulle olisi ihan sama miten ko. ihmiselle käy. Niinhän ei (toivottavasti) koskaan ole.
Ei ole, tunteelle tulee tilaa vasta tilanteen jälkeen. Koulutettu ihminen menee noihin tilanteisiin automaatiolla, ei adrenaaliryöpyllä. Jokaisen hoitoalan ihmisen työnkuva on palastaa ihminen. Ja jälkikäteen tiedät että kaikki voitava on tehty, kävi sitten miten kävi. Jos pelastushenkilökunta ei elä tunnetiloissa, se ei tarkoita, että heille ihmishenki ei merkitsisi mitään, päin vastoin: "automaatio" suojaa ihmistä tekemään parhaimpansa ja keskittymään siihen akuuttiin hetkeen.
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää kun moni on vaatinut jopa koko kilpailujen perumista. Tässä ei kuitenkaan kukaan ole kuollut ja tilanteeseen nähden kaikki on tällä hetkellä hyvin. Ei olympialaisiakaan peruttu kun kelkkailija kuoli harjoituksissa tai kun pommi räjähti tai kun israelilaisia tapettiin.
Ihmiset nyt sekoilevat milloin mitäkin. Jos koko kausi peruttaisiin, aina kun jotain sattuu, ei esimerkiksi F1-kilpailuja käytäisi käytännössä koskaan. Myös jääkiekkoa pelattaisiin hyvin vähän. Urheiluun ja elämään ylipäätänsäkin sisältyy aina riski sairaskohauksesta, loukkaantumisesta ja jopa kuolemasta. Ne molemmat saavat herättää tunteita ja normaaleissa ihmisissä herättävätkin. Mutta ei niiden takia voi ruveta kaikkea varomaan ja perumaan. Jos ruvetaan, voidaan saman tien kaivaa kaikille hauta, jonka reunalle istua odottamaan kuolemaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä näitä idiottialoituksia oikein pulppuaa. Totta hitossa tuollainen tilanne on järkyttävä. Melkoisesti pitää olla todellisuudesta vieraantunut, jos ei tajua ihmisillä olevan tunteita ja niistä myös suurimpien kuuluvan elämään. Pidän jokseenkin vajaana ihmistä, joka täysin neutraalisti pystyy katselemaan tuonkaltaisia tilanteita. Tunne-elämässä pahoja häiriöitä, jos ei missään tunnu. Ja varsinkaan, jos ei ymmärrä, että muilla tuntuu.
Eli kaikki ensihoitajat esimerkiksi on sun mielestä vajaita? Paniikista ei ole mitään hyötyä kenellekään hätätilanteessa. Kuolema on ihan luonnollinen asia, siinä missä syntymäkin. Ei se kysy aikaa, paikkaa tai ikää.
Etkö oikeasti tiennyt, että ensihoitajillakin on tunteet??? He vain eivät näytä niitä, koska ovat ammattilaisia. Mutta kun tilanne on ohi, tulee hyvinkin monesti itku. Järkyttävimpiä tapauksia käydään läpi pidempäänkin. Ihmisiä ne ensihoitajatkin ovat. Etkä sinäkään ole niin tunteeton kuin annat ymmärtää. Olet vain niin lapsellinen, että kuvittelet tunteiden näyttämisen olevan paha asia. Tunteethan eivät ole sama asia kuin paniikki.
Kyllä mä tiesin, ihmisiä tässä kaikki ollaan. Olen työni vuoksi tekemisissä kuoleman kanssa joka ikinen päivä. Surevia omaisia kohtaan myös päivittäin. Mutta tunteet ei kuulu työpaikalle, ne voi estää jopa potilaan saamasta parasta mahdollista hoitoa. Jos oma vapaa-aika kuluisi murehtien menetyksiä, olisin väärällä alalla. Tottakai minulta löytyy sympatiaa mutta se ei saa haitata työntekoa tai työvuoroja. Olen myös menettänyt läheisiäni ja sen surun kohtaaminen on aivan eri asia kuin itselle vieraan ihmisen, niin se vain on.
Hallitsematon tunnetila on juuri se, joka aiheuttaa paniikkia, joten tietynlainen "ihmisyys" on pakko osata heittää taka-alalle tässä työssä. Eletään hetki kerrallaan ja sen mukaan edetään. Itselleni kuolema on luonnollinen asia mutta nimitä sinä toki sitä lapsellisuudeksi jos niin haluat.En usko hetkeäkään, että olet alalla, jossa kohtaa kuolemaa. Jos olisit, tietäisit, että tunne ei mitenkään estä ihmistä toimimasta, jos ihminen on tehtäviensä tasalla (niin kuin ensihoitajat esimerkiksi ovat). Samoin tietäisit, että tunne ei tarkoita lähimaillekaan aina hallitsematonta paniikkia. Se on vain äärimmäinen tunnereaktio. Esimerkiksi eilen pelikentällä yksikään pelaaja ei ollut hallitsemattomassa paniikissa, vaikka katselivat joukkuetoverinsa ja ystävänsä elvytystä vierestä. Mutta tunnetta oli pinnassa runsaasti niin kuin kenellä tahansa vastaavassa tilanteessa. Miksi sinun on niin vaikea myöntää, että ihmisillä on tunteet ja ne ovat yhtä luonnollinen osa elämää kuin syntymä ja kuolemakin? Eikä niiden näyttämisessä ole yhtään mitään pahaa. Ennemminkin niin päin, että on haitaksi padota tunteensa ja olla "kovis", joka karskisti kohtaa kaiken kuin kone.
Missä olen väittänyt että tunteiden näyttäminen on huono asia? Ei tietenkään ole, mutta ne eivät kuulu esim. pelastus- tai ensihoidon tehtäviin. Silloin keskitytään akuuttiin hoitoon ja kaikki muut traumat käsitellään myöhemmin, jos niille on tarvetta.
Eikä sinun tarvitse minun työtehtäviäni uskoa jos et halua.
Olen eri mieltä tuosta tunteesta sun kanssa.
Tunne on tila, joka saa meidät usein luopumaan jostakin (esim. epäonnistumisen pelko), tunne saa monesti meidät ylivirittyneeseen tilaan (esim. lentopelko), tunnetiloilla voimme väheksyä itseämme tai muita, jättää toteuttamasta haaveitamme tai unelmiamme. Käsittelemättömät tunteet saattavat aiheuttaa paniikkikohtauksia jne. Eli kyllä tunteet ohjaa paljon ihmisiä ja käytöstä. Vaikka kuinka ihminen on tehtäviensä tasalla niin kyllä ne tunteet jätetään sivuun kun ihminen tarvitsee akuuttia apua.Kannattaa vielä vähän opiskella tuota tunnepuolta. Suuret tunteet olet jo oppinut, mutta vielä on paljon opittavaa. Esimerkiksi se, että tunne ei välttämättä näy millään tasolla ihmisen toiminannassa tai ulkokuoressa. Mutta sehän ei tarkoita, etteikö tunnetta olisi olemassa. Myös pelastushenkilökunnalla. Kun ne tunteet nyt vain ovat osa ihmiselämää halusit tai et. Ei ole olemassa tervettä ihmistä, jolla ei ole tunteita kaikissa tilanteissa. Myös työssä.
Sä se jaksat jankuttaa. Kyllä mä uskon, että enemmän siitä on kaikille hyötyä, että ne tunteet jätetään työn ulkopuolelle. Kerro mulle mitä tunnetiloja sinä ehdit käymään elvytystilanteessa läpi kun täysi härdelli päällä? Kyllä itsellä ainakin aivot ihan täysin naulittuna siihen hetkeen ja tilanteeseen eikä mieli ehdi matkata yhtään mihinkään, jos ehtisi, se olisi huono asia.
Olet siis psykopaatti, kun sinulla ei ole minkäänlaisia tunteita. Aika pelottavaa, jos sellainen on vastuussa ihmishengistä.
Kiitos keittiöpsykologin diagnoosistasi.
Kerro minulle millä tavoin minusta olisi panikoivana, huutavana ja jännittyneenä hyötyä ihmisen pelastamisessa.
Ulkopuoliselle pelastustehtävät voivat näyttäytyä jopa tylyiltä juuri siksi, että niissä ei anneta tunnetiloille valtaa vaan toimitaan nopeasti avun antamiseen.
Kyllä mulla tunteet on mutta työtehtäviin ne eivät kuulu. Jos olisivat, olisi ammattitaito syynissä hyvin nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei tajua tilanteen vakavuutta. Lapsen näkökulmasta pelaaja kaatui ja sitten tuli lääkäri ja häntä hoidettiin.
Vanhemmat siellä kotona lietsoo pelkoa ja ahdistusta tekemällä siitä suuren numeron. Kansainvälinen ohjaaja tuskin kuulee suomalaisesta olohuoneesta tullutta käskyä lopettaa kuvaaminen, helpompi oisi vanhemman sulkea telkkari tai vaihtaa kanavaa
Kumma kun kaikesta pitää aina etsiä syyllinen jostain muualta kuin omasta toiminnasta
Iltapäivälehdet ja tv-kanavat opettavat ihmisiä tähän muita syyllistävään kulttuuriin. Eli jos huomaat syyllistäväsi aina muita ihmisiä, niin mieti tarkkaan, seuraatko liikaa uutisia?
Oikeasti liian moni lukee liian usein tylsyyttään iltapäivälehtien lööppejä ja ahdistuu jatkossa pienimmästäkin rasahduksesta, koska ei näe maailmaa enää kuin pelon ja uhan kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä näitä idiottialoituksia oikein pulppuaa. Totta hitossa tuollainen tilanne on järkyttävä. Melkoisesti pitää olla todellisuudesta vieraantunut, jos ei tajua ihmisillä olevan tunteita ja niistä myös suurimpien kuuluvan elämään. Pidän jokseenkin vajaana ihmistä, joka täysin neutraalisti pystyy katselemaan tuonkaltaisia tilanteita. Tunne-elämässä pahoja häiriöitä, jos ei missään tunnu. Ja varsinkaan, jos ei ymmärrä, että muilla tuntuu.
Eli kaikki ensihoitajat esimerkiksi on sun mielestä vajaita? Paniikista ei ole mitään hyötyä kenellekään hätätilanteessa. Kuolema on ihan luonnollinen asia, siinä missä syntymäkin. Ei se kysy aikaa, paikkaa tai ikää.
Etkö oikeasti tiennyt, että ensihoitajillakin on tunteet??? He vain eivät näytä niitä, koska ovat ammattilaisia. Mutta kun tilanne on ohi, tulee hyvinkin monesti itku. Järkyttävimpiä tapauksia käydään läpi pidempäänkin. Ihmisiä ne ensihoitajatkin ovat. Etkä sinäkään ole niin tunteeton kuin annat ymmärtää. Olet vain niin lapsellinen, että kuvittelet tunteiden näyttämisen olevan paha asia. Tunteethan eivät ole sama asia kuin paniikki.
Kyllä mä tiesin, ihmisiä tässä kaikki ollaan. Olen työni vuoksi tekemisissä kuoleman kanssa joka ikinen päivä. Surevia omaisia kohtaan myös päivittäin. Mutta tunteet ei kuulu työpaikalle, ne voi estää jopa potilaan saamasta parasta mahdollista hoitoa. Jos oma vapaa-aika kuluisi murehtien menetyksiä, olisin väärällä alalla. Tottakai minulta löytyy sympatiaa mutta se ei saa haitata työntekoa tai työvuoroja. Olen myös menettänyt läheisiäni ja sen surun kohtaaminen on aivan eri asia kuin itselle vieraan ihmisen, niin se vain on.
Hallitsematon tunnetila on juuri se, joka aiheuttaa paniikkia, joten tietynlainen "ihmisyys" on pakko osata heittää taka-alalle tässä työssä. Eletään hetki kerrallaan ja sen mukaan edetään. Itselleni kuolema on luonnollinen asia mutta nimitä sinä toki sitä lapsellisuudeksi jos niin haluat.En usko hetkeäkään, että olet alalla, jossa kohtaa kuolemaa. Jos olisit, tietäisit, että tunne ei mitenkään estä ihmistä toimimasta, jos ihminen on tehtäviensä tasalla (niin kuin ensihoitajat esimerkiksi ovat). Samoin tietäisit, että tunne ei tarkoita lähimaillekaan aina hallitsematonta paniikkia. Se on vain äärimmäinen tunnereaktio. Esimerkiksi eilen pelikentällä yksikään pelaaja ei ollut hallitsemattomassa paniikissa, vaikka katselivat joukkuetoverinsa ja ystävänsä elvytystä vierestä. Mutta tunnetta oli pinnassa runsaasti niin kuin kenellä tahansa vastaavassa tilanteessa. Miksi sinun on niin vaikea myöntää, että ihmisillä on tunteet ja ne ovat yhtä luonnollinen osa elämää kuin syntymä ja kuolemakin? Eikä niiden näyttämisessä ole yhtään mitään pahaa. Ennemminkin niin päin, että on haitaksi padota tunteensa ja olla "kovis", joka karskisti kohtaa kaiken kuin kone.
Missä olen väittänyt että tunteiden näyttäminen on huono asia? Ei tietenkään ole, mutta ne eivät kuulu esim. pelastus- tai ensihoidon tehtäviin. Silloin keskitytään akuuttiin hoitoon ja kaikki muut traumat käsitellään myöhemmin, jos niille on tarvetta.
Eikä sinun tarvitse minun työtehtäviäni uskoa jos et halua.
Olen eri mieltä tuosta tunteesta sun kanssa.
Tunne on tila, joka saa meidät usein luopumaan jostakin (esim. epäonnistumisen pelko), tunne saa monesti meidät ylivirittyneeseen tilaan (esim. lentopelko), tunnetiloilla voimme väheksyä itseämme tai muita, jättää toteuttamasta haaveitamme tai unelmiamme. Käsittelemättömät tunteet saattavat aiheuttaa paniikkikohtauksia jne. Eli kyllä tunteet ohjaa paljon ihmisiä ja käytöstä. Vaikka kuinka ihminen on tehtäviensä tasalla niin kyllä ne tunteet jätetään sivuun kun ihminen tarvitsee akuuttia apua.Kannattaa vielä vähän opiskella tuota tunnepuolta. Suuret tunteet olet jo oppinut, mutta vielä on paljon opittavaa. Esimerkiksi se, että tunne ei välttämättä näy millään tasolla ihmisen toiminannassa tai ulkokuoressa. Mutta sehän ei tarkoita, etteikö tunnetta olisi olemassa. Myös pelastushenkilökunnalla. Kun ne tunteet nyt vain ovat osa ihmiselämää halusit tai et. Ei ole olemassa tervettä ihmistä, jolla ei ole tunteita kaikissa tilanteissa. Myös työssä.
Sä se jaksat jankuttaa. Kyllä mä uskon, että enemmän siitä on kaikille hyötyä, että ne tunteet jätetään työn ulkopuolelle. Kerro mulle mitä tunnetiloja sinä ehdit käymään elvytystilanteessa läpi kun täysi härdelli päällä? Kyllä itsellä ainakin aivot ihan täysin naulittuna siihen hetkeen ja tilanteeseen eikä mieli ehdi matkata yhtään mihinkään, jos ehtisi, se olisi huono asia.
Et nyt ihan ymmärrä, mikä ero on tunteella yleensä ja työtä häiritsevällä tunnereaktiolla. Nehän ovat kaksi eri asiaa. Ensin mainittu on ihmisessä sisällä eikä mielen tarvitse matkata yhtään minnekään sen takia. Ihminen myös pysyy täysin toimintakykyisenä, vaikka hänellä on tunteet. Elvytystilanteessa koettavia tunteita ovat muun muassa huolestuminen, jännitys, pelko, toiveikkuus (jos hommat etenevät hyvin), helpotus (jos elvytys onnistuu) jne. jne. Kaikki nuo voi kokea ilman, että työn tekeminen kärsii mitenkään. Sinullakin on taatusti joku tunne päällä, kun keskityt siihen hetkeen. Se tunne juuri tekee sen, että annat kaikkesi pelastaaksesi ihmisen. Sen tunteen voimin sinä jaksat puskea eteenpäin, koska se tunne vapauttaa kehoosi mm. adrenaliinia, joka antaa voimia. Adrenaliiniryöpyn takia et tunnista tunnetilaasi, mutta sehän ei tarkoita, että tunnetta ei olisi. Jos sinulla ei olisi tilanteessa mitään tunteita, sinulle olisi ihan sama miten ko. ihmiselle käy. Niinhän ei (toivottavasti) koskaan ole.
Ei ole, tunteelle tulee tilaa vasta tilanteen jälkeen. Koulutettu ihminen menee noihin tilanteisiin automaatiolla, ei adrenaaliryöpyllä. Jokaisen hoitoalan ihmisen työnkuva on palastaa ihminen. Ja jälkikäteen tiedät että kaikki voitava on tehty, kävi sitten miten kävi. Jos pelastushenkilökunta ei elä tunnetiloissa, se ei tarkoita, että heille ihmishenki ei merkitsisi mitään, päin vastoin: "automaatio" suojaa ihmistä tekemään parhaimpansa ja keskittymään siihen akuuttiin hetkeen.
Miksi jankutat asiasta, josta sinulla ei ole mitään tietämystä? Rautalangasta väännetty moneen kertaan, että tunne ei ole sama asia tunteen aiheuttama ulospäin näkyvä reaktio. Sinä voit toki kuvitella olevasi automaatiolla toimiva robotti. Mutta ikävä kyllä et ole. Olet vain ihminen, jolla on tunteet. Myös siellä töissä. Terve ihminen osaisi arvostaa sitä. Harmi, että sinä et osaa vaan koetat koko ajan tehdä itsestäsi jotain mitä et ole. Se vie sinusta ammattilaisenakin inhimillisyyden, jos yrität olla tunteeton robotti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks Suomen pelaajat ei auttanut ollenkaan? Seisoivat vaan sivussa. Hehän oli siinä lähimpänä aluksi.
Koska siellä oli ammattilaiset auttamassa, pässinpää! Ei tuollaisessa tilanteessa pidä mennä muualle kuin pois tieltä, jotta ammatti-ihmiset saavat hommansa hoidettua. Vai oletko sinä niitä, jotka onnettomuuspaikallakin tunkevat nenänsä (ja puhelimensa) niin lähelle, että ensiapuryhmän työ vaikeutuu?
No olisihan ne voineet mennä ennen kuin ne ammatti-ihmiset tuli, pässinpää! Siinähän oli Tanskan pelaajat ensin avaamassa hengitystiet. Ennen niitä lääkäreitä.
No mitä ne suomalaiset siellä olisivat tehneet, kun Tanskan pelaajat jo hoitivat homman niin kuin kuuluu? Aivan, eivät yhtään mitään. Siksi lähtivät pois, kun olivat varmistaneet, että tilanne on hoidossa. Siinä seisoi useampikin lähettyvillä, jos olisi ollut tarve lisäavulle. Ei ollut, joten tekivät ainoan oikean ratkaisun ja menivät pois tieltä. Tanskan pelaajatkin olisivat menneet ellei olisi tarvinut suojella joukkuekaveria haaskalintujen kameroilta.
Siinä oli Suomen pelaajat aluksi lähimpänä, ja eivät tehneet mitään. Tanskan pelaajat juoksi sitten siihen kauempaa ja aloittivat ensiavun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä näitä idiottialoituksia oikein pulppuaa. Totta hitossa tuollainen tilanne on järkyttävä. Melkoisesti pitää olla todellisuudesta vieraantunut, jos ei tajua ihmisillä olevan tunteita ja niistä myös suurimpien kuuluvan elämään. Pidän jokseenkin vajaana ihmistä, joka täysin neutraalisti pystyy katselemaan tuonkaltaisia tilanteita. Tunne-elämässä pahoja häiriöitä, jos ei missään tunnu. Ja varsinkaan, jos ei ymmärrä, että muilla tuntuu.
Eli kaikki ensihoitajat esimerkiksi on sun mielestä vajaita? Paniikista ei ole mitään hyötyä kenellekään hätätilanteessa. Kuolema on ihan luonnollinen asia, siinä missä syntymäkin. Ei se kysy aikaa, paikkaa tai ikää.
Etkö oikeasti tiennyt, että ensihoitajillakin on tunteet??? He vain eivät näytä niitä, koska ovat ammattilaisia. Mutta kun tilanne on ohi, tulee hyvinkin monesti itku. Järkyttävimpiä tapauksia käydään läpi pidempäänkin. Ihmisiä ne ensihoitajatkin ovat. Etkä sinäkään ole niin tunteeton kuin annat ymmärtää. Olet vain niin lapsellinen, että kuvittelet tunteiden näyttämisen olevan paha asia. Tunteethan eivät ole sama asia kuin paniikki.
Kyllä mä tiesin, ihmisiä tässä kaikki ollaan. Olen työni vuoksi tekemisissä kuoleman kanssa joka ikinen päivä. Surevia omaisia kohtaan myös päivittäin. Mutta tunteet ei kuulu työpaikalle, ne voi estää jopa potilaan saamasta parasta mahdollista hoitoa. Jos oma vapaa-aika kuluisi murehtien menetyksiä, olisin väärällä alalla. Tottakai minulta löytyy sympatiaa mutta se ei saa haitata työntekoa tai työvuoroja. Olen myös menettänyt läheisiäni ja sen surun kohtaaminen on aivan eri asia kuin itselle vieraan ihmisen, niin se vain on.
Hallitsematon tunnetila on juuri se, joka aiheuttaa paniikkia, joten tietynlainen "ihmisyys" on pakko osata heittää taka-alalle tässä työssä. Eletään hetki kerrallaan ja sen mukaan edetään. Itselleni kuolema on luonnollinen asia mutta nimitä sinä toki sitä lapsellisuudeksi jos niin haluat.En usko hetkeäkään, että olet alalla, jossa kohtaa kuolemaa. Jos olisit, tietäisit, että tunne ei mitenkään estä ihmistä toimimasta, jos ihminen on tehtäviensä tasalla (niin kuin ensihoitajat esimerkiksi ovat). Samoin tietäisit, että tunne ei tarkoita lähimaillekaan aina hallitsematonta paniikkia. Se on vain äärimmäinen tunnereaktio. Esimerkiksi eilen pelikentällä yksikään pelaaja ei ollut hallitsemattomassa paniikissa, vaikka katselivat joukkuetoverinsa ja ystävänsä elvytystä vierestä. Mutta tunnetta oli pinnassa runsaasti niin kuin kenellä tahansa vastaavassa tilanteessa. Miksi sinun on niin vaikea myöntää, että ihmisillä on tunteet ja ne ovat yhtä luonnollinen osa elämää kuin syntymä ja kuolemakin? Eikä niiden näyttämisessä ole yhtään mitään pahaa. Ennemminkin niin päin, että on haitaksi padota tunteensa ja olla "kovis", joka karskisti kohtaa kaiken kuin kone.
Missä olen väittänyt että tunteiden näyttäminen on huono asia? Ei tietenkään ole, mutta ne eivät kuulu esim. pelastus- tai ensihoidon tehtäviin. Silloin keskitytään akuuttiin hoitoon ja kaikki muut traumat käsitellään myöhemmin, jos niille on tarvetta.
Eikä sinun tarvitse minun työtehtäviäni uskoa jos et halua.
Olen eri mieltä tuosta tunteesta sun kanssa.
Tunne on tila, joka saa meidät usein luopumaan jostakin (esim. epäonnistumisen pelko), tunne saa monesti meidät ylivirittyneeseen tilaan (esim. lentopelko), tunnetiloilla voimme väheksyä itseämme tai muita, jättää toteuttamasta haaveitamme tai unelmiamme. Käsittelemättömät tunteet saattavat aiheuttaa paniikkikohtauksia jne. Eli kyllä tunteet ohjaa paljon ihmisiä ja käytöstä. Vaikka kuinka ihminen on tehtäviensä tasalla niin kyllä ne tunteet jätetään sivuun kun ihminen tarvitsee akuuttia apua.Kannattaa vielä vähän opiskella tuota tunnepuolta. Suuret tunteet olet jo oppinut, mutta vielä on paljon opittavaa. Esimerkiksi se, että tunne ei välttämättä näy millään tasolla ihmisen toiminannassa tai ulkokuoressa. Mutta sehän ei tarkoita, etteikö tunnetta olisi olemassa. Myös pelastushenkilökunnalla. Kun ne tunteet nyt vain ovat osa ihmiselämää halusit tai et. Ei ole olemassa tervettä ihmistä, jolla ei ole tunteita kaikissa tilanteissa. Myös työssä.
Sä se jaksat jankuttaa. Kyllä mä uskon, että enemmän siitä on kaikille hyötyä, että ne tunteet jätetään työn ulkopuolelle. Kerro mulle mitä tunnetiloja sinä ehdit käymään elvytystilanteessa läpi kun täysi härdelli päällä? Kyllä itsellä ainakin aivot ihan täysin naulittuna siihen hetkeen ja tilanteeseen eikä mieli ehdi matkata yhtään mihinkään, jos ehtisi, se olisi huono asia.
Olet siis psykopaatti, kun sinulla ei ole minkäänlaisia tunteita. Aika pelottavaa, jos sellainen on vastuussa ihmishengistä.
Kiitos keittiöpsykologin diagnoosistasi.
Kerro minulle millä tavoin minusta olisi panikoivana, huutavana ja jännittyneenä hyötyä ihmisen pelastamisessa.
Ulkopuoliselle pelastustehtävät voivat näyttäytyä jopa tylyiltä juuri siksi, että niissä ei anneta tunnetiloille valtaa vaan toimitaan nopeasti avun antamiseen.
Kyllä mulla tunteet on mutta työtehtäviin ne eivät kuulu. Jos olisivat, olisi ammattitaito syynissä hyvin nopeasti.
Ei millään tavalla. Kerro sinä puolestasi mikä saa sinut kuvittelemaan, että paniikki, huuto ja jännittyneisyys ovat sama asia kuin kaikki tunteet. Sen jälkeen voit kertoa, mikä saa sinut kuvittelemaan, että tunne on tunne vain jos se näkyy ulospäin. Ja miksi työtehtävissä ei saisi kokea tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks Suomen pelaajat ei auttanut ollenkaan? Seisoivat vaan sivussa. Hehän oli siinä lähimpänä aluksi.
Koska siellä oli ammattilaiset auttamassa, pässinpää! Ei tuollaisessa tilanteessa pidä mennä muualle kuin pois tieltä, jotta ammatti-ihmiset saavat hommansa hoidettua. Vai oletko sinä niitä, jotka onnettomuuspaikallakin tunkevat nenänsä (ja puhelimensa) niin lähelle, että ensiapuryhmän työ vaikeutuu?
No olisihan ne voineet mennä ennen kuin ne ammatti-ihmiset tuli, pässinpää! Siinähän oli Tanskan pelaajat ensin avaamassa hengitystiet. Ennen niitä lääkäreitä.
No mitä ne suomalaiset siellä olisivat tehneet, kun Tanskan pelaajat jo hoitivat homman niin kuin kuuluu? Aivan, eivät yhtään mitään. Siksi lähtivät pois, kun olivat varmistaneet, että tilanne on hoidossa. Siinä seisoi useampikin lähettyvillä, jos olisi ollut tarve lisäavulle. Ei ollut, joten tekivät ainoan oikean ratkaisun ja menivät pois tieltä. Tanskan pelaajatkin olisivat menneet ellei olisi tarvinut suojella joukkuekaveria haaskalintujen kameroilta.
Siinä oli Suomen pelaajat aluksi lähimpänä, ja eivät tehneet mitään. Tanskan pelaajat juoksi sitten siihen kauempaa ja aloittivat ensiavun.
Älä jauha paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks Suomen pelaajat ei auttanut ollenkaan? Seisoivat vaan sivussa. Hehän oli siinä lähimpänä aluksi.
Koska siellä oli ammattilaiset auttamassa, pässinpää! Ei tuollaisessa tilanteessa pidä mennä muualle kuin pois tieltä, jotta ammatti-ihmiset saavat hommansa hoidettua. Vai oletko sinä niitä, jotka onnettomuuspaikallakin tunkevat nenänsä (ja puhelimensa) niin lähelle, että ensiapuryhmän työ vaikeutuu?
No olisihan ne voineet mennä ennen kuin ne ammatti-ihmiset tuli, pässinpää! Siinähän oli Tanskan pelaajat ensin avaamassa hengitystiet. Ennen niitä lääkäreitä.
No mitä ne suomalaiset siellä olisivat tehneet, kun Tanskan pelaajat jo hoitivat homman niin kuin kuuluu? Aivan, eivät yhtään mitään. Siksi lähtivät pois, kun olivat varmistaneet, että tilanne on hoidossa. Siinä seisoi useampikin lähettyvillä, jos olisi ollut tarve lisäavulle. Ei ollut, joten tekivät ainoan oikean ratkaisun ja menivät pois tieltä. Tanskan pelaajatkin olisivat menneet ellei olisi tarvinut suojella joukkuekaveria haaskalintujen kameroilta.
Siinä oli Suomen pelaajat aluksi lähimpänä, ja eivät tehneet mitään. Tanskan pelaajat juoksi sitten siihen kauempaa ja aloittivat ensiavun.
Minun telkkarissani he kyllä viittilöivät paikalle apua kovinkin vikkelästi. Kannattaa käydä optikolla tai jättää pelin aikana nautitut juomat vähemmälle, jos sitä et huomannut.
Huomaa taas kuinka ihmiset keuhkoavat ja syyllistävät mitä milloinkin. Kansa katsomossa ja meidän TV-uutisissa oli kuin vähintään taivas olisi tippunut niskaan. Alkoi vimmattu diaksosointi, mutta edes hoitava lääkäri ei vielä tiedä/kerro mitä todella tapahtui. Nuorukainen ollut hoidon piirissä, jokainen tietää ettei terve nuori ihminen tuuperru hengettömänä kesken juoksun.
Ettei vaan johtuis rokotuksesta?!
Vierailija kirjoitti:
Huomaa taas kuinka ihmiset keuhkoavat ja syyllistävät mitä milloinkin. Kansa katsomossa ja meidän TV-uutisissa oli kuin vähintään taivas olisi tippunut niskaan. Alkoi vimmattu diaksosointi, mutta edes hoitava lääkäri ei vielä tiedä/kerro mitä todella tapahtui. Nuorukainen ollut hoidon piirissä, jokainen tietää ettei terve nuori ihminen tuuperru hengettömänä kesken juoksun.
Ikävä olla realisti, mutta niinkin on käynyt, että täysin terve ihminen on tuupertunut kesken juoksun hengettömänä maahan. Ei siihen tarvita kuin sydänpysähdys tai akuutti voimakas aivoverenvuoto. Valitettavasti jälkimmäisestä kokemusta lähipiirissä.
Ei oikeastaan koska sinä tässä ketjussa näytät vänisevän liki joka kommenttiin jotain sössötystä. Eli osoitat monin tavoin että sinulla on jo vaikea elämä. Mitä jos suksisit muualle trollaamaan ja antaisit ihmisten keskustella asioista joihin sinulla ei näytä olevan mitään mielenkiintoista sanottavaa.