Lue keskustelun säännöt.
Mies sairaanhoitajaksi vai sosionomiksi?
12.06.2021 |
Olen alanvaihtaja ikäluokassa 30-39 ja kaipaisin neuvoa; olen saanut opiskelupaikan molemmilta koulutusaloilta eri puolilta Suomea. Minulla on pitkä vapaaehtoiskokemus nuoriso- ja ihmissuhdetyöstä ja olen melko urheilullinen. Olen harrastanut myös erilaisia taiteita ja kieliä.
Haluaisin työn, jossa on:
-ei liian paljon monikulttuurisia asiakkaita kehitysmaista
-ei järjestyksenvalvojana ja vartijana oloa, vaikka siihen fyysisesti sovellunkin
-asiakkaat mahdollisimman tasapuolisesti eri yhteiskuntaluokista
-mahdollisuus käyttää omaa älyä ja osaamista mahdollisimman laajasti
-ei hirveästi politiikkaa tai politisoituneita työkavereita (liittyy monikulttuuriin)
-mielekkäitä jatko-opiskelumahdollisuuksia
Minua kiinnostaa koulu- ja mielenterveystyö mm.sairaaloissa. Tällä hetkellä kallistun SH-koulutuksen puolelle, vaikka toisaalta koulutuksessa on suurimmaksi osaksi asiaa, josta ei ole suoraa hyötyä työssä. Harjoittelut menevät kuitenkin kuulemma nopeasti.
Kommentit (26)
SH. Sosionomi on sidottu pelkästään lakipykäliin, joustoa ei ole. Vaihtoehtoina voisi olla hieroja, kiropraktikko, akupunktio ym. hoidot yksityisyrittäjänä (tai tutun kanssa) tai kaikki ne. Niiden lisäksi voi ehkä pyörittää verkkokauppaa tai myydä hyllystä jotain, tai valmistaa itse tuote pari. Silloin voit säätää itse työaikoja enemmän. Riippuu täysin mikä sinua itseä kiinnostaa tarkalleen, mitä haluat, toivot. Muitakin vaihtoehtoja on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen hankkitutumaan töihin sairaalaan. Pääset sinne ihan varmasti ja voit opiskella monimuotokoulutuksena.
Ensin oppisopimuksella lähäriksi ja sitten eteenpäin
Jos ei kiinnosta lähärin työt niin miksi hakeutusi lähäriksi? SH koulutuksella voi jo ekan vuoden jälkeen tehdä lähihoitajan töitä.
Joo, mutta kun nuori sh/th ekan vuoden opiskelun jälkeen menee lähärin sijaiseksi, niin johan vanhat lähärit alkavat pätemään ja kyykyttämään. Hitto miten noloa, aikuiset!
Sos. ja terveysalalla pitääkin olla sen verran paksu nahka, ettei välitä niistä huuhkajista. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Niin kai, mutta kun suoraan lukiosta menee sh/th opintoihin ei välttämättä ole vielä niin paksu nahka ja kyllä herkempiäkin alalla tarvitaan, ei kaikkien tarvitse olla ratakiskoa. Silti on niin myötähäpeää aiheuttavaa vanhojen lähärien kateus ja suunsoitto.
Älä yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Toi on höpöhöpöä, että soisonomit ei työllistyisi, tai olisi jokin huuhaa tutkinto jossa ei oikein tiedetä mitä tehdään. En tunne yhtäkään työtöntä sosionomia.
Mutta noilla toiveilla sairaanhoitaja on sulle varmaan parempi. ,Mm. siksi, että haaveilet tasaisesti eri yhteiskuntaluokista olevien ihmisten kanssa työskentelystä.
Sosionomina asiakkaat on usein huono-osaisia, koska työ keskittyy pitkälti sosiaalisia ongelmia omaavien parissa työskentelyyn.
Olen tosiaan harrastuksena opiskellut useita satoja opintopisteitä yhteisöpedagogin, sosionomin ja sairaanhoitajan tutkinnoista sekä yliopiston psykologiaa noin 50 opintopistettä.
Koulukuraattorin työ kiinnostaisi, mutta paikkoja ei ymmärtääkseni ole kovin paljon ja nekin menevät usein sos.työtä opiskelleille?
Minulle on aikoinaan useampi ihminen suositellut papin ammattia, mutta en koe sitä aivan omakseni ellen sitten olisi oppilaitospastori tai vastaava ja tässä näen saman haasteen kuin tuossa kuraattorijutussa.
HUOM: Alla tekstiä, joka voi olla vähän vulgarisoitu kuvaus todellisuudesta:
Myös psykiatrisessa työssä asiakkailla on usein ns.sosiaalisia ongelmia nähdäkseni, mutta psykiatrisia osastoja ei käytetä sijoituspaikkoina vastahakoisille ihmisille (paitsi harvinaisissa pakkohoitotapauksissa) ja tämä näyttäisi tekevän ison eron asiakaskunnissa. Näin kärjistäen lastenkodeissa ja vastaavissa on koulukiusaajia ja psykiatrisilla osastoilla ne kiusatut; lahjakas ihminen voi sairastua psyykkisesti, mutta harvoin joutuu vankilaan. Lastensuojelulaitosten asiakkailla tai näiden perheillä ei välttämättä ole mitään ns.sairaudentuntoa, vaan he voivat omasta mielestään noudattaa omaa kulttuuriaan ja haluavat lisää rahaa ja etuuksia nykyisen elämäntyylinsä ylläpitämiseen eivätkä tukea elämänhallintaan. Toki joskus lastensuojelulaitoksiin joutuu myös alaikäisiä, joiden paikka olisi psykiatrisella.
Koska olen itse käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa kohdatakseni erilaisia ihmisiä ja myös lahjakkaita nuoria, pelkäisin aherrukseni menevän hukkaan hengailu- tai järjestyksenvalvontatyyppisessä työssä, jossa kaikki vuorovaikutus pyörisi hyvin konkreettisen "ruuasta tulee maha täyteen" tason dialogin ympärillä. Siinä ei ole mitään vikaa, että välillä ollaan ihan perusjuttujen äärellä ja joissakin akuuteissa kriisitilanteissa se on jopa tärkeintä, mutta siellä tulee myös asiakkaita, jotka haluavat kokeneemmalta heijastuspintaa syvällisemmille olemisen ja tekemisen kysymyksille tai haluavat esim.keskustella harvinaisista urheilulajeista, musiikista tai kulttuureista, kun se akuuttivaihe on ohi.
Voi olla, että vielä joskus haen psykologiaa opiskelemaan, mutta koska sinne ei pääse ihan helposti koen järkeväksi ottaa tässä välissä vastaan suht fiksun ja työllistävän tutkinnon, joka voi jo parhaassa tapauksessa olla riittävä loppuelämän sijoitus pienillä lisäkoulutuksilla.
Kiitos kaikista kommenteista tähän asti!
-ap-
Sosionomi on tosiaan ihan turha koulutus. Jos et viitsi tai pysty opiskelemaan lääkäriksi, miten olisi hammaslääkäri tai eläinlääkäri? Paljon helpompi päästä koulutukseen ja asiakkaina varsinkin yksityisellä kantasuomalaisia
Niin kai, mutta kun suoraan lukiosta menee sh/th opintoihin ei välttämättä ole vielä niin paksu nahka ja kyllä herkempiäkin alalla tarvitaan, ei kaikkien tarvitse olla ratakiskoa. Silti on niin myötähäpeää aiheuttavaa vanhojen lähärien kateus ja suunsoitto.