Yhtään isää paikalla? Osaisitteko selittää mieheni käytöstä?
Meillä on pieni lapsi, joka oli erittäin toivottu ja odotettu, sekä mieheni että minä oltiin pitkään haluttu perhe ja lasta monta vuotta yritettiin ennen kuin tärppäsi. Lapsen isä ei kuitenkaan oikein koskaan ole halunnut olla lapsensa kanssa, ei juuri edes ota kontaktia lapseen. Kulkee omissa menoissaan illat ja viikonloput. Ei lähde mukaan asioihin mistä lapsi tykkää. Minusta tuntuu että välttelee lasta. Uhmakohtauksen sattuessa miehellä tulee kiire lähteä kaverin luo tai pihalle. Tulee usein kotiin vartti lapsen nukkumaanmenoajan jälkeen.
En ole useista kyselyistä huolimatta saanut mieheltä vastausta siihen miksi käyttäytyy näin. Joten: osaisiko joku itsekin isä selittää mistä tässä voisi olla kyse?
Kommentit (103)
hfff kirjoitti:
Kyse on siitä, että
a) mies kokee huonommuutta lapsen hoidossa. Kokee, että on sinua huonompi hoitaja ja heittää hanskat tiskiin. Tekee mieluummin jotain muuta, jossa kokee olevansa hyvä.
Ja
b) kokee lapsen kilpailijaksi sinun huomiostasi. Ei halua olla kakkonen. Siksi lapsi ärsyttää ja pakenee ärsytystään muualle, missä ei ärsytä.
Meillä oli syynä b-vaihtoehto:(
Mies itse tunnusti joskus, kun heitin kesken riidan, että vaikuttaa olevan mustasukkainen lastensa saamasta huomiosta. Myönsi asian olevan juurikin näin. Minua asia hämmentää edelleen, koska myös meillä lapset olivat olleet kovasti toivottuja myös miehen puolelta.
Vierailija kirjoitti:
hfff kirjoitti:
Kyse on siitä, että
a) mies kokee huonommuutta lapsen hoidossa. Kokee, että on sinua huonompi hoitaja ja heittää hanskat tiskiin. Tekee mieluummin jotain muuta, jossa kokee olevansa hyvä.
Ja
b) kokee lapsen kilpailijaksi sinun huomiostasi. Ei halua olla kakkonen. Siksi lapsi ärsyttää ja pakenee ärsytystään muualle, missä ei ärsytä.Meillä oli syynä b-vaihtoehto:(
Mies itse tunnusti joskus, kun heitin kesken riidan, että vaikuttaa olevan mustasukkainen lastensa saamasta huomiosta. Myönsi asian olevan juurikin näin. Minua asia hämmentää edelleen, koska myös meillä lapset olivat olleet kovasti toivottuja myös miehen puolelta.
Selvisittekö vai tuliko ero?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle ei ole syntynyt kiintymyssuhdetta lapseen, koska hän ei ole viettänyt aikaa kaksin hänen kanssaan. Isyysvapaa yms. olisi hyvä ja jätä lapsi rohkeasti kaksin isän kanssa useita kertoja viikossa, siitä se suhde muodostuu vähitellen.
No nyt en ymmärrä. Perheen pitää yhdessä viettää aikaa eikä erikseen mitään kiintymyssuhdetta saadakseen johonkin. Jos miestä ei kiinnosta sen lapsen kanssa oleminen niin sitä ei voi pakottaa siihen sillä se lapsi kärsii siitä eniten. Isäni oli aivan kamala kun minut pakotettiin sen kanssa olemaan ja muistot eivät ole mitään hyviä. Jäin ihan heitteille ilman mitään tukea ja turvaa. Niin että lapsella ei kannata testata tuleeko hoivaviettiä sille isukille. Sun neuvosi on ihan vastuuton ja lapsi voi joutua vaaraan.
Niinpä. Moni neuvoo että jätä vain lapsi isän kanssa kaksin niin isä löytää isyytensä. Mutta miettikää. Esim eron jälkeen jos isä ei halua tavata lasta niin kukaan taho ei edes yritä pakottaa isää tapaamaan lasta sillä on arvioitu että vastentahtoinen tai haluton isä on haitaksi lapselle.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan se paljon helpompi olla pois kotoa tai vetäytyä hoitovastuusta, kun kerran on luonteeltaan raukkamainen vätys. Lapsen kanssa oleminen on kuitenkin monesti työlästä ja vaivalloista, ja siinä joutuu kohtaamaan hankalia tilanteita ja tunteita. Mukavampi kyläillä yksin kaverilla tai hengailla jossain muualla kuin oikeasti kohdata haasteita ja käyttää aikaa siihen tylsään arkeen.
Ja kun ihmeellisesti se vauva ei olekaan se kuvitelmien harrastuskaveri jonka kanssa voi rassata mopoja tai käydä kalassa, vaan vauvan kanssa oleminen on syöttämistä, vaipanvaihtoa, univajetta, nukuttamista, kantamista ja hyssyttelyä.
Mies siis ei tajunnut yhtään mitä lapsiperhe-elämä on (näin käy monelle), mutta sen lisäksi on surkea vätys joka ei kasva vastuulliseksi ja kunnolliseksi isäksi, joka panostaa lapseensa ja hoivaa häntä, vaan menee siitä mistä aita on jo kaatunut ja jättää kaikki työläät ja ikävät hommat muille.
No, lapsi tuskin tulee kovin paljoa välittämään isästään, hyvän suhteen perusta luodaan varhaislapsuudesta alkaen.
En oikeastaan viitsinyt lukea juttuasi ensimmäisen typerän kommentin jälkeen. Ylestät ja mollaat. 👺
Empatiaa sinulla ei näy olevan. Toivittavasti rt ole kasvatusalalla tai kenenkään kasvattaja. Huhuuu mitä teistä suollat. Olisi pelissäsi pikkusen katseltavaa.
Peilistäni katselee vanhempi, joka on läsnä ja hoivaa lastaan hellästi myös silloin kun väsyttää ja kyllästyttää, sekä päivällä että tarvittaessa yöllä. Peilistä katsoo tyyppi, joka ottaa lapsen kiukun, pahan mielen ja uhman tyynesti vastaan, rauhoittelee ja lohduttaa. Sama tyyppi viettää aikaansa lapsensa kanssa joka ikinen päivä, leikki ja hassuttelee ja hellii. Voin sanoa ettei aina huvittaisi, ja olisi mukava vain häipyä jonnekin aina hankalan tilanteen koittaessa. Silti olen omalla epämukavuusalueellani, tingin omasta levosta ja mukavuudestani jotta lapsellani olisi mahdollisimman hyvä hoiva. Mieheni tekee samoin, on erinomainen ja läsnäoleva isä.
Siksi minulta ei riitä ymmärrystä eikä sympatiaa näitä vanhempien irvikuvia kohtaan, jotka kuvittelevat että on ok paeta paikalta ja jättää muut hoitamaan ikävät hommat.
Hiljaista isärintamalla palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle ei ole syntynyt kiintymyssuhdetta lapseen, koska hän ei ole viettänyt aikaa kaksin hänen kanssaan. Isyysvapaa yms. olisi hyvä ja jätä lapsi rohkeasti kaksin isän kanssa useita kertoja viikossa, siitä se suhde muodostuu vähitellen.
No nyt en ymmärrä. Perheen pitää yhdessä viettää aikaa eikä erikseen mitään kiintymyssuhdetta saadakseen johonkin. Jos miestä ei kiinnosta sen lapsen kanssa oleminen niin sitä ei voi pakottaa siihen sillä se lapsi kärsii siitä eniten. Isäni oli aivan kamala kun minut pakotettiin sen kanssa olemaan ja muistot eivät ole mitään hyviä. Jäin ihan heitteille ilman mitään tukea ja turvaa. Niin että lapsella ei kannata testata tuleeko hoivaviettiä sille isukille. Sun neuvosi on ihan vastuuton ja lapsi voi joutua vaaraan.
Niinpä. Moni neuvoo että jätä vain lapsi isän kanssa kaksin niin isä löytää isyytensä. Mutta miettikää. Esim eron jälkeen jos isä ei halua tavata lasta niin kukaan taho ei edes yritä pakottaa isää tapaamaan lasta sillä on arvioitu että vastentahtoinen tai haluton isä on haitaksi lapselle.
Juuri niin, hyvä kun joku ymmärsi. Hyvin harva isä löytää isyytensä niin että sille vain jätetään lapsi. Miehen pitää saada lapsen äidistä mallia kuinka lapsesta huolehditaan niin että ensin aloitetaan kaikki yhdessä. Mies ei ole hoiva hommissa ihan seppä syntyessään niin paljon kuin nainen on. Mies on usein liian raaka, liian jyrkkä ja kovakourainen jos ei ole naista siinä rinnalla pehmittämässä.
Minä vihaan miehiä kun olen saanut fyysistä väkivaltaa, remmiä ja risua ihan turhasta. Nainen ei ole koskaan lyönyt vaikka olen samalla lailla käyttäytynyt mutta miehet on väkivallalla kurittanut. Koko suvun miehet saivat kasvattaa ja se oli sitten fyysistä kuria ja mitään ei puhuttu kun mies ei mitään puhu eikä neuvottele vaan se on heti väkivallalla alistamista. Tahto otettiin heti pois kivulla. Lasta kun helppo lyödä pelkäämättä että saa takaisin. Murkkuikäisenä se fyysinen kuritus loppui siihen kun minulla oli voimaa jo lyödä takaisin ja aiheuttaa samaa kipua mitä minulle oli aiheutettu. Se että aikuinen mies ei kestä kipua mitä oli minulle aiheuttanut niin oli yllätys kun löin takaisin.
Mikä ihmeen tarve naisilla on jättää miehelle lasta kahdenkesken heti jonkun isyyden löytämiseksi sillä miestä pitää tukea pitkään sopeutumaan ja olla koko perhe yhdessä. Mitä varten lasta tarvitsee varhain jättää valvomatta. Sitten vasta kun ollaan varmoja että mies pärjää sen lapsen kanssa eikä pala käämit miehellä niin että kurittaa lasta kun hermot menevät.
Hyvä esimerkki oli kun sisareni erosi heti toisen lapsen tultua ja tuuppasi isälle lapset joka toinen viikonloppu että sai kuherrella uuden äijän kanssa rauhassa ilman lapsia. Lapset eivät halunneet mennä isälle ja nyt aikuisina niillä on kamalan etäiset suhteet. Sitä isyyttä ei vain pakolla saada tulemaan jos mies ei ole isä tyyppiä. Se isä ei ole koskaan vienyt lapsiaan minnekkään eikä harrastanut heidän kanssa mitään. Perusti uusperheen kun omat ensimmäiset lapset pieniä ja se uusikin hajosi. Tuollaista miestä en ole toista nähnyt että hän siittää lapsia eri naisille ja mitään ei harrasta lastensa kanssa. Elää erakkona nykyään vaikka lapsenlapsiakin melkoinen määrä. Mikään isä ei ole koskaan ollut ja etäinen kaikille lapsilleen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän oli taas keksitty juttu.
Etkö enää parempaa keksi?
Jos et,niin olisi parempi olla hiljaa.
Ai etäinen isä on keksitty juttu?! Hah.
Googlaappa emotionally absent father.
Mies toivoi poikaa, tuli tyttö? Ei osaa eikä halua olla tytön kanssa?
Joo,sama tyyppi täällä kirjoittele jatkuvasti typeriä juttuja.
Naurettava tyyppi.
Lapsiperhe-elämä ei vastaakaan sitä ideaalia jonka mies loi omassa päässään. Hänestä ei olekaan rakastavaksi ja osallistuvaksi isäksi ja aviomieheksi ja sen myöntäminen on todennäköisesti hänelle itselleenkin kova paikka. Jos miehellä olisi selkärankaa, hän tajuaisi että lastenteko on sellainen päätös josta ei voi luistaa vaan sillä perusteella että ei tää nyt ollukkaan niin kivaa kun mä kuvittelin. Aika hiton monesta naisestakin tuntuu siltä mutta harva äiti ulkoistaa itseään perhe-elämästä vaikka miten kovasti kaduttaisi. En usko, että on muuta ratkaisua kuin ero. Otan oikeasti osaa. Minulla on lapsia täysin tasapuolisesti hoitava mies, mutta en hetkeäkään luule että se olisi omaa ansiota. Niin monta ylläriä on näissä asioissa lähipiirissä tullut. Joskus juuri ne, joista ei ikinä etukäteen uskoisi on juuri niitä joihin joutuu pettymään.
Mitäköhän se keksii huomenna.
Varmaan taas tosi tarinoita eletystä elämästä
L O L 😎
Vierailija kirjoitti:
Epäilee lasta toisen miehen siittämäksi
tietää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan se paljon helpompi olla pois kotoa tai vetäytyä hoitovastuusta, kun kerran on luonteeltaan raukkamainen vätys. Lapsen kanssa oleminen on kuitenkin monesti työlästä ja vaivalloista, ja siinä joutuu kohtaamaan hankalia tilanteita ja tunteita. Mukavampi kyläillä yksin kaverilla tai hengailla jossain muualla kuin oikeasti kohdata haasteita ja käyttää aikaa siihen tylsään arkeen.
Ja kun ihmeellisesti se vauva ei olekaan se kuvitelmien harrastuskaveri jonka kanssa voi rassata mopoja tai käydä kalassa, vaan vauvan kanssa oleminen on syöttämistä, vaipanvaihtoa, univajetta, nukuttamista, kantamista ja hyssyttelyä.
Mies siis ei tajunnut yhtään mitä lapsiperhe-elämä on (näin käy monelle), mutta sen lisäksi on surkea vätys joka ei kasva vastuulliseksi ja kunnolliseksi isäksi, joka panostaa lapseensa ja hoivaa häntä, vaan menee siitä mistä aita on jo kaatunut ja jättää kaikki työläät ja ikävät hommat muille.
No, lapsi tuskin tulee kovin paljoa välittämään isästään, hyvän suhteen perusta luodaan varhaislapsuudesta alkaen.
En oikeastaan viitsinyt lukea juttuasi ensimmäisen typerän kommentin jälkeen. Ylestät ja mollaat. 👺
Empatiaa sinulla ei näy olevan. Toivittavasti rt ole kasvatusalalla tai kenenkään kasvattaja. Huhuuu mitä teistä suollat. Olisi pelissäsi pikkusen katseltavaa.Peilistäni katselee vanhempi, joka on läsnä ja hoivaa lastaan hellästi myös silloin kun väsyttää ja kyllästyttää, sekä päivällä että tarvittaessa yöllä. Peilistä katsoo tyyppi, joka ottaa lapsen kiukun, pahan mielen ja uhman tyynesti vastaan, rauhoittelee ja lohduttaa. Sama tyyppi viettää aikaansa lapsensa kanssa joka ikinen päivä, leikki ja hassuttelee ja hellii. Voin sanoa ettei aina huvittaisi, ja olisi mukava vain häipyä jonnekin aina hankalan tilanteen koittaessa. Silti olen omalla epämukavuusalueellani, tingin omasta levosta ja mukavuudestani jotta lapsellani olisi mahdollisimman hyvä hoiva. Mieheni tekee samoin, on erinomainen ja läsnäoleva isä.
Siksi minulta ei riitä ymmärrystä eikä sympatiaa näitä vanhempien irvikuvia kohtaan, jotka kuvittelevat että on ok paeta paikalta ja jättää muut hoitamaan ikävät hommat.
Samoin ajattelen mutta en näe mitään järkevää syytä siihen muuta kuin jotkut tekevät lapsia vain rahan takia. sisareni yksi tällainen. Mitään muuta se ei ole tehnyt kuin rahastanut ex miestään ja omaa sukuaan niillä. Ei ole kiinnostanut tehdä töitä eikä tienata itse muuta kuin työttömänä kylkeä kääntänyt. Rehvastelee lapsenlapsillaan ja esittää niin hyvää täydellistä mummoa vaikka harrastukset ovat baarit ja jokapäiväinen ryyppääminen. On miehet vaihtuneet kuin sukat ja vanhana rupsahtaneena vieläkin havittelee miestä. Luulee jonkun ulkomaalaisen lentokapteenin olevan vanhasta lihavasta ämmästä kiinnostunut niin että ajoittain hehkuttaa löytäneensä netistä miehen kunnes se pyytää rahaa niin sitä ei ole antaa ja se mies jää. Sillä on taas uusi netti mies ja hän on rakastunut.
Miehen käsitys isyydestä on ollut todennäköisesti se, että isät tekevät lastensa kanssa kivoja asioita (leikkivät legoilla ja pikkuautoilla, rakentavat lumiukkoja, käyvät huvipuistossa ja jääkiekko-ottelussa jne.)
Sitten todellisuus onkin iskenyt vasten kasvoja, kun on tajuttu että isyys on myös yöheräämisiä, itkua, korvakipua, hampaidentuloa ja muutenkin jatkuvaa huolenpitoa, joten mies näkee helpommaksi itselleen poistua takavasemmalle. Hän alkaa osallistumaan enemmän sitten kun lapsen kanssa voi tehdä niitä kivoja juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Miehen käsitys isyydestä on ollut todennäköisesti se, että isät tekevät lastensa kanssa kivoja asioita (leikkivät legoilla ja pikkuautoilla, rakentavat lumiukkoja, käyvät huvipuistossa ja jääkiekko-ottelussa jne.)
Sitten todellisuus onkin iskenyt vasten kasvoja, kun on tajuttu että isyys on myös yöheräämisiä, itkua, korvakipua, hampaidentuloa ja muutenkin jatkuvaa huolenpitoa, joten mies näkee helpommaksi itselleen poistua takavasemmalle. Hän alkaa osallistumaan enemmän sitten kun lapsen kanssa voi tehdä niitä kivoja juttuja.
Voi vain olla sitten myöhäistä. Minun mies oli tuollainen isä, ja lapsi alkoi hylkimään häntä koska isä ei ottanut kontaktia eikä isään oikein saanut kontaktia. Sitten kun isä olisi halunnut olla isä niin lasta ei enää kiinnostanut.
Entä jos miestä ei yksinkertaisesti vain kiinnosta?
Minä sanoisin myös näin ja paras tapa lujittaa isä-lapsi suhdetta on kahdenkeskeinen aika lapsen kanssa. Mene yksin sukuloimaan viikonlopuksi tai järjestä työkuviosi niin että isä joutuu hakemaan lasta päivähoidosta ja viettämään tämän kanssa aikaa säännöllisesti.
hfff kirjoitti:
Kyse on siitä, että
a) mies kokee huonommuutta lapsen hoidossa. Kokee, että on sinua huonompi hoitaja ja heittää hanskat tiskiin. Tekee mieluummin jotain muuta, jossa kokee olevansa hyvä.
Ja
b) kokee lapsen kilpailijaksi sinun huomiostasi. Ei halua olla kakkonen. Siksi lapsi ärsyttää ja pakenee ärsytystään muualle, missä ei ärsytä.
Niinpä. Moni neuvoo että jätä vain lapsi isän kanssa kaksin niin isä löytää isyytensä. Mutta miettikää. Esim eron jälkeen jos isä ei halua tavata lasta niin kukaan taho ei edes yritä pakottaa isää tapaamaan lasta sillä on arvioitu että vastentahtoinen tai haluton isä on haitaksi lapselle.