Lue keskustelun säännöt.
Yhtään isää paikalla? Osaisitteko selittää mieheni käytöstä?
12.06.2021 |
Meillä on pieni lapsi, joka oli erittäin toivottu ja odotettu, sekä mieheni että minä oltiin pitkään haluttu perhe ja lasta monta vuotta yritettiin ennen kuin tärppäsi. Lapsen isä ei kuitenkaan oikein koskaan ole halunnut olla lapsensa kanssa, ei juuri edes ota kontaktia lapseen. Kulkee omissa menoissaan illat ja viikonloput. Ei lähde mukaan asioihin mistä lapsi tykkää. Minusta tuntuu että välttelee lasta. Uhmakohtauksen sattuessa miehellä tulee kiire lähteä kaverin luo tai pihalle. Tulee usein kotiin vartti lapsen nukkumaanmenoajan jälkeen.
En ole useista kyselyistä huolimatta saanut mieheltä vastausta siihen miksi käyttäytyy näin. Joten: osaisiko joku itsekin isä selittää mistä tässä voisi olla kyse?
Kommentit (103)
Minkälainen miehesi oli vauvan ensimmäisinä hetkinä syntymän jälkeen? Ottiko mitään kontaktia lapseen, pitikö sylissä, puhuiko hellästi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen miehesi oli vauvan ensimmäisinä hetkinä syntymän jälkeen? Ottiko mitään kontaktia lapseen, pitikö sylissä, puhuiko hellästi?
Minun mies on kuin ap:n mies. Hän ainakin lähinnä ei kestänyt vauvan itkua ollenkaan, halusi vain että vauva ei koskaan itkisi.
Vierailija kirjoitti:
Miehelle on tullut yllätyksenä mitä lapsi oikeasti tarkoittaa. Kyllä mies löytää kasvatusintonsa kunhan lapsi kasvaa sen verran, että sen kanssa voi harrastaa.
Näin moni lupailee mutta ei lopulta koskaan löydä.
No onhan se paljon helpompi olla pois kotoa tai vetäytyä hoitovastuusta, kun kerran on luonteeltaan raukkamainen vätys. Lapsen kanssa oleminen on kuitenkin monesti työlästä ja vaivalloista, ja siinä joutuu kohtaamaan hankalia tilanteita ja tunteita. Mukavampi kyläillä yksin kaverilla tai hengailla jossain muualla kuin oikeasti kohdata haasteita ja käyttää aikaa siihen tylsään arkeen.
Ja kun ihmeellisesti se vauva ei olekaan se kuvitelmien harrastuskaveri jonka kanssa voi rassata mopoja tai käydä kalassa, vaan vauvan kanssa oleminen on syöttämistä, vaipanvaihtoa, univajetta, nukuttamista, kantamista ja hyssyttelyä.
Mies siis ei tajunnut yhtään mitä lapsiperhe-elämä on (näin käy monelle), mutta sen lisäksi on surkea vätys joka ei kasva vastuulliseksi ja kunnolliseksi isäksi, joka panostaa lapseensa ja hoivaa häntä, vaan menee siitä mistä aita on jo kaatunut ja jättää kaikki työläät ja ikävät hommat muille.
No, lapsi tuskin tulee kovin paljoa välittämään isästään, hyvän suhteen perusta luodaan varhaislapsuudesta alkaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehestä tuntuu ettei osaa?
Monet äidit myös tekevät virheen, että ottavat itselleen päävanhemman roolin eivätkä jaa sitä yhtään. "Kyllä äiti tietää parhaiten, tämä pitää tehdä näin, tuo noin, ethän sä osaa mitään, anna kun mä".
Onko mahdollista että olet ulkoistanut itse miehen perhe-elämästä ja tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja riittämättömäksi?Minusta tuntuu että mies on ihan itse ulkoistanut itsensä. Olen pyytänyt häneltä monenlaista osallistumista, oikein mitään niistä ei tee (enkä tarkoita kotitöitä vaan lasta). En ole mikään jyrä joka haluaa määrätä lapsen vaatteiden väritkin. Ap
Niinhän se juuri on, että hän pakenee, koska kokee, ettei osaa. Hän tarvitsisi ihan kädestä pitäen opastusta ja kannustusta siihen, että ei se lapsi tikki mene, jos housut on väärin puettu tai jos joskus ei saa sitä just parasta ruokaa tai jos joskus syö sokeria.
Olisiko jotain kokenutta isää lähipiirissä, sellaista joka hoitaa lapsiaan?
Joku suorituspaine tuossa on.
Tunnelukko. Se voi olla tiedostamaton. Ei sitä tajua itsekään.
Minusta sinäkään et tajua sitä, vaan jankutat, että ulkoistaa ja sinä annat mahdollisuuksia..... mutta kun se toinen ei nyt vaan osaa ottaa sitä isänroolia. Ei se sinunkaan vika ole eikä sinun järkkäiltävissäsi.
Millainen lapsuuden perheen työ jako miehesi perheessä on ollut. Jutelkaa siitä. Millaiset lapsuudet olette eläneet?
Nuo on niin monisäikeisiä juttuja. Jos on halua ja uteliaisuutta, niin onnistuu. Ja ymmärrettävä on, että riittävän hyvä vanhemmuus on just hyvä.
Vierailija kirjoitti:
No onhan se paljon helpompi olla pois kotoa tai vetäytyä hoitovastuusta, kun kerran on luonteeltaan raukkamainen vätys. Lapsen kanssa oleminen on kuitenkin monesti työlästä ja vaivalloista, ja siinä joutuu kohtaamaan hankalia tilanteita ja tunteita. Mukavampi kyläillä yksin kaverilla tai hengailla jossain muualla kuin oikeasti kohdata haasteita ja käyttää aikaa siihen tylsään arkeen.
Ja kun ihmeellisesti se vauva ei olekaan se kuvitelmien harrastuskaveri jonka kanssa voi rassata mopoja tai käydä kalassa, vaan vauvan kanssa oleminen on syöttämistä, vaipanvaihtoa, univajetta, nukuttamista, kantamista ja hyssyttelyä.
Mies siis ei tajunnut yhtään mitä lapsiperhe-elämä on (näin käy monelle), mutta sen lisäksi on surkea vätys joka ei kasva vastuulliseksi ja kunnolliseksi isäksi, joka panostaa lapseensa ja hoivaa häntä, vaan menee siitä mistä aita on jo kaatunut ja jättää kaikki työläät ja ikävät hommat muille.
No, lapsi tuskin tulee kovin paljoa välittämään isästään, hyvän suhteen perusta luodaan varhaislapsuudesta alkaen.
En oikeastaan viitsinyt lukea juttuasi ensimmäisen typerän kommentin jälkeen. Ylestät ja mollaat. 👺
Empatiaa sinulla ei näy olevan. Toivittavasti rt ole kasvatusalalla tai kenenkään kasvattaja. Huhuuu mitä teistä suollat. Olisi pelissäsi pikkusen katseltavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan niin kuin kaikki naiset rakastaisi sitä että lapsi on ensin monta vuotta avuton. On joo ihanaa valvoa öitä ja vaihdella kakkavaippoja. Ei me tykätä siitä yhtään sen enempää kuin miehetkään, mutta kun se nyt vaan kuuluu asiaan kun lapsen on hankkinut! Siinä puuduttavien arkirutiinien lomassa tutustuu omaan lapseensa, ja myöhemmin kun homma helpottaa niin saa nauttia jo vähän fiksumman ja itsenäisemmän tyypin seurasta.
Kyse on siitä mies on huijannut sinua tekemään hänelle perijä, jälkeläinen ja kun se on tullut niin ei itseään kiinnosta pätkääkään. Meillä suvussa on kaikki miehet tämmöisiä ja sama perinne kulkee sukupolvesta toiseen. Ämmä saa ne kersansa ja hoitakoon ne. Miehet kulkevat omia polkujaan. Olen yksinhuoltaja perheestä ja isäni häipyi lähes heti synnyttyäni. Kamalinta oli kun meillä oli aina vieras mies kodissamme enkä tuntenut kotia kodiksi vaan hotelliksi missä piti vierasta passata koko ajan eikä se asunut meillä niin että olisi ottanut osaa siivoukseen tai arjen kotitöihin mitenkään. Tuli meille vain passattavaksi ja äitini passasi häntä. Tämmöinenhän on täysin epäterve parisuhdemalli lapsille ja oman parisuhteen muodostaminen oli todella vaikeeta kun en ollut kotoa saanut mitään normaalia esimerkkiä. Oman lapsuudenkodin malli vaikuttaa alussa paljon siihen mitenkä alkaa muodostaa omaa suhdettaan nuorena kun ei ole mitään elämänkokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelle ei ole syntynyt kiintymyssuhdetta lapseen, koska hän ei ole viettänyt aikaa kaksin hänen kanssaan. Isyysvapaa yms. olisi hyvä ja jätä lapsi rohkeasti kaksin isän kanssa useita kertoja viikossa, siitä se suhde muodostuu vähitellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan se paljon helpompi olla pois kotoa tai vetäytyä hoitovastuusta, kun kerran on luonteeltaan raukkamainen vätys. Lapsen kanssa oleminen on kuitenkin monesti työlästä ja vaivalloista, ja siinä joutuu kohtaamaan hankalia tilanteita ja tunteita. Mukavampi kyläillä yksin kaverilla tai hengailla jossain muualla kuin oikeasti kohdata haasteita ja käyttää aikaa siihen tylsään arkeen.
Ja kun ihmeellisesti se vauva ei olekaan se kuvitelmien harrastuskaveri jonka kanssa voi rassata mopoja tai käydä kalassa, vaan vauvan kanssa oleminen on syöttämistä, vaipanvaihtoa, univajetta, nukuttamista, kantamista ja hyssyttelyä.
Mies siis ei tajunnut yhtään mitä lapsiperhe-elämä on (näin käy monelle), mutta sen lisäksi on surkea vätys joka ei kasva vastuulliseksi ja kunnolliseksi isäksi, joka panostaa lapseensa ja hoivaa häntä, vaan menee siitä mistä aita on jo kaatunut ja jättää kaikki työläät ja ikävät hommat muille.
No, lapsi tuskin tulee kovin paljoa välittämään isästään, hyvän suhteen perusta luodaan varhaislapsuudesta alkaen.
En oikeastaan viitsinyt lukea juttuasi ensimmäisen typerän kommentin jälkeen. Ylestät ja mollaat. 👺
Empatiaa sinulla ei näy olevan. Toivittavasti rt ole kasvatusalalla tai kenenkään kasvattaja. Huhuuu mitä teistä suollat. Olisi pelissäsi pikkusen katseltavaa.
Sen kun olet lukematta. Ei se silti tarkoita etteikö tämä olisi totta monen vastuuttoman miehen kohdalla, tämäkin palsta on täynnä vastaavia aloituksia. Mies lupaa olla tasa-arvoinen vanhempi, mutta vauvan kanssa onkin rankkaa, jolloin mies vetäytyy vastuusta ja tekee kivempia juttuja samalla kun äiti on käytännössä lapsen yksinhuoltaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies halunnut pojan, miettinyt miten pelaa futista pojan kanssa yms stereotyyppistä. Lapsi onkin jotain ihan muuta? Näitäkin isiä edelleen on.
Miehet vaistoavat kun lapsi ei ole heidän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun oma isä oli just tollanen. Ja saatto yht äkkiä lähtee esim. viikoksi lappiin samoilemaan. Mulle oli tärkeetä että etten samaa virhettä toistaisi. Mutta olin sen vauva vaiheen eli ensimmäisen vuoden aikalailla hukassa. Siis perhe oli ihan ykkönen mulle. Mutta jotenkin sitä päätä piti käydä selvittämässä pihalla aina välillä. Esim. Menin välillä vahtiin talon lämmönvaihdinta. Ja saatto mennä tuntikin talon lämmönjakohuoneessa. Ja perustelin sillä kun olin mukana taloyhtiön hallituksessa ja vastuussa että kaikki toimisi. Mutta kyllähän se lämmitys ihan automaattisesti toimii. Että tosi noloo näin jälkeen päin ajateltuna. Toisen lapsen kanssa meni jo vähän paremmin. Että roskapussien viennit ja kaupassa käynnit vähän veny, muttei muuta.
Vierailija kirjoitti:
Miehelle on tullut yllätyksenä mitä lapsi oikeasti tarkoittaa. Kyllä mies löytää kasvatusintonsa kunhan lapsi kasvaa sen verran, että sen kanssa voi harrastaa.
Harvemmin näin. Jos ei lapsen kanssa ole heti alusta alkaen, ei kiinny myöhemminkään. Tuo on stereotyyppinen oletus.
Vierailija kirjoitti:
Jos miehestä tuntuu ettei osaa?
Monet äidit myös tekevät virheen, että ottavat itselleen päävanhemman roolin eivätkä jaa sitä yhtään. "Kyllä äiti tietää parhaiten, tämä pitää tehdä näin, tuo noin, ethän sä osaa mitään, anna kun mä".
Onko mahdollista että olet ulkoistanut itse miehen perhe-elämästä ja tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja riittämättömäksi?
Vieläkö tätä jauhetaan?
Moni mies ulkoistaa ihan itse itsensä perhe-elämästä. Kyllä siitä on näppärää syyttää aina äitiä mutta on ihan oikeasti isiä jotka ei ota mitään vastuuta mistään.
Enkä nyt puhu oman lapsen isästä vaan ihan nähtyä lähipiirissä.
Jos meillä olis lapsi, olisin just tuollainen. En osaa olla lasten kanssa.
N41
Vierailija kirjoitti:
Mun oma isä oli just tollanen. Ja saatto yht äkkiä lähtee esim. viikoksi lappiin samoilemaan. Mulle oli tärkeetä että etten samaa virhettä toistaisi. Mutta olin sen vauva vaiheen eli ensimmäisen vuoden aikalailla hukassa. Siis perhe oli ihan ykkönen mulle. Mutta jotenkin sitä päätä piti käydä selvittämässä pihalla aina välillä. Esim. Menin välillä vahtiin talon lämmönvaihdinta. Ja saatto mennä tuntikin talon lämmönjakohuoneessa. Ja perustelin sillä kun olin mukana taloyhtiön hallituksessa ja vastuussa että kaikki toimisi. Mutta kyllähän se lämmitys ihan automaattisesti toimii. Että tosi noloo näin jälkeen päin ajateltuna. Toisen lapsen kanssa meni jo vähän paremmin. Että roskapussien viennit ja kaupassa käynnit vähän veny, muttei muuta.
Arvostan rehellisyyttäsi. Silti pakko kommentoida että voi kunpa äitinä voisin tehdä noin että kun vauva ahdistaa niin pakenen tunniksi mittaamaan kellarin lämpötilaa. Mutta jos näin tekisin ei kukaan olisi vauvan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Miehelle ei ole syntynyt kiintymyssuhdetta lapseen, koska hän ei ole viettänyt aikaa kaksin hänen kanssaan. Isyysvapaa yms. olisi hyvä ja jätä lapsi rohkeasti kaksin isän kanssa useita kertoja viikossa, siitä se suhde muodostuu vähitellen.
No nyt en ymmärrä. Perheen pitää yhdessä viettää aikaa eikä erikseen mitään kiintymyssuhdetta saadakseen johonkin. Jos miestä ei kiinnosta sen lapsen kanssa oleminen niin sitä ei voi pakottaa siihen sillä se lapsi kärsii siitä eniten. Isäni oli aivan kamala kun minut pakotettiin sen kanssa olemaan ja muistot eivät ole mitään hyviä. Jäin ihan heitteille ilman mitään tukea ja turvaa. Niin että lapsella ei kannata testata tuleeko hoivaviettiä sille isukille. Sun neuvosi on ihan vastuuton ja lapsi voi joutua vaaraan.
Katuu isäksi ryhtymistä.