Mies naista nuorempi parisuhteessa?

Naimisissa 12 vuotta, mieheni on 17 v nuorempi ja minulla lapsia edellisestä suhteesta, hänellä ei.

Toistaiseksi tämä ei ole tuottanut ongelmia.

Olen miesystävääni tuntuvasti vanhempi, en edes halua kertoa miten suuresta ikäerosta on kyse, mutta harvoin tulee samanlaista pariskuntaa vastaan. 

 

Olemme olleet nyt kolme vuotta yhdessä ja viihdymme toistemme seurassa. Olemme molemmat erityisherkkiä, joten se on ominaisuus joka on hyvä ymmärtää puolin ja toisin parisuhteessa. Keskustelemme paljon, seksi sujuu hyvin ja pidämme aika lailla samoista asioista, jolloin menot ja harrastuksetkin sitten yhdistävät. 

 

Olen ollut kokeneempana ja vanhempana hyvin vastuuntuntoinen mieheni suhteen siltä osin, etten halua sitoa häntä millään tavalla. Se olisi kohtuutonta, mutta hän vastaa aina samalla tavalla ettei halua sitoa minua myöskään. Niinpä se asenne molemmilla yhdistää meitä entistä tiukemmin toisiimme. Hassu juttu.

Suurin ongelma, jos se sellainen onkaan, löytyy muista ihmisistä. Suhteemme herättää kaikenlaisia mielipiteitä., joihin aikaa myöten tosin  tottuu. Olemme joutuneet itsekin muuttumaan, ravistelemaan ennakkoluulojamme ja oppimaan siihen uuteen  ajatukseen, että suuresta ikäerosta huolimatta kaksi ihmistä voi kokea vahvaa yhteenkuuluvuutta ja rakastua toisiinsa. 

Mä oon 11 vuotta miestäni vanhempi. Tavattiin kun olin 32v, oltu nyt yhdessä 8v, naimisissa ollaan ja yksi lapsi. Ehkä ihan ekoina vuosina ikäeron huomasi joissain jutuissa, mutta lähinnä se oli koomista- ei me ikää koskaan tuijoteta- tärkeämpää on kemia kuin joku aika mitä on vietetty maapallolla.

Mies 2 vuotta nuorempi, mikä ei tässä nelikymppisenä tietysti ole paljon. Suurempana ongelmana pidän miehen parisuhdehistoriaa, vain yksi aiempi vakava suhde. Parisuhdetaidot ovat jääneet lähes murrosikäisen tasolle, ne eivät kehity kuin harjoittelemalla. Tämän näkisin yleiselläkin tasolla suurimmaksi haasteeksi, jos suhteen toinen osapuoli on kovin nuori/kokematon.

6 vuotta, yhdessä nyt 18 vuotta. Ikä ei ole ollut ongelma.

Mieheni on huimat kaksi vuotta minua nuorempi. Seurustelun alussa olimme 24- ja 26-vuotiaita. Eipä se näy muuten kuin siinä, että "elämäntilanteeni" on koko ajan ollut niukasti häntä edellä. Tavatessamme olin jo valmistunut yliopistosta, hän oli vielä opiskelija. Kun muutimme yhteen, hän asui ensimmäistä kertaa muussa kuin soluasunnossa, minä olin ehtinyt asua yksin useamman vuoden. Kun olen töissä, hän vasta hakee töitä, ja niin edelleen. Tietysti miehet aloittavat opinnot myöhemmin jo armeijankin takia. 

Ikäeroa vajaa 8v, aloimme seurustella kun olin 29 ja vastaeronnut kahden alle kouluikäisen äiti. Kyllä siinä aluksi oli sovittelemista mutta nyt 4v myöhemmin hienosti menee.

Olemme mieheni kanssa samanikäisiä, ollaan oltu yhdessä yli 20 v. Alkuaikoina minä tunsin itseni vanhemmaksi, otin vastuuta, olin jotenkin henkisesti vanhempi. Nyt kun ollaan yli 40, mies tuntuu paljon vanhemmalta, ei oikein jaksa mitään, ei oikein innostu mistään uudesta, elämä on töitä ja telkun katsomista hänellä. Itse tykkään harrastaa, olen aktiivisesti mukana monessa. Kun lenkkipolulla tulee joku about omanikäinen mies vastaan, tuntuu vähän ikävältä. Miettii, millaista olisi, jos voisi jakaa näitä juttuja. Jos mieskin lenkkeilisi yhdessä, lähtisi hiihtämään yhdessä, vaeltamaan, retkeilemään. Mutta ei, hän ei enää jaksa. Onneksi on sitten naispuolisia harrastuskavereita, mutta ei se sama ole.

Monella kaveripariskunnalla tilanne on toisin päin. Mies haluaisi harrastaa aktiivisesti, matkustaa, kokea uutta, mutta naista ei kiinnosta. Ihmiset tosiaan vanhenee eri tahtiin ja ikä on numeroita. En minä kenenkään nuoremman miehen matkaan lähtisi, mutta kyllähän semmoinen aktiivinen mies vähän aiheuttaa pientä harmin pistoa ja toivetta siitä, että itse voisi vielä kokea semmoistakin. 

6 vuotta ja ei sitä missään huomaa. Vuosia yhdessä, 15 vuotta syksyllä. Tavattiin kun mies oli 21 v.

86 jatkaa: 

Välillä mietin sitä, tuleeko mieheni jossain vaiheessa katumaan sitä, että hän on ollut vain yhden naisen kanssa. Hän oli myös minun ensimmäinen kumppani, mutta omasta puolestani on niin helppoa sanoa, että en halua heittäytyä sinkkuelämään, koska mahdollisuus oli, enkä siitä koskaan nauttinut. Tavallaan pelkään sitä, että perustamme jossain vaiheessa perheen, ja 40-vuotiaana hän tajuaa, että haluaakin elää toisenlaista elämää. Mitään sellaista hän ei ole koskaan ilmaissut, mutta kukapa sellaista ääneen sanoo, vaikka niin ajattelisikin. 

15v. Enemmänkin tuntui muita häiritsevän ikäero kuin meitä. Ollaan nyt erottu ja lapset aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paikalla taas naisia jotka ovat nukkuneet biologian tunneilla. Munasolut ovat naisen sisällä jo naiden syntyessä. Mies taas tuottaa tuoreita siittiöitä jatkuvasti. Siittiöt eivät todellakaan pilaannu kuten munasolut..

Uusia tutkimuksia löytyy googlaamalla vaikka kuinka paljon. Miesten siittiöt todellakin pilaantuvat. Liian suuri riski tehdä lapsi vanhan miehen kanssa.

Ei ne mihinkään pilaannu vaan koska ne jakautuvat koko miehen eliniän (sillälailla niitä siittiöitä tuotetaan) niin niihin kertyy pikkuhiljaa mutaatioita.

Se ei ole yksiselitteisesti hyvä eikä huono juttu vaan biologinen mekanismi minkä avulla ihminen lajina pystyy säätelemään evoluutionopeuttaan. Nuo mutaatiot kun toisaalta heikentävät lisääntymismenestystä (enemmän elinkelvottomia tai lisääntymiskyvyttömiä jälkeläisiä, enemmän keskeytyneitä raskauksia, vähemmän onnistuneita hedelmöittymisiä) mutta toisaalta ovat myös hyödyllisiin sopeutumiin johtavien satunnaisten mutaatioiden taustalla. Onkin huomattu että stressaavassa ympäristössä (esim paljon tauteja tai muita riskitekijöitä, vähän ruokaa) elävissä ihmispopulaatioissa paternaalinen ikä on tyypillisesti selvästi korkeampi kuin vähemmän stressaavissa ympäristöissä elävissä populaatioissa. Tai toisin sanottuna huonosti ympäristöönsä sopeutuneissa populaatioissa paternaalinen ikä ja siten evoluutionopeus on suurempi kuin hyvin ympäristöönsä sopeutuneissa populaatioissa.

Up

Vierailija kirjoitti:

15v. Enemmänkin tuntui muita häiritsevän ikäero kuin meitä. Ollaan nyt erottu ja lapset aikuisia.

Tuosta varmaan jo vuosikymmeniä. Nykyään luulisi olevan harvinaisempaa että muita häiritsee pariskunnan ikäero näinkään päin. Miksi ihmeessä naisten pitäisi haluta itseään vanhempi mies? Jos nainen on edelleen vetävä ja viehättää myös nuorempia miehiä, miksei ottaisi sellaista?