Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksinäinen mies, tässä vinkkejä, miten voit saada naisen parisuhteeseen
11.06.2021 |
Tiedän paljon miehiä, jotka toivoisivat parisuhdetta, mutta eivät tunnu sitä löytävän. Tässä vinkkejä, mitä miehen kannattaa tehdä, jotta voisi löytää parisuhteen:
- Lataa tinder ja panosta profiiliin
- Tinderiin kannattaa ladata laadukkaat kasvo- ja vartalokuvat. Pyydä vaikka ystävääsi ottamaan sinusta laadukkaat kuvat. Ainakin yhdessä kuvassa kannattaa hymyillä.
- Kirjoita profiiliin jotain itsestäsi, mitä harrastat, mitä etsit, musiikkimakusi jne.
- Pyydä kiinnostavia naisia rohkeasti ulos, mutta älä lannistu, jos saat pakkeja
- Pidä huolta itsestäsi. Käy salilla ja lenkillä ainakin 1-2 kertaa viikossa
- Opettele itsevarmuutta, se on tosi tärkeää
- Opettele sanomaan omat mielipiteet ja ole jämäkkä, mutta älä kuitenkaan jyrää naista
- Kysele treffeillä naiselta kaikkea ja kerro myös itsestäsi
- Anna itsestäsi rento vaikutelma, älä jää roikkumaan, äläkä vaikuta liian epätoivoiselta tai epävarmalta
- Ole oma itsesi
- Jos olet kiinnostunut naisesta ensitreffien jälkeen, pyydä häntä uudestaan ulos
- Ole kohtelias, arvostava, kunnioittava
- Älä kiirehdi asioissa, anna asioiden mennä omalla painollaan
Kommentit (375)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten yksinäinen voi pyytää ystäväänsä ottamaan kuvan. Yksinäinenhän on yksin.
Näinpä ja täällä on moneen kertaan kehotettu näitä miehiä aloittamaan pariutuminen ystävien ja sosiaalisen elämän hankkimisesta. Mut ei kelpaa kun pitäisi pystyä kertomaan laini jolla sosiaalisesti kyvytön mies iskee paikan kauneimman jännä naisen.
Kuule, kavereiden hankkiminen on ihan yhtä vaikeaa tai jopa vaikeampaa miehelle. Moni ei myöskään halua laajaa kaveripiiriä, vaan se kumppani riittäisi, työkavereiden kanssa voi jutustella töissä, moikata naapuria, ne "pakolliset" sukulaisvierailut, niissäkin on tarpeeksi. Yksikin hyvä ystävä olisi onnen potku, mutta ei niitä niin vain hankita.
Onko tämä todellakin niin vaikeaa ymmärtää? Ole oma itsesi oli neuvo. EI, että muuta itsesi seurapiirihurmuriksi
Itse en haluaisi olla miehen ainoa ihmissuhde. Joku päivä työt loppuvat eikä niitä työkavereita enää ole.
Rupeeko naiset tässäkin päsmäröimään ja päättämään kuinka monta kaveria miehellä tulee olla. Onko typerämpää kuultu.
Näissä keskusteluissa ei ole mitään järkeä, jos joka ikinen lause yleistetään. Edellä nainen kirjoitti: "ITSE en haluaisi olla miehen ainoa ihmissuhde". Vastasit siihen "Rupeaako NAISET päsmäröimään ja päättämään".
Etkö ymmärrä, mitä eroa noilla kahdella lauseella on? Yksikään nainen ei voi päättää, kuinka monta kaveria sinulla tulee olla. Ei yksikään. Saat olla aivan vapaasti kaveriton tai kaverillinen, kukaan ei tule siihen puuttumaan.
Yrittäisitkö siis kirjoittaa aikuisen ihmisen tavoin?
Ei kun sinä et ymmärrä. Oleellista kommenttissani ei ollut yleistys, vaan juuri tämä, että tämä nainen luulee voivansa päättää tällaisista asioista. Vaikka yleistin, tarkoitin sen tietysti tälle yhdelle naiselle. Opettele itse keskittymään siihen, mitä toinen yrittää sanoa, sen sijaan, että takerrut johonkin sanamuotoihin.
MITEN ihmeessä hän voi päättää miesten kavereista tai niiden puutteesta? Miten maailmassa tuo kyseinen nainen voi päsmäröidä ja päättää, onko sinulla kavereita vai ei? Haluan todellakin kuulla vastauksen.
En ymmärrä mitä minulta kysyt. Edelleen, yritä katsoa tekstin taakse, niihin ajatuksiin, älä jumiudu pintatasolle. Miltä susta tuntuisi, jos tapaisit mukavan naisen/miehen, teillä synkkaisi, toiselle selviäisi, että sulla ei ole kuin työkavereita, ja se olisi sitten siinä. Miten järjettömän typerää!!!
Jos tuo on se, mitä haluat kertoa, miksi et kirjoittanut noin? Miksi aloit puhua siitä, kuinka ventovieras nainen voisi alkaa päättää ja päsmäröidä suomalaisten miesten kaverisuhteista? SE on järjettömän typerää. Minun naisena ei tarvitse haluta miestä, jolla ei ole kavereita, mutta en minä voi sinun tai kenenkään muunkaan kaverisuhteista päättää.
Ja sinulla puolestaan on täysi oikeus olla haluamatta naista, jolle miesten kaverimäärä on tärkeä.
En ole koskaan tavannut mukavaa miestä, jolla ei olisi kavereita. En osaa kuvitella, miten reagoisin sellaisessa tilanteessa. Ainakin ihmettelisin asiaa suuresti. Ihan ensimmäisenä varmaan haluaisin ymmärtää, puhummeko samasta asiasta. Ajatteleeko mies, että kaveri tarkoittaa jotain sydänystävää lapsesta saakka? Minä en tarkoita. Mutta jonkun kanssahan sinkku yleensä vapaa-aikaansa viettää ja yleensä se joku/ne jotkut ovat kavereita.
Sä nyt jostain syystä haluat takertua tuohon yhteen sanomaani. Mieti kysymystäni, miltä susta tuntuisi saada pakit vain kaverittomuuden takia? Ei varmaan mukavalta. Siitä löydät vastauksen reaktiooni. Empatiakyky käyttöön.
Tosiasia taitaa olla, että et ole koskaan tavannut miestä, jolla olisi kavereita. Mutta mistä tiedät? Ei se ole asia, joka tulee esiin juttelun lomassa.
-Muuten, olen kaveriton...että tiedät.
Voisitko kuvitella keskustelun lomaan? Ei me olla sen kummempia kuin muutkaan ihmiset, hiukan ujoja ja varautuneita mahdollisesti, raittiita hyvin todennäköisesti, uuteen kaupunkiin muuttaneita...
Edelleen ihmettelen, mitä se mies sitten vapaa-aikanaan tekee, jos sillä ei ole yhtään kaveria. Mutta turha tätä on jatkaa pitemmälle, koska olemme niin eri tilanteissa elämässä; minä olen parisuhteessa miehen kanssa, jolla on kavereita, jonka kanssa kolmas tapaaminen oli sellainen missä oli mukana hänen kavereitaan, joka matkustelee myös kavereiden eikä vain minun kanssani jne.
Se, että minä tai tuo aiemmin keskusteluun osallistunut nainen emme haluaisi kaveritonta miestä ei joka tapauksessa tarkoita, että me yrittäisimme päättää sinun tai kenenkään muunkaan kavereista ja se lienee tullut jo selväksi.
Mielelläni poistan ennakkoluuloja. Vapaa-aikana luen, kuuntelen musiikkia, vähän myös opiskelen teoriaa, pimputan pianoa, rämpytän kitaraa, katson elokuvia, opiskelen asioita netistä, usein otan päiväunet, kokkailen, käyn ehkä lenkillä, samoilen metsissä.
Sullekin varmaan tuli sitten selväksi, että miehen hyljeksiminen vain kaverittomuuden takia on ennakkoluuloista, epäreilua, ja JÄRJETTÖMÄN TYPERÄÄ!!
Itse asiassa jokaisen kommenttisi myötä minulle vahvistuu entisestään se, että minulle nimenomaan oli oikea puoliso aivan erilainen mies. Sellainen, jolla on kavereita. Hänkin lukee, me molemmat luemme paljon ja toisinaan me keskustelemme lukemastamme (vaikka eniten molemmat luemme dekkareita) ja hän on ehdottanut että käynnistäisimme kirjallisuuspiirin yhteisten ystäviemme kanssa; me käymme (kävimme ennen koronaa) paljon kuuntelemassa musiikkia, niin pubeissa kuin kulttuuritaloillakin, usein kaksin mutta usein mukana oli myös muita; puolisoni soittaa pianoa ja kitaraa, eniten hän tykkää soittaa porukassa (ei bändissä mutta porukassa); katsomme elokuvia ja ennen koronaa kävimme elokuvissa ja filkkareilla, usein kahdestaan mutta välillä yhtä olennaista oli mennä elokuvan jälkeen porukalla syömään ja keskustelemaan elokuvasta; kumpikaan ei opiskele asioita netistä, mutta käyttää tottakai nettiä; lenkkeilemme koiran kanssa ja käymme paljon koirapuistoissa jotta koira saisi tavata muita koiria, kuulumme sen takia myös löytökoirayhdistykseen; retkeilemme kesäisin, juttelemme mielellämme uusien tuttavuuksien kanssa, vaihdamme vinkkejä milloin teltoista tai retkikeittimistä tai hyttyskarkottimista. Ja tosiaan matkustelemme ja tutustumme matkoillamme uusiin ihmisiin sekä yksin että yhdessä.
Minusta olisi todella kiusallista olla miehen kanssa, jonka elämäntapa ja suhtautuminen sosiaalisiin kohtaamisiin olisi erilainen kuin omani. Tässä keskustelussa ei kuitenkaan ole kysymys meistä, joten eiköhän lopeteta tämä säie tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2301 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies 35v, kelpaanko naisille:
- olen ollut 12v3kk työttömänä putkeen
- en ole koskaan seukannut
- olen käynyt yhden kerran treffeillä
- mulla ei ole ainuttakaan harrastusta
- mulla ei ole ainuttakaan kaveria eikä ystävää
- olen ruma ja lyhyt
- olen köyhä
- mun mutsi tekee mulle ruuat ja pesee pyykit
- mul ei ole mitään hajuu mist naisil pitäis jutella
- en ole somessa
- en lue lehtiä enkä uutisiaMiksi ihmeessä kelpaisit? Siis ihan oikeasti? Mitä hyvää nainen saisi parisuhteesta kanssasi?
Mutta ihminen voi onneksi kehittyä.
Tässä juuri nähdään mikä on naisten ongelma. On ihan ok, että miehelle sanoo ettei kelpaa ja sitten aletaan tuputtumaan kaverin muuttamista toiseksi ihmiseksi. Auta armias, jos naiselle sanoo ettei kelpaa, niin heti ollaan lynkkaamassa sovistisikana, joka ei ymmärrä naisten vaikeaa elämäntilannetta, ei ole kehopositiivinen, ei ymmärrä että työtön vain valmistautuu seuraavaan työhön tai viettää välivuotta, että pettäjänainen vain etsii itseään, että miesvihaaja ei vain ole vielä löytänyt sitä oikeaa, ja viimeisenä että jos mies rakastuu toiseen on hän sika, mutta jos nainen rakastuu toiseen "hän pääsi irti elämäntilanteesta, jossa hän ei tiennyt olevansa vasten tahtoaan - se mies vain vei jalat alta, nyt olen onnellinen ja 3 lapseni kanssa elän Albertin kanssa Sveitsissä, mieheni ei saa lapsiaan nähdä, koska hän hakkasi niitä (tässä kohdassa tiedetään, että mies ei siis ole mitään tehnyt mutta nainen vain on käyttänyt valtaa, eikä "tunne oloaan kotoisaksi" jos lapset viettävät viikonlopun tai illan exällä, koska todellisuudessa nainen syvällä alitajunnassaan tuntee syyllisyyttä ja Albert osoittautuikin pinnalliseksi paskiaiseksi - mutta virheitä ei myönnetä)"
Kyseisen viestin mies ei edes kuulosta aikuiselta ihmiseltä, joka elää aikuisen ihmisen elämää. Silloin on turha havitella aikuista parisuhdettakaan. En tiedä yhtään noin saamattoman kuuloista 35-vuotiasta naista, mitta jos sellainen on niin sama aikuistumisen ja itsensä kehittämisen neuvo lävähtää täältä hänellekin.
Varmaankin ymmärsit, että hän todennäköisesti on trolli ja hakee tietynlaista reaktiota. Ja hän sai juuri sellaisen, joka todistaa tiettyjä edellä mainitsemiani asioita naisten luonteesta.
Vierailija kirjoitti:
NainenNeuvoo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NainenNeuvoo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies 35v, kelpaanko naisille:
- olen ollut 12v3kk työttömänä putkeen
- en ole koskaan seukannut
- olen käynyt yhden kerran treffeillä
- mulla ei ole ainuttakaan harrastusta
- mulla ei ole ainuttakaan kaveria eikä ystävää
- olen ruma ja lyhyt
- olen köyhä
- mun mutsi tekee mulle ruuat ja pesee pyykit
- mul ei ole mitään hajuu mist naisil pitäis jutella
- en ole somessa
- en lue lehtiä enkä uutisiaEntäs minä? Olen 37v
- olen ollut 15v työelämässä putkeen
- en ole koskaan seukannut
- olen käynyt kaksi kertaa treffeillä. Ei seksikokemuksia
- minulla on kolme harrastusta
- minulla on melko paljonkin ystäviä, joista huomattava osa naispuolisia
- olen nörttimäisen ja epämaskuliinisen näköinen ja lyhyt
- olen vähän alle keskituloinen
- teen itse ruuat ja pesen pyykkini
- minulla on erinomainen käsitys mistä jutella naisilla kaverina, mutta ei käsitystä millä tilanne viedään romanttis-seksuaaliselle tasolle
- olen somessa mutta en kovin aktiivinen
- luen lehtiä ja seuraan uutisiaOlisko näille ihmisille mahdollista järjestää jonkinlaista valmennusta? En tällä tarkoita noita julkisuudessakin joskus olleita, erittäis kyseeenalaisia ja rahastuksellisia "pokauskursseja", vaan ihan tavallisten ihmisten tietotaidon pyyteetöntä jakamista sellaisille, joilla on pallo vähän hukassa ihmissuhdeasioissa.
Monet täällä tilanteestaan kertovista ihmisistä, joilla on hankaluuksistaan (pari)suhteiden muodostuksessa, eivät ole sosiaalisesti kovin lahjakkaita, ja yksi isoin syy on juuri se, että heillä ei ole entuudestaan kavereita tai ystäviä, joiden kanssa nämä taidot olisivat hioutuneet..
Jospa vaikka vanhemmat tekisivät tämän homman? Opettaisivat poikansa esim. siivoamaan, laittamaan ruokaa, käymään suihkussa ja juttelemaan muiden ihmisten kanssa? Nelikymppisen miehen kouluttaminen on ihan vihonviimeistä puuhaa.
Niin, erittäin hyvä kysymys, miksi vanhemmat eivät valmenna jälkikasvuaan elämään.
Ihmissuhdetaidot pitäisi sisällyttää mielestäni jo opetussuunnitelmaan.
Vai onko siellä tänä päivänä mitään sellaista?
Varsinkin tytöt kasvatetaan pärjäämään omillaan, etteivät olisi miehestä riippuvaisia.
Miksi naisten pitäisi pärjätä omillaan? Naiset ovat juuri niitä, jotka usein eniten valittavat jos ovat yksin. On biologisesti ohjelmoitua, että tarvitaan kumppani.
Käyttäjä2301 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NainenNeuvoo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NainenNeuvoo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies 35v, kelpaanko naisille:
- olen ollut 12v3kk työttömänä putkeen
- en ole koskaan seukannut
- olen käynyt yhden kerran treffeillä
- mulla ei ole ainuttakaan harrastusta
- mulla ei ole ainuttakaan kaveria eikä ystävää
- olen ruma ja lyhyt
- olen köyhä
- mun mutsi tekee mulle ruuat ja pesee pyykit
- mul ei ole mitään hajuu mist naisil pitäis jutella
- en ole somessa
- en lue lehtiä enkä uutisiaEntäs minä? Olen 37v
- olen ollut 15v työelämässä putkeen
- en ole koskaan seukannut
- olen käynyt kaksi kertaa treffeillä. Ei seksikokemuksia
- minulla on kolme harrastusta
- minulla on melko paljonkin ystäviä, joista huomattava osa naispuolisia
- olen nörttimäisen ja epämaskuliinisen näköinen ja lyhyt
- olen vähän alle keskituloinen
- teen itse ruuat ja pesen pyykkini
- minulla on erinomainen käsitys mistä jutella naisilla kaverina, mutta ei käsitystä millä tilanne viedään romanttis-seksuaaliselle tasolle
- olen somessa mutta en kovin aktiivinen
- luen lehtiä ja seuraan uutisiaOlisko näille ihmisille mahdollista järjestää jonkinlaista valmennusta? En tällä tarkoita noita julkisuudessakin joskus olleita, erittäis kyseeenalaisia ja rahastuksellisia "pokauskursseja", vaan ihan tavallisten ihmisten tietotaidon pyyteetöntä jakamista sellaisille, joilla on pallo vähän hukassa ihmissuhdeasioissa.
Monet täällä tilanteestaan kertovista ihmisistä, joilla on hankaluuksistaan (pari)suhteiden muodostuksessa, eivät ole sosiaalisesti kovin lahjakkaita, ja yksi isoin syy on juuri se, että heillä ei ole entuudestaan kavereita tai ystäviä, joiden kanssa nämä taidot olisivat hioutuneet..
Jospa vaikka vanhemmat tekisivät tämän homman? Opettaisivat poikansa esim. siivoamaan, laittamaan ruokaa, käymään suihkussa ja juttelemaan muiden ihmisten kanssa? Nelikymppisen miehen kouluttaminen on ihan vihonviimeistä puuhaa.
Niin, erittäin hyvä kysymys, miksi vanhemmat eivät valmenna jälkikasvuaan elämään.
Ihmissuhdetaidot pitäisi sisällyttää mielestäni jo opetussuunnitelmaan.
Vai onko siellä tänä päivänä mitään sellaista?
Varsinkin tytöt kasvatetaan pärjäämään omillaan, etteivät olisi miehestä riippuvaisia.
Miksi naisten pitäisi pärjätä omillaan? Naiset ovat juuri niitä, jotka usein eniten valittavat jos ovat yksin. On biologisesti ohjelmoitua, että tarvitaan kumppani.
Juu ei. Ihan tutkitusti naiset toipuvat erosta ja leskeksi jäämisestä miehiä paremmin. Ja sinkkuus lyhentää miehen elinikää, mutta ei naisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies 35v, kelpaanko naisille:
- olen ollut 12v3kk työttömänä putkeen
- en ole koskaan seukannut
- olen käynyt yhden kerran treffeillä
- mulla ei ole ainuttakaan harrastusta
- mulla ei ole ainuttakaan kaveria eikä ystävää
- olen ruma ja lyhyt
- olen köyhä
- mun mutsi tekee mulle ruuat ja pesee pyykit
- mul ei ole mitään hajuu mist naisil pitäis jutella
- en ole somessa
- en lue lehtiä enkä uutisiaEntäs minä? Olen 37v
- olen ollut 15v työelämässä putkeen
- en ole koskaan seukannut
- olen käynyt kaksi kertaa treffeillä. Ei seksikokemuksia
- minulla on kolme harrastusta
- minulla on melko paljonkin ystäviä, joista huomattava osa naispuolisia
- olen nörttimäisen ja epämaskuliinisen näköinen ja lyhyt
- olen vähän alle keskituloinen
- teen itse ruuat ja pesen pyykkini
- minulla on erinomainen käsitys mistä jutella naisilla kaverina, mutta ei käsitystä millä tilanne viedään romanttis-seksuaaliselle tasolle
- olen somessa mutta en kovin aktiivinen
- luen lehtiä ja seuraan uutisiaMiehet, jotka listaavat itsestään tuollaisia asioita äitiensä ikäisille mammoille, ovat kirjolla. Yksikään normaali mies ei viettäisi täällä lauantai-iltaansa tekemällä tuollaisia listoja. Ihan oikeasti.
Itse mammana olen täällä siksi, että puolisoni katsoo peliä. Kohta siirryn sänkyyn lukemaan ja puoliso tulee perässä. Meillä on hellyyttä, läheisyyttä, aamulla erittäin todennäköisesti taas seksiä. Tällä palstalla vieraileminen on minulle viihdettä, huvia. En ikimaailmassa tuhlaisi täällä aikaani, jos olisin yksinäinen ja kaipaisin ihan oikeaa seuraa.
Mutta eipä sillä taida olla paljon väliä vaikka kuinka yrittäisin puhua teille järkeä ja kehottaa tekemään viikonloppuina ihan muuta kuin notkumaan täällä meidän parissamme kirjoittamassa älyttömiä listoja.
N58
Tässä keskustelussahan nimenomaan annettiin lista siitä millainen pitäisi olla. Joku sitten vastasi listalla, todennäköisesti humoristisesti. Olet älyttömällä kommentoimisellasi todistanut olevasi henkilö, joka ei pysty sopeutumaan muunlaisten ihmisen kanssa keskustelemiseen. En lähtisi kaltaisesi kanssa kahville _ikinä_.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2301 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NainenNeuvoo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NainenNeuvoo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies 35v, kelpaanko naisille:
- olen ollut 12v3kk työttömänä putkeen
- en ole koskaan seukannut
- olen käynyt yhden kerran treffeillä
- mulla ei ole ainuttakaan harrastusta
- mulla ei ole ainuttakaan kaveria eikä ystävää
- olen ruma ja lyhyt
- olen köyhä
- mun mutsi tekee mulle ruuat ja pesee pyykit
- mul ei ole mitään hajuu mist naisil pitäis jutella
- en ole somessa
- en lue lehtiä enkä uutisiaEntäs minä? Olen 37v
- olen ollut 15v työelämässä putkeen
- en ole koskaan seukannut
- olen käynyt kaksi kertaa treffeillä. Ei seksikokemuksia
- minulla on kolme harrastusta
- minulla on melko paljonkin ystäviä, joista huomattava osa naispuolisia
- olen nörttimäisen ja epämaskuliinisen näköinen ja lyhyt
- olen vähän alle keskituloinen
- teen itse ruuat ja pesen pyykkini
- minulla on erinomainen käsitys mistä jutella naisilla kaverina, mutta ei käsitystä millä tilanne viedään romanttis-seksuaaliselle tasolle
- olen somessa mutta en kovin aktiivinen
- luen lehtiä ja seuraan uutisiaOlisko näille ihmisille mahdollista järjestää jonkinlaista valmennusta? En tällä tarkoita noita julkisuudessakin joskus olleita, erittäis kyseeenalaisia ja rahastuksellisia "pokauskursseja", vaan ihan tavallisten ihmisten tietotaidon pyyteetöntä jakamista sellaisille, joilla on pallo vähän hukassa ihmissuhdeasioissa.
Monet täällä tilanteestaan kertovista ihmisistä, joilla on hankaluuksistaan (pari)suhteiden muodostuksessa, eivät ole sosiaalisesti kovin lahjakkaita, ja yksi isoin syy on juuri se, että heillä ei ole entuudestaan kavereita tai ystäviä, joiden kanssa nämä taidot olisivat hioutuneet..
Jospa vaikka vanhemmat tekisivät tämän homman? Opettaisivat poikansa esim. siivoamaan, laittamaan ruokaa, käymään suihkussa ja juttelemaan muiden ihmisten kanssa? Nelikymppisen miehen kouluttaminen on ihan vihonviimeistä puuhaa.
Niin, erittäin hyvä kysymys, miksi vanhemmat eivät valmenna jälkikasvuaan elämään.
Ihmissuhdetaidot pitäisi sisällyttää mielestäni jo opetussuunnitelmaan.
Vai onko siellä tänä päivänä mitään sellaista?
Varsinkin tytöt kasvatetaan pärjäämään omillaan, etteivät olisi miehestä riippuvaisia.
Miksi naisten pitäisi pärjätä omillaan? Naiset ovat juuri niitä, jotka usein eniten valittavat jos ovat yksin. On biologisesti ohjelmoitua, että tarvitaan kumppani.
Juu ei. Ihan tutkitusti naiset toipuvat erosta ja leskeksi jäämisestä miehiä paremmin. Ja sinkkuus lyhentää miehen elinikää, mutta ei naisen.
Ei lyhennä.
Palstalla oli juuri tilasto joka todisti että naisissa on enemmän hyvätuloisia sinkkuja kun taas miehissä on enemmän pienituloisia sinkkuja. Tulot korreloivat eliniän kanssa.
Vertaat omenoita ja päärynöitä.
Minusta kaikkien tulee olla sellaisia kuin ovat. Tässä maailmassa on miljardeja ihmisiä, on kumma jos jostain ei löydy sitä oikeaa. Älä lähde muuttamaan itseäsi. Ole ylpeästi sitä mitä olet. Parisuhde ei tarvitse mitään temppuja, kun se oikea osuu kohdalle.
Nainen50, sinkku tällä hetkellä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2301 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NainenNeuvoo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NainenNeuvoo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies 35v, kelpaanko naisille:
- olen ollut 12v3kk työttömänä putkeen
- en ole koskaan seukannut
- olen käynyt yhden kerran treffeillä
- mulla ei ole ainuttakaan harrastusta
- mulla ei ole ainuttakaan kaveria eikä ystävää
- olen ruma ja lyhyt
- olen köyhä
- mun mutsi tekee mulle ruuat ja pesee pyykit
- mul ei ole mitään hajuu mist naisil pitäis jutella
- en ole somessa
- en lue lehtiä enkä uutisiaEntäs minä? Olen 37v
- olen ollut 15v työelämässä putkeen
- en ole koskaan seukannut
- olen käynyt kaksi kertaa treffeillä. Ei seksikokemuksia
- minulla on kolme harrastusta
- minulla on melko paljonkin ystäviä, joista huomattava osa naispuolisia
- olen nörttimäisen ja epämaskuliinisen näköinen ja lyhyt
- olen vähän alle keskituloinen
- teen itse ruuat ja pesen pyykkini
- minulla on erinomainen käsitys mistä jutella naisilla kaverina, mutta ei käsitystä millä tilanne viedään romanttis-seksuaaliselle tasolle
- olen somessa mutta en kovin aktiivinen
- luen lehtiä ja seuraan uutisiaOlisko näille ihmisille mahdollista järjestää jonkinlaista valmennusta? En tällä tarkoita noita julkisuudessakin joskus olleita, erittäis kyseeenalaisia ja rahastuksellisia "pokauskursseja", vaan ihan tavallisten ihmisten tietotaidon pyyteetöntä jakamista sellaisille, joilla on pallo vähän hukassa ihmissuhdeasioissa.
Monet täällä tilanteestaan kertovista ihmisistä, joilla on hankaluuksistaan (pari)suhteiden muodostuksessa, eivät ole sosiaalisesti kovin lahjakkaita, ja yksi isoin syy on juuri se, että heillä ei ole entuudestaan kavereita tai ystäviä, joiden kanssa nämä taidot olisivat hioutuneet..
Jospa vaikka vanhemmat tekisivät tämän homman? Opettaisivat poikansa esim. siivoamaan, laittamaan ruokaa, käymään suihkussa ja juttelemaan muiden ihmisten kanssa? Nelikymppisen miehen kouluttaminen on ihan vihonviimeistä puuhaa.
Niin, erittäin hyvä kysymys, miksi vanhemmat eivät valmenna jälkikasvuaan elämään.
Ihmissuhdetaidot pitäisi sisällyttää mielestäni jo opetussuunnitelmaan.
Vai onko siellä tänä päivänä mitään sellaista?
Varsinkin tytöt kasvatetaan pärjäämään omillaan, etteivät olisi miehestä riippuvaisia.
Miksi naisten pitäisi pärjätä omillaan? Naiset ovat juuri niitä, jotka usein eniten valittavat jos ovat yksin. On biologisesti ohjelmoitua, että tarvitaan kumppani.
Nykyihminen ei tarvitse kumppania mihinkään, jos ei halua kumppania. Ihmistä biologia ei pakota lisääntymään ja jatkamaan sukua kuten muussa eläinmaailmassa. Ilmankin pärjää, ja usein paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten yksinäinen voi pyytää ystäväänsä ottamaan kuvan. Yksinäinenhän on yksin.
Näinpä ja täällä on moneen kertaan kehotettu näitä miehiä aloittamaan pariutuminen ystävien ja sosiaalisen elämän hankkimisesta. Mut ei kelpaa kun pitäisi pystyä kertomaan laini jolla sosiaalisesti kyvytön mies iskee paikan kauneimman jännä naisen.
Kuule, kavereiden hankkiminen on ihan yhtä vaikeaa tai jopa vaikeampaa miehelle. Moni ei myöskään halua laajaa kaveripiiriä, vaan se kumppani riittäisi, työkavereiden kanssa voi jutustella töissä, moikata naapuria, ne "pakolliset" sukulaisvierailut, niissäkin on tarpeeksi. Yksikin hyvä ystävä olisi onnen potku, mutta ei niitä niin vain hankita.
Onko tämä todellakin niin vaikeaa ymmärtää? Ole oma itsesi oli neuvo. EI, että muuta itsesi seurapiirihurmuriksi
Itse en haluaisi olla miehen ainoa ihmissuhde. Joku päivä työt loppuvat eikä niitä työkavereita enää ole.
Rupeeko naiset tässäkin päsmäröimään ja päättämään kuinka monta kaveria miehellä tulee olla. Onko typerämpää kuultu.
Näissä keskusteluissa ei ole mitään järkeä, jos joka ikinen lause yleistetään. Edellä nainen kirjoitti: "ITSE en haluaisi olla miehen ainoa ihmissuhde". Vastasit siihen "Rupeaako NAISET päsmäröimään ja päättämään".
Etkö ymmärrä, mitä eroa noilla kahdella lauseella on? Yksikään nainen ei voi päättää, kuinka monta kaveria sinulla tulee olla. Ei yksikään. Saat olla aivan vapaasti kaveriton tai kaverillinen, kukaan ei tule siihen puuttumaan.
Yrittäisitkö siis kirjoittaa aikuisen ihmisen tavoin?
Ei kun sinä et ymmärrä. Oleellista kommenttissani ei ollut yleistys, vaan juuri tämä, että tämä nainen luulee voivansa päättää tällaisista asioista. Vaikka yleistin, tarkoitin sen tietysti tälle yhdelle naiselle. Opettele itse keskittymään siihen, mitä toinen yrittää sanoa, sen sijaan, että takerrut johonkin sanamuotoihin.
Minä kirjoitin tuon, että en halua olla miehen ainoa ihmissuhde. En tietenkään päätä, miten paljon kavereita miehillä pitää olla vai onko yhtäkään. Se on jokaisen oma asia, mutta edelleen minä saan olla sitä mieltä, että en halua olla miehen ainoa ihmissuhde. En ymmärrä, miten joku onnistui yleistämään minun henkilökohtaisen mielipiteeni.
Miksi et? Hassua sinänsä, että sanomalla noin: "et halua olla miehen ainoa ihmissuhde" yleistät itse kaverittomat miehet tietyn tyyppisiksi, eikö niin? Minkälaisiksi? Takertujiksiko kenties? Kerro ihmeessä, että saan nauraa.
En ole edellinen mutta endimmäiseksi ongelmaksi kokisin että viihdyn yksin kotona. Minä tarvitsen sitä.
Eli se mies siis poistuisi säännöllisesti jonnekin yksinään koko illaksi. Itse en keksi mitä se olisi minne menisi. Saa ehdottaa .Eri
Erilliset asunnot. Muita ongelmia?
Ai no ei meillä sitten ainakaan mitään parisuhdetta olisi. En kaipaa mitään etäsuhdettakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2301 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NainenNeuvoo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NainenNeuvoo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies 35v, kelpaanko naisille:
- olen ollut 12v3kk työttömänä putkeen
- en ole koskaan seukannut
- olen käynyt yhden kerran treffeillä
- mulla ei ole ainuttakaan harrastusta
- mulla ei ole ainuttakaan kaveria eikä ystävää
- olen ruma ja lyhyt
- olen köyhä
- mun mutsi tekee mulle ruuat ja pesee pyykit
- mul ei ole mitään hajuu mist naisil pitäis jutella
- en ole somessa
- en lue lehtiä enkä uutisiaEntäs minä? Olen 37v
- olen ollut 15v työelämässä putkeen
- en ole koskaan seukannut
- olen käynyt kaksi kertaa treffeillä. Ei seksikokemuksia
- minulla on kolme harrastusta
- minulla on melko paljonkin ystäviä, joista huomattava osa naispuolisia
- olen nörttimäisen ja epämaskuliinisen näköinen ja lyhyt
- olen vähän alle keskituloinen
- teen itse ruuat ja pesen pyykkini
- minulla on erinomainen käsitys mistä jutella naisilla kaverina, mutta ei käsitystä millä tilanne viedään romanttis-seksuaaliselle tasolle
- olen somessa mutta en kovin aktiivinen
- luen lehtiä ja seuraan uutisiaOlisko näille ihmisille mahdollista järjestää jonkinlaista valmennusta? En tällä tarkoita noita julkisuudessakin joskus olleita, erittäis kyseeenalaisia ja rahastuksellisia "pokauskursseja", vaan ihan tavallisten ihmisten tietotaidon pyyteetöntä jakamista sellaisille, joilla on pallo vähän hukassa ihmissuhdeasioissa.
Monet täällä tilanteestaan kertovista ihmisistä, joilla on hankaluuksistaan (pari)suhteiden muodostuksessa, eivät ole sosiaalisesti kovin lahjakkaita, ja yksi isoin syy on juuri se, että heillä ei ole entuudestaan kavereita tai ystäviä, joiden kanssa nämä taidot olisivat hioutuneet..
Jospa vaikka vanhemmat tekisivät tämän homman? Opettaisivat poikansa esim. siivoamaan, laittamaan ruokaa, käymään suihkussa ja juttelemaan muiden ihmisten kanssa? Nelikymppisen miehen kouluttaminen on ihan vihonviimeistä puuhaa.
Niin, erittäin hyvä kysymys, miksi vanhemmat eivät valmenna jälkikasvuaan elämään.
Ihmissuhdetaidot pitäisi sisällyttää mielestäni jo opetussuunnitelmaan.
Vai onko siellä tänä päivänä mitään sellaista?
Varsinkin tytöt kasvatetaan pärjäämään omillaan, etteivät olisi miehestä riippuvaisia.
Miksi naisten pitäisi pärjätä omillaan? Naiset ovat juuri niitä, jotka usein eniten valittavat jos ovat yksin. On biologisesti ohjelmoitua, että tarvitaan kumppani.
Juu ei. Ihan tutkitusti naiset toipuvat erosta ja leskeksi jäämisestä miehiä paremmin. Ja sinkkuus lyhentää miehen elinikää, mutta ei naisen.
Ei lyhennä.
Palstalla oli juuri tilasto joka todisti että naisissa on enemmän hyvätuloisia sinkkuja kun taas miehissä on enemmän pienituloisia sinkkuja. Tulot korreloivat eliniän kanssa.
Vertaat omenoita ja päärynöitä.
Älä sekoita lisää vertailukohtia yhden vertailukohdan tutkimukseen (vaikka lähteitä kummassakaan ei näkynyt) - sinkkuus yksinään vrt. sinkkuus JA tulotaso suhteessa eliniänodotteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten yksinäinen voi pyytää ystäväänsä ottamaan kuvan. Yksinäinenhän on yksin.
Näinpä ja täällä on moneen kertaan kehotettu näitä miehiä aloittamaan pariutuminen ystävien ja sosiaalisen elämän hankkimisesta. Mut ei kelpaa kun pitäisi pystyä kertomaan laini jolla sosiaalisesti kyvytön mies iskee paikan kauneimman jännä naisen.
Kuule, kavereiden hankkiminen on ihan yhtä vaikeaa tai jopa vaikeampaa miehelle. Moni ei myöskään halua laajaa kaveripiiriä, vaan se kumppani riittäisi, työkavereiden kanssa voi jutustella töissä, moikata naapuria, ne "pakolliset" sukulaisvierailut, niissäkin on tarpeeksi. Yksikin hyvä ystävä olisi onnen potku, mutta ei niitä niin vain hankita.
Onko tämä todellakin niin vaikeaa ymmärtää? Ole oma itsesi oli neuvo. EI, että muuta itsesi seurapiirihurmuriksi
Itse en haluaisi olla miehen ainoa ihmissuhde. Joku päivä työt loppuvat eikä niitä työkavereita enää ole.
Rupeeko naiset tässäkin päsmäröimään ja päättämään kuinka monta kaveria miehellä tulee olla. Onko typerämpää kuultu.
Näissä keskusteluissa ei ole mitään järkeä, jos joka ikinen lause yleistetään. Edellä nainen kirjoitti: "ITSE en haluaisi olla miehen ainoa ihmissuhde". Vastasit siihen "Rupeaako NAISET päsmäröimään ja päättämään".
Etkö ymmärrä, mitä eroa noilla kahdella lauseella on? Yksikään nainen ei voi päättää, kuinka monta kaveria sinulla tulee olla. Ei yksikään. Saat olla aivan vapaasti kaveriton tai kaverillinen, kukaan ei tule siihen puuttumaan.
Yrittäisitkö siis kirjoittaa aikuisen ihmisen tavoin?
Ei kun sinä et ymmärrä. Oleellista kommenttissani ei ollut yleistys, vaan juuri tämä, että tämä nainen luulee voivansa päättää tällaisista asioista. Vaikka yleistin, tarkoitin sen tietysti tälle yhdelle naiselle. Opettele itse keskittymään siihen, mitä toinen yrittää sanoa, sen sijaan, että takerrut johonkin sanamuotoihin.
MITEN ihmeessä hän voi päättää miesten kavereista tai niiden puutteesta? Miten maailmassa tuo kyseinen nainen voi päsmäröidä ja päättää, onko sinulla kavereita vai ei? Haluan todellakin kuulla vastauksen.
En ymmärrä mitä minulta kysyt. Edelleen, yritä katsoa tekstin taakse, niihin ajatuksiin, älä jumiudu pintatasolle. Miltä susta tuntuisi, jos tapaisit mukavan naisen/miehen, teillä synkkaisi, toiselle selviäisi, että sulla ei ole kuin työkavereita, ja se olisi sitten siinä. Miten järjettömän typerää!!!
Jos tuo on se, mitä haluat kertoa, miksi et kirjoittanut noin? Miksi aloit puhua siitä, kuinka ventovieras nainen voisi alkaa päättää ja päsmäröidä suomalaisten miesten kaverisuhteista? SE on järjettömän typerää. Minun naisena ei tarvitse haluta miestä, jolla ei ole kavereita, mutta en minä voi sinun tai kenenkään muunkaan kaverisuhteista päättää.
Ja sinulla puolestaan on täysi oikeus olla haluamatta naista, jolle miesten kaverimäärä on tärkeä.
En ole koskaan tavannut mukavaa miestä, jolla ei olisi kavereita. En osaa kuvitella, miten reagoisin sellaisessa tilanteessa. Ainakin ihmettelisin asiaa suuresti. Ihan ensimmäisenä varmaan haluaisin ymmärtää, puhummeko samasta asiasta. Ajatteleeko mies, että kaveri tarkoittaa jotain sydänystävää lapsesta saakka? Minä en tarkoita. Mutta jonkun kanssahan sinkku yleensä vapaa-aikaansa viettää ja yleensä se joku/ne jotkut ovat kavereita.
Sä nyt jostain syystä haluat takertua tuohon yhteen sanomaani. Mieti kysymystäni, miltä susta tuntuisi saada pakit vain kaverittomuuden takia? Ei varmaan mukavalta. Siitä löydät vastauksen reaktiooni. Empatiakyky käyttöön.
Tosiasia taitaa olla, että et ole koskaan tavannut miestä, jolla olisi kavereita. Mutta mistä tiedät? Ei se ole asia, joka tulee esiin juttelun lomassa.
-Muuten, olen kaveriton...että tiedät.
Voisitko kuvitella keskustelun lomaan? Ei me olla sen kummempia kuin muutkaan ihmiset, hiukan ujoja ja varautuneita mahdollisesti, raittiita hyvin todennäköisesti, uuteen kaupunkiin muuttaneita...
Edelleen ihmettelen, mitä se mies sitten vapaa-aikanaan tekee, jos sillä ei ole yhtään kaveria. Mutta turha tätä on jatkaa pitemmälle, koska olemme niin eri tilanteissa elämässä; minä olen parisuhteessa miehen kanssa, jolla on kavereita, jonka kanssa kolmas tapaaminen oli sellainen missä oli mukana hänen kavereitaan, joka matkustelee myös kavereiden eikä vain minun kanssani jne.
Se, että minä tai tuo aiemmin keskusteluun osallistunut nainen emme haluaisi kaveritonta miestä ei joka tapauksessa tarkoita, että me yrittäisimme päättää sinun tai kenenkään muunkaan kavereista ja se lienee tullut jo selväksi.
Mielelläni poistan ennakkoluuloja. Vapaa-aikana luen, kuuntelen musiikkia, vähän myös opiskelen teoriaa, pimputan pianoa, rämpytän kitaraa, katson elokuvia, opiskelen asioita netistä, usein otan päiväunet, kokkailen, käyn ehkä lenkillä, samoilen metsissä.
Sullekin varmaan tuli sitten selväksi, että miehen hyljeksiminen vain kaverittomuuden takia on ennakkoluuloista, epäreilua, ja JÄRJETTÖMÄN TYPERÄÄ!!
Itse asiassa jokaisen kommenttisi myötä minulle vahvistuu entisestään se, että minulle nimenomaan oli oikea puoliso aivan erilainen mies. Sellainen, jolla on kavereita. Hänkin lukee, me molemmat luemme paljon ja toisinaan me keskustelemme lukemastamme (vaikka eniten molemmat luemme dekkareita) ja hän on ehdottanut että käynnistäisimme kirjallisuuspiirin yhteisten ystäviemme kanssa; me käymme (kävimme ennen koronaa) paljon kuuntelemassa musiikkia, niin pubeissa kuin kulttuuritaloillakin, usein kaksin mutta usein mukana oli myös muita; puolisoni soittaa pianoa ja kitaraa, eniten hän tykkää soittaa porukassa (ei bändissä mutta porukassa); katsomme elokuvia ja ennen koronaa kävimme elokuvissa ja filkkareilla, usein kahdestaan mutta välillä yhtä olennaista oli mennä elokuvan jälkeen porukalla syömään ja keskustelemaan elokuvasta; kumpikaan ei opiskele asioita netistä, mutta käyttää tottakai nettiä; lenkkeilemme koiran kanssa ja käymme paljon koirapuistoissa jotta koira saisi tavata muita koiria, kuulumme sen takia myös löytökoirayhdistykseen; retkeilemme kesäisin, juttelemme mielellämme uusien tuttavuuksien kanssa, vaihdamme vinkkejä milloin teltoista tai retkikeittimistä tai hyttyskarkottimista. Ja tosiaan matkustelemme ja tutustumme matkoillamme uusiin ihmisiin sekä yksin että yhdessä.
Minusta olisi todella kiusallista olla miehen kanssa, jonka elämäntapa ja suhtautuminen sosiaalisiin kohtaamisiin olisi erilainen kuin omani. Tässä keskustelussa ei kuitenkaan ole kysymys meistä, joten eiköhän lopeteta tämä säie tähän.
No, tämäpä oli eriskummallinen purkaus. "Ei ole kysymys meistä", silti kirjoitat pitkän rimpsun teistä. Ihan mielenkiintoista kyllä. Dekkareiden sijaan voisitte kyllä lukea vähän laadukkaampaa kaunokirjallisuutta. Ottakaa sinne kirjallisuuspiiriinne vaikka Don DeLillon Valkoinen kohina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten yksinäinen voi pyytää ystäväänsä ottamaan kuvan. Yksinäinenhän on yksin.
Näinpä ja täällä on moneen kertaan kehotettu näitä miehiä aloittamaan pariutuminen ystävien ja sosiaalisen elämän hankkimisesta. Mut ei kelpaa kun pitäisi pystyä kertomaan laini jolla sosiaalisesti kyvytön mies iskee paikan kauneimman jännä naisen.
Kuule, kavereiden hankkiminen on ihan yhtä vaikeaa tai jopa vaikeampaa miehelle. Moni ei myöskään halua laajaa kaveripiiriä, vaan se kumppani riittäisi, työkavereiden kanssa voi jutustella töissä, moikata naapuria, ne "pakolliset" sukulaisvierailut, niissäkin on tarpeeksi. Yksikin hyvä ystävä olisi onnen potku, mutta ei niitä niin vain hankita.
Onko tämä todellakin niin vaikeaa ymmärtää? Ole oma itsesi oli neuvo. EI, että muuta itsesi seurapiirihurmuriksi
Itse en haluaisi olla miehen ainoa ihmissuhde. Joku päivä työt loppuvat eikä niitä työkavereita enää ole.
Rupeeko naiset tässäkin päsmäröimään ja päättämään kuinka monta kaveria miehellä tulee olla. Onko typerämpää kuultu.
Näissä keskusteluissa ei ole mitään järkeä, jos joka ikinen lause yleistetään. Edellä nainen kirjoitti: "ITSE en haluaisi olla miehen ainoa ihmissuhde". Vastasit siihen "Rupeaako NAISET päsmäröimään ja päättämään".
Etkö ymmärrä, mitä eroa noilla kahdella lauseella on? Yksikään nainen ei voi päättää, kuinka monta kaveria sinulla tulee olla. Ei yksikään. Saat olla aivan vapaasti kaveriton tai kaverillinen, kukaan ei tule siihen puuttumaan.
Yrittäisitkö siis kirjoittaa aikuisen ihmisen tavoin?
Ei kun sinä et ymmärrä. Oleellista kommenttissani ei ollut yleistys, vaan juuri tämä, että tämä nainen luulee voivansa päättää tällaisista asioista. Vaikka yleistin, tarkoitin sen tietysti tälle yhdelle naiselle. Opettele itse keskittymään siihen, mitä toinen yrittää sanoa, sen sijaan, että takerrut johonkin sanamuotoihin.
MITEN ihmeessä hän voi päättää miesten kavereista tai niiden puutteesta? Miten maailmassa tuo kyseinen nainen voi päsmäröidä ja päättää, onko sinulla kavereita vai ei? Haluan todellakin kuulla vastauksen.
En ymmärrä mitä minulta kysyt. Edelleen, yritä katsoa tekstin taakse, niihin ajatuksiin, älä jumiudu pintatasolle. Miltä susta tuntuisi, jos tapaisit mukavan naisen/miehen, teillä synkkaisi, toiselle selviäisi, että sulla ei ole kuin työkavereita, ja se olisi sitten siinä. Miten järjettömän typerää!!!
Jos tuo on se, mitä haluat kertoa, miksi et kirjoittanut noin? Miksi aloit puhua siitä, kuinka ventovieras nainen voisi alkaa päättää ja päsmäröidä suomalaisten miesten kaverisuhteista? SE on järjettömän typerää. Minun naisena ei tarvitse haluta miestä, jolla ei ole kavereita, mutta en minä voi sinun tai kenenkään muunkaan kaverisuhteista päättää.
Ja sinulla puolestaan on täysi oikeus olla haluamatta naista, jolle miesten kaverimäärä on tärkeä.
En ole koskaan tavannut mukavaa miestä, jolla ei olisi kavereita. En osaa kuvitella, miten reagoisin sellaisessa tilanteessa. Ainakin ihmettelisin asiaa suuresti. Ihan ensimmäisenä varmaan haluaisin ymmärtää, puhummeko samasta asiasta. Ajatteleeko mies, että kaveri tarkoittaa jotain sydänystävää lapsesta saakka? Minä en tarkoita. Mutta jonkun kanssahan sinkku yleensä vapaa-aikaansa viettää ja yleensä se joku/ne jotkut ovat kavereita.
Sä nyt jostain syystä haluat takertua tuohon yhteen sanomaani. Mieti kysymystäni, miltä susta tuntuisi saada pakit vain kaverittomuuden takia? Ei varmaan mukavalta. Siitä löydät vastauksen reaktiooni. Empatiakyky käyttöön.
Tosiasia taitaa olla, että et ole koskaan tavannut miestä, jolla olisi kavereita. Mutta mistä tiedät? Ei se ole asia, joka tulee esiin juttelun lomassa.
-Muuten, olen kaveriton...että tiedät.
Voisitko kuvitella keskustelun lomaan? Ei me olla sen kummempia kuin muutkaan ihmiset, hiukan ujoja ja varautuneita mahdollisesti, raittiita hyvin todennäköisesti, uuteen kaupunkiin muuttaneita...
Edelleen ihmettelen, mitä se mies sitten vapaa-aikanaan tekee, jos sillä ei ole yhtään kaveria. Mutta turha tätä on jatkaa pitemmälle, koska olemme niin eri tilanteissa elämässä; minä olen parisuhteessa miehen kanssa, jolla on kavereita, jonka kanssa kolmas tapaaminen oli sellainen missä oli mukana hänen kavereitaan, joka matkustelee myös kavereiden eikä vain minun kanssani jne.
Se, että minä tai tuo aiemmin keskusteluun osallistunut nainen emme haluaisi kaveritonta miestä ei joka tapauksessa tarkoita, että me yrittäisimme päättää sinun tai kenenkään muunkaan kavereista ja se lienee tullut jo selväksi.
Mielelläni poistan ennakkoluuloja. Vapaa-aikana luen, kuuntelen musiikkia, vähän myös opiskelen teoriaa, pimputan pianoa, rämpytän kitaraa, katson elokuvia, opiskelen asioita netistä, usein otan päiväunet, kokkailen, käyn ehkä lenkillä, samoilen metsissä.
Sullekin varmaan tuli sitten selväksi, että miehen hyljeksiminen vain kaverittomuuden takia on ennakkoluuloista, epäreilua, ja JÄRJETTÖMÄN TYPERÄÄ!!
Itse asiassa jokaisen kommenttisi myötä minulle vahvistuu entisestään se, että minulle nimenomaan oli oikea puoliso aivan erilainen mies. Sellainen, jolla on kavereita. Hänkin lukee, me molemmat luemme paljon ja toisinaan me keskustelemme lukemastamme (vaikka eniten molemmat luemme dekkareita) ja hän on ehdottanut että käynnistäisimme kirjallisuuspiirin yhteisten ystäviemme kanssa; me käymme (kävimme ennen koronaa) paljon kuuntelemassa musiikkia, niin pubeissa kuin kulttuuritaloillakin, usein kaksin mutta usein mukana oli myös muita; puolisoni soittaa pianoa ja kitaraa, eniten hän tykkää soittaa porukassa (ei bändissä mutta porukassa); katsomme elokuvia ja ennen koronaa kävimme elokuvissa ja filkkareilla, usein kahdestaan mutta välillä yhtä olennaista oli mennä elokuvan jälkeen porukalla syömään ja keskustelemaan elokuvasta; kumpikaan ei opiskele asioita netistä, mutta käyttää tottakai nettiä; lenkkeilemme koiran kanssa ja käymme paljon koirapuistoissa jotta koira saisi tavata muita koiria, kuulumme sen takia myös löytökoirayhdistykseen; retkeilemme kesäisin, juttelemme mielellämme uusien tuttavuuksien kanssa, vaihdamme vinkkejä milloin teltoista tai retkikeittimistä tai hyttyskarkottimista. Ja tosiaan matkustelemme ja tutustumme matkoillamme uusiin ihmisiin sekä yksin että yhdessä.
Minusta olisi todella kiusallista olla miehen kanssa, jonka elämäntapa ja suhtautuminen sosiaalisiin kohtaamisiin olisi erilainen kuin omani. Tässä keskustelussa ei kuitenkaan ole kysymys meistä, joten eiköhän lopeteta tämä säie tähän.
No, tämäpä oli eriskummallinen purkaus. "Ei ole kysymys meistä", silti kirjoitat pitkän rimpsun teistä. Ihan mielenkiintoista kyllä. Dekkareiden sijaan voisitte kyllä lukea vähän laadukkaampaa kaunokirjallisuutta. Ottakaa sinne kirjallisuuspiiriinne vaikka Don DeLillon Valkoinen kohina.
Nopeasta googlauksesta tulee mieleen Philip Roth, mutta en todellakaan tiedä, onko mitään yhteistä tyylisuunnalta tai muuten.
Miksi et itse liittyisi johonkin kirjallisuuspiiriin? Niissä voisi jopa saada uusia kavereita.
Työ- ja opintokirjallisuuden ohella minulle riittävät ne dekkarit ja satunnaiset Finlandia-palkitut/ehdokkaat. Mielellään lukuvinkkejä vastaanotan, mutta niitä kyllä kyselen ihan muualta kuin täältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ole oma itsesi, eikös se kaadu viimeistään tuohon
Jos olet tosi säälittävä ihminen niin kuin suurin osa palstamiehistä on, niin kyllä, siihen se kaatuu. Mutta ei kaadu oikeasti kivoilla ihmisillä jotka on hyvää parisuhdeainesta, päin vastoin menevät ekoina olemalla oma itsensä. Joten jos ootte sitä koulukuntaa että mitään ei tarvitse itse tehdä elämälle vaan muiden velvollisuus on sopeutua teidän tavalla tai toisella hankalaan luonteeseen, niin sitten pariutumisenne tyssää tähän.
Se mitään merkkaa palstaileeko vai ei, ikäviä ihmisiä maailmassa riittää niin naisissa kuin miehissäkin. Naisilla toki saattaa tulla joku illuusio omasta paremmuudesta ja parisuhdekelpoisuudesta, kun sitä tarjontaa miesten suunnalta riittää vaikka olisi millainen hirviö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen naimisissa nainen, silti tuntuu yksinäiseltä. Jos olet yksinäinen sisällä, ei pariskunta auttaa mitään.
Alue: Aihe vapaa
Varsinkin tytöt kasvatetaan pärjäämään omillaan, etteivät olisi miehestä riippuvaisia.