Miten jaksatte pitkiä aikoja sairaalassa lapsen kanssa?
Miten jaksatte nämä ajat niin, että lapsella olisi turvallinen ja luottavainen olo, eikä oma väsymys ja ärtymys näkyisi lapselle?
Olen yläluokkalaisen lapseni kanssa ollut viime kuukausien ajan enemmän ja vähemmän sairaalassa. Pisimmillään kuukauden. Muulloin aina viikosta kahteen viikkoon. Joskus olen viikonloppuisin ollut yötä poissa sairaalasta, niin että isä on ollut lapsen kanssa nukkumaanmenoon saakka. Muulloin olen sairaalassa aina, kun lapsikin on. Samassa huoneessa, yötä päivää. Joskus muu perhe tulee tänne ja lapsi päättää että ei haluakaan isäänsä tänne, vaan äidin on oltava. Kysyy "mikset sinä voi jäädä tänne". Juuri kun olin odottanut, että saan hetken nähdä muita lapsia, ennen kun taas palaan sairaalahuoneeseen 24/7
Muu perhe on kaukana meistä. Pahinta on kun en näe muita lapsiani kun olemme sairaalassa. Juuri kun päästään kotiin asettumaan, niin hetkessä onkin tilanne, että on 20min aikaa lähteä taksilla kiireesti takaisin sairaalaan. Lapsi itkee kun ei taaskaan saa olla kotona perheen kanssa. Minä itken sisäisesti että en jaksa tätä enää samalla kun nopeasti hyvästelen muut lapset. Mies jää kotiin ja käy töissä. Olen salaa kateellinen siitä, että hän saa olla kotona. Mies on kateellinen, että minä saan olla sairaalassa "kaikessa rauhassa tekemättä mitään". Mies ei ole ollut sairaalassa kuukauteen.
Tätä tilannetta täytyy jaksaa vielä ainakin syksyyn asti. Lapsen, meidän vanhempien, sekä sisarusten. Miten jaksaa tätä sairaalassa oloa, kun tuntuu siltä että ihan juuri nyt tätä ei enää kestä? Eikä tästä voi puhua kenellekään. Jos ei ole ollut samassa tilanteessa, niin ei tätä voi täysin ymmärtää. Sanotaan vaan, että pääasia että lapsi paranee. Niinhän se onkin! Mutta jotenkin tämä vaihe on kestettävä, eikä se aina helpota vaikka kuinka ajattelee, että joskus tämäkin on ohi ja saadaan olla kotona, kaikki terveinä.
Kommentit (52)
Ei ole minullakaan kokemusta, en osaa kuin lähettää sympaattisia ajatuksia ja toivottaa jaksamista. En yhtään ihmettele, jos tuntuu todella rankalta.
Taisi 17 päivää olla pisin sairaalassa mennyt aika. Itse en tosin joutunut olemaan yötä, vaan vaimo oli. Asuttiin ulkomailla silloin, ja sairaala oli todella karu ja kylmä. Televisio huoneessa kuitenkin oli onneksi, ei nettiä puhelimessakaan, joten aika meni lapsen kanssa. Mutta olihan se kamalaa kun ei meinannut parantua.
Vierailija kirjoitti:
Rankalta kuulostaa. Onko teillä mahdollisuutta vuokrata tilapäisesti halpa asunto läheltä sairaalaa, niin muukin perhe olisi lähempänä, ja voisit helpommin piipahtaa ”kotona”?
Tätä minäkin suosittelen. Silloin voi olla yöt poissa ja nukkua rauhassa. Vanhemman 24/7 läsnäolo hermostuttaa kaikkia osapuolia mukaan lukien sairaalan henkilökunta. Ärtymystä et voi peittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rankalta kuulostaa. Onko teillä mahdollisuutta vuokrata tilapäisesti halpa asunto läheltä sairaalaa, niin muukin perhe olisi lähempänä, ja voisit helpommin piipahtaa ”kotona”?
Tätä minäkin suosittelen. Silloin voi olla yöt poissa ja nukkua rauhassa. Vanhemman 24/7 läsnäolo hermostuttaa kaikkia osapuolia mukaan lukien sairaalan henkilökunta. Ärtymystä et voi peittää.
Lisään vielä, että vanhemmasta tulee helposti "extra" hoitaja jolle delegoidaan huomaamatta yhä enemmän hoitajien hommia. Sinun pitää vetää omat rajat.
Ei ole kokemusta, mutta opettaisin lapselle, että vaikeina aikoina ihminen kokee kaikenlaisia tunteita, ja ne ovat kaikki hyväksyttyjä niin lapselle kuin vanhemmillekin. Ei tarvitse esittää, ettei väsyttäisi tai välillä ärsyttäisi, harmittaahan lastakin, ettei voi olla kotona.
Sen enempää utelematta, mutta onko osastolla muita vanhempia samassa tilanteessa?
Voisi edes hetken hengähtää ja käydä vaikka syömässä, kahvilla tai muuten keskustella ja jakaa kokemaansa tai vaan jutella jostakin ihan muusta.
Nämä auttoivat itseäni jotenkuten jaksamaan raskaat sairaalajaksot.
Vaikeaa se oli ja toivon teille kaikkea hyvää ja sinulle jaksamista tilanteeseen, missä ei juuri ole vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rankalta kuulostaa. Onko teillä mahdollisuutta vuokrata tilapäisesti halpa asunto läheltä sairaalaa, niin muukin perhe olisi lähempänä, ja voisit helpommin piipahtaa ”kotona”?
Tätä minäkin suosittelen. Silloin voi olla yöt poissa ja nukkua rauhassa. Vanhemman 24/7 läsnäolo hermostuttaa kaikkia osapuolia mukaan lukien sairaalan henkilökunta. Ärtymystä et voi peittää.
Minulta lääkäri ja hoitajat ovat varmistaneet usein, että jääthän myös yöksi, koska lapsi ikävöi muuten ja hänellä käy aika pitkäksi. Kerran lääkäri piti jopa miehelleni pienen puhuttelun, että joku muu on hankittava tilalle jos aikoo olla niin paljon pois. Olin siis viikonloppuna kahtena yönä läheisellä asunnolla muiden lasteni kanssa ja lapsi ei isäänsä halunnut sairaalaan kanssaan. Muiden vanhempien nään kyllä yöksi poistuvan ja aamupäivällä tulevan takaisin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rankalta kuulostaa. Onko teillä mahdollisuutta vuokrata tilapäisesti halpa asunto läheltä sairaalaa, niin muukin perhe olisi lähempänä, ja voisit helpommin piipahtaa ”kotona”?
Tätä minäkin suosittelen. Silloin voi olla yöt poissa ja nukkua rauhassa. Vanhemman 24/7 läsnäolo hermostuttaa kaikkia osapuolia mukaan lukien sairaalan henkilökunta. Ärtymystä et voi peittää.
Minulta lääkäri ja hoitajat ovat varmistaneet usein, että jääthän myös yöksi, koska lapsi ikävöi muuten ja hänellä käy aika pitkäksi. Kerran lääkäri piti jopa miehelleni pienen puhuttelun, että joku muu on hankittava tilalle jos aikoo olla niin paljon pois. Olin siis viikonloppuna kahtena yönä läheisellä asunnolla muiden lasteni kanssa ja lapsi ei isäänsä halunnut sairaalaan kanssaan. Muiden vanhempien nään kyllä yöksi poistuvan ja aamupäivällä tulevan takaisin. Ap
Aluksi toinen lääkäri (joka ei ole täällä enää) sanoi meille, että oikeastaan kukaan ei ole täällä yötä ja että teidän pitää alkaa miettiä että olette yötä pois, latailette akkuja ja päiväksi tulette takaisin, tai teidän pää ei tule kestämään tätä, eikä teistä ole hyötyä kenellekään jos ajatte itsenne loppuun. Hyvin pian ajauduttiin kuitenkin siihen, että minulta odotetaan jatkuvaa läsnäoloa. Lapsen isältä ei odoteta edes vierailua, kunhan minä vain olen täällä. Ehkä en olisi nyt näin romahduksen partaalla, jos saisin välillä lähteä ilman syyllisyyttä pois tästä huoneesta. Toisaalta mietin, että ei saa lapsikaan poistua tästä, ennen kun on lupa lähteä kotiin. Lapsi on myös minulle sanonut, että enhän minäkään sisaruksia nää, enkä pääse lähtemään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rankalta kuulostaa. Onko teillä mahdollisuutta vuokrata tilapäisesti halpa asunto läheltä sairaalaa, niin muukin perhe olisi lähempänä, ja voisit helpommin piipahtaa ”kotona”?
Tätä minäkin suosittelen. Silloin voi olla yöt poissa ja nukkua rauhassa. Vanhemman 24/7 läsnäolo hermostuttaa kaikkia osapuolia mukaan lukien sairaalan henkilökunta. Ärtymystä et voi peittää.
Minulta lääkäri ja hoitajat ovat varmistaneet usein, että jääthän myös yöksi, koska lapsi ikävöi muuten ja hänellä käy aika pitkäksi. Kerran lääkäri piti jopa miehelleni pienen puhuttelun, että joku muu on hankittava tilalle jos aikoo olla niin paljon pois. Olin siis viikonloppuna kahtena yönä läheisellä asunnolla muiden lasteni kanssa ja lapsi ei isäänsä halunnut sairaalaan kanssaan. Muiden vanhempien nään kyllä yöksi poistuvan ja aamupäivällä tulevan takaisin. Ap
Aluksi toinen lääkäri (joka ei ole täällä enää) sanoi meille, että oikeastaan kukaan ei ole täällä yötä ja että teidän pitää alkaa miettiä että olette yötä pois, latailette akkuja ja päiväksi tulette takaisin, tai teidän pää ei tule kestämään tätä, eikä teistä ole hyötyä kenellekään jos ajatte itsenne loppuun. Hyvin pian ajauduttiin kuitenkin siihen, että minulta odotetaan jatkuvaa läsnäoloa. Lapsen isältä ei odoteta edes vierailua, kunhan minä vain olen täällä. Ehkä en olisi nyt näin romahduksen partaalla, jos saisin välillä lähteä ilman syyllisyyttä pois tästä huoneesta. Toisaalta mietin, että ei saa lapsikaan poistua tästä, ennen kun on lupa lähteä kotiin. Lapsi on myös minulle sanonut, että enhän minäkään sisaruksia nää, enkä pääse lähtemään. Ap
Miksi se lääkäri vaatii sellaista, että olet aina paikalla? Onko lapsi kuolemansairas, että voi kuolla, kun olet poissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rankalta kuulostaa. Onko teillä mahdollisuutta vuokrata tilapäisesti halpa asunto läheltä sairaalaa, niin muukin perhe olisi lähempänä, ja voisit helpommin piipahtaa ”kotona”?
Tätä minäkin suosittelen. Silloin voi olla yöt poissa ja nukkua rauhassa. Vanhemman 24/7 läsnäolo hermostuttaa kaikkia osapuolia mukaan lukien sairaalan henkilökunta. Ärtymystä et voi peittää.
Minulta lääkäri ja hoitajat ovat varmistaneet usein, että jääthän myös yöksi, koska lapsi ikävöi muuten ja hänellä käy aika pitkäksi. Kerran lääkäri piti jopa miehelleni pienen puhuttelun, että joku muu on hankittava tilalle jos aikoo olla niin paljon pois. Olin siis viikonloppuna kahtena yönä läheisellä asunnolla muiden lasteni kanssa ja lapsi ei isäänsä halunnut sairaalaan kanssaan. Muiden vanhempien nään kyllä yöksi poistuvan ja aamupäivällä tulevan takaisin. Ap
Aluksi toinen lääkäri (joka ei ole täällä enää) sanoi meille, että oikeastaan kukaan ei ole täällä yötä ja että teidän pitää alkaa miettiä että olette yötä pois, latailette akkuja ja päiväksi tulette takaisin, tai teidän pää ei tule kestämään tätä, eikä teistä ole hyötyä kenellekään jos ajatte itsenne loppuun. Hyvin pian ajauduttiin kuitenkin siihen, että minulta odotetaan jatkuvaa läsnäoloa. Lapsen isältä ei odoteta edes vierailua, kunhan minä vain olen täällä. Ehkä en olisi nyt näin romahduksen partaalla, jos saisin välillä lähteä ilman syyllisyyttä pois tästä huoneesta. Toisaalta mietin, että ei saa lapsikaan poistua tästä, ennen kun on lupa lähteä kotiin. Lapsi on myös minulle sanonut, että enhän minäkään sisaruksia nää, enkä pääse lähtemään. Ap
Miksi se lääkäri vaatii sellaista, että olet aina paikalla? Onko lapsi kuolemansairas, että voi kuolla, kun olet poissa?
Koska lapsi oli ikävystynyt kun olin kaksi yötä poissa ja ei ollut tietoa, milloin hän itse pääsee kotiin. Kävin sairaalassa kuitenkin päivisin ja isänsä oli iltaan asti sairaalassa. Hoitajat oli sitten havainneet ettei lasta kiinnosta mikään, aika käy pitkäksi ja että hän ikävöi äitiään. Sen jälkeen on varmistettu, että olethan sitten myös yötä tässä. En usko että kaikki hoitajat kuitenkaan tykkäävät siitä, että olen tässä jatkuvasti. Mutta sen jälkeen kun lääkäri piti tuon puhuttelun, kuinka äiti on niin paljon (paljon??) poissa, niin en ole edes ehdottanut että perhe tulisi tänne lähemmäs viikonlopuksi. Kyllä muutkin lapset ikävöi minua ja tyttöni on minulle sanonut, että äiti hei, sinulla on muitakin lapsia jotka kaipaa sua.
Joten olen aikalailla yksin nämä sairaalajaksot, mitä nyt psykologille saa halutessaan jutella. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rankalta kuulostaa. Onko teillä mahdollisuutta vuokrata tilapäisesti halpa asunto läheltä sairaalaa, niin muukin perhe olisi lähempänä, ja voisit helpommin piipahtaa ”kotona”?
Tätä minäkin suosittelen. Silloin voi olla yöt poissa ja nukkua rauhassa. Vanhemman 24/7 läsnäolo hermostuttaa kaikkia osapuolia mukaan lukien sairaalan henkilökunta. Ärtymystä et voi peittää.
Minulta lääkäri ja hoitajat ovat varmistaneet usein, että jääthän myös yöksi, koska lapsi ikävöi muuten ja hänellä käy aika pitkäksi. Kerran lääkäri piti jopa miehelleni pienen puhuttelun, että joku muu on hankittava tilalle jos aikoo olla niin paljon pois. Olin siis viikonloppuna kahtena yönä läheisellä asunnolla muiden lasteni kanssa ja lapsi ei isäänsä halunnut sairaalaan kanssaan. Muiden vanhempien nään kyllä yöksi poistuvan ja aamupäivällä tulevan takaisin. Ap
Aluksi toinen lääkäri (joka ei ole täällä enää) sanoi meille, että oikeastaan kukaan ei ole täällä yötä ja että teidän pitää alkaa miettiä että olette yötä pois, latailette akkuja ja päiväksi tulette takaisin, tai teidän pää ei tule kestämään tätä, eikä teistä ole hyötyä kenellekään jos ajatte itsenne loppuun. Hyvin pian ajauduttiin kuitenkin siihen, että minulta odotetaan jatkuvaa läsnäoloa. Lapsen isältä ei odoteta edes vierailua, kunhan minä vain olen täällä. Ehkä en olisi nyt näin romahduksen partaalla, jos saisin välillä lähteä ilman syyllisyyttä pois tästä huoneesta. Toisaalta mietin, että ei saa lapsikaan poistua tästä, ennen kun on lupa lähteä kotiin. Lapsi on myös minulle sanonut, että enhän minäkään sisaruksia nää, enkä pääse lähtemään. Ap
Miksi se lääkäri vaatii sellaista, että olet aina paikalla? Onko lapsi kuolemansairas, että voi kuolla, kun olet poissa?
Koska lapsi oli ikävystynyt kun olin kaksi yötä poissa ja ei ollut tietoa, milloin hän itse pääsee kotiin. Kävin sairaalassa kuitenkin päivisin ja isänsä oli iltaan asti sairaalassa. Hoitajat oli sitten havainneet ettei lasta kiinnosta mikään, aika käy pitkäksi ja että hän ikävöi äitiään. Sen jälkeen on varmistettu, että olethan sitten myös yötä tässä. En usko että kaikki hoitajat kuitenkaan tykkäävät siitä, että olen tässä jatkuvasti. Mutta sen jälkeen kun lääkäri piti tuon puhuttelun, kuinka äiti on niin paljon (paljon??) poissa, niin en ole edes ehdottanut että perhe tulisi tänne lähemmäs viikonlopuksi. Kyllä muutkin lapset ikävöi minua ja tyttöni on minulle sanonut, että äiti hei, sinulla on muitakin lapsia jotka kaipaa sua.
Joten olen aikalailla yksin nämä sairaalajaksot, mitä nyt psykologille saa halutessaan jutella. Ap
Miten tuo psykologihommeli toimii? Voitko milloin vain mennä puhumaan?
Saako siellä nyt muka vierailla, kun on korona?
Ehkä nyt olisi hyvä hetki miettiä, että onko tämä puhutteluja pitävä lääkäri a) ihan tehtäväsä tadalla b) perillä koko perheen tilanteesta c) ylipäätään merkityksellinen auktoriteetti teidän KOKO perheen asioiden hoitamisen suhteen ja d) kenties olkenkaan edes tarkoitranut sitä mitä väsyksissäsi ja valmiiksi syyllisyydentuntoisena olet ajatellut.
Mieti ja aseta se sitten omaan arvoonsa. Lääkäri ei voi vaatia sinulta mitään. Hän voi tarjota mahdollisuuksia, muttei esittää vaatimuksia.
Eilen sitten sanoin miehelleni, että tämä yksinolo ja sairaalassa olo ja perheestä erossa olo raastaa hermoja niin, että taatusti hyppään kohta ikkunasta alas. Nyt sitten myös mies tulee tänne yhdeksi vuorokaudeksi, ärsyttää se sitten hoitajia tai ei. Ap
Vierailija kirjoitti:
Saako siellä nyt muka vierailla, kun on korona?
Eiköhän terveet vanhemmat saa lastensa mukana olla.
Voimia tilanteessasi!
Jos mies nyt tulee, niin pääsethän sinä silloin kotiin lataamaan akkuja?
Puhu tästä psykologille.
Sinun jaksaminen on nyt tärkeää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rankalta kuulostaa. Onko teillä mahdollisuutta vuokrata tilapäisesti halpa asunto läheltä sairaalaa, niin muukin perhe olisi lähempänä, ja voisit helpommin piipahtaa ”kotona”?
Tätä minäkin suosittelen. Silloin voi olla yöt poissa ja nukkua rauhassa. Vanhemman 24/7 läsnäolo hermostuttaa kaikkia osapuolia mukaan lukien sairaalan henkilökunta. Ärtymystä et voi peittää.
Minulta lääkäri ja hoitajat ovat varmistaneet usein, että jääthän myös yöksi, koska lapsi ikävöi muuten ja hänellä käy aika pitkäksi. Kerran lääkäri piti jopa miehelleni pienen puhuttelun, että joku muu on hankittava tilalle jos aikoo olla niin paljon pois. Olin siis viikonloppuna kahtena yönä läheisellä asunnolla muiden lasteni kanssa ja lapsi ei isäänsä halunnut sairaalaan kanssaan. Muiden vanhempien nään kyllä yöksi poistuvan ja aamupäivällä tulevan takaisin. Ap
On kyllä outoa. Meillä lapsi oli 14-vuotias ja ei mitään mahdollisuutta edes yöpyä sairaalassa, eikä sitä henkilökunnan puolesta kyllä odotettukaan.
Pieni lapsi tietysti eri asia, joka ei välttämättä ymmärrä, miksi vanhemman pitää poistua yöksi, mutta ymmärsin, että kyseessä on teini/yläasteikäinen?
Onko lapsellasi pelkotiloja vai mistä syystä hän vaatii sinua yöpymään?
Tylsistyminen on melko pieni syy, yöllähän nukutaan.
Rankalta kuulostaa. Onko teillä mahdollisuutta vuokrata tilapäisesti halpa asunto läheltä sairaalaa, niin muukin perhe olisi lähempänä, ja voisit helpommin piipahtaa ”kotona”?