Miten jaksatte pitkiä aikoja sairaalassa lapsen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo lapsen pompottelu voi olla (ehkä tiedostamaton) kysymys: "Kuolenko minä?" Lapsikin tajuaa, että kuolevan lapsen pyyntöihin suostutaan mihin vain. Se, että kieltäydyt jäämästä lapsen luokse yöksi, saattaakin olla hänelle oikeasti turvaa tuottava signaali: "Äiti uskoo, että minä selviän, kun hän ei suostukaan kaikkeen, mitä pyydän."

Ajatus ei ole omani, vaan olen lukenut sen monta vuotta sitten jostain kirjasta.

Mielenkiintoinen ajatus. Kotijaksoilla yritän olla mahdollisimman paljon niin kuin normaalisti oltaisiin. Lapsella monesti kotijaksolla tulee hyvä olo, eikä sairaudesta ole tietoakaan olotilassa. Pyöräilee, hyppii trampalla, pelailee. Silloin myös saa esim. kuoria omat perunansa tai viedä omat astiansa tiskiin, ihan kuin sisaruksetkin. Olen ajatellut sen niin, että täysi passaaminen ja muu saisi lapsen tuntemaan itsensä sairaaksi ja muistuttaisi sairaudesta. Jos itse sairastuisin, niin en haluaisi että minua pidettäisiin täysin toimintakyvyttömänä. Ap

Onko lapsella koko ajan henkeä uhkaava tila vai voiko olla kotona, jos on välineet ja lääkkeet mukana? Ja päivystäviä ihmisiä soiton päässä tai ambulanssi.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo lapsen pompottelu voi olla (ehkä tiedostamaton) kysymys: "Kuolenko minä?" Lapsikin tajuaa, että kuolevan lapsen pyyntöihin suostutaan mihin vain. Se, että kieltäydyt jäämästä lapsen luokse yöksi, saattaakin olla hänelle oikeasti turvaa tuottava signaali: "Äiti uskoo, että minä selviän, kun hän ei suostukaan kaikkeen, mitä pyydän."

Ajatus ei ole omani, vaan olen lukenut sen monta vuotta sitten jostain kirjasta.

Tämä tuli mieleeni myös. Tosin itse en olisi uskaltanut ihan noin radikaalisti kirjoittaa, sinä sanallistit paremmin.

Mutta lapsi vaikutaisi testaavan rajojaan ja äidin rajoja tällä hetkellä. Rajat ovat rakkautta ja rajattomuus (mitä lapsen jokaiseen pyyntöön suostuminen on) edustaa lapselle turvattomuutta. Tämä siis myös ihan normaali tilanteessa. Sairaalassa olevan lapsen kohdalla turvattomuus on vain paljon isompaa turvattomuutta.

Siis hyvänen aika, vaikka se lapsi on sairaana, niin ei se ole perheen vanhemmaksi muuttunut. Te vanhemmat päätätte kuka siellä sairaalassa milloinkin on. Jos toinen on illan, niin toinen on yön ja vaihdatte rytmiä omien menojenne ja tarpeidenne mukaan. (Jollei siis isä ole kusipää, joka ei oikeasti tue lasta) Kyllä ne teidän muutkin lapset tarvitsee teitä molempia. Saattohoito on sitten erikseen, mutta siitä ei teillä tainnut olla kyse?

Mun yläasteikäinen lapsi sanoi ettei tartte koko ajan olla sairaalassa, hän haluaa olla rauhassakin joskus. Ja yöksi et ainakaan jää.

Vierailija kirjoitti:

Mun yläasteikäinen lapsi sanoi ettei tartte koko ajan olla sairaalassa, hän haluaa olla rauhassakin joskus. Ja yöksi et ainakaan jää.

Minäkin nyt vähän ihmettelen, että ei ole vielä minun naamaan kyllästynyt niin että häätäisi jo huoneesta ulos tai haluaisi edes illan rauhoittua yksin. Kyllä hän esimerkiksi pelailee online pelejä kavereiden kanssa. Silloin saan lähteä muualle. Jotenkin en sitten vaan ole raaskinut sanoa, että minä menen nyt välillä yöksi muualle ja nähdään aamulla. Pelkään niin kovasti että tuntee sen jälkeen itsensä hylätyksi, tässä tilanteessa. Täytyisi kai nyt vaan yrittää tehdä välillä miten itse haluaa. Ihan kai senkin vuoksi että hermoraunio äiti ei ole lapselle mikään hyvä tuki. Tätä vaihetta kun vielä tovin kestää. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun yläasteikäinen lapsi sanoi ettei tartte koko ajan olla sairaalassa, hän haluaa olla rauhassakin joskus. Ja yöksi et ainakaan jää.

Minäkin nyt vähän ihmettelen, että ei ole vielä minun naamaan kyllästynyt niin että häätäisi jo huoneesta ulos tai haluaisi edes illan rauhoittua yksin. Kyllä hän esimerkiksi pelailee online pelejä kavereiden kanssa. Silloin saan lähteä muualle. Jotenkin en sitten vaan ole raaskinut sanoa, että minä menen nyt välillä yöksi muualle ja nähdään aamulla. Pelkään niin kovasti että tuntee sen jälkeen itsensä hylätyksi, tässä tilanteessa. Täytyisi kai nyt vaan yrittää tehdä välillä miten itse haluaa. Ihan kai senkin vuoksi että hermoraunio äiti ei ole lapselle mikään hyvä tuki. Tätä vaihetta kun vielä tovin kestää. Ap

Se että lapsella on somaattinen sairaus, ei poissulje sitä etteikö hänellä voisi olla myös mielenhäiriö.

En usko tähän tarinaan. Yläkouluikäinen lapsi muka, ja vaatii äidin sängyn viereen 24/7? Missä sairaalassa ylipäänsä voi edes asua vanhemmat jatkuvasti yötä päivää? Olen itse ollut nuorena sairaalassa kuukausia, eikä olisi tullut mieleenkään että äiti olisi istunut huoneessa non-stop.

Vierailija kirjoitti:

En usko tähän tarinaan. Yläkouluikäinen lapsi muka, ja vaatii äidin sängyn viereen 24/7? Missä sairaalassa ylipäänsä voi edes asua vanhemmat jatkuvasti yötä päivää? Olen itse ollut nuorena sairaalassa kuukausia, eikä olisi tullut mieleenkään että äiti olisi istunut huoneessa non-stop.

Yläluokkalainen. Mies tuli sairaalaan minun jaksamisen vuoksi ja käytiin ostamassa ruokia ym. Lapsi soitti, että missä viivytte ja halusi että puhutaan videopuhelua samalla. Mykistin puhelun välillä, että voidaan miehen kanssa puhua tästä koko tilanteesta. Kunnes poika sanoi, että älä enää mykistä sitä puhelua. Ja tämä on sitten aivan totta. Ajattelin, että kun psykologi tulee maanantaina paikalle, niin katson että poika pääsee juttusille. Ap

Ap ei ole kertonut, mikä pojalla on. Jos on vaarallinen tauti, voi olla niin huolissaan siitä, että takertuu.

Joka tapauksessa tilanteenne ei ole nyt järjellä ajateltu vaan pelataan säälillä ja syyllisyydellä.

Jos tätä enää kukaan lukee, niin tehtiin uusia järjestelyjä koska oli vaan pakko vaikka pahalta tämäkin näin aluksi tuntuu. Jatkossa olen sairaalassa pari päivää, sitten pari pv kotona ja sen jälkeen taas sairaalassa. Vaihtoväli pari pv koska välimatkaa on paljon. Viikonloppuisin koittaa perhe päästä mukaan ja silloin minä olen sairaalassa esim. aamun ja päivän ja mies illan. Näin jaksan sairaalapäivät olla täysillä mukana. Tietysti jos vointi huononee niin menen sairaalaan siltä istumalta takaisin. Nyt on muutoin hyvä vointinen, mutta antibioottien vuoksi on oltava sairaalassa vaikka vointi sallisi kotiin lähdön.

Lapselle ostin uuden pelikoneen että on tekemistä sairaalassa ja kyllä myös siksi että on niin syyllinen olo. On siitä ollut puhetta aiemmin, että olis pian aika päivittää pelikone uudempaan ja ajattelin että miksi ei nyt. Varsinkin kun isänsä unohti ottaa vanhan pelivehkeen mukaan sairaalaan tullessaan. Ap