Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten jaksatte pitkiä aikoja sairaalassa lapsen kanssa?
11.06.2021 |
Miten jaksatte nämä ajat niin, että lapsella olisi turvallinen ja luottavainen olo, eikä oma väsymys ja ärtymys näkyisi lapselle?
Olen yläluokkalaisen lapseni kanssa ollut viime kuukausien ajan enemmän ja vähemmän sairaalassa. Pisimmillään kuukauden. Muulloin aina viikosta kahteen viikkoon. Joskus olen viikonloppuisin ollut yötä poissa sairaalasta, niin että isä on ollut lapsen kanssa nukkumaanmenoon saakka. Muulloin olen sairaalassa aina, kun lapsikin on. Samassa huoneessa, yötä päivää. Joskus muu perhe tulee tänne ja lapsi päättää että ei haluakaan isäänsä tänne, vaan äidin on oltava. Kysyy "mikset sinä voi jäädä tänne". Juuri kun olin odottanut, että saan hetken nähdä muita lapsia, ennen kun taas palaan sairaalahuoneeseen 24/7
Muu perhe on kaukana meistä. Pahinta on kun en näe muita lapsiani kun olemme sairaalassa. Juuri kun päästään kotiin asettumaan, niin hetkessä onkin tilanne, että on 20min aikaa lähteä taksilla kiireesti takaisin sairaalaan. Lapsi itkee kun ei taaskaan saa olla kotona perheen kanssa. Minä itken sisäisesti että en jaksa tätä enää samalla kun nopeasti hyvästelen muut lapset. Mies jää kotiin ja käy töissä. Olen salaa kateellinen siitä, että hän saa olla kotona. Mies on kateellinen, että minä saan olla sairaalassa "kaikessa rauhassa tekemättä mitään". Mies ei ole ollut sairaalassa kuukauteen.
Tätä tilannetta täytyy jaksaa vielä ainakin syksyyn asti. Lapsen, meidän vanhempien, sekä sisarusten. Miten jaksaa tätä sairaalassa oloa, kun tuntuu siltä että ihan juuri nyt tätä ei enää kestä? Eikä tästä voi puhua kenellekään. Jos ei ole ollut samassa tilanteessa, niin ei tätä voi täysin ymmärtää. Sanotaan vaan, että pääasia että lapsi paranee. Niinhän se onkin! Mutta jotenkin tämä vaihe on kestettävä, eikä se aina helpota vaikka kuinka ajattelee, että joskus tämäkin on ohi ja saadaan olla kotona, kaikki terveinä.
Kommentit (52)
Tässä ei puhuttu sairaudesta ja ymmärrän, jos lapsi on kuolemanvaarassa, mutta muuten nyt pitäisi riittää, että vanhemmat vierailevat päiväseltään pari-kolme kertaa vkossa.
Itse olen ollut 6v:na sairaalassa 2vkoa ja äitini kävi katsomassa kahdesti. Tuolloin jo olisin pitänyt outona, jos äiti olisi könynnyt viereen nukkumaan eikä siellä muidenkaan vanhempia ollut. Sama aika 14v:nä enkä muista, että vierailuja oli juuri ollenkaan. Joku saattoi kerran käydä. Ja tämä vielä ajalta ennen kännyköitä, niillähän voi soitella ja pitää kuvapuheluita päivittäin. Kyllä sen pitäisi riittää, varsinkin jos on muitakin lapsia ja työt hoidettavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä siltä että nyt tarvit nyt vähän happea. Ottakaa hoitohenkilökunnan kanssa puheeksi kaikki, myös lääkärin pitämä "puhuttelu", he kyllä ymmärtävät. Varmasti lapsikin ymmärtää ja tottuu, jos joskus on yksin yöt. Voitteko vuorotella lapsen isän kanssa sairaalassaoloa? Vaikka yksi lapsi sairastaa, tarvitsevat ne muutkin lapset äitiä. Tsemppiä tilanteeseen koko perheelle!
Ei voida vuorotella, koska miehen on mentävä töihin ja minä olen lapsen omaishoitaja paranemiseen saakka. Työstäni irtisanouduin kokonaan, koska näin töistä vaadittiin. Eikä käy sekään, että mies olisi sairaalassa viikonloppuna ja minä pääsisin kotiin, koska mies sanoo että hän ei voi nukkua sairaalassa kuin vain ainoastaan silloin jos minäkin olen sairaalassa, huoh. En minäkään täällä aina unta saa. Hoitajien huoneessa käynti voi herättää kymmenen kertaa yössä. Ap
Teidän järjestelyssänne ei nyt ole järjen hiventä. Tylsistyminen ja ikäväkin ovat normaaleja tunteita teinillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap valittaa vain omasta jaksamisestaan. Vaikuttaa kylmältä ja piittaamattomalta äidiltä.
Ap:lta ei liikene sanaakaan sairaalle lapselle. joka viettää kaikki hetket erossa perheestään ja vanhemmistaan. Ja ikävöi yksin sairaalassa.
Ja entä ne hoidot joita lapsi siellä saa. Hän voi arastella ja pelätä niitäkin. Hän voi myös miettiä, että paraneeko hän ollenkaan ja pääseekö koskaan takaisin kotiin.
Lapsella on epävarma olo oman sairautensa keskellä. Hän on hätääntynyt omassa mielessään ja pelkää tietyllä tavalla tulevaisuutta. Ja entäs sitten kouluasiat?
Miten paljon lapsi jää jälkeen koulussa ja menettääkö kaikki kaverinsa.
Aloitus vaikuttaa provolta, sillä muutoin ei jaksa ymmärtää aikuisen ihmisen valitusta, kun oma lapsi sairastaa, niin aikuinen vain huutaa sitä, ettei hän voi olla terveiden lasten kanssa tarpeeksi.
Trolli on. Ja sairas trolli onkin.
Tässä kaivataan nyt vähän jämäkkyyttä. Sanot miehelle, että hänen pitää pärjätä ilman sinua yö sairaalassa. Sanot lapselle, että olet yön pois ja tulet se ja se päivä takaisin, heihei. Sanot hoitajille, että toimimme nyt näin oman jaksamisesi takia. Sanot sille lääkärille, että perheen kokonaistilanne huomioiden nyt toimitaan näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap valittaa vain omasta jaksamisestaan. Vaikuttaa kylmältä ja piittaamattomalta äidiltä.
Ap:lta ei liikene sanaakaan sairaalle lapselle. joka viettää kaikki hetket erossa perheestään ja vanhemmistaan. Ja ikävöi yksin sairaalassa.
Ja entä ne hoidot joita lapsi siellä saa. Hän voi arastella ja pelätä niitäkin. Hän voi myös miettiä, että paraneeko hän ollenkaan ja pääseekö koskaan takaisin kotiin.
Lapsella on epävarma olo oman sairautensa keskellä. Hän on hätääntynyt omassa mielessään ja pelkää tietyllä tavalla tulevaisuutta. Ja entäs sitten kouluasiat?
Miten paljon lapsi jää jälkeen koulussa ja menettääkö kaikki kaverinsa.Aloitus vaikuttaa provolta, sillä muutoin ei jaksa ymmärtää aikuisen ihmisen valitusta, kun oma lapsi sairastaa, niin aikuinen vain huutaa sitä, ettei hän voi olla terveiden lasten kanssa tarpeeksi.
Trolli on. Ja sairas trolli onkin.
Näinhän sitä itse kukin luulee kunnes tilanne osuu omalle kohdalle. Voi tulla yllätyksenä, että kaikilla herää tilanteessa omat tunteensa, vaikka lapsen paraneminen onkin se pääasia. Voi tulla yllätyksenä, että sisarukset haluavat huomiota myös. Voi tulla yllätyksenä, että sitä kaipaa myös omaa perhettään. Voi tulla yllätyksenä, että parisuhdekin saattaa rikkoutua kokonaan sinä aikana.
"joka viettää kaikki hetket erossa perheestään ja vanhemmistaan. Ja ikävöi yksin sairaalassa." Tätä en aivan ymmärtänyt? Aloittajahan sanoo olevansa lapsen kanssa lähes kaikki yöt ja päivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap valittaa vain omasta jaksamisestaan. Vaikuttaa kylmältä ja piittaamattomalta äidiltä.
Ap:lta ei liikene sanaakaan sairaalle lapselle. joka viettää kaikki hetket erossa perheestään ja vanhemmistaan. Ja ikävöi yksin sairaalassa.
Ja entä ne hoidot joita lapsi siellä saa. Hän voi arastella ja pelätä niitäkin. Hän voi myös miettiä, että paraneeko hän ollenkaan ja pääseekö koskaan takaisin kotiin.
Lapsella on epävarma olo oman sairautensa keskellä. Hän on hätääntynyt omassa mielessään ja pelkää tietyllä tavalla tulevaisuutta. Ja entäs sitten kouluasiat?
Miten paljon lapsi jää jälkeen koulussa ja menettääkö kaikki kaverinsa.Aloitus vaikuttaa provolta, sillä muutoin ei jaksa ymmärtää aikuisen ihmisen valitusta, kun oma lapsi sairastaa, niin aikuinen vain huutaa sitä, ettei hän voi olla terveiden lasten kanssa tarpeeksi.
Trolli on. Ja sairas trolli onkin.
Näinhän sitä itse kukin luulee kunnes tilanne osuu omalle kohdalle. Voi tulla yllätyksenä, että kaikilla herää tilanteessa omat tunteensa, vaikka lapsen paraneminen onkin se pääasia. Voi tulla yllätyksenä, että sisarukset haluavat huomiota myös. Voi tulla yllätyksenä, että sitä kaipaa myös omaa perhettään. Voi tulla yllätyksenä, että parisuhdekin saattaa rikkoutua kokonaan sinä aikana.
"joka viettää kaikki hetket erossa perheestään ja vanhemmistaan. Ja ikävöi yksin sairaalassa." Tätä en aivan ymmärtänyt? Aloittajahan sanoo olevansa lapsen kanssa lähes kaikki yöt ja päivät.
Niin. Jos jokin on provo, niin se on tuo lyttäävä kommentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä? Nyt ei voi mieskään olla sairaalassa ilman vaimoa? Tää on jo liian paksua. Missä ne muut lapset muka silloin on, jos isä on lapsen takia yötä sairaalassa ja äiti on sen vuoksi isän takia yötä sairaalassa. Huh! Menkää kaikki kotiinne sieltä jos ette ole potilaina koko perhe.
Voiko hommata padin ja siihen oma nettiyhteys.Lapsi voisi pitää sitä pöydällä ja skypeyhteys kotiin auki .Voitte olla yhteydessä koko ajan , mutta samalla puuhata siinä muuta.Sisaruksetkin voi jutella keskenään.Lapselle tunne että koko ajan olette lähellä siinä yhteyden päässä.En tiedä onko sairaalan puolesta kyllä sallittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap valittaa vain omasta jaksamisestaan. Vaikuttaa kylmältä ja piittaamattomalta äidiltä.
Ap:lta ei liikene sanaakaan sairaalle lapselle. joka viettää kaikki hetket erossa perheestään ja vanhemmistaan. Ja ikävöi yksin sairaalassa.
Ja entä ne hoidot joita lapsi siellä saa. Hän voi arastella ja pelätä niitäkin. Hän voi myös miettiä, että paraneeko hän ollenkaan ja pääseekö koskaan takaisin kotiin.
Lapsella on epävarma olo oman sairautensa keskellä. Hän on hätääntynyt omassa mielessään ja pelkää tietyllä tavalla tulevaisuutta. Ja entäs sitten kouluasiat?
Miten paljon lapsi jää jälkeen koulussa ja menettääkö kaikki kaverinsa.Aloitus vaikuttaa provolta, sillä muutoin ei jaksa ymmärtää aikuisen ihmisen valitusta, kun oma lapsi sairastaa, niin aikuinen vain huutaa sitä, ettei hän voi olla terveiden lasten kanssa tarpeeksi.
Trolli on. Ja sairas trolli onkin.
Anteeksi nyt niin maan pe rkeleesti jos oma jaksamiseni näiden kuukausien jälkeen on joskus kovilla. En ole samanlainen yli-ihminen kuin Sinä tässä tilanteessa olisit. Siksi tulin tähän avautumaan omasta jaksamisestani ja varmaan sen vuoksi jauhan tässä asioista vaan omalta kannaltani. Olen siitä huolimatta varsin tietoinen kaikista noista seikoista mitä tuohon latelit. Paitsi en tuosta, että lapsi ikävöi aina yksin sairaalassa, koska yksin ei juurikaan ole.
Anteeksi nyt vielä kun pahoitin mielesi pohtimalla, onko kaikki muut samassa tilanteessa olevat sairaalassa mukana 24/7 vai ovatko esim. yötä muualla ja tulevat aamulla takaisin kun lapsi herää. En missään vaiheessa sanonut, että haluaisin lähteä täältä päiviksi muualle ja jättää lapsen yksin, mutta uskottele itsellesi niin jos haluat.
Myöskään muut lapseni eivät katoa mielestäni mihinkään vaikka yksi lapsi meneekin etusijalle. Sinun mukaan heitä ei saisi ikävöidä ollenkaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä siltä että nyt tarvit nyt vähän happea. Ottakaa hoitohenkilökunnan kanssa puheeksi kaikki, myös lääkärin pitämä "puhuttelu", he kyllä ymmärtävät. Varmasti lapsikin ymmärtää ja tottuu, jos joskus on yksin yöt. Voitteko vuorotella lapsen isän kanssa sairaalassaoloa? Vaikka yksi lapsi sairastaa, tarvitsevat ne muutkin lapset äitiä. Tsemppiä tilanteeseen koko perheelle!
Ei voida vuorotella, koska miehen on mentävä töihin ja minä olen lapsen omaishoitaja paranemiseen saakka. Työstäni irtisanouduin kokonaan, koska näin töistä vaadittiin. Eikä käy sekään, että mies olisi sairaalassa viikonloppuna ja minä pääsisin kotiin, koska mies sanoo että hän ei voi nukkua sairaalassa kuin vain ainoastaan silloin jos minäkin olen sairaalassa, huoh. En minäkään täällä aina unta saa. Hoitajien huoneessa käynti voi herättää kymmenen kertaa yössä. Ap
Sinä et ole omaishoitaja lapsen sairaalajaksojen aikana. Eikä näin ollen mitään velvollisuutta olla paikalla 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaishoitajana sinulla on kolme päivää lomaa kuukaudessa. Miehesi tai muu läheinen voi sijaistaa sinun loman aikana.
Vierailija kirjoitti:
Ap valittaa vain omasta jaksamisestaan. Vaikuttaa kylmältä ja piittaamattomalta äidiltä.
Ap:lta ei liikene sanaakaan sairaalle lapselle. joka viettää kaikki hetket erossa perheestään ja vanhemmistaan. Ja ikävöi yksin sairaalassa.
Ja entä ne hoidot joita lapsi siellä saa. Hän voi arastella ja pelätä niitäkin. Hän voi myös miettiä, että paraneeko hän ollenkaan ja pääseekö koskaan takaisin kotiin.
Lapsella on epävarma olo oman sairautensa keskellä. Hän on hätääntynyt omassa mielessään ja pelkää tietyllä tavalla tulevaisuutta. Ja entäs sitten kouluasiat?
Miten paljon lapsi jää jälkeen koulussa ja menettääkö kaikki kaverinsa.Aloitus vaikuttaa provolta, sillä muutoin ei jaksa ymmärtää aikuisen ihmisen valitusta, kun oma lapsi sairastaa, niin aikuinen vain huutaa sitä, ettei hän voi olla terveiden lasten kanssa tarpeeksi.
Trolli on. Ja sairas trolli onkin.
Taattua av-laatua. 😁 Yksi on romahduksen partaalla ja toinen käy yhden viestin ajan kaatamassa omat patoutumansa niskaan.
En ymmärrä miksi sairaalassa oleva teini sanelee koko teidän perheen elämää? Miksi hän saa päättää, että vain äiti kelpaa ja että äiti ei saa tehdä mitään muuta kuin kököttää sängyn vieressä? En itse suostuisi tähän, varsinkaan jos on muita lapsia kotona. Sinun pitää ajatella kaikkien parasta, myös itsesi, eikä ainoastaan yhden pillin mukaan mennä.
Sinuna lähtisin nyt vaan kotiin ja sanot lapselle, että palaat seuraavana päivänä puoleen päivään mennessä. Ja tästä eteenpäin teet joka päivä näin, että olet paikalla 12-18 ja sen jälkeen kotiin. Kyllä tuon ikäinen saa jo vähän pärjätä yksin. Kiinnostaisi tietää, mitä lapsi tekee silloin kun sinä olet paikalla, onko siis täysin kyvytön esim. olemaan pädillä tai nintendolla? Jos kädet toimii niin sitten vaan pelikone käteen siksi aikaa kun vanhempi on poissa. Iltaisin voi soittaa vielä hyvänyön puhelun.
Ilmeisesti kysymys on yli 10-vuotiaasta lapsesta? Suosittelen nyt vain totuttamaan hänet siihen, että kukaan ei jää hänen luokseen yöksi. Ei kai lapsi pahasti tylsistyä seuran puutteesta yöllä, jolloin hänen pitäisi nukkua.
Tilanne on varmasti lapsellekin uusi, outo ja pelottava, mutta kun nyt vain jätät hänet yöksi yksin, niin pari yötä nukuttuaan hän huomaa selviävänsä ihan hyvin silloinkim, kun vanhempi on hänen kanssaan päivisin ja hän nukkuu yöt yksin.
Olin itsekin pienenä vähän sellainen jännittäjä, joka pelkäsi ilman vanhempia nukkumista, kun ajatteli, mitä voikaan tapahtua, jos jää yöksi yksin. Mutta kun sitten lopulta rohkaistuin jäämään, niin huomasin pärjääväni ihan hyvin.
Ja kun 12-vuotiaana jouduin leikkauksen takia muutamaksi päiväksi sairaalaan, ei tullut mieleenikään, että vanhempien olisi pitänyt olla kanssani muuten kuin vierailutunnin ajan kerran päivässä.
Omaishoito katkeaa hoidettavan sairaala/ laitosjakson ajaksi, mikäli se ei ole ns. omaishoitajan lomitusta. Tässä tapauksessa ei taida olla.
Jos olet noin uupunut, sinun on mentävä välillä kotiin, myös yöksi. Ei lapsi siitä sen enempää traumatisoidu, kuin itse sairaudestakaan. Jos olisit esim. 2 yötä viikosta siellä, ja 3 vrk koko ajan kotona. Muut lapsesi tarvitsevat sinua. Jos uuvut yhden kanssa, et kohta jaksa olla kenellekään jaksava läsnäileva äiti.
Itselläni on erityislapsi, eikä onneksi noin pitkiä sairaalajaksoja ole ollut. Olin yksinhuoltaja, ja omaishoitaja. Erään akuutin onnettomuuden vuoksi hän joutui yllättäen sairaalaan. Hoitohenkilökunta piti itsestään selvänä, että olisin jäänyt sinne yöksi häntä hoitamaan. Tuossa vaiheessa olin jo niin uupunut omaishoitajuudesta ja jatkuvasta univelasta, että menin kotiin nukkumaan. Hieman nyrpeä hoitaja oli siitä, mutta pidin pääni. En olisi jaksanut olla siellä kellon ympäri. Nukun huonosti vieraassa paikassa, ja lapsi vaati hoitoa yölläkin. Olisiko minun pitänyt valvoa kellon ympäri, vaikka hoitohenkilökunnalle maksetaan palkkaa työstään? En edes olisi osannut auttaa sairauden hoidon edellyttämällä tavalla, mm. siirroissa wessaan ym.
Äidin/ vanhempien täytyy vetää rajat jaksamiselleen, jos alkaa olla olo, että tekee mieli hypötä ikkunasta! Kyllä hoitajatkin sen ymmärtää, kun sanoo ettei pysty enempään.
Kouluikäinen lapsi oppii kyllä kestämään vastoinkäymisiä. Ei sen ikäinen tarvitse äitiä kellon ympäri vierelleen, vaikka sairas inkin.
Itse asiassa tuo lapsen pompottelu voi olla (ehkä tiedostamaton) kysymys: "Kuolenko minä?" Lapsikin tajuaa, että kuolevan lapsen pyyntöihin suostutaan mihin vain. Se, että kieltäydyt jäämästä lapsen luokse yöksi, saattaakin olla hänelle oikeasti turvaa tuottava signaali: "Äiti uskoo, että minä selviän, kun hän ei suostukaan kaikkeen, mitä pyydän."
Ajatus ei ole omani, vaan olen lukenut sen monta vuotta sitten jostain kirjasta.
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa kyllä siltä että nyt tarvit nyt vähän happea. Ottakaa hoitohenkilökunnan kanssa puheeksi kaikki, myös lääkärin pitämä "puhuttelu", he kyllä ymmärtävät. Varmasti lapsikin ymmärtää ja tottuu, jos joskus on yksin yöt. Voitteko vuorotella lapsen isän kanssa sairaalassaoloa? Vaikka yksi lapsi sairastaa, tarvitsevat ne muutkin lapset äitiä. Tsemppiä tilanteeseen koko perheelle!