Lue keskustelun säännöt.
Vinkkejä toimittajille, jotka suunnittelevat lifestyle-juttuja erikoisesti elävistä ihmisistä (pakettiautossa, miniyksiössä, mökillä, ulkomailla…)
11.06.2021 |
Olemme nähneet jo tarpeeksi juttuja, joissa juuri uuteen kotiinsa muuttanut asukas seesteisenä hoivailee kukkaruukkua torkkupeiton levätessä huolettomasti tuolin selkänojalla, sievien sisustusesineiden kehystäessä kuvaa.
Voisitteko jatkossa huolehtia, että jutustanne tulevat esiin myös seuraavat asiat?
*Jos on muutettu eksoottiseen kohteeseen ulkomaille asumaan paikallisen elintason mukaan, niin miten verotus? Maksetaanko verot kotimaahan vai asuinmaahan? Entä voisitteko pyytää asukkaita kuvailemaan, miltä tuntuu kun ystävät ja sukulaiset kotimaassa saavat lapsia, sairastuvat ja kuolevat eikä itselle ole mahdollista olla läsnä? Millaista on hoitaa muistisairaiden vanhempiensa asioita rantamajasta käsin katkeilevan etäyhteyden avulla? Millä tavalla asiaan oli varauduttu, millaista oli tehdä päätöksiä? Miltä tuntuu tietää, että olisi syövän tms. sattuessa paikallisen heikon terveydenhuollon varassa, mutta vailla paikallisille tyypillisiä vahvoja sosiaalisia verkostoja? Jos nämä eivät soita mitään kelloja, niin kyse ei ole mistään elämänmuutoksesta, vaan väliaikaisratkaisusta eli lomasta. Lomailusta tuskin kannattaa kirjoittaa, jokainen on ollut lomalla.
*Jos asutaan pakettiautossa, niin missä käydään p’skalla, pestään pyykkiä ja peseydytään? Vastaukseksi ei käy, että kavereilla, huoltoasemilla ja ravintoloissa. Kyse ei ole kodista vaan asunnottomuudesta, jos jätehuoltoa ja muita perusasioita ei ole järjestetty millään lailla. Kuivuvatko pyykit myös syksyllä ja talvella? Tuleeko hygieniatasosta tingittyä, kun peseytyminen on normaalia vaikeampaa?
*Miniasunnoissa asujat: miltä tuntuu, kun kaikki tavarat eivät mahdu omaan tilaan? Onko kaikki lapsuuden piirustukset ja lempilelut heitetty menemään, onko kaikki harrastusvälineet myyty pois? Miltä tuntuu, kun ette voi omistaa mitään, vaikka lapsuudenkotinne pitäisi tyhjentää? Onko sukulaisten ja kavereiden varastoissa tonnitolkulla tavaraa, joka vie tilan heidän omilta tavaroiltaan? Vai kuuluuko asumiskokonaisuuteen myös pienvaraston vuokra jossain laitakaupungilla? Miltä tuntuu käydä bussilla penkomassa varastoa aina, jos tarvitsee jotakin esinettä omassa kodissaan? Jos kaikki tavarat ovat sukulaisen luona, silloin kysymys ei taaskaan oikeasti ole asumisratkaisusta, vaan enemmän lapsen omasta huoneesta, vaikka olisikin muusta asunnosta erillään.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen tuosta asuntovaunussa asumisesta, että jos asuu ympäri vuoden asuntovaunussa, mikä on silloin vaikuinen osoite? Mikä on kotikunta, mihin kuntaan maksetaan verot, missä äänestetään, entä miten terveydenhuolto on järjestetty? Suomessa kuitenkin on oltava kirjoilla jossakin.
Ei ole pakko olla kirjoilla jossain. Mulla on tuttuja, jotka ei ole kirjoilla missään osoitteessa. Posti menee poste restanteen ja kun asuvat Helsingissä, äänestämässä kävivät Mariankadulla.
Missä kunnassa saavat terveydenhoidon ja millä perusteella?
Kotikuntalakihan tuota asiaa määrittelee, käytännössä asunnottomista on vastuussa se kunta, joissa he ovat viimeksi asuneet vakituisesti, ellei joku muu erityisen painava syy anna oikeutta päättää toisin. Ja kiireellisen terveydenhuollonhan saa kuka tahansa kansalainen mistä tahansa päin Suomea. Eli siis jos mun viimeinen vakituinen kotiosoite on Tampereella, niin vastuun terveydenhuollostani kantaa Tampere myös jatkossa. Jos taas saan sydänkohtauksen Turussa, niin minut luonnollisesti hoidetaan siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä on 50-neliöisessä kaksiossa asuvana velana aika hauska lukea. Aika monet elämää hankaloittavat valinnat ihminen on tehnyt hankittuaan omakotitalon ja lapsia. Olisipa hauskaa, jos nämä kysymykset kysyttäisiin heiltäkin. ” Tuntuuko raskaalta, että siinä missä työkaverit menevät kotiin lepäämään, teillä työpäivä jatkuu kotona asumisen merkeissä?”
Jättääkö joku muuten elämänsä elämättä päivystäen tulevaisuudessa mahdollisesti muistisairaiden vanhempien kanssa? Minun omilla vanhemmillani on tuo tilanne, mutta he ovat seitsemänkymppisiä jo itse. 92-vuotias mummoni alkaa olla jo aika sekava ja vanhempani ovatkin muuttaneet melkein 50 vuotta sitten satojen kilometrien päähän hänestä.
Mietin ihan samaa. Jotenkin noista aloittajan kysymyksistä kuvastaa sellainen ajatusmaailma, että kaikki muu on haihattelua, paitsi asua rivitalossa Nurmijärvellä, ajaa farmari-Skodalla, hankkia kaksi jalkapalloilevaa lasta ja työskennellä sairaanhoitajana tai insinöörinä.
Suuri osa näistä autoissa asuvista naisista parkkeeraa autonsa talveksi poikaystävän pihalle ja sitten oikeasti vain kesälomilla asuu autossa. Melko nopeasti alkaa näyttää pultsarilta jos asuu vessattomassa autossa ympäri vuoden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen tuosta asuntovaunussa asumisesta, että jos asuu ympäri vuoden asuntovaunussa, mikä on silloin vaikuinen osoite? Mikä on kotikunta, mihin kuntaan maksetaan verot, missä äänestetään, entä miten terveydenhuolto on järjestetty? Suomessa kuitenkin on oltava kirjoilla jossakin.
Ei ole pakko olla kirjoilla jossain. Mulla on tuttuja, jotka ei ole kirjoilla missään osoitteessa. Posti menee poste restanteen ja kun asuvat Helsingissä, äänestämässä kävivät Mariankadulla.
Missä kunnassa saavat terveydenhoidon ja millä perusteella?
Kyllä pitää olla kirjoilla jossain kunnassa.. Osoitetta ei tarvitse olla eli posti menee posti restante. Minullakin ollut niin, mutta asuinkunta piti olla.
Omaa kokemusta ei ole mutta jonkun verran olen katsellut videoita pakettiautossa asumisesta jne, tosin en Suomessa. Se mikä jäi päällimmäisenä mieleen on että se on helposti yksinäinen elämäntyyli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on okt, mutta silti irtovarasto. Hävettää. Mutta siis haaveilen pienemmästä asunnosta. Sen irtovaraston aion kyllä silti pitää, vaikka pienempään asuntoon joskus muutetaankin :D
Vierailija kirjoitti:
Meillä on okt, mutta silti irtovarasto. Hävettää. Mutta siis haaveilen pienemmästä asunnosta. Sen irtovaraston aion kyllä silti pitää, vaikka pienempään asuntoon joskus muutetaankin :D
Mitä teillä on siellä varastossa? En keksi mitään mitä haluaisin säilyttää niin kovin, että maksaisin siitä satasen kuussa. Tosin minun lähes koko omaisuus korvattaisiin jollain parilla tonnilla + puolison kanssa yhdessä ostettu kalliimpi elektroniikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä, puolisoni, vauva ja koira asuttiin kaupungin keskustassa 27m2 yksiössä.
Oli elämäni parasta aikaa, kun kaikki turha krääsä oli riisuttu pois.
Inhoan majoittaa ketään tai kutsua kylään, miniasunto ratkaisi nämäkin ongelmat. Vieraat hotelliin yöksi, tapaamiset kahvilaan jne.
Vierailija kirjoitti:
Oudon asenteellinen kysymyksenasettelu ap:lla. Asun itse 18-neliön minikodissa, ja kaikki tarvitsemani tavarat mahtuvat sinne mainiosti. Se pyykkitelinekin mahtuu kylpyhuoneeseen. Minulla ei ole ylimääräistä tavaraa sukulaisten nurkissa tai vuokravarastossa. Lapsuudenkotini on tyhjennetty ja myyty, ja otin sieltä yhden koriste-esineen. En liitä tavaroihin muistoarvoa, vaan tärkeät muistot ovat päässäni.
Ihmisten tapaaminen onnistuu ihan normaalisti, eli tapaan ihmisiä kodissani, heidän kodeissaan, kahvilassa, puistossa jne. Ei sosiaalinen kanssakäynti ole neliöistä kiinni.
Allekirjoitan. Meillä velaton okt, mutta silti pitää olla tarkkana siitä mitä säilyttää, ettei keräänny kaikenlaisia kasoja. Lapsiperheessä muistot pitää osata priorisoida ja lelut karsia.
Lisäksi pidän ap:n kommentteja asenteellisina. On helppo huudella, kun itsellä ei ole velkaa ja alla asunto ajalta, jolloin kaikilla on ollut varaa kämppään. Ärsyttävää, etttei ymmärretä, että ajat ovat muuttuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oudon asenteellinen kysymyksenasettelu ap:lla. Asun itse 18-neliön minikodissa, ja kaikki tarvitsemani tavarat mahtuvat sinne mainiosti. Se pyykkitelinekin mahtuu kylpyhuoneeseen. Minulla ei ole ylimääräistä tavaraa sukulaisten nurkissa tai vuokravarastossa. Lapsuudenkotini on tyhjennetty ja myyty, ja otin sieltä yhden koriste-esineen. En liitä tavaroihin muistoarvoa, vaan tärkeät muistot ovat päässäni.
Ihmisten tapaaminen onnistuu ihan normaalisti, eli tapaan ihmisiä kodissani, heidän kodeissaan, kahvilassa, puistossa jne. Ei sosiaalinen kanssakäynti ole neliöistä kiinni.
Allekirjoitan. Meillä velaton okt, mutta silti pitää olla tarkkana siitä mitä säilyttää, ettei keräänny kaikenlaisia kasoja. Lapsiperheessä muistot pitää osata priorisoida ja lelut karsia.
Lisäksi pidän ap:n kommentteja asenteellisina. On helppo huudella, kun itsellä ei ole velkaa ja alla asunto ajalta, jolloin kaikilla on ollut varaa kämppään. Ärsyttävää, etttei ymmärretä, että ajat ovat muuttuneet.
Ja sama koskee työpaikkoja. Joku 50-vuotiaskin on vielä saattanut mennä työpaikkaan ”kylmiltään” ja vanhempien avustuksella. Siellä sitten onkin vietetty aikaa rennosti. Nykyajan pätkäläiset saavatkin sitten keksiä henkensä pitimiksi jos jonkinlaista suunnitelmaa.
Joo, kiitos vain globalisaatio-saan itsekin taistella itseni pirteänä töihin ja iloitsen samalla, ettei töitäni ole ulkoistettu. Samalla mietin exit-suunnitelmaa, jos paikka menisi alta. Jokseenkin ketuttaa nämä hyväosaiset vanhukset, jotka valittaa jos jostakin ja heille kaikki on katettu kuin Manulle illallinen. Itselleni valittamista ei ole sallittu. Siksi hymyillen kerron aina, kuinka kivaa töissä on. Kas kun ei sekään mikään itsestäänselvyys ole.
En usko että "asunto Nurmijärvellä" jne. on se vaihtoehto mitä Ap/muutkaan ajattelevat, vaan jonkinlainen "normaaali" asumus.
Jos ajatellaan vaikka tilannetta että se paku on AINOA koti, niin miten siellä pärjää jos on esim. runsaat menkat, norovirus iskee, harrastaa liikuntaa (ei kuntosalia tmv. jossa on suihku, vaan esim. hiihtoa tmv.) pesee pyykit (juurikin esim. hikiset urheiluvaatteet joita ei halua pitää "haisemassa" viikkoa jossain nurkassa) ja muutenkin kaikki on tavallaan vaikeaa (esim. ruuan valmistus, itse esim. pidän leipomisesta, se on harrastus minulle).
Ymmärrän jos joku haluaa esim. säästää ja elää vaik,a vuoden noin, sen ajan seisoo vaikka seipään päässä. Mutta pysyvänä elämäntapana en tuollaista ymmärrä.
Ja huomautan vielä, että voisin hyvinkin kuvitella eläväni ns. "kommuunissa", jossa minulla olisi se oma tila (joko huone talossa, tai sitten joku minikoti/jurtta tmv. pihassa) mutta tietyt mukavuudet kuitenkin löytyisi, esim. mahdollisuus kuumaa suihkuun/saunaan aina tarvittaessa, ja kunnolinen wc-tila, mahdollisuus pestä pyykkiä, ja tila missä leipoa ja paistaa leipää tai vaikka kakku jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvää keskustelua, ja edellinen viesti osui naulan kantaan. Moni on ehkä ymmärtänyt aloitusviestin eri tavalla kuin tarkoitin. On käsitetty, että tuomitsen erilaiset tavat elää. Näin ei ole ollenkaan. Suuntasin viestini erityisesti niille toimittajille, jotka tehtailevat täysin kritiikittömiä juttuja, jotka nostavat erikoisista asumisratkaisuista esille vain kaikkein pinnallisimmat ja ulkokultaisimmat piirteet.
Ap on itse elänyt useita vuosia hyvin epätyypillisesti. Kysymykset poikkeavan elämäntyylin kuormittavuudesta tulevat ihan kokemuksesta. Kun normaali ihminen menee talvella illalla kotiin, vastassa on huoneenlämpö ja suihku. Pakettiautossa asuvalla vastassa voi olla pakkasella oleva lämpötila, seiniin kiteytynyttä jäätä ja puoliksi jäässä oleva vesikanisteri. Kyllä se ihan vähän vaikuttaa siihen, että mitä ruokia syö, mitä harrastaa ja keille kaikille viitsii elämästään puhua. Aika pian tulee sekin vaihe, että ei viitsi kuormittaa läheisiään omilla ongelmillaan, kun ei halua olla koko ajan vaivaksi ja aiheuttaa heille painetta kutsua kylään saunomaan tai pyykkäämään. Jos on alkeellisissa oloissa todella sairas, oksennus voi jäätyä vatiin sisällä. Se pitää ensin sulattaa, että saa sen heitettyä pois. Kaikki on moninkertaisesti vaikeampaa kuin keskivertokansalaisella. Silti töissä odotetaan samaa suoriutumista. On isot paineet helpottaa omaa elämää jättämällä pois harrastukset, puolison hankkiminen ja perhe.
Tämähän on monimutkainen asia. Sissielämä voi olla jossain kohtaa henkilökohtaisesti hyvä ratkaisu, jos sillä tavalla saa säästettyä itselleen pesämunan siirtyäkseen elämässä eteenpäin, tai välttyy luottotietojen menetykseltä. Tai jos sillä tavalla pääsee kuiville huonosta parisuhteesta, tai yrityksen konkurssista, tai jos vain tarvitsee kosketuksen siihen että mitkä on elämän perusasiat.
Mutta en voi oikeasti hyväksyä sitä, että saan jatkuvasti lukea käytännössä asunnottomuutta glorifioivia lifestyle-juttuja. Jos joku joutuu muuttamaan autoon voidakseen käydä töissä kalliiden vuokrien alueella, se ei ole mikään ihanan innovatiivisen sisustusjutun aihe, vaan rakenteellinen ongelma yhteiskunnassa. Vastuullisen median ei pitäisi osallistua sellaisen mielikuvan rakentamiseen, että on ihan ok että normaalista katon alla asumisesta tulee jotain, mikä on mahdollista vain osalle, ja loput voivat aina asustella vaikka pakettiautossa.
Miniyksiöt ovat vähän harmaata aluetta, jos niissä kuitenkin on keittiö, suihku ja pyykkiratkaissut olemassa. Tiedän sellaisia, jotka ovat tyytyväisenä eläneet sellaisessa koko aikuisikänsä vanhuuteen saakka. Silti en hyväksy ajatusta, että niitä aletaan pitää standardiratkaisuna. On ihan selvää, että ihminen peilaa omia mahdollisuuksiaan siihen, mitä ympärillä on. On ongelma, jos yhä useammasta nuoresta aikuisesta tuntuu, että miniyksiö on ainoa asumisratkaisu johon on pitkäaikaisesti varaa, ja sitä kautta vaikkapa perheen perustaminen jää kokonaan tulevaisuudensuunnitelmien ulkopuolelle. En tyrkytä mitään ratkaisua kenellekään, mutta tiedän erittäin hyvin, että epätoivoinen ihminen haluaa aidosti eri asioita kuin sama ihminen silloin, kun elämässä on mahdollisuuksia.
Eli edelleenkin, toimittajat saisivat kaivaa pintaa syvemmältä. Ap
Ap, ihan toimittajana vaan semmoinen pieni huomautus, että jutut on tapana rajata. KUKAAN ei jaksa lukea romaanin mittaista selvitystä kaikesta kaikessa.
Jos juttu käsittelee ulkomailta hankittua asuntoa, se EI käsittele samalla verotusta ja ihmissuhteiden etähoitoa ja ja ja ja
Toki jossain asuntoautossa asumista käsittelevän jutun olisi suotavaa kertoa, miten arki esimeriksi peseytymisineen onnistuu ahtaissa tiloissa, koska se - toisin kuin ulkomailla sijaitsevan asunnon esittelyjutussa verotus yms. - kuuluu jutunaiheeseen aika olennaisesti. En kyllä muista yhtäkään tuollaista asuntoauto-juttua, jossa EI olisi aihetta mainittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käytännön jutuista on toki kiva kuulla enemmän, mutta tuolla tyylillä jutusta tulee tosi pitkä. Ja liioittelet hankaluuksia, koska kaikki eivät välttämättä noissa vaihtoehdoissa edes tule vastaan.
No mut hei kun asut asuntoautossa/-pakussa j atulee kakkahätä,mihin kipaiset
kun yskä yllättää kiiruhdetaan suomeen ilmaiseen terveyden hoitoon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oudon asenteellinen kysymyksenasettelu ap:lla. Asun itse 18-neliön minikodissa, ja kaikki tarvitsemani tavarat mahtuvat sinne mainiosti. Se pyykkitelinekin mahtuu kylpyhuoneeseen. Minulla ei ole ylimääräistä tavaraa sukulaisten nurkissa tai vuokravarastossa. Lapsuudenkotini on tyhjennetty ja myyty, ja otin sieltä yhden koriste-esineen. En liitä tavaroihin muistoarvoa, vaan tärkeät muistot ovat päässäni.
Ihmisten tapaaminen onnistuu ihan normaalisti, eli tapaan ihmisiä kodissani, heidän kodeissaan, kahvilassa, puistossa jne. Ei sosiaalinen kanssakäynti ole neliöistä kiinni.
Allekirjoitan. Meillä velaton okt, mutta silti pitää olla tarkkana siitä mitä säilyttää, ettei keräänny kaikenlaisia kasoja. Lapsiperheessä muistot pitää osata priorisoida ja lelut karsia.
Lisäksi pidän ap:n kommentteja asenteellisina. On helppo huudella, kun itsellä ei ole velkaa ja alla asunto ajalta, jolloin kaikilla on ollut varaa kämppään. Ärsyttävää, etttei ymmärretä, että ajat ovat muuttuneet.
Ja sama koskee työpaikkoja. Joku 50-vuotiaskin on vielä saattanut mennä työpaikkaan ”kylmiltään” ja vanhempien avustuksella. Siellä sitten onkin vietetty aikaa rennosti. Nykyajan pätkäläiset saavatkin sitten keksiä henkensä pitimiksi jos jonkinlaista suunnitelmaa.
Joo, kiitos vain globalisaatio-saan itsekin taistella itseni pirteänä töihin ja iloitsen samalla, ettei töitäni ole ulkoistettu. Samalla mietin exit-suunnitelmaa, jos paikka menisi alta. Jokseenkin ketuttaa nämä hyväosaiset vanhukset, jotka valittaa jos jostakin ja heille kaikki on katettu kuin Manulle illallinen. Itselleni valittamista ei ole sallittu. Siksi hymyillen kerron aina, kuinka kivaa töissä on. Kas kun ei sekään mikään itsestäänselvyys ole.
Olen 52 v. Kun menin työelämään, oli 90-luvun lama. Piti ottaa minkä työpaikan sattui saamaan toiselta puolelta Suomea. Jo silloin oli globalisaatio vienyt työpaikat Kiinaan. Ei meitä kannata kadehtia.
Seurasin youtubesta muutamaa tällaista, jotka asuivat pakettiautossa. Toisella pariskunnalla oli toimisto ja varasto, jossa suihkutilat ja säilytettiin tavarat. Toinen parkkeerasi kavereiden tai vanhempien ajotielle eli ei oikeasti asunut siinä autossa. Kiersi myös jossain vaiheessa airbnb majoituksia. Ainoa realistinen vaihtoehto on asuntovaunu tai asuntoauto, mutta sittenkin suurin osa joutuu käyttämään esim. kuntosaleja peseytyäkseen ja jätteet jätetään huoltoasemien roskikseen.
Amerikassa pakuissa asuvilla yksi keskeinen elämää määrittelevä asia on turvattomuuden tunne. Koko ajan on pelko persiessä että löytyykö paikka jossa on turvallista olla yötä. Mitenkähän Suomessa.
cacca, kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännön jutuista on toki kiva kuulla enemmän, mutta tuolla tyylillä jutusta tulee tosi pitkä. Ja liioittelet hankaluuksia, koska kaikki eivät välttämättä noissa vaihtoehdoissa edes tule vastaan.
No mut hei kun asut asuntoautossa/-pakussa j atulee kakkahätä,mihin kipaiset
Täällä menee hiukan sekaisin nämä käsitteet. Pakettiautohan on se alkeellisin muoto jossa ei juuri mukavuuksia ole. Sitten on retkeilyauto, jossa yleensä ainakin keittomahdollisuus. Viimeisenä matkailuauto, jossa on yleensä oikein hyvät vessa- ja suihkutilat, jääkapit, pakastimet, hellat, uunit ja jopa mikro. Osa näistä laitteista toimii niin sanotulla hupiakulla monta päivää, jopa viikon. Joskus taas on hyvä pysähtyä sähkön perään esim. leirintäalueelle. Pyykinpesu onnistuu useimmilla leirintäalueilla, ja sinne voi myös jättää roskat. Osa myös ostaa kausipaikan leirintäalueilta, joko kesäksi, talveksi tai ympärivuotiseksi. Huoltorakennuksista löytyy kaikki tarvittava; saunat, suihkut, keittiöt ja pyykkituvat.
Ja jos asutaan pakettiautossa, niin kuinka järjestyy jätehuolto? Vai onko se vaan jossain marketin parkkialueen nurkassa. ja käydään kaupassa vessa-asioilla ja roskat kaupan jäteastiaan jne?