Tarvitseeko yläkoululainen vanhempiaan
enää? Onko siinä jo suhde vähän niinkuin aikuisten välinen? Nuoret menee omia menojaan ja lähinnä voi todeta, että siinä se lapsi meni ja aikuistui.
Kommentit (24)
Ap, sinun aloitukseesi kulminoituu oikeastaan kaikki mikä nykyvanhempien touhussa on persiillään.
Yläkoululainen sitä vanhempaa vasta tarvitseekin!!!
T. 19v ja 21v nuorten äiti
Tarvii ruokaa, rahaa ja piiskaa, ei kait ne muuta tarvi. Olis kiitollinen ku vaivauduin synnyttämään hänet.
Mitä ihmettä? Toivottavasti et ole teinin vanhempi. Itsellä kaksi poikaa yläasteella ja koen, että nämä tarvitsevat vanhempaa jopa enemmän kuin esim päiväkoti-ikäiset. Se on erilaista, ei niin konkreettista, pukemista ja potalle viemistä. Nämä tarvii tukea, ohjausta oikeisiin valintoihin, apua sydänsuruissa ja kaverisuhteissa ja paljon rajoja, vapautta sopivassa suhteessa.
No, koen, että lapsuus on ohi ja lapseni ei mua tarvitse.
En ainakaan itse "tarvinnut" vanhempia yläasteella ollessani. Tietysti vanhempien kanssa piti tulla toimeen ja he huolehtivat käytännön asioista, kuten ruokaostoksista, enkä saanut tehdä kaikkea mitä olisin halunnut, mutta en kertonut heille paljoakaan henkilökohtaisia asioitani. Sen ikäinen juttelee mieluummin kavereittensa kanssa, jos ylipäätään haluaa jonkun kanssa omista asioistaan jutella.
Eikös sitä joku päivä juuri keskusteltu että 15- vuotias on jo niin iso ettei vanhempiaan tarvitse, liika huolehtiminen pahasta. Etenkin uusioliitoissa.
Mun mielestä tuon ikäinen ei ole lapsi enää.
Riippuu lapsesta. Itse en tarvinnut vanhempiani tuon ikäisenä enää, mutta omat lapseni turvautuvat minuun aina silloin tällöin ihan oma-aloitteisesti.
Tarvitsee, mutta eri tavalla kuin pienempänä. Kyllä mun 18-vuotias omilleen jo muuttanutkin ajoittain tarvitsee, vaikka onkin varsin itsenäinen tapaus ikäisekseen.
Jos aikoo itselleen vanhuuden varalle turvaa niin paras ikä itsenäistymistyttää on esipuberteetti.
Teini-ikäinen tarvitsee ohjausta elämän eri valinnoissa. Onko koulussa vielä valinnaisaineita? Jatko-opiskelupaikan miettiminen ja mahdollinen tuleva työura sitten joskus. Tähän kyllä varoituksen sana, että meillä vanhemmilla ei ole mitään käsitystä nykyaikaisesta opiskelusta ja koulutusmahdollisuuksista. Mutta nuoren voi olla vaikea ymmärtää, miksi kauppojen hyllyttäjänä ja kaupan kassalla oleminen ei ehkä ole se tavoiteltavin päämäärä. Niin kivaa kuin se varmasti onkin ja siitä saa rahaa. Kaikesta työstä saa rahaa, mutta joistain sitä saa helpommin ja enemmän.
Yläasteikäinen tarvitsee myös kannustusta ja ohjausta opiskelussa. Moni menee kaveriporukan mukana ja lähes hylsyille koenumeroille naureskellaan, mutta ei mene kauaa kun ei enää nauratakaan kun jatko-opiskelupaikan ovet pysyvät kiinni.
Myöskin kaverisuhteiden kanssa kannattaa pitää silmät auki. Tosi asia on, että ne fiksut nuoret eivät kuluta aikaansa perjantai-iltana -yönä juoden keskikaljaa jossain puiston penkillä. Haluatko nuoresi menevän tämän porukan mukaan? Seura tekee kaltaisekseen.
Mun mielestä tuon ikäiset on lapsia vielä ja kyllä ne tarvitsevat aikuista.
Itsellä teinit ja kyllä tarvitsevar vanhempiaan.Puhumme paljon kaikesta, kokkailemme, puuhaamme ja nautimme yhteisestä ajasta. Edelleen kyselen läksyt ja autan kertaamaan kokeisiin. Meillä on fiksut nuoret, joilla on hyvä ja vahva omatunto. Myös itsetunto ihanasti kohdallaan.
Itselläni oli vanhemmat, joita ei lapset kiinnostanut pätkääkään. Kukaan ei koskaan kysynyt läksyistä, terveydestä, elämästä tai mistään. Pidettiin kyllä huoli, että oli tieto siitä, miten on turha ikinä kuvitella olevansa huonointakaan parempi. Annettiin ymmärtää, että opiskelu on turhaa. Isä joi, äiti ei ole tehnyt elämässään mitään. Kunhan vain oli ja halusi tyttäristään samaa. Poika taas on äidistä ihmeellinen ja toista isäähän siitä taloon leivottiin. No, valitettavasti ei ihan onnistunut. Itse katson päässeeni lopulta omaan elämään, veljeni elää sinkkuna, mutta onnellisena ja kunnollisena ammatissaan, toinen siskoistani, noh... Äidin kulta. Mies hoitaa heillä lapset. Toinen siskoistani pärjää hienosti.
Käyttäydyin suht. kypsästi yläasteella, mutta en todellakaan sitä ollut. Laitoin siis itse ruokaa ja maksoin omat menot ja kulut. Äiti ehdotti, että muuttaisin muualle 16-vuotiaana. Meinasi mennä pari yötä itkiessä, koska lapsihan mä yhä olin.
Tietenkin lapsi tarvitsee vanhempiaan! Outo kysymys.
Mutta voihan tuon ikäinen olla vaikka viikon kotona yksin, ei siinä mielessä tarvitse aikuista.
Aivot kehittyy 25 vuotiaaksi. Itsesäätely viimeisenä. Nopea mielihyvä vie voiton, esim pleikkari vs läksyt, kaverit vs koulu ja niin edelleen. Miten yläaste ikäinen voisi olla kypsä huolehtimaan itsestään? Pärjää varmasti. Mutta mitä se pärjääminen tekee kehitykselle?
Olen 32-vuotias ja tarvitsen edelleen vanhempiani. Kenelle soitan kun jotakin kamalaa on tapahtunut? Äidille tietysti ja äiti soittaa omalle 90-vuotiaalle äidilleen kun jotakin on tapahtunut. Teinit irrottautuvat vanhemmistaan, mutta ei se sitä tarkoita etteikö vanhempia tarvitsisi.
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinun aloitukseesi kulminoituu oikeastaan kaikki mikä nykyvanhempien touhussa on persiillään.
Yläkoululainen sitä vanhempaa vasta tarvitseekin!!!T. 19v ja 21v nuorten äiti
Tämä on niin totta!! Sitten ihmetellään nuorten pahoinvointia ja muita ongelmia.
Lapsi/nuori tarvitsee aina aikuisen jonka kokee olevan vahvempi ja viisaampi kun mitä itse on. Vanhemman johon "nojata"
Kyllähän tuon ikäiset omasta mielestään pärjää, eivätkä tarvitse vanhempiaan mihinkään.
Totuus on sitten aivan jotain muuta.
Höpsistä