G: Puhelu, jota et koskaan unohda?
Itse en unohda koskaan sitä puhelua, jossa äitini ilmoitti isäni nukkuneen rauhallisesti pois.
Tuota puhelua osasi jo odottaa ja heti, kun näin puhelimen näytössä äitini nimen, tiesin välittömästi mitä asia koskee. Oloni oli ollut muutenkin kumman rauhallinen koko aamun ajan.
Muistan jopa mitä olin tekemässä tuolloin, kun äitini soitti. Olin lastenvahtina ja olin juuri pesemässä hoidokkinen kakkapeppua.
Muistan myös, kuinka helpottunut olo mulla oli. Isäni oli saanut viimeinkin rauhan ja tuskat olivat ohi. Isäni oli viimeinkin antanut Kuolemalle periksi.
Kommentit (73)
tuli soitto tuntemattomalta naiselta joka kertoi että miehellä on ollut hänen kanssaan vuoden verran suhde
Olin jo sairastanut aiemmin yhden syövän (rinta-) ja suurentunut imusolmuke löytyi kaulalta rutiinikontrollissa. Kun imusolmuke poistettiin niin lääkäri sanoi helpottuneena että ei se ollutkaan syöpää, vaan ainoastaan joku nesterakkula. Laittoi näytteen kuitenkin varmuuden vuoksi patologille.
Olin ehtinyt iloita asiasta viikon kun sama lääkäri soitti ja kertoi puhelimessa että kyseessä onkin kilpirauhassyöpä. Samana päivänä alkoi tontillamme kuopankaivuu uuden talon rakentamista varten ja edellisenä päivänä olimme muuttaneet väliaikaiseen asuntoon joka oli täynnä purkamattomia pahvilaatikoita. Lapsilla oli tuolloin ikää 2 v 1 kk ja 3 kk.
Äidilläni ja minulla on tosi läheinen yhteys ja puhelut tulevatkin usein juuri "oikeaan" aikaan.
Olin juuri synnyttänyt esikoisemme (kolmen päivän käynnistyksen jälkeen) ja vauva oli nostettu rinnalle. Häntä ei siis vielä oltu pesty eikä punnittu. Juuri silloin synnytyshuoneen puhelin soi ja kätilö ojensi luurin minulle. Äitini siellä kysyi että joko on lapsi maailmassa. Sanoin, että tässä rinnalla se on, juuri saapuneena. Kerroin että mittoja ei vielä ole tiedossa kun pieni on tosiaan juuri vasta nähnyt päivänvalon. Voi sitä ilon kyynelten määrää puolin ja toisin.
Toinen mieleen jäänyt puhelu on kun odotin tätä esikoista noin 8. kuulla. Isäni soitti aamulla ja hyvin hiljaisena ja vakavana kertoi, että äiti on jäänyt henkiin. He ovat sairaalassa teho-osastolla ja äidin tila on vakaa. Äiti oli edellisenä päivänä saanut sisäisen verenvuodon, jota ei paikallisessa sairaalassa otettu vakavasti. Tila romahti ja hän sai vielä sepsiksen. Arvojen mukaan äidin ei olisi missään olosuhteissa pitänyt jäädä henkiin. Isäni ei silloin ilmoittanut minulle, koska pelkäsi että shokki vaarantaisi syntymättömän lapsen.
Mutta luojalle kiitos äiti selvisi ja pääsi sairaalasta pari päivää ennen kuin lapsemme sitten syntyi. Ja hän sai soittaa minulle sen alussa kertomani tärkeän puhelun.
tilassa Töölöön. Kuoli saman päivän aikana. Lapset silloin 5- ja 4-vuotiaat.
Pari päivää sitten, kun kardiologi soitti ja kertoi tyttäremme sydänoperaation onnistuneen.
Mä olen aina käsittänyt että silloin tullaan käymään..
tilassa Töölöön. Kuoli saman päivän aikana. Lapset silloin 5- ja 4-vuotiaat.
jotta viesti saadaan mahdollisimman nopeasti perille ja omaiset ehtivät paikalle.
Jos on jo kuollut niin viesti pyritään viemään henkilökohtaisesti koska silloin ei enää ole niin kiire.
"Olet raskaana"
Kun olin soittanut usein ennenkin ja puhelu oli aina alkanut "valitettavasti hcg-arvo on alle 3....."
Kyse oli nimenomaan siitä, että soittivat, jotta ehdin sairaalaan ennen hänen kuolemaansa. Matkaa minulla oli 150 km. Hänet irrotettiin hengityskoneesta vähän sairaalasta lähtöni jälkeen. Eihän mieheni tietenkään tiennyt, että kävin siellä, mutta itselleni oli tärkeää nähdä hänet ja antaa elinluovutuslupa. Nämä 20 vuotta olen lohduttautunut sillä, että moni muu ihminen sai uuden mahdollisuuden mieheni ansiosta.
sepsiksestä? Minä menetin äitini vakavan sepsiksen takia :( .
kertoi äitimme kuolleen.
Ei unohdu ikinä, ei.
Toinen:
-Jos haluatte nähdä pienen poikanne vielä elossa, tulkaa kiireesti. Tämä puhelu tuli keskellä yötä, kun olimme menneet vähäksi aikaa kotiin nukkumaan. Meidän kaksoset syntyivät raskausviikoilla 24 ja toinen jaksoi taistella elämästään, mutta toinen ei enää jaksanut :( Tästä on nyt aikaa 11 vuotta.
Toinen:
-Jos haluatte nähdä miehenne vielä elossa, tulkaa pian. Myös tämä puhelu tuli keskellä yötä. Onneksi anoppi oli tuolloin meillä ja saatoin lähteä välittömästi sairaalaan. Mieheni kuoli n. tunti tuloni jälkeen ja ehdin sanoa hänelle jäähyväiset. Mieheni taisteli syöpään vastaan n. vuoden verran ennen kuin syöpä voitti.
ja ex tarvitsee häntä nyt enemmän kuin minä ja meidän lapsemme
Äidilläni oli elimistössä tulehduspesäke ja sen aiheuttamana CRP nousi yli 450. Lisäksi sisäisen verenvuodon takia verenpaineet (yläpaine) noin 50. Hän sai antibioottia suoneen aika kauan ja oli sairaalassa kuukauden päivät. Sen jälkeen sairaslomalla vuoden (monen sairauden loppusumma).
Otan osaa äitisi kuoleman vuoksi. Mistä hänen tilanteesta aiheutui?
nro 34 (joka on kiitollinen äitinsä selviämisestä)
Olin tuolloin lasten kanssa omassa mummilassani viettämässä joulupäivää, kuten joka vuosi. Sinne oli kerääntynyt omia äidin puolen serkkuja perheineen + oma siskoni perheineen ja äitini (+ eno ja hänen vaimonsa, jotka kyllä asuivat mummini kanssa) Mieheni oli töissä ja hänen piti tulla myöhemmin mummilaan, kun pääsee töistä. Mieheni ei ilmaantunut sinne ikinä, sain vaan puhelin soiton, että teidän pitäisi tulla kiireesti sairaalaan. Miehenne on joutunut onnettomuuteen. Mieheni oli törmännyt venäläisen rekan kanssa yhteen ja viety kriittisessä tilassa sairaalaan.
Mies kuoli samana iltana. Kuopus syntyi muutaman viikon päästä isänsä hautajaisista. Isommat lapset olivat tuohon aikaan n. 2v ja n. 4v.
Hui kamalaa. Tulipa paha olo näitä lukiessa :(
Ja samalla syvä kiitollisuuden tunne siitä, että itse en ole joutunut vastaavien tilanteiden eteen.
Tekisi mieli rutistaa lujaa kaikkia, jotka ovat joutuneet kovien koettelemusten keskelle.
että melkein kaikki mieleen jääneet puhelut ovat niitä kaikkein surullisimpia. Iloisia muistoja ei monellakaan ole.
Yksi jo vastanneista
Mieheni oli tuolloin työmatkalla Nykissä ja hänen oli määrä lentää tuona aamuna pariksi päiväksi San Fransiscoon tapamaan Jenkeissä asuvaa veljeään ja hänen suomalaista vaimoaan, jotka olivat pari päivää aikaisemmin saaneet vauvan.
Olin viimeisilläni raskaana ja kuvittelin jo kaiken maailman kamaluuksien tapahtuneen ja mietin jo miten kertoa tapahtuneesta 2 vuotiaalle taaperolle ettei isi tulekkaan enää kotiin.
Kun enhän mä tiennyt mieheni lennon numeroa enkä sitäkään monelta hänen koneensa oli määrä lähteä + se, ettei puhelimella päässyt ollenkaan läpi.
Illalla tuli viimein se helpottava puhelu; mies oli kunnossa, hänen koneensa olisi lähtenyt n. 20 minuuttia ensimmäisen koneen törmäyksen jälkeen, mutta kone ei noussut.
Mieheltä jäi sitten se San Franciscon matka tekemättä, nähtiin tuo miehen veljen muksu sitten jouluna, kun he tulivat sukuloimaan ja vietettiin joulu anoppilassa.
että oli äidin kanssa joutunut hirvikolariin.